perjantai 25. lokakuuta 2019

Ylhäisessä yksinäisyydessä

Olen tässä viime aikoina hieman pohtinut yksinäisyyttä, joka koskettaa jossain elämänvaiheessa varmasti meitä jokaista. Joillekin se on hetkittäistä, ja voi liittyä esimerkiksi tiettyihin tilanteisiin. Jotkut sen sijaan voivat kärsiä yksinäisyyden tunteesta koko elämänsä ajan.
Elämäntilanteessa tapahtuvat suuret muutokset lisäävät monesti yksinäisyyden tunteita merkittävästi. Esimerkkinä tässä mainittakoon vakavat sairaudet, puolison tai muun läheisen kuolema, avioero, työpaikan vaihtaminen, sekä muuttaminen toiselle paikkakunnalle.

On vielä yksi asia, joka on kiinnittänyt tässä viime vuosien aikana oman huomioni, ja se on raittius. Meillä Suomessa juhlimiseen ja vapaa-ajanviettoon on tunnetusti liittynyt lähes poikkeuksetta alkoholi. Tilanne on jonkin verran vuosikymmenten saatossa parantunut, varsinkin nuorten keskuudessa, mutta silti todella monet raittiit opiskelijat kokevat yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Heitä ei kutsuta mukaan "kosteisiin illanviettoihin" ja heidät leimataan erilaisiksi. Monesti raittiit mielletään ylpeiksi ja oletetaan että he pitävät itseään muita parempina.

Ihminen on yllättävän vahvasti ns. laumasielu, joka ei halua, tai uskalla erottua joukosta. Sitä en vaan voi ymmärtää, miksi humalahakuinen juominen on itsestäänselvyys ja hyväksyttävää, joskus tuntuu että jopa toivottavaa. Tuskin kukaan menee kysymään miksi joku toinen juo, mutta syitä raittiudelle ollaa heti kyselemässä ja ihmettelemässä. Miksi raittiutta pitää puolustella, mutta juomista ei?

Miksi emme voisi hyväksyä toinen toisiamme juuri sellaisina kuin olemme ja luoda näin positiivisemman ilmapiirin, jossa on helpompi ottaa kontaktia ja tutustua toisiimme?
Sanonta: "Erilaisuus on rikkautta" pitäisi saada iskostettua yhtä syvälle tajuntaamme, kuin hieman humoristisemmat, ja jo lähes todeksi mielissämme muuttuneet "Ilo ilman viinaa on teeskentelyä" ja "Ilman hauskaakin voi olla viinaa" :)

Vammaisten ja vanhusten, sekä alussa mainitsemieni esimerkkitapausten yksinäisyydestä riittäisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon. Lienee kuitenkin viisainta lopettaa tämä paasaaminen nyt tähän ja lähteä saarelle katselemaan ja kuuntelemaan myrskyävää merta. Hienoa päästä kokemaan saariston syksyä vielä viimeisen kerran ennen kuin paatti pääsee ansaitulle talvilevolleen.

Todennäköisesti saamme lillua laguunin ainoana venekuntana ylhäisessä yksinäisyydessämme, mutta tässä yhteydessä se on aina ja ehdottomasti, pelkästään positiivinen asia :)















Ei se, miltä me näytämme,
eikä se, mitä me aikaan saamme, 
merkitse sen rinnalla mitään, 
mitä me olemme toinen toisillemme.

-Marleena Ansio-


15 kommenttia:

  1. On tosi kurjaa, jos joutuu ryhmän ulkopuolelle sen takia, ettei käytä alkoholia. Omassa nuoruudessani olin ankara absolutisti, mutta onneksi minulla oli monta samanhenkistä ystävää ja yhdessä meillä oli hauskaa ilman viinaakin. Tsoin varsinkin yläasteella meille naureskeltiin emmekä tosiaan saaneet kutsuja kosteisiin bileisiin. Olisimme kai olleet ilonpilaajia. Näin aikuisena ajattelen, että mitään en silloin menettänyt. Tilanne voi olla tänä päivänä toinen, paineet voivat olla liian suuret.
    Toivottavasti samanhenkisiä, alkoholittomia ystäviä löytyisi jokaiselle.
    Kiitos, kun otit tämän aiheen pohdintaan.
    Hyvää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanhenkisyys on juuri se avainsana, että löytää ne itsensäkaltaiset, joiden kanssa ei koe olevansa erilainen ja ulkopuolinen.
      Itsekin olen huomannut, että on mukava kuulua eri yhteisöihin, kuten bloggaajiin, veneilijöihin, luonnonystäviin jne. joilla on mahdollisesti yhteisiä tapahtumia, tapaamisia, ryhmiä esim. facebookissa jne. Hyviä asioita on mukava jakaa toisten kanssa ja saada sitä kautta uusia kokemuksia ja ehkä ystäviäkin :)
      Monet nuoret ovat sen verran epävarmempia kuin me vanhemmat ja kokeneemmat ;) että yhteenkuuluvuuden tunne voittaa ja he samaistuvat muihin. Rohkeampaa "toisinajattelijaa" saatetaan ehkä kadehtia, mutta sitä ei tietenkään myönnetä. Toivottavasti jokaiselle löytyisi samanhenkisiä ystäviä, kuten sinulle ja minullekin on aina löytynyt :)
      Kiitos sinulle ihana Piipe ja oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa 💗

      Poista
  2. Vautsi kun kun hienot maisemat, itse olen lähdössä jonkin ajan kuluttua laivalle, laiva erik.ei mua kiinnosta,vaan ne merelliset maisemat ja jos saa levättyä siellä kirjan äärellä, ja ilmaislippu täytyy käyttää, olisi toinenkin ilmaislippu,joka jää kyllä käyttämättä, minä rakastan merta, tyttäreni asuu ihan meren lähellä,ikkunasta näkyy meri maisema,toinen tytär myös aika lähellä merta,olen ihan turku fani,asunut 46vuotta suht meren lähellä.Tuo kirjoituksesi oli niin hyvä, tästä saattais tulla pitkä kommentti jos kaiken kirjoittaisin tuosta juoma kulttuurista, suomalaiset on kuuluisia sulkeutuneisuudesta,miehet vielä lisäks alemmuukomlekseista ja muistakin eri syistä,niin humalatila poistaa kaikki estot,ja heistä tulee rohkeampia,toisista väkivaltaisia,toisita ihan päinvastoin, isäni joi siksi kun oli ollut sodassa ja näki hirveyksiä,silloin ei ollut ammattiauttajia sota traumaattisille,se purkautui väkivaltana.Nuoret juo kun toisetkin juo, mutta uskon että paljon on niitä jotka ei vedä sikahumalaan.Omia lapsiani (3kpl)en ole koskaan nähnyt kännissä,mutta epäilen että ovat ainakin kokeilleet,itsellä ei ole vetoa juotaviin.Yksinäisyys on vähän sellainen juttu että ei nykyään ole pakko olla yksin jos ei halua, niin paljon on ikä-ihmisille toimintaa,joku haluaa olla yksin,ehkä eivät osaa hakeutua toisten seuraan,no esim.mun täti 88v.asui pimeässä korvessa,hän sanoi mulle kerran että, vaikka hän on yksin,niin hän ei tunne itseään yksinäiseksi,näitäkin on.Itse haluaisn joskus olla yksin,mutta ei ole mahdollisuutta,jos sellainen mahd.tulee vähänkin,niin nautin siitä hiljaisuudesta omien ajatusteni kanssa.täs ny tuli tätä höpinätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merimaisemat ovat minullekin ne kaikkein rakkaimmat, enkä edelleenkään osaa kuvitella asuvani kovin kaukana merestä.
      Nuorissa on yhä enenevässä määrin yksinäisiä, syrjäytyneitä ja näiden myötä myös masentuneita. Osittain syynä on varmasti some ja sen luomat ulkonäkö- ym. paineet, sekä tietenkin opiskelu- ja työpaikat, joihin ei lukuisista yrityksistä huolimatta pääse, mutta itselleni oli kyllä pienoinen yllätys, miten suvaitsemattomia monet nuoret ovat "erilaisuutta" kohtaan. Heti jos poikkeaa massasta, niin yksinjäämisen riski kasvaa huomattavasti. Ei kaikilla ole resursseja hakeutua samanhenkisten seuraan, näin se valitettavasti vaan on.
      Yksinäisyys ja yksinolo ovatkin kaksi ihan eri asiaa. Itsekin nautin joskus suuresti, kun saan olla ihan vaan itsekseni, näiden kaikenmoisten ajatusteni kanssa ;D

      Terveillä ikäihmisillä on mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon, siinä olet täysin oikeassa, varsinkin jos he eivät tarvitse ulkopuolista apua päästäkseen kotoaan liikkeelle ja on esim. ajokortti tai hyvät julkiset yhteydet. Täysin toinen tilanne on kuitenkin sairailla ja apua tarvitsevilla, jotka jäävät hyvin usein oman kotinsa vangeiksi, kun eivät yksin uskalla tai pysty liikkumaan.
      Kiitos pike kommentistasi ja mukavaa viikonvaihteen jatkoa sinne sinulle!

      Poista
  3. Hei,
    Itse käytin nuorempana kohtuullisesti alkoholia ystävieni kanssa. Jo silloin oli pari nuorta ystäväpiirissäni jotka eivät ottaneet juurikaan, edes kaljaa. Toinen heistä tykkäsi olla kuskina.
    Sitten kun perustimme perheitä niin alkoholin käyttö väheni todella paljon kaikilla.
    Seuraavaksi tuli avio-eroja ja lapset olivat murkku-ikäisiä. Tässä vaiheessa itselläni alkoholin käyttö loppui kokonaan koska vastuu murkku-ikäisestä kasvoi kun lapsi jäi minulle.
    Useat tutut ystävät lopettevat heikin kokonaan alkoholin nauttimisen koska krapulapäivät olivat ikäviä. Niihin ei ollut edes aikaa.
    Ihan hälmöltähän ryyppääminen tuntuu nykyään. En edes tunne ryyppääviä ihmisiä. Kai heitäkin on sitten vielä ;)).
    Aktiivi ystäväpiirini harrastaa esim. lavatanssia. Siellähän ei juoppoja näe. Kesät ja talvet kaikenikäinen porukka humaltuu hyvästä musiikista ja liikunnan hurmasta. Ihanaa raitista elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monella taitaa alkoholin käyttö vähentyä perheen perustamisen myötä ja joillain jopa täysin loppuakin, ja hyvä niin. Erityisesti me äidit taidamme kuulua enemmistönä tähän ryhmään. En tiedä, mutta voisin ainakin olettaa näin.

      Voi kyllä niitä ryyppääviäkin ihmisiä on, ja paljon! Alkon suurkuluttajia löytyy niin nuorisosta kuin eläkeläisistäkin. Alkoholia voi toki nauttia myös kohtuudella, eikä siten että örvelletään kaatokännissä eikä seuraavana päivänä muisteta edellisillan "hauskanpidosta" tai oikeammin sanottuna "ryyppyillasta" juuri mitään.
      Itse aikoinaan ahkerastikin lavatansseissa käyneenä allekirjoitan kanssasi sen, ettei lavoilla juoppoja näe. Tanssista ja hyvästä musiikista humaltuminen kuulostaa kyllä hauskalta ja hyvältä harrastukselta. Pitäisi varmaan itsekin taas aktivoitua sillä saralla :)
      Kiitos sinulle kivasta kommentista ja oikein mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa!

      Poista
  4. Mukavaa viikonloppua merellisessä hengessä, kauniita nuo maisemasi.
    Samoilla linjoilla olen edellisten kommentoijien kanssa. Yksinäisyys ja yksinolo ovat eri asioita. Minä tarvitsen ajottain yksinoloa. Sen koen hyvin tärkeäksi, mutta yksinäinen en ole.
    Alkoholin suhteen olen ollut sahtipitäjässä kasvaneena hyvin ankara. Koskaan tähän mennessä en ole sahtia edes maistanut. Minulla on varmaan hyvin niuho suhde viinaan, mutta ei se ole minua porukoista karsinut. Tajuan kyllä, että sille naureskeltiin ja ehkä naureskellaan yhä. Ei haittaa.
    Paljon tuli pohdintoja tästä tosi vakavasta ongelmasta ja onhan nykyään alkoholin väärinkäytön rinnalle tullut paljon muuta yhtä tuhoisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinoloa kaipaan ajoittain minäkin. Oikeastaan tarvitsen sitä. Luonto on minulle se paras paikka rauhoittumiseen ja hiljentymiseen, kuten varmasti sinullekin :)
      Yksinäisyyden tunnetta olen kokenut elämässäni minäkin, monet kerrat. Pahin aikakausi liittyi avioeroon ja sen myötä menetettyihin ihmissuhteisiin.

      En tiedä kuuluvatko kosteat illanvietot ja vapaa-ajan aktiviteetit nuorten opiskelijoiden enemmistön elämäntyyliin, vaiko vähemmistön, mutta vakavasta, helposti riippuvuutta aiheuttavasta aineesta on todellakin kyse.

      Kiitos aimarii 💗 Viime viikonloppuina merelliset maisemat ovat olleet melkoisen myrskyisiä, mutta kauniita, kuten aina :)
      Oikein mukavaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  5. Hiukan vielä haluaisn muutaman rivin kirjoittaa yksinäisyydestä,tietysti jos on vanhuksen hankala liikkua ja kotona ei pärjää,niin kaikkialla suomessa on hyvät palvelutalot,yksityiset ja kunalliset,tai jos vanhus ei halua lähteä mihinkään hoitopaikkaan,niin hoitaja voi käydä 4-5 kertaa vrk.dessa, ja jos vielä haluaa ottaa vapaaehtoisen ihmisen vaikka ulkoiluttamaan,tai viemään muihin virikkeisiin,niin ei voisi paremmin olla,näin oli äitini kohdalla.Itse kun olin palvelutalossa työssä 33vuotta, niin aina oli paikalla joku,ja useampikin,heitä sai melkein "kiskoa" virikkeisiin,pieniin tehtäviin ja ulos,ehkä elämässä on jo ollut tarpeeksi virikettä,työtä ja perheen kasvattamiset,niin haluavat levätä loppu elämän.Se yksinäisyys on varmaan koko maailman laajuista,jopa avioliitossa voi tuntea itsensä yksinäiseksi,itse olen sitäkin kokenut.Ok.sori höpöttelin tässä ennen kellon siirtoja ja nukkumaan menoa.Hyvää talviaikaa sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin hoitaja, joten jonkin verran on jo työn puolesta kokemusta tämänhetkisestä tilanteesta myös vanhusten osalta, sekä osittain anoppini takia, jonka pääsemisestä hoivakotiin taistelimme pitkään. En tiedä onko paikkakuntien välillä suuriakin eroja, mutta ainakin täällä suunnalla soteuudistuksen myötä hoivakoteja/palvelutaloja on jo suljettu ja lisää suljetaan, joten paikkoja on todella vähän. Kotona kotihoidon turvin asuu nykyisin ihan kaikenkuntoisia vanhuksia ja vain ne kaikkein huonokuntoisimmat saavan paikan hoivalta. Se ei mielestäni ole oikein, eikä ainakaan vähennä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita, päinvastoin.
      Tästä(kin) aiheesta voisi tosiaan kirjoittaa vaikka kirjan verran :D

      Oikeassa olet, yksinäisyyttä voi tuntea parisuhteessakin, mutta se onkin sitten jo aivan toinen, ja mahdollisesti jatko-osan arvoinen aihe ;)

      Täällä aamukahvia parhaillaan hörpin, mutta taidan vielä mennä hetkeksi takaisin torkkumaan. Kiitos pike kommentistasi ja oikein hyvää alkanutta talviaikaa sinullekin!

      Poista

      Poista
  6. Ai että,pidän niin tällaisesta pohdiskelevasta ajatustenvaihdosta täällä blogimaailmassa.
    Tärkeitä asioita otit esille pohdinnoissasi.Olen kovasti tyytyväinen,että omilla lapsillani on terve suhtautuminen alkoholiin,tytär ei ota juuri lainkaan ja poikakin hyvin vähän.Luulen,että heidän kreikkalaisuudellaan on asian kanssa myös tekemistä.Kreikassa alkoholin käyttö liittyy aina ruokailuun.Viiniä nautitaan ruoan kanssa ja rakia mezeiden kanssa.Jopa drinksun kylkeen tarjoillaan pientä purtavaa.Suomalainen juomakulttuuri on aikoinaan varmasti syntynyt huonosta itsetunnosta,ujoudesta,monista sodista jne.Ja myös siitä,että se on ollut häpeällistä ja kiellettyäkin.Kohtuullisuus näyttää jotenkin kuuluvan enemmän kulttuureihin,joissa alkoholi on ollut iloon ja ruokailuun liittyvä nautintoaine?
    Itse olen aina ollut pomo suhteessani alkoholiin,tykkään nauttia sitä silloin tällöin rentoutumiseen,muttei se ole minua koskaan määrännyt tai määritellyt.Erittäin iloinen olen huomatessani,että nykynuoret näyttäisivät suhtautuvan alkoholiin ja tupakkaan tosi fiksusti.Poikkeuksiakin tietysti löytyy,mutta yleisfiilis näyttää terveellisemmältä kuin omassa nuoruudessani.Tosin huumeet ovat valitettavasti ilmeisesti yleistyneet.
    Yksinäisyydestäkin kirjoitit hienosti.Nuorten yksinäisyys ja syrjäytyneisyys on mielestäni niin surullista ja valtava ongelma nyky yhteiskunnassa.Enkä soisi yhdenkään vanhuksen,enkä oikeastaan kenenkään kokevan itseään yksinäiseksi vasten tahtoaan.
    Yksinäisyydellä on niin miljoonat kasvot.Yksinäisyyttä voi kokea niin monin eri tavoin.On hetkiä yksin,kun et saa tarkoittamaasi toisen ymmärrykseen,sinut sivuutetaan,aliarvioidaan,syytetään aiheettomasti,sinua kohtaan käyttäydytään epäkunnioittavasti,tätä listaustahan voisi jatkaa loputtomiin.
    Surukin tuo suuren yksinäisyyden tunteen.
    Ja sitten on se toinen puoli josta kirjoitit.Se ilon ja yhteenkuuluvuuden puoli.
    Kuinka täällä blogimaailmassakin voi kokea aivan mielettömiä yhteenkuuluvuuden ja onnistumisen kokemuksia.Onnea siitä,että kuuluu joukkoon.Lämpöä sisimpäänsä kehuista ja kannustamisesta.Ollaanhan me täälläkin alastomina toisten arvostelulle omina itsenämme,uskalletaan suuresti kun avaudutaan.Ja siitä kun saa kannustusta ja positiivista palautetta taas jaksetaan eteenpäin.😊
    Kiitos Ansku sinullekin,että olet minulle olemassa!Mukavaa viikonloppua!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanuus mikä kommentti kaikkine viisaine pohdintoineen ja kauniine sanoineen ❤
      Itseäni tosiaan ehkä eniten hämmästyttää ja harmittaakin, että syitä raittiuteen joutuu selittelemään. Jos joskus kieltäytyy alkoholista, niin ollaan selän takana puhumassa ja pähkäilemässä josko olet alkoholisti, tai raskaana, tai sairas, tai muuten vaan outo ja erilainen ;)
      Ei siinä mitään väärää ole jos alkoholi maistuu, maistuu se ajoittain itsellenikin, mutta kohtuus kaikessa.
      Ihminen on todellakin laumasielu ja haluaa olla osa toisten samanhenkisten muodostamaa joukkoa. Tämä blogimaailma on kyllä yksi parhaista mihin itse kuulun.
      Kiitos sinulle vielä todella lämpimästi paitsi tästä hienosta kommentistasi, myös siitä, että sinä ihana sielunsiskoni olet minulle olemassa ❤
      Oikein hyvää lokakuun viimeistä alkavaa viikkoa ❤

      Poista

      Poista
  7. Yksin oleminen on ihanaa, yksinäisyys ei. Joskus vapaaehtoinenkin yksin oleminen on kaikkea muuta kuin ihanaa. Riippuu tietenkin syistä. Jos ei jaksa lähteä tai jotenkin saa itsestään sosiaalista vaihdetta päälle. Silloin yksin oleminen on tavallaan oma valinta, mutta kääntyy tarkoitustaan vastaan.

    Olen itse lopettanut käytännössä kokonaan alkoholin käytön. Seuraelämässä se on toki näkynyt, mutta varmaan enemmän kuitenkin tämä vakiintuminen kohta 4 vuotta sitten. Siinä on jotain "epäilyttävää" ilmeisesti, ettei juo. Ei kuulu porukkaan. Tällaisesta vanhasta kehäraakista enää niin, mutta nuorelle se voi olla musertavaa. Aika moni riento kun vaikkapa opiskeluaikana liittyy alkoholiin jollain tapaa kuitenkin. Vaikka ei se toki niinkään saisi olla.

    Totta, kaikkia meitä voi kohdata yksinäisyys. Ehkä eniten surettaa lasten ja nuorten yksinäisyys. Ja vanhusten tietenkin. Muistan kuinka oman mummini ystävät alkoivat kuolla ympäriltä. Sitten tuli kaikenlaista kremppaa, joka esti ennen niin aktiivisen ja vilkkaan seuraelämän omanneen leskirouvan kotoa lähtemisen muutenkin. Aika musertava ajatus, että aika kuluu lähinnä ikkunasta tuijotellen.

    Ihmisestä tulee luontaisesti ikää myöten enemmän introvertti. On sanottu, että elämän ensimmäinen puolisko menee tehdessä ja mennessä ja toinen sitä tekemistä ja menemistä tarkastellessa. Tiedä sitten, mutta kai siinä jotain perää on.

    Lopuksi toistelen itseäni, alleviivaten; ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinäisyyttä todellakin on niin monenlaista, mutta pahimmillaan se voi aiheuttaa syrjäytymistä, masennusta ja jopa pysyvää työkyvyttömyyttä. Ikävintä todellakin on kun kyseessä on lapsi tai nuori.
      Tässä iässä (myöhäinen keski-ikä, vaiko varhainen vanhuus ;)) en itse ainakaan kaipaa mitään laumaa ympärilleni, enkä mitään sen suurempia hulinoita ja hässäköitä, enkä varsinkaan mitään humalassa hippalointia :D
      En ole edelleenkään absolutisti, mutta kohtuus kaikessa, ja elämä voi olla aivan äärettömän nautinnollista, mukavaa ja välillä yllätyksellistäkin ;)
      Kyllä se introverttius taitaa tosiaankin lisääntyä iän myötä, mutta kukapa silti haluaisi täysin tyytyä pelkästään sivustakatselijan rooliin koko loppuelämänsä ajaksi. Onko se enää edes mitään oikeaa elämää? Toisille ehkä on, mutta joillekin se on pahempaa kuin itse kuolema.
      Kiitos aina niin viisaista ajatuksista ja kannustavista, kauniista sanoistasi ❤

      Poista