sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kymmenes kausi

Viime keskiviikkoaamuna koitti kevään toistaiseksi hienoin hetki, eli veneen vesillelasku. Se sujui totuttuun tapaan täysin moitteettomasti ammattimiesten hoitaessa hommansa taitavasti. Hieno hetki oli myös se, kun kuuli talven jälkeen ensimmäistä kertaa moottorin tutun putputuksen. Kaikki toimi myös vanhassa paatissa, no, ei välttämättä ihan täysin moitteettomasti, mutta kuitenkin ihan riittävän hyvin ;)

Keli oli lähes tuuleton ja todella lämmin, joten kyllä kelpasi kipparin ajella saaren eteläpuolelle kotilaituriin, missä minä jo intoa piukassa odotin venetavaroita täyteen lastatun autoni kanssa. Ei muuta kuin tavarat kantoon, jotta päästäisiin seuraavana päivänä lähtemään täydessä varustuksessa tämän kymmenennen (juhla)kauden ensimmäiselle saariretkelle.

Lähisaaressa oli vielä paikoitellen pehmeää lunta, missä pappakoira piehtaroi sydämensä kyllyydestä ja monta kertaa. Suojaisassa poukamassa oli taivaallisen tyyntä, rauhallista ja lämmintä, jopa siinä määrin, että kippari päätti luopua talviturkistaan. Päiväkävijöitä tapasimme muutaman venekunnan verran, mutta muita yöpyjiä ei meidän lisäksi ollut.

Tänään aamulla saaressa oli lämmintä vain +2 astetta, ja jäätävän kylmä tuuli jäähdytti keliä vielä lisää, voisiko sanoa jopa "vappumaisen" viileäksi ;) Tulimmekin iltapäivällä kotiin, paitsi nauttimaan lämmöstä, myös pesemään pyykkiä ja saunomaan, sillä huomenna alkaa loman toinen, ja samalla viimeinen viikko. Tarkoitus olisi heti aamulla lähteä kaupan kautta veneelle ja suunnata sen keula kohti seuraavia saariseikkailuja.






















En halua lähteä juhlimaan
mihinkään hämärään kuppilaan.
Avaan kevääseen ikkunan,
siihen kukkakimpun asetan. 
Lasillisen helmeilevää kohotan,
sulle hauskaa Vappua toivotan!

-Birgit Ahokas-

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Melankoliaa ja mielenmaisemia

Pääsiäisen pyhät tuli vietettyä täysin toisella tavalla kuin alunperin oli tarkoitus. Ennalta sovittu perhepääsiäinen peruuntui ihan yllättäen, joten vietimme pyhät kipparini kanssa kahdestaan lähinnä laitellen vanhaa paattiamme laskukuntoon tutulla telakalla. Siellä tuli aikalailla työpäivien mittaiset tovit puuhailtua, ja huomenna olisi edessä vielä viimeiset viilaukset ennen keskiviikkoaamuksi sovittua vesillelaskua.

Pettynein mielin lähdin torstai-iltana tuulettamaan päätäni mihinkäs muualle kuin merenrantamaisemiin rakkaan pappakoiruuden aina niin iloisessa seurassa. Aurinko lämmitti ihanasti ja istahdimme papparaisen kanssa Kotkan Höyrypanimon edustalla oleville kiviportaille nauttien kevätillasta kumpikin omalla tavallamme.

Koiruus haisteli leudon tuulen tuomia tuoksuja nenä innosta väristen, minä katselin kauniina kimaltavaa merta ja kuuntelin laineiden lohduttavaa liplatusta. Muistutin taas itseäni kaikista kiitollisuuden aiheista, kuten siitä, että minulla on rakkaita joita voin kaivata. Rakkaita joita kuitenkin saan tavata, vaikka aikataulujen yhteensovittaminen niin vuorotöiden, välimatkojen, kuin kaikkien muiden mainitsemattomien seikkojen takia on usein vaikeaa, ja joskus täysin mahdotonta.

Myöhemmin seurasi vielä väsymystä ja turhautumista kaikista keskeneräisistä projekteista johtuen, eikä mielialaa parantanut yhtään fibromyalgia- ja nivelrikkokipujen aiheuttamat huonot yöunet. Valtaisaa riemua veneilykauden alkamisesta, melankoliaa ja riittämättömyyden tunnetta, kiitollisuutta ja iloa, kipua ja kiukuttelua. Siinäpä näiden menneiden pääsiäispyhien tuntemukset ja tunnelmat pähkinänkuoressa. Onneksi pyhiä ei ollut yhtään enempää ;)

















Onneksi en vielä torstaina tiennyt mitä lauantai toisi tullessaan. Suru-uutisen, josta lisää ehkä myöhemmin. Nyt otan kylmän suihkun, jonka jälkeen hieron aimo annoksen voltarenia kaikkiin kipeisiin niveliin ja lihaksiin. Kyllä tämänkin mamman pitäisi näillä konsteilla toeta taas entiselleen ;)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Puuhakas palmusunnuntai

Tänään on ollut tapahtumarikas päivä. Heti aamiaisen jälkeen riensimme kipparini ja vanhempieni kanssa venerantaan laittamaan porukalla vanhaa paattiamme laskukuntoon. Parin tunnin aherruksen jälkeen siskoni liittyi seuraamme ja lähdimme juhlistamaan isipappamme syntymäpäivää Kotkan Klubin herkulliselle brunssille. Nautimme monipuolisesta ja maukkaasta ruokatarjonnasta, historiallisen rakennuksen tunnelmasta, sekä tietenkin toistemme seurasta.

Vatsat pinkeinä palasimme rantaan jatkamaan paatin puunaamista ja yllätyimme iloisesti vanhimman lapsenlapsemme saapuessa virpomaan mummille (äidilleni) sekä meikämammalle ❤ 

Kiitos vielä lämpimästi J ja T kun tulitte venerantaan meitä ilahduttamaan ja pakko sanoa, että pikkumies todellakin ansaitsi palkkansa :D Kiitos myös äippä ja iskä kun tulitte taas avuksemme ja saimme viettää kanssanne kallisarvoista aikaa muutoinkin kuin vain työn merkeissä ❤ ❤ 

Illemmalla kävimme vielä lenkittämässä koirat, sekä antamassa äänemme valitsemillemme ehdokkaille. Kohta tämä puuhakas päivä alkaa olla takanapäin, joten nyt on aika keskittyä seuraamaan tv:n tulosiltaa, sekä jännittämään naisten jääkiekon finaaliottelun viimeisiä hetkiä.
















Kipparilla on edessä enää neljä työpäivää ennen kuin hän jää kahden viikon kevätlomalle. Minä puolestani aloitan jo heti huomisaamuna paatin puuosien hiomis- ja lakkausurakan. Toivottavasti runsaan viikon kestävän uurastuksen jälkeen pääsemme taas kokemaan yhdessä ikimuistoisia ja ihania hetkiä ainutlaatuisen kauniissa saaristomaisemissa.

Kaunista ja keväistä pääsiäisenalusviikkoa teille kaikille! 
-ansku-

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Valoa ja virkeyttä

On se vaan jokaikinen kevät yhtä hieno tunne, kun saa aamuvuorojen jälkeen nauttia päivänvalosta parhaimmillaan kokonaiset 6-7 tuntia! Erityisen hienolta se tuntuu aina silloin, kun palautan mieleen ne talven pahimmat ajat jolloin esim. klo 14:30 päättyvän aamuvuoron jälkeen on "valoisaa" aikaa enintään tunnin verran, ja siitä alkavaa pimeyttä piisaakin sitten aina seuraavaan aamupäivään asti. Nyt on tilanne toinen, ja meillä valon lapsilla on suut messingillä :)

Huhtikuun ensimmäinen viikko on kyllä ollut yhtä auringon ja valon juhlaa. Viimeksi eilen kävimme esikoiseni kanssa kahdestaan kiertämässä Santalahden luontopolun. Kirkkaan sininen meri kimmelsi niin kauniina, että istahdimme rantakivelle nauttimaan tuosta upeasta, keväisestä merimaisemasta. Tuulensuojaisassa poukamassa nautimme myös auringon lämmittävistä sekä virkistävistä säteistä, ja tämä kaikki siivitti niin ajatukset kuin keskustelutkin tulevaan kesään ja tietysti kesälomasuunnitelmiin.

Takapakkia tähän keväiseen ihanuuteen on luvattu viimeisimmissä sääennusteissa, mutta ei lannistuta. Valloittava ja voimaannuttava valoisuus lisääntyy, lintujen kevätmuutto vilkastuu, ja pikkuhiljaa nämäkin maisemat muuttuvat vehreämmiksi sekä värikkäämmiksi.


















Kevät lumen sulattaa,
auringossa sulaa maa.
Talven valta raukeaa,
lehtisilmut aukeaa.
Linnut saapuu pohjoiseen,
maahan vielä hiljaiseen.

-Juha Parkkinen-