torstai 10. tammikuuta 2019

Muuttopuuhia ja muistinmenetys

Uusi vuosi, uusi mahdollisuus! Tämä tuli heti mieleeni, kun saimme tiedon, että muistisairas anoppini pääsee vihdoin ja viimein hoivakotiin asumaan. Valtava helpotus niin hänelle itselleen kuin meille läheisillekin. Jatkuva huoli ja pelko kaatumisista, joita sattui useita, yksinäisyys ja turvattomuuden tunne. Niille voidaan lopullisesti heittää hyvästit.

Nyt anoppi asuu jo uudessa osoitteessa, ja me olemme mieheni kanssa pikkuhiljaa aloittaneet anopin entisen kodin tyhjentämisen. Tavaroiden lajitteluun menee yllättävän paljon aikaa, eikä meillä ole seuraavaan kahteen viikkoon yhtään yhteistä vapaapäivää,  joten hommat eivät kovinkaan nopealla tahdilla etene. Huomenaamulla esikoiseni tulee auttamaan minua urakassa, jotta saadaan taas hieman lisää kierrätyskeskukseen ja kirpparille vietäviä tavaroita, sekä myös paperi- lasi- metalli- ym. roskiin meneviä tarpeettomuuksia eriteltyä kuljetuksia varten.

Tiistaina aamuvuoron jälkeen menimme mieheni kanssa pudottamaan veneen pressujen päältä lunta, jonka jälkeen lähdimme kävelemään koirien kanssa rantaa pitkin. Pitkälle emme päässeet kun nastakengistä huolimatta kaaduin suoraan selälleni ja iskin takaraivoni muhkuraiseen jäähän. Siihen katkesi filmi, enkä edelleenkään muista miten olen päässyt autolle, enkä muista automatkastakaan mitään. Sairaalassaolosta muistan selkeimmin sen järkyttävän kovan päänsäryn, pahoinvoinnin, ahdistavan niskatuen, iv:sti saamani kipulääkkeen, pään- ja kaularangan kuvauksen ym. tutkimukset, sekä pelästyneet, itkusilmäiset tyttäreni, jotka tulivat paikan päälle äitiään katsomaan ja hoivaamaan 

Oloni on yhä edelleen hieman hutera ja pitkistä yöunista huolimatta väsyttää. Päätä ja koko yläkroppaa särkee, sillä lihakset menivät relaksanteista huolimatta ihan jumiin. Onneksi menen vasta lauantaina iltavuoroon, jotta ehdin saada itseni takaisin työkuntoon. Pakko vielä sanoa, että olen todella tyytyväinen sairaalassa saamaani hoitoon. Kiitos ihanille hoitajille ja erityisterkut Sallalle 













Onni onnettomuudessa ettei käynyt pahemmin. Olkaahan varovaisia kun ulkona liikutte, sillä lumen alla oleva jää voi yllättää liukkaudellaan. Leppoisaa ja lempeää loppuviikkoa toivottelee tämä toipilas täältä teille kaikille!
-ansku-

PS. Melkein unohdin toivottaa sinut Blue Tit tervetulleeksi tuulien ja tyrskyjen lämminhenkiseen lukijakuntaan 

28 kommenttia:

  1. Tuo jäätikkö lumen alla on tosi petollista.
    Toivottavasti paranet pian ja ei jää mitään jatkuvaa vammaa!
    Itse olen liikkunut potkurin kanssa, vaikka hiekka rahisee jalaksissa koko ajan. Antaa tukea tarvittaissa ja pystyy liikkumaan vapaammin. Vanhalla alkaa jalat olla jo kipeät ilman kaatumistakaan.
    Parempaa vuoden jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi pitänyt pysytellä auratuilla kävelyteillä, mutta kun teki mieli lähteä kiertämään Kuusisen saarta rantoja pitkin, niin näin pääsi käymään.
      Päänsärky jatkuu edelleen, mutta ei tietenkään enää yhtä pahana. Toivottavasti toivun tästä takaisin "normaali" olotilaan.
      Potkuttelemassa minäkin olen käynyt omilla kotikulmilla. Matka taittuu nopeammin ja kieltämättä kyllä myös turvallisemmin :)
      Kiitos Marketta ja mukavia potkutteluja sinne sinulle ❤

      Poista
  2. Voi että pitikin tuollaista sattua. Nastakengätkään eivät aina pelasta kaatumiselta. Itse käytän myös Icebugeja enkä uskaltaisi ollenkaan kävelylle ilman niitä lähteä. Ainakin toistaiseksi olen säästynyt kaatumiselta.
    Pikaista paranemista sinulle. Aika tällin taisit saada kun muistikin hetkeksi meni.
    Äläkä sitten liian aikaisin sinne töihin mene jos hiukankaan huteralta olo tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Icebugit nuo minunkin kengät ovat, mutta nastat lienevät liian kuluneet, kun noin luistivat. Täytyy ostaa uudet. Pelästyin että kallo halkesi, mutta taisi jää rusahtaa kun meikäläisen umpiluupää siihen kajahti ;)
      Tosi kova tälli se oli, kun en ehtinyt edes käsillä ottaa yhtään vastaan. Edellisen kerran kaaduin pahasti 11 vuotta sitten, ja silloin murtui ranne.
      Tytöt sanoivat kiusallaan, että ostavat minulle rollan ja kypärän :D
      Toivottavasti olo olisi huomenna jo parempi, niin pääsisin viikonlopuksi töihin. Täytyy vaan nyt malttaa ottaa rauhallisesti ja lepäillä.
      Kiitos Krisse ja turvallisia kävelylenkkejä sinulle ❤

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Moinen tälli ja muistinmenetys pelästytti kyllä kaikki perheenjäsenet. En vieläkään muista kuin hajanaisia välähdyksiä sairaalassaoloajasta, enkä tiedä palautuvatko muut tapahtuvat mieleeni sitten joskus myöhemmin vaiko ei. Tärkeintä tietenkin ettei käynyt pahemmin :)
      Kiitos Nina ❤

      Poista
  4. Onneksi äiti pääsee hoitokotiin.Ystäväni äiti on myös muistisairas,on kuulemma todella rankkaa hoitaa 24/7.Ikävää,kun muistisairautta on niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistisairaudet ovat lisääntyneet ja mikä ikävintä, myös jo työikäisinä alzheimerin tautiin sairastuneita on yhä enemmän. Väestö ikääntyy jolloin myös sairastuneiden määrä kasvaa. Surullista ja hieman pelottavaakin.

      Poista
  5. Niin ja paranemisia sinulle!Olit onnekas ettei sattanut pahemmin (tai siis sattui), mutta murtumia tms.Kunnon nastakengät hankkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin ;) Helpotus tosiaan että anoppini sai nyt loppuelämän kodin paikasta missä hänen ei enää tarvitse kokea yksinäisyyttä eikä turvattomuutta ❤
      Juu, lienee parasta ostaa uudet icebugit, kun nastat eivät enää näytä toimivan kuten pitäisi. Edellisen kerran kun kaaduin pahasti 11v sitten, otin vastaan vasemmalla kädellä ja rannehan siinä murtui. Mieluummin tietysti ranteensa murtaa kuin kallonsa. Onneksi tällä kertaa säästyin pahemmilta vaurioilta :)
      Kiitos Aikku ❤ Tsemppiä myös ystävällesi äitinsä hoitamiseen. Kokemuksesta tiedän miten rankkaa on huolehtia läheisestään.

      Poista
  6. Oi, ei. Niin kuin totesit, onneksi ei käynyt pahemmin. Ulkona on nyt mitä ihanin ja kaunein ulkoilusää, mutta samalla todella liukasta ja lumen alla oleva jää on juurikin todella arvaamaton. Yritähän levätä ja toipua rauhassa. <3
    Ihanaa että anoppisi pääsi hoivakotiin, on varmasti hänelle niin kuin läheisillekin hyvä ratkaisu. <3
    Rauhallista loppuviikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väsymys ja päänsärky pakottavat ottamaan rauhallisesti :) Toivotaan nyt että nämä aivotärähdykseen kuuluvat oireilut alkaisivat tästä pikkuhiljaa helpottamaan.
      Helpottuneita olemme kaikki. Tuo kyseinen hoivakoti on kodinomainen ja viihtyisä. Lisäksi siellä on paljon virikkeellistä päivätoimintaa. Parasta anopin itsensä mielestä on, kun ei tarvitse olla yksin ❤
      Kiitos Kaisa ja oikein ihanaa loppuviikkoa ❤

      Poista
  7. Voi apua mitä sinulle on käynyt! Aivotärähdys ei ole mikään pikkujuttu. Tällin on täytynyt olla melkoinen. Onneksi kuvattiin ja lääkittiin.

    Itsellä jotain samaan suuntaan, lievemmällä mittakaavalla tosin. Sunnuntaina juuri nukkumaan mennessä niskasta kuului yhden epäonnisen reuhtomisen seurauksena KRUTS ja siihen akka jäi. Onneksi oli kotona vahvoja kipulääkkeitä ja relaksantteja, pääsin yön yli aamuun ja siitä suoraan päivystykseen. Ei ole murtumaa, mutta jotain muuta hajosi, sillä edelleen mennään kipulääkkeillä ja relaksanteilla, eikä olo ihan kaksinen ole. Että sympatiani todellakin! ♥ Taas osaan arvostaa terveyttä tämänkin jälkeen...

    Huojentavaa, että anoppi pääsi turvalliseen paikkaan ja seurannan alle. Asunnon tyhjentämisessä on totisesti hommaa. Joskus olen miettinyt, että jos tästä itse yllättäen lähtisi, niin voi jälkipolvi parkoja. Jos nyt en ihan puhdasverinen "hoarder" ole, niin jonkin sortin hamsteri kuitenkin. Onko teillä jokin aikaraja?

    Hyvää viikonloppua ja etenkin pikaista toipumista. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää että pelästyin itsekin tosi paljon, kun tajusin miten pahasti olisi voinut käydä.
      Voi ei! Kuulostaa tosi ikävältä tuo sinunkin vaivasi. Kipulääkkeillä ja relaksanteilla täälläkin yhä mennään, kun muuten ei pääse edes sängystä ylös.
      Saas nähdä miten seuraavista neljästä työvuorosta selviän, vai selviänkö. Onko tilanne meillä molemmilla se, että kun murtumia ei ole, niin lääkityksellä näistä vaivoistamme selviämme? Toivottavasti näin myös tapahtuu.

      Asunnon pitää olla tyhjä ja siivottu vasta tammikuun viimeisenä päivänä, joten on tässä vielä aikaa. Mieheni menee nyt viikonloppuna aloittamaan urakkaa. Kielsin häntä koskemasta astioihin, koska siellä on muutamia "arvokkaita" jotka mahdollisesti kelpaavat joko lapsenlapsille tai meille itsellemme :) Esikoiseni kanssa meidän piti tänään aamulla niistä astioista aloittaa, mutta päänsäryltäni en jaksanut lähteä.
      On kyllä todella huojentavaa kun nyt tiedämme anopilla olevan kaikki hyvin, eikä tarvitse murehtia mahdollisia kaatumisia, niin hänen itsensä kuin meidänkään.
      Kiitos Nelina ❤
      Pikaista paranemista myös sinulle, sekä rentoa viikonvaihdetta ❤

      Poista
  8. Voi ei! Toivottavasti pääsärky menee pian ohitse ja toivut! Nyt on ollut tavattoman liukasta. Olen itse kaatunut tänä talvena jo kolme kertaa, mutta mitään pahempaa ei ole onneksi sattunut.

    Hienoa, että anopin asiat järjestyivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätä särkee edelleen, mutta onneksi kipu on jo huomattavasti lievempää. Sinä olet ilmiselvästi taitava kaatuja :) Minä kaaduin edellisen kerran 11 vuotta sitten ja silloin murtui ranne. Meikäläisen olisi siis parempi pysyä pystyssä :D
      Helpotus on päällimmäinen tunne kun ei tarvitse jatkuvasti olla huolissaan ja huolehtia anopin asioista.
      Kiitos Sussi ja aurinkoista viikonvaihdetta ❤

      Poista
  9. Nuo kaatumiset ovat todella pahoja ja varsinkin, kun kaatuminen osuu päähän. Ottivatko magneettikuvat päästäsi. Ole tarkkana päänsäryn kanssa ja muutenkin. Olen huolissani noista päähän sattuneista osumista. Miniälläni on aivovamma, sai aikoinaan sen siinä Konginkankaan onnettomuudessa. Siksikin olen huolestunut tilanteestasi.
    Huojentavaa, kun anoppisi pääsi palvelutaloon.
    Hyvää viikonloppua ystäväiseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Refleksit ovat ilmeisesti hidastuneet, kun 11 vuotta sitten kaatuessani jäisellä metsäpolulla ehdin ottaa vasemmalla kädellä vastaan, tosin ranne murtui siinä tärskyssä.
      Nyt en ehtinyt reagoida mitenkään, kun jo kaaduin selälleni ja takaraivo osui suoraan jäähän. Ei ollut pipoa eikä mitään muutakaan pehmentämässä iskua. Arvaat varmaan miten kovasti sekä mieheni että minä pelästyimme. En edelleenkään muista kaatumisen jälkeisistä tunneista oikein mitään, mutta sen muistan, että sairaalassa päästäni ja kaularangastani otettiin magneettikuvat. Ottivat myös verikokeita ja sain suoneen Oxanestia, joten olin lähes kivuton siinä vaiheessa.

      Buranaa popsin edelleen 2-3 tbl vuorokaudessa, mutta relaksanttia en enää tänä aamuna ottanut, kun se on kolmiolääke ja lähden kohta ajamaan iltavuoroon.
      Toivottavasti töissä ei olisi ihan hirvittävän hektistä, tosin jos tämän ja huomisen jälkeen vointini ei ole yhtään parantunut, menen maanantaina lääkäriin.

      Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, eli nyt yksi todella suuri huolenaihe on poistunut, kun anoppi pääsi hoivakotiin :)
      Oikein hyvää viikonvaihdetta sinulle Tuula-ystäväin ❤
      Ja mitä lämpöisin kiitos huolehtivista sekä erittäin viisaista sanoistasi ❤

      Poista
  10. Hui kamalaa!Ihan kävi kananlihat kun luin.
    Vaarallista kun jalat menee niin alta,että isku osuu suoraan päähän.
    Onneksi et ilmeisesti kuitenkaan todella pahasti satuttanut itseäsi,suojelusenkeli matkassa.Uskon,että pelästys on ollut suuri,niin itsellä kuin läheisilläsikin.
    Ehkä kuitenkin kannattaa miettiä tarkkaan sitä työkuntoa hetimiten?
    Ihanaa,että anoppi pääsi kokopäiväisten vartioivien silmien alle♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävelimme reipasta vauhtia ja minä kun olen pitkä (174cm) enkä mikään hyttyssarjalainen muutenkaan ;) niin voit varmasti kuvitella miten kovalla voimalla kalloni siihen jäähän kolahti. Ihme ettei käynyt pahemmin! Aivotärähdys, kipeät ja jumiin menneet kaulan ja niskan lihakset, mustelmia, mutta ei mitään sen vakavampaa. Ilmeisen kovapäinen olen :D
      Päätä särkee yhä ja lääkäri sanoi että sitä voi särkeä parikin viikkoa. Niskakipu alkaa onneksi jo helpottaa, joten ihan hyvin iltavuoro siltäkin osin tänään sujui. Enää kolme työpäivää ennen seuraavia arkivapaita :)

      Anopin pääsy hoivakotiin oli ehdottomasti se kaikkein parhain joululahja.
      Kiitos sanoistasi siskonen! Valoa ja iloa askeliisi ❤

      Poista
  11. Kurja juttu! Toivottavasti särky on helpottanut ja olet saanut kaikki mahdolliset tutkimukset. Tuo voi olla pitkä juttu. Nyt vaan rauhalliset ja loivat kurvit ja muista, että sairaslomakin voi olla tarpeen.
    Onneksi aurinko paistaa jo pidempään, niin voit nauttia ainakin sen kauneudesta, kun se vaan sattuu paistamaan.
    Tsemppiä ja paranemista! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lihakset vielä jumissa ja päätä särkee varsinkin näin iltaisin, mutta pikkuhiljaa paranemaan päin.
      Vaarallisia toki nuo kaatumiset ovat ja hyvä että heti pääsin magneettikuvaan.
      Taidan pitää seuraavan 3vkon työvuorolistan jälkeen lomaa. Tuntuu että olen vähän pidemmän lepojakson tarpeessa.
      Ihanaa kun päivät pitenevät ja aurinkokin välillä paistaa. Eiköhän väsymyskin kaikkoa kuin itsestään kevättä kohti mentäessä :)
      Kiitos kovasti sinulle Terttu ❤

      Poista
  12. Huh,olipa aika lento... menin itsekin nurin koiralenkillä ja koko sääri on ihan mustelmissa ja niin arkana, että katsekin satuttaa. Tästä viisastuneena ostin juuri itselleni nastakengät, mutta täytyy näköjään niidenkin kanssa vähän muistaa varoa.
    Isot tsemppihalit sinulle pikaiseen toipumiseen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaatumisia on sattunut nyt yhdelle jos toiselle. Liian pitkät ja reippaat taisivat olla meikäläisen askeleet ;) No, onhan noilla minun nastakengillä ihan "muutama" sata kilsaa kävelty, joten ovat varmasti jo parhaan teränsä menettäneet.
      Kiitos ihanainen tsempeistä ja paranemistoivotuksista ❤
      Koitahan sinäkin parannella jalkasi ja pysyä pystyssä tuliterillä nastoilla :)

      Poista
  13. Voi Ansku, mikä haaveri sinulle sattunutkaan! Aivan säikähdin, kun luin tätä postaustasi. Voin vain kuvitella miehesi säikähdyksen sekä tyttäriesi huolen äidistään. Nämä jäiset talvikelit ovat kyllä arvaamattomia ja niinhän sitä sanotaan, että vahinko ei tule kello kaulassa. Toivottavasti olet toipunut!

    Kaikkea hyvää ja hellää päiviisi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistinmenetys taisi jäädä pysyväksi, sillä en edelleenkään muista miten olen päässyt kaatumispaikalta autoon ja siitä edelleen sairaalaan. Mieheni on kertonut minun puhuneen sekavia ja kysyneen samoja asioita kerta toisensa jälkeen.
      Melkoinen tärsky takaraivoon aiheutti aivotärähdyksen, sekä niskan ja kaulan lihasten kipeytymisen, mutta oloni on onneksi nyt jo paljon parempi.
      Pelästyin itsekin sitten kun tajusin miten sekaisin olin ollut.
      Kiitos ihanainen Hannah huolenpidostasi ja kauniista toivotuksistasi ❤
      Voi hyvin suloinen siskoseni siellä ❤

      Poista