tiistai 12. toukokuuta 2020

Kipua, kaipuuta ja kohtaamisia

Takana on raskas viikko ja toinen on parhaillaan menossa. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, kunhan olen käsitellyt näitä asioita ensin itse, ajan kanssa, todennäköisesti yön pimeinä tunteina, kun uni ei tule silmään.

Nyt hypätään pikakelauksella pari viikkoa ajassa taaksepäin, kun minulla oli vielä loma ja sain viettää kokonaiset kuusi päivää esikoiseni ja kahden lapsenlapseni seurassa. Teimme muun muassa ihanan päiväretken Kymijoen Koskipuistoon, josta on tullut meille tärkeä lenkkeilykohde ja rentoutumispaikka. Rantaa myöten pääsee hyvin kävelemään myös lastenvaunujen kanssa, sillä polut ovat leveät ja tasaiset. Reipas 3-vuotias tyttärenpoika päästeli vauhdilla menemään pienellä potkupyörällään lähes koko matkan. Puisto ei ihan kaikilta osin ole vielä valmis, mutta minusta se on todella kutsuva ja kaunis jo nyt. Uusi uimarantakin on tekeillä, ja pikkumies oli innoissaan kun palomiehet olivat saapuneet isolla autolla rantaan. Yksi miehistä sukelsi tarkistamaan pohjan, ettei siellä ole mitään, mikä voisi vahingoittaa vedessä kahlaavia ja pulikoivia uimareita.

Teimme myös erittäin onnistuneen saariretken ja olin iloisesti yllättynyt siitä, miten hyvin kumpikin lapsenlapsista nukkui yönsä. Se oli ainut asia, mitä oikeastaan vähän jännitin etukäteen, mutta ihan turhaan, sillä yöt sujuivat hyvin, aurinkoisista ja touhukkaista päivistä puhumattakaan. Tutkittavaa ja ihasteltavaa riitti, monenlaisia aarteita tuli kerättyä niin lasipurkkeihin, kuin housun ja repun taskuihinkin. Osallistuimme omalla pienellä porukalla myös Siisti Biitsi- roskakeräykseen, mistä pikkumies sai palkinnoksi hienon Roskaretki-lehden sekä tarroja ym. pieniä muistoja. Sain vastaanottaa lukuisia halauksia, todistaa löytämisen ja uusien asioiden kokemisen iloa, kuulla spontaaneja riemunkiljahduksia, nähdä hymyileviä kasvoja, onnea ja rakkautta huokuvia katseita. En tiedä suurempaa onnea, kuin saada omin silmin todistaa läheisteni hyvää oloa ja iloa.

Tämän tunteita tulvivan, suorastaan siirappisen onnellisen olotilan jälkeen koittava eron hetki, sai vuorostaan kyynelkanavat tulvimaan. Hetkellinen romahdus, vaikka kiitollisuus yhteisestä ajasta olikin päällimmäisenä mielessä.

Äitienpäivä oli jälleen ilon ja onnen päivä, kun sain kotilaiturille katetun kahvipöydän ääreen kaksi lapsenlasta ja molemmat tyttäreni. Sain myös hellyyttävän ihanan videotervehdyksen vielä yhdeltä lapsenlapselta, joten juurikaan enempää en olisi osannut odottaa enkä toivoa. Kaunis amppeliorvokki, Tove Janssonin kirja, tyttärenpojan hieno maalaus, jonka takana totuuksia meikämammasta :) sekä lahjoituksena saamani "pala itämerta"  kertoivat paitsi rakkaudesta, myös siitä, miten hyvin he minut tuntevatkaan. Kiitos vielä kerran ihanista yhteisistä hetkistä teille, elämäni tärkeimmille ja rakkaimmilleni. Seuraavia kohtaamisiamme jään suurella kaipauksella ja kiitollisuudella odottamaan.























Tahtoisin laulaa näin:
Rakastan sinua,  Elämä,
rakastan sinua silloin, kun annat,
kun ruhtinaslahjojesi runsaus
ryöppyää ylitseni,
kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden
lämpö,
lankeavat osakseni,
ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.

Mutta tahtoisin oppia rakastamaan sinua
silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä,
jotain, jota ilman on autio elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.

-Raili Malmberg-


14 kommenttia:

  1. Teillä on ollut hieno loma lapsenlapsien kanssa. Kivoja retkiä ja pikkuväkikin nukkui veneessä. Kuulostaa ihanalta yhdessäololta. Ja tuo äitienpäivä onnistuneine lahjoineen. Niitä oli mietitty, kun niitä oli hankittu.
    "Siirappiset" tarinat ja tapahtumat sopivat hyvin tähän päivään. Ne tekevät hyvää sielulle.
    Hyvää ja kaunista sekä turvallista kevättä sinulle! Kiitos hienosta postauksesta ja kuvista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen kerta kun nuorimmainen, 6kk-ikäinen tyttö pääsi maistamaan vene- ja saarielämää. Isoveikka onkin jo kokenut veneilijä ja hän on odottanut vähintään maaliskuusta alkaen veneen laskua ja ensimmäistä saariretkeä :D
      Piristi kyllä kummasti kun saimme olla pitkästä aikaa yhdessä ja viettää vieläpä kokonaisen viikonlopun seuran saaressa.
      Itkettiin ja naurettiin ja nautittiin toistemme seurasta sekä upeasta saaristoluonnosta. Siirappia sielulle ja sydämelle. Tarpeeseen tuli ja hyvää teki :)
      Kiitos Tuula sinulle ihanista sanoista ja kaikkea hyvää sinne sinulle myös ❤️

      Poista
  2. Oli niin elämäntäyteinen postaus.
    Aloitit ja lopetit haikeudella,palaat asiaan kun sen aika on,voimia sinulle tähän.<3
    Keskellä paljon rakkautta ja onnellisuutta!Ihanat kuvat,joista erityisesti itse huomioin kauniin juurakon ja muumimukit.:)Teillä ollut aivan ihania päiviä.
    Tuon runon minun on pakko ottaa talteen,upea!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin nuo emaliset muumimukit kolmelle isommalle lapsenlapselle, pienin saa sitten myöhemmin omansa, kun hänen luonteenpiirteensä tulevat enemmän esille ;)
      Nuo emaliset ovat kevyempiä lasten käsille, eikä tarvitse pelätä että pudotessaan menisivät rikki. Kertakäyttöiset ovat huonoja monestakin syystä, eivätkä vähiten kaatumisherkkyytensä takia tuulisissa ja keikkuvissa olosuhteissa :)
      Kipuilua on ollut riittämiin, niin fyysistä kuin psyykkistä, mutta niistä sitten tuonnempana lisää...
      Ihanaa ja niin raastavaa, kun ei tiedä, koska seuraavan kerran voimme tavata toisiamme.
      Tuo runo kuvastaa erinomaisesti tämänhetkisiä tunteita ja ajatuksia. Uskoisin että muidenkin kuin vain minun omiani. Tykkään siitä kyllä muutenkin kovasti :)
      Kiitos sinulle, ihan parhaalle sielunsiskoselle lämpimistä, lohdullisista sanoistasi ❤️
      Kaikkea ihanaa ja voi hyvin ❤️

      Poista
  3. Voimia sinulle blogiystäväni! Olet niin usein mielessäin.<3
    Näin pientä tonttutyttöä ennen äitienpäivää hetken meidän pihassa, kun poika ennätti ajaa tänne. Tyttö ihmeissään, kun ei sisälle tultu ja muutenkin välimatkan päässä olimme. Äitienpäivän olimme kahdestaan. Elämä on haikeaa ja vaikeaa, kun koronan lisäksi muutakin murhetta on koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä lämmin ja sydämellinen ystäväiseni, kiitos niin paljon ❤️
      Tämä tilanne on todella raastava, ja omien vanhempieni puolesta olen myös todella pahoillani, aivan kuten sinun ja miehesikin puolesta.
      Varmasti oli pieni rakkaanne ihmeissään, mutta olipa hienoa, että poikanne ehti edes piipahtaa tytön kanssa siellä luonanne. Nuo pienet kun kehittyvät ja muuttuvat niin nopeasti vielä tuossa iässä, niin ei haluaisi hukata hetkeäkään, mutta kun ei tälle tilanteelle vaan voi pieni ihminen mitään. Vaikeaa on ja raskasta.
      Lämpöisiä, myötätuntoisia ajatuksia sinne sinulle ❤️ Olet päivittäin mielessäni ja mietin, että jos kerran sinä jaksat, niin on minunkin jaksettava. Yhdessä toinen toistamme tukien me kyllä selviämme.
      Valoa ja voimaa teille toivon ❤️

      Poista
  4. Kauniit kuvat ja erityisen upea turkoosi maalaus! Voimia kevätpäiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Hitunen ❤️
      Kehystin tuon tyttärenpojan tekemän luomuksen. Se tuo iloa aina kun katson sitä :)
      Voimaa ja valoa toivon myös sinne sinulle ❤️

      Poista
  5. Herkkä postaus. Täynnä iloa ja haikeutta, mutta sellaistahan elämä on. Joskus tuntuu, että jokaisesta ilon ja onnen hetkestä saa maksaa enempi tai vähempi-
    Kauniila kuvilla olet täydentänyt ajatuksiasi. Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä todella koettelee nyt meitä kaikkia. Raskainta on olla erossa rakkaimmista, varsinkin kun ei tiedä kauanko tämä tilanne vielä jatkuu.
      Moni sanoo, että kevättä ja kesää ei kuitenkaan ole peruttu. Kesän koen kyllä totaalisesti peruuntuneen omalta kohdaltani, sillä minulla ei ole lomaa päivääkään, (poikkeuslaki) enkä voi tavata perheenjäseniäni tai ystäviäni työni takia.
      Luojan kiitos, minulla on rakas mieheni, jonka kanssa vietämme vapaa-aikaa yhdessä kotona ja veneillen. Yksin tämä kaikki olisi moninverroin raskaampaa, ja tiedän! Todella moni on yksin, enkä voi käsittää miten he jaksavat kestää tämän kaiken...
      Lämmin kiitos sinulle aimarii ihanista, ilahduttavista sanoistasi ♥ Yhdessä, toinen toistamme tukien me tästäkin koettelemuksesta selviämme.
      Kaikkea hyvää alkavaan viikkoosi ♥

      Poista
  6. Voi ei, toivottavasti et mieti murheita öisin. Voimia niihin kovasti toivon.

    Niin pyllysestä tuo lomien (eli kesän) peruuntuminen. Kesä nyt vain ei tunnu kesältä, jos pitää päivystää koska täytyy taas lähteä töihin. Ehkä olen jotenkin poikkeus näin ajatellessani. Mutta soisin sinulle kyllä niin kovin lomaa. <3

    En tietenkään tiedä mitä siellä on tapahtunut ja mitä nyt prosessoit, mutta jotenkin yleisesti tämä vuosi 2020 ei ihan varsinaisesti ole mukavuudellaan yllättänyt. Tuntuu, että joka puolella vaikka mitä murhetta. Sotaisat tähtein asennot tai jotain.

    Halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonona nukkujana sorrun aina herätessäni huolehtimaan asioita, vaikka kuinka yritän ajatella myönteisesti ja saada unen päästä uudelleen kiinni. Lopputulos ei vaan ole viime viikkoina ollut kovinkaan kehuttava.

      Suututtaa ja surettaa tällä hetkellä niin moni asia, ja pahinta on, kun niille ei edes voi tehdä mitään.
      Olen myös hyvin pettynyt ja väsynyt, sekä itseeni että moneen muuhunkin asiaan.

      Siitä olen toki erittäin kiitollinen ja helpottunut, että rakkaamme ovat säilyneet hengissä ja nuorimmat vielä ihan terveinäkin. Silti monen asian kuormittaessa mieltä nyt yhtäaikaisesti, en todellakaan ole parhaimmillani.

      Voi Nelina sinua sydämellistä ihanaista ♥ Kävin juuri lukemassa sinun viimeisimmän postauksen, enkä edes osannut oikein mitään siihen kommentoida. Sinä se jaksat lohduttaa ja myötäelää toisten murheissa, vaikka oma tilanteesikin on varsin ikävä. Olet vahva ja valovoimainen nainen ♥ Olen onnellinen, että olemme kohdanneet toisemme täällä blogimaailmassa. Lämmin kiitos sinulle tuestasi ♥ Halaus ja tsemppiä ♥ Kyllä se aurinko niihin kuuluisiin risukasoihinkin vielä jonain päivänä paistaa ;)

      Poista