maanantai 25. helmikuuta 2019

Lukeminen ja liikunta

Pätkittäisten ja useimmiten myös ihan liian lyhyiden yöunien takia poden nykyään lähes kroonista väsymystä. Olen aina ollut hyvä nukkuja, vaan enpä ole enää. Nukahdan aika kivuttomasti kyllä ensimmäisen kerran, mutta noin 3-4 tunnin kuluttua herään, enkä meinaa millään nukahtaa uudelleen. Päässä alkavat pyörimään kaikki mahdolliset asiat maan ja taivaan väliltä, joten sitten alkaa se torkkuminen ja kellon kyttääminen.
Nämä uniongelmat ovat pahentuneet tämän nykyisen vuorotyön takia, mutta varmasti ikääntymisen myötä unen tarve sekä laatu ovat myös muuttuneet. Vuorokausirytmin epäsäännöllisyys on ehkä se suurin ongelma omalla kohdallani.

Lukeminen on aina ollut yksi rakkaimmista harrastuksistani ja aion nyt koittaa, josko hyvään kirjaan uppoutuminen ennen nukkumaanmenoa auttaisi rentoutumaan ja pidentäisi yhtenäisen unen kestoa.
Suljen siis jatkossa tämän läppärini viimeistään tuntia ennen kuin käyn nukkumaan. Kännykkään laitan vain herätyksen valmiiksi ja vien sen yöpöydälle, niin ei tule kiusausta käyttää sitäkään ;)

Toinen tärkeä asia, joka on koko ikäni kuulunut säännöllisesti elämääni, on kävely. Toki muitakin liikuntamuotoja olen harrastanut, ja satunnaisesti harrastan toki vieläkin, mutta päivittäiset kävelylenkit ovat pitäneet tämän kehoni sekä pääkoppani kunnossa niin kauan kuin muistan. Pimeään ja kylmään talviaikaan ei tule ihan päivittäin ulkoiltua, mutta josko sekin seikka nyt kevään tullen ja lisääntyvän valon myötä korjaantuisi.
Luonnossa liikkumisesta saa niin valtavasti energiaa, sekä hyvää mieltä, etten voisi kuvitellakaan elämää ilman sitä. Minusta on tosi hienoa kun voimme lähteä suoraan kotiovelta lähimetsään sekä suolle kenkäilemään. Laavuja löytyy useampia, niin läheltä kuin kauempaakin, jos haluaa pysähtyä nauttimaan tulen lämmöstä ja ympäröivästä luonnosta, sekä tietenkin maukkaista ja riittoisista eväistä :)
Koiratkin nauttivat aina näistä yhteisistä ulkoiluistamme todella paljon, ja kohta 12-vuotias pappakoiruuskin jaksoi juosta kantavalla hangella koko 2,5-tuntisen lenkkimme ajan 

















Aurinko paistaa juuri parhaillaan ja vesi tippuu räystäiltä. Lumi sulaa vauhdilla, ja jo torstaina saamme jättää jäähyväiset tälle helmikuulle, sekä pikkuhiljaa myös näille hohtaville hangille, ihanaa!

lauantai 16. helmikuuta 2019

Helmikuun hanget

Toissa viikolla tarvoimme keskellä korkeita kinoksia ja kevät tuntui vielä vain hyvin kaukaiselta ajatukselta. Aurinko on nyt useampana päivänä ilahduttanut lämpöisillä säteillään sekä kirkkaalla paisteellaan, saaden hanget jo lupaavasti painumaan kasaan ja veden lorisemaan räystäiltä. Linnutkin ovat innostuneet laulaa livertämään kuuluvalla, kauniilla äänellään. Tänä aamuna kahvitellessani avasin ensimmäistä kertaa takaoven, jotta kuulin paremmin pikkutirppojen iloisen liverryksen. Ajatukset karkasivat välittömästi kevääseen, sekä tietenkin tulevaan veneilykauteen.

Päivät pitenevät, aurinko kipuaa päivä päivältä yhä korkeammalle, ja varjot lyhenevät. Tämän todella tummasävyisen ja lamaannuttavan alkuvuoden jälkeen toivon kirkkaiden ja kauniiden värien, sekä valoisuuden valloittamaa kevättä ja kesää meille kaikille.














"Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen.

Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumi peittää maan. 

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin.

Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän
vaan ei yhtä tiennyt hän:

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen,
voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois."

Kiitos kaikesta ❤  RIP Olli