maanantai 27. tammikuuta 2020

Väsymystä ja valonkaipuuta

Ulkona tuulee ja tuiskuttaa lunta. Istun puisen ruokapöytämme ääressä kynttilöiden lempeän ja lämpimän loisteen valaistessa pienen tupamme. Päässä vilisee lukuisia ajatuksia, mutta jo pidemmän aikaa minulla on ollut vaikeuksia kirjoittaa niistä tänne blogiin. Koen, että toistan itseäni. Elämämme on, ja tulee aina olemaankin hyvin vaatimatonta ja arkista, jos näin voi sanoa. Ei ole tapahtumia, eikä asioita, joista tänne kirjoittaisin ja kuvia julkaisisin.
Alun alkaen blogini perustarkoitus oli toimia eräänlaisena päiväkirjana, jonne tallentaisin erityisesti niitä kaikkein merkityksellisimpiä asioita ja tapahtumia. Luonnonystävän elämää vesillä ja vähän muuallakin, kuten blogiani olen ohessa kuvaillut. Elämä on lastenlasten myötä muuttunut jälleen perhekeskeisemmäksi, ja työ verottaa sekä aikaani, että voimavarojani merkittävästi.
Olen nyt alkanut harkitsemaan, josko blogini ei olisikaan enää julkinen, vaan kirjoittaisin sitä jatkossa vain valitulle pienelle joukolle. Näin ollen voisin julkaista blogissa kuvia ystävistämme, sekä tietenkin niistä kaikkein rakkaimmista, eli lapsista ja lapsenlapsista. Blogini toimisi myös nykyistä huomattavasti paremmin päiväkirjana, niin itselleni kuin läheisillemme. En oikein tiedä vielä mitä tehdä. Annan ajatusten ainakin toistaiseksi kypsyä ihan rauhassa.
Väsymys vaivaa, kurkku on karhea ja ääni käheä. Matalapainetta ilmassa, sekä mitä ilmeisimmin myös pääni sisällä ;) Silmälääkärillekin pitäisi ehtiä, sillä en näe enää riittävän hyvin nykyisillä laseillani. Ilmankos kuvatkin näyttävät ihan epätarkoilta. Aika ankea postaus, mutta tällaiset ovat fiilikset juuri tällä hetkellä. Onneksi huomenna kaikki voi olla toisin. Ainakin maisemat ovat talvisemmat ;)
















Se mikä meissä on rikkinäistä,
mikä meissä on surullista ja kuolevaa,
mikä meissä on kompastuvaa ja häiritsevää, 
sen me puemme tummaan pukuun,
korkeaan hattuun
ja vakavaan, ylevään ilmeeseen.

Sen mikä meissä on
säilyvää ja painavaa,
sen me jätämme
kuin höyhenen,
kuin auringonsäteen,
kuin pienen viserryksen
lapsemme kämmenelle.

-Viljo Kajava-





18 kommenttia:

  1. Itsekin mietin blogin kohtaloa. Lähinnä lopettamista, en rajoittamista. Live ystäviä on enää niin vähän ja ei ole uskallisuutta avautua netissä kaikesta. Kuitenkin kaipaisi vertaistukea, hymm. Anteeksi, kun avauduin täällä. Tykkään tuoksutella tuoksuja sun blogissa.
    Kaikkea hyvää ja valoa päiviisi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minäkin lopettamista miettinyt, useampaankin kertaan, mutta toistaiseksi en ole vielä pystynyt kokonaan täältä irrottautumaan. Vertaistuki, sielunsiskous, yhteisöllisyys. Siinä syitä miksi täällä on niin mukava olla :)
      Älä ihmeessä pyytele mitään anteeksi! Kiitän sinua ihanista sanoistasi ja kiitos myös kun kerroit rehellisesti ajatuksistasi ❤
      Valoa ja iloa toivon myös sinun päiviisi ❤

      Poista
  2. Kyllä niitä alapainepäiviä vaan väistämättä tulee. Oman blogini kanssa kamppailen samoissa ajatuksissa. Tahti on hiipunut kummasti alkuvuosista.
    Sinulle toivon voimia ja terveyttä! Tulkoon tästä päivästä kuitenkin hyvä päivä!
    Halauksin Piipe <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa ja energiaa kuvaamiseen ja kirjoittamiseen ei enää oikein meinaa löytyä. Ehkäpä tilanne keväämmällä muuttuu, kun alan taas tekemään lyhennettyä työviikkoa ja veneily astuu kuvioihin mukaan. Päivä kerrallaan tässä nyt kuitenkin elellään. Totta, aina ei jaksa olla niin positiivinen ja näitä matalapainepäiviäkin osuu meidän jokaisen kohdalle aina joskus.
      Lämmin kiitos myötäelämisestä ja kauniista sanoistasi Piipe ❤ Kaikkea ihanaa sinne sinulle ja voi hyvin ❤
      Halauksin
      Ansku

      Poista
  3. Koin kirjoituksesi alusta loppuun kovasti omakohtaiseksi.❤
    Aivan samoja mietin minäkin täällä.Tuntuu,ettei ole enää uutta annettavaa.Kun joskus selailen blogini vanhoja aikoja,huomaan kuinka minulla on ollut vire päällä ja into pinkeänä.Nykyään on melko hiljaista omalla ja kommentoivalla puolella,enkä ihmettele,kun samoja rantakuvia postailen ja säästä valitan.😊
    Omassa elämässä sellainen laahaava kausi meneillään,ei ole hohtoisia hetkiä,mistä kirjoitella,kovin on vaatimatonta arkea minullakin.
    Ja rehellisesti sanoen ei jaksa aina olla niin positiivinen,kun oikeasti on kurjaa.Ja siitä kurjastakin olosta tekee hyvää välillä kirjoitella,eikä ainoastaan silloin kun kaikki on mukavaa.Kun ei aina halua olla niin pirun positiivinen.😄
    Siitäkin tykkäsin tässä sinunkin postauksessasi,että annoit tulla rehellisesti sitä ankeampaakin puolta.Elämän koko kirjo on mielenkiintoista.
    Olen kovasti miettinyt itsekin,siirtyisinkö vaikka Instagramin puolelle ja pistäisin blogin jäihin.Mutta tiedätkö,minä luulen ja uskon,että kun alkaa kevät ja varsinkin kesä,värit,lämpö,koko kesän kauneus,tulisi tenkkapoo,että miten tästä kaikesta pääsisi jakamaan muiden kanssa.Tämä yhteisöllisyyden tuntu pienen naisjoukon kanssa täällä blogimaailmassa on muodostunut kuitenkin niin ihanaksi asiaksi,että ainakin minä luulen,että kaipaisin sitä sitten kuitenkin.
    Minusta olisi niin kovasti surullista,jos sinunkaan blogiasi ei enään olisi.Ei enää ihania,raikkaita,merellisiä viestejä kesällä,kun oma kesäni keskittyy sisämaahan.
    Onneksi vielä mietit asiaa ja annat ajan kulua.😊
    Tämä harmaus ja pitkään jatkunut syksykin pistää mielen matalaksi.Tiedän,että itse ainakin nousen taas eloon luonnon kanssa kun alkaa vihertää.Toivon,että sinulle Ansku käy samoin!Iiiisot blogiystävyyshalit!❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensin on sanottava, etten ole ikinä edes ajatellut sinun arkesi olevan millään muotoa vaatimatonta. Blogissasi käsittelet monenlaisia asioita sekä sanallisesti että kuvien välityksellä ja tuntuu että ainahan sinulla on jotain kivaa ja mielenkiintoista meneillään 😊 Ihailen myös suuresti luovuuttasi ❤️

      Taidamme kaikki olla liian kriittisiä omien blogiemme sisällön suhteen 🤔 Myönnän myös ihan avoimesti, että tämä työntäyteinen ja harmaa "talvi" on ottanut voimille, sekä aiheuttanut ajoittaista alakuloa. Entinen ilo ja innostus tuntuu kadonneen jonnekin.
      Tämä sinun todella lämminhenkinen, kannustava ja sydämenpohjassa saakka tuntuva kommenttisi on erinomainen esimerkki siitä yhteisöllisyydestä ja sielunsiskoudesta mikä tämän meidän pienehkön naisporukan kesken täällä vallitsee. Miten kestäisin ilman teitä kaikkia ihanaisia täällä? No en varmasti mitenkään 😘😄

      Annetaan ajan kulua, niin kohtahan jo luonto herää taas uuteen eloon ja toivon mukaan me siskosetkin siinä sivussa 😍
      Lämmin kiitos vielä ja isot halit sinne sinulle myös ❤️

      Poista
    2. Kiitos Ansku,sanasi lämmittivät ja antoivat uskoa tähänkin,läpeensä harmaaseen päivään.❤

      Poista
    3. Juu, eipä ole maisemat enää yhtään sen talvisemmat kuin tähänkään asti. Samaa harmautta ja tihkusadetta, sekä nyt lisänä kerros märkää ja liukasta loskaa, yäk! :D
      Kiitos itsellesi ❤ Olet ihan super ❤

      Poista
  4. Samoissa ajatuksissa olen ollut, mutta toivon nyt, että kevät piristäisi kirjoittamaan ja luomaan uutta.
    Jäisin kyllä kaipaamaan blogiasi, jos päättäisit kokonaan kadota.

    Tämä talvi tuntuu vieneen energiat monilta ja blogeille ei tunnu jäävän intoa.

    Kaikkea hyvää sinulle, ihanaa ja toivottavasti aurinkoista helmikuuta ja älä katoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Marianna! Kaipaisin kovasti kirjoituksiasi, silmiä hivelevän kauniita kuviasi, ja tietenkin myös sinua ❤️
      Luvataanko ettei kadota nyt mihinkään? Minä ainakin lupaan sen sinulle tässä ja nyt 😘
      Tämä talvi on tainnut todellakin käydä itse kunkin voimille, mutta kannustetaan toinen toisiamme ja yritetään jaksaa vielä hetki odottaa kevään saapumista, sekä sen mukanaan tuomaa uutta energiaa.
      Kiitos kovasti sinulle Marianna, olet ihana ❤️ Auringon valoa ja lämpöä luoksesi. Voi hyvin ❤️

      Poista
  5. Hei! Minusta on ihanaa katsoa kauniita kuviasi ja lukea tekstejäsi ja pysähtyä niihin. En ollenkaan kaipaa "hienoja" tapahtumia ja kuvia niistä. Jokainen blogi on omanlainen, kirjoittajansa näköinen. Anna ajan kulua ja tee kuten parhaaksi näet! Kohta koittaa kevät ja valoisuus, vaikka talvi kai jäikin välistä, ainakin täällä rannikolla... Veneenrapsutus ei ole kovin kaukana!
    - Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Sirpa sydämellisistä sanoistasi ❤️
      Tässä vaiheessa vuotta oikeastaan jo toivon, ettei talvi enää tulekaan, sillä kuten totesit, veneenrapsutus ei ole kovin kaukana. Iik, miten ihana ajatus,joka nostattaa suupieliä välittömästi, joten yritän pitää tämän mielessä aina matalapaineen uhatessa 😊
      Ilon- ja valonpisaroita viikkoosi ihanainen ❤️

      Poista
  6. Hei!
    On ollut todella ihanaa lukea juttujasi ja katsella huikeita kuviasi sekä nauttia runolainauksista. En kaipaa mitään hienoa, prameilevaa blogia, vaan tavallista elämää. Sinulla siihen liittyy hienot kuvat ja tunnelmat. Tällaisena maakrapuna, mutta silokallioiden ja rantojen ihannoijana olen saanut nauttia monia hienoja hetkiä. Toivottavasti jatkossakin, mutta ymmärrän, jos aika ei riitä.

    Mieti rauhassa. Nyt kuitenkin toivon valoa ja iloa elämääsi! Toivottavasti teillekin on tullut lunta, vihdoinkin sitä tuli tänne Karjalaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle kovasti kauniista, kannustavista sanoistasi ❤️ Tämän parempaa palautetta en olisi koskaan osannut edes kuvitella saavani!
      Saimme lunta tännekin, mutta valitettavasti jo seuraavana päivänä lämpötila kohosi plussan puolelle ja jäljelle jäi vain märkää ja liukasta loskaa. Parasta tässä vaiheessa vuotta on joka tapauksessa se, että päivät kirkkenevät ja pitenevät vauhdilla :D
      Nautitaan tästä ihan tavallisesta elämästä kaikkine vaiheineen ja värisävyineen. Ollaan läsnä toinen toisillemme. Kaikkea hyvää sinulle sinne kauniiseen Karjalaan ❤️ Voi hyvin ❤️

      Poista
  7. Väsymystä ja valonkaipuuta on ollut myös minulla ja toivotaan että tuleva kevät ja kesä toisi hieman helpotusta tilanteeseen ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa että alkaa jo kaikilla olla mitta täysi tätä "puolivuotista" syksyä. Eihän tällaista harmautta ja vesikelejä kukaan ikuisesti jaksa ilman että alkaa väsyttää ja tylsistyttää. Tai no, ainakaan minä en jaksa ;)
      Toivotaan aurinkoisten, pitkien päivien pelastavan meidät totaaliselta uuvahtamiselta :D
      Valonpisaroita viikonvaihteeseesi ❤️

      Poista
  8. Valokuvapäiväkirjana pidän omaa blogiani. Eipä minulla muualla kootusti ole niitä kuvia. Selaan välillä menneitä vuosia, millaisia kuvia silloin olen ottanut. En hirveästi koe tarvetta julkaista kuvia itsestäni tai kertoa varsinaisesti omasta elämästäni kovin tarkasti. Kovin tylsää ja tasaista sitä paitsi elämä. Kotiin-töihin-kotiin-töihin. En käy juuri missään tai tee mitään erikoista. Loppuisi bloggaus aika pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sinullapa onkin upeita kuvia! Olisi todella sääli jos niitä et meidän muidenkin iloksi esille laittaisi. Kiitos siis sinulle siitä ❤️
      Minulla tämä blogi on vähän sellaista sillisalaattia, eli niitä elämän kivoimpia asioita, enimmäkseen luontoon ja perheeseen liittyviä, olen tänne yrittänyt ehtiä ja muistaa tallentaa. Kuviakin on, mutta ei ystävistä, eikä perheenjäsenistä, (paitsi koiruuksista) eikä missään nimessä itsestäni :D
      En koe että elämäni olisi tylsää, mutta aika yksitoikkoistahan tämä kyllä suurimmaksi osaksi on.
      Harkinta-aika jatkukoon.....siihen asti jatkan arkisen ja vaatimattoman elämäni "kohokohtien" sekä monenmoisten pohdintojeni ja pähkäilyjeni tallentamista tänne blogiin. Onpahan sitten vanhana, (jos luoja suo) paikka mistä menneitä katsella ja lueskella, jos muisti vaikka sattuisi pätkimään ;)
      Kuvauksellista ja kivaa viikonvaihdetta sinulle ❤️

      Poista