sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Saariston suvea

Perjantaina pääsimme taas parin viikon tauon jälkeen irrottamaan köydet kotilaiturista ja puksuttelemaan läheisen saaren suojaisaan laguuniin. Nautimme raikkaasta merituulesta, vielä toistaiseksi puhtaasta, kirkkaasta merivedestä, sekä luonnon rauhasta ja tietenkin meille niin tärkeistä sielunmaisemista.

Kävelyretket saaren ympäri olivat taas todellista hermolepoa. On aina yhtä ihana nähdä miten koiratkin rentoutuvat ja nauttivat elostaan ja olostaan viilentävien merituulten äärellä. Viime viikolla 12 vuotta täyttänyt pappakoiruuskin villiintyi taas ihan tyystin, kun pääsi polskimaan sydämensä kyllyydestä vilvoittavaan veteen. Myös nuori neitokainen vietti viime viikolla synttäreitä täyttäen 4 vuotta, eli aikuisikä on nyt saavutettu, mutta sitä ei käytöksen perusteella heti uskoisi ;)

Vesillä vietetty viikonvaihde tuntui taas tälläkin kertaa paljon pidemmältä kuin mantereella vietetty. Selitystä en tähän ilmiöön osaa edelleenkään antaa, vaan eipä tuo haitanne. Pääasia että vapaiden jälkeen on hyvä ja virkistynyt olo, niin jaksaa paremmin vastata myös tulevan työviikon tuomiin haasteisiin.

Heti tähän alkuun asettelin poseeraavat päivänsankarit, ja sitten vuorossa on taas niitä tuttuja saaristomaisemia...






















Oikein hyvää heinäkuun ensimmäistä viikkoa teille kaikille!
-ansku-


perjantai 21. kesäkuuta 2019

Hyvää Juhannusta!


Lennä, lennä hetken tulinen lintu. 
Tee pesä pilvien väliin. 
Sitä se onni on, 
ettei hetkeen katso taakseen, 
eikä eteen.

-Tommy Tabermann- 












Näiden Rääkkylän Paksuniemestä otettujen kuvien myötä toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta ja kesäkuun viimeistä viikkoa. 
-ansku-


keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Seilaten seikkailuun

Viime torstaina oli tyttären ja tyttärenpojan vuoro päästä mukaamme veneretkelle, jonka määränpääksi pappakippari oli valinnut Pyhtään Kaunissaaren. Pikku-e oli odottanut niin innoissaan tätä yhteistä saariseikkailuamme, ettei ollut edellisenä iltana meinannut millään malttaa mennä nukkumaan. Ennen nukahtamista hänen piti vielä useampaan kertaan varmistaa retken ajankohta ja osallistujat. Oli kuitenkin malttanut kuunnella kun äitinsä luki hänelle pienen pätkän Muumipappa ja Meri -kirjaa ❤ 

Keli ei olisi enää upeampi voinut olla, joten meno oli todella tasaista ja tunnelma leppoisa. Kaikenlaista kiinnostavaa katseltavaakin tuli vastaan. Pikku-e:n mielestä menomatkan parasta antia olivat Mussalon sataman suuret konttilukit ja nosturit :) Toki myös satamassa lastattavina olleet laivat, ruoppaaja, sekä tosi nopeat moottoriveneet kirvoittivat ilmoille ihailevia huudahduksia.

Saimme olla kokonaiset kolme päivää yhdessä ja viettää ihanaa rantaelämää, syödä herkullista ruokaa, erityisesti Kaunissaaren Majalla, venekeittiön antimia ja kipparin kokkaustaitoja mitenkään väheksymättä, sekä nauttia luonnon kauneudesta ja idyllisen kalastajakylän tunnelmasta. Parasta oli seurata pikku-e:n uteliaisuutta ja ennakkoluulotonta suhtautumista kaikkiin uusiin asioihin. Tämäkin saari vaikutti olevan, niin pieniä, kuin hieman suurempiakin ihmeitä täynnä, kun vaan osasi katsella ympärilleen lapsen silmin.

Lähdön hetkellä olimme hyvillä mielin, vaikka hieman haikeutta ilmassa olikin. Pappakippari käänsi keulan kohti kotisatamaa, eikä mennyt aikaakaan kun koirat ja pikku-e jo nukkuivat sikeästi. Olisi ollut kiva tietää mistä kaikista asioista mahtoivatkaan nähdä unia...






















”Saaressa ihminen on yksin itsensä kanssa. Ajatuksista tulee selkeitä, unista yksinkertaisia. Elämä tuntuu jälleen lahjalta.” 

(Tove Jansson 1987)