tiistai 31. joulukuuta 2019

Viimeistä viedään

Vuoden ja kokonaisen vuosikymmenen viimeiset hetket alkavat olla käsillä. Meidän, tälläerää viimeinen vuorokausi täällä talvisissa mökkimaisemissa on myös alkanut. Aika tuntuu taas lentävän kuin siivillä, kuten se tuppaa tekemään varsinkin silloin kun elämä on erityisen mukavaa.

Lukuisia ajatuksia jäi kuluvan vuoden aikana kirjoittamatta, lukuisia kuvia julkaisematta, mutta mitä mukavinta on kulkuni ollut teidän ihanien lukijoideni ja blogiystävieni ansiosta. Kiitos että olette pysyneet mukana elämäni tuulissa ja tyrskyissä taas tämänkin, yhden kokonaisen vuoden ajan!




Tämän seuraavan runon myötä toivotan teille kaikille 

🖤  Oikein Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 🖤
-ansku-

Uure vuore ohjei:

Ot käpy pois kenkäst. 
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

-Heli Laaksonen-


keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Lumiset lenkkimaastot

Joulua tuli vietettyä tänä vuonna oikein kunnolla yhdessä perheen kanssa, koska minulla oli kokonaiset kolme vapaata peräkkäin. Huomenna, Tapaninpäivänä, menen iltavuoroon, mutta mieheni vapaat jatkuvat, ja hän saa vieraakseen vielä yhden pienen tonttutytön äitinsä kanssa, ihanaa! Toivottavasti saavat porukalla tuhottua kaikki loput jouluruoat, sillä niitä emme enää jaksa syödä yhtään enempää :)

Perjantaina töiden jälkeen meillä on edessä pitkä ajomatka, sillä lähdemme siskoni ja hänen miehensä luokse viiden päivän mittaiselle mökkilomalle Pohjois-Savoon. Kyseessä on sama sukumökki, missä lomailimme ensimmäisen kerran toissa talvena, ja nyt pääsemme sinne uudelleen. Tulemme ottamaan uuden vuoden vastaan nuotiotulen loisteessa, ja jos pilvet pysyvät poissa, niin saamme ihailla todella tummaa yötaivasta. jossa tuhannet tähdet tuikkivat kirkkaammin kuin koskaan täällä etelässä.

Ensimmäisenä pakkaan mukaan tietenkin kameran ja lumikengät, etteivät vaan unohdu ;) Lunta ei ole lähellekään niin paljon kuin toissa vuonna, mutta kuulemma ihan riittävästi kuitenkin. Koirat eivät taitaisi enää nahoissaan pysyä, jos tietäisivät mihin ylihuomenna pääsevät koirakaveriensa kanssa pelmuamaan. Puhtaita, lumisia lenkkimaastoja tässä on jo itsekin ehtinyt kaipailemaan, joten päivittäiseen ohjelmaan tulee taatusti kuulumaan runsaasti reipasta ulkoilua. Ihan mahtavaa!

Tässä toissavuotisia mökkimaisemia. Kuvat ovat utuisempia ja sinisävyisempiä kuin muistinkaan.














Uudenvuoden toivotukset seuraavat sitten vuoden viimeisessä postauksessa, joten toivottelen teille tässä vaiheessa vielä seesteistä ja sydämellistä joulun jatkoa sekä leppoisaa loppuvuotta!
-ansku-

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Jouluisia juttuja

Nyt alkoi meikämammalla viiden päivän arkivapaat, joten soitin tänään, heti töistä päästyäni esikoiselleni, ja sovimme että huomenna leivomme porukalla pipareita. 3-vuotias tyttärenpoika on taatusti innolla mukana niin taikinan teossa, kuin sen maistelemisessakin ;) Nähtäväksi myös jää, että mikähän monista piparimuoteista on eniten pikkumiehen mieleen.
Pimeys, sekä lähes jokapäiväiset vesi- ja räntäsateet eivät joulun tunnelmaan pääsemistä ole juurikaan edistäneet. Työpäivät ovat tuntuneet uuvuttavilta, ja väsymyksestä on näköjään tullut ihan pysyvä olotila. Huomenna piprujen paistuessa kuuntelemme joululauluja, niin ettemme kuule sateen ropinaa, ja juomme glögiä kynttilöiden lempeässä loisteessa, koska aurinko ei loisteellaan taida meitä ihan lähiaikoina ilahduttaa. Jouluisia kukka-asetelmiakin olen jo väkertänyt kotiamme kaunistamaan, joten ehkäpä se lämmin ja leppoisa joulumieli sieltä pikkuhiljaa tulla tepsuttaa tähänkin tupaan.
Saimme perjantaina uudet työvuorolistat ja suureksi ilokseni totesin, että minulla on aatonaatto, aatto sekä vielä joulupäiväkin vapaata. Kolme edellistä joulua olen viettänyt ahkerasti töitä tehden, mutta nyt pääsen vihdoin ja viimein rauhoittumaan joulunpyhien viettoon oikein ajan kanssa. Ihanaa!

Tässä vielä kahden viikon takaisia kuvia aurinkoisesta ja lumisesta Katariinan meripuistosta. Tällaisista talvipäivistä taidamme tosiaankin joutua haaveilemaan vielä tovin, mutta ei anneta sen latistaa joulun odotuksen kihelmöivää tunnelmaa.













_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Joulu tulla jollottaa
joulupuuron porinassa,
hyvän mielen hyrinässä,
piparkakku kainalossa,
kahvipannu kantapäässä,
valonliekki pimeässä,
joulumieli kynttilässä,
papereiden kahinassa,
enkelsiiven havinassa,
jouluoljet himmelissä,
ajatukset ystävissä.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

Oikein hyvää ja rauhaisaa kolmannen adventtisunnuntain iltaa, sekä alkavaa joulunalusviikkoa teille kaikille!
🖤
-ansku-

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Luonnon lumoa ja läikyntää

Tänään on vietetty Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää. Tänään sai myös sukumme nuorin tyttötulokas nimensä, joten päivä on ollut todella tunteikas ja juhlava. Ajoimme aamupäivällä kotimme lähellä sijaitsevalle seurakuntatalolle siniristilippujen liehuessa lukuisissa saloissa ja auringon paistaessa kauniisti siniseltä, lähestulkoon pilvettömältä taivaalta.
Tästä kastetilaisuudesta en ottanut ainuttakaan kuvaa, sillä tällä kertaa paikalla oli todella taitava kuvaaja "hieman" omaani paremman kuvauskaluston kera ;) Jäämme siis innolla odottamaan hänen hienoja otoksiaan.
Tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaunis, kuten papin puhe, joka sai luultavasti liki jokaikisen läsnäolijan liikuttumaan kyyneliin. Pikkuneiti nukkui melkein koko tilaisuuden ajan, eikä itkenyt kertaakaan. Hurmaavaa hymyäänkin hän väläytteli muutamille onnekkaille 🖤

Kiitollisena ja erittäin onnellisena sytytän kohta kynttilät Sibeliuksen, toisen adventin, sekä pienen tytön kunniaksi.

Tässä matkan varrelta, lumoavalta Langinkoskelta nappaamani kuvat:













Tunnelmallista sunnuntai-iltaa ja energiaa alkavaan viikkoonne!
🖤
Ansku

lauantai 30. marraskuuta 2019

Lunta ja loistetta

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua jo yhdeksän päivää, mutta edellisestä aurinkoisesta päivästä on kulunut vielä kauemmin aikaa, nimittäin kokonaiset kaksi viikkoa! Harmaita, hämyisiä päiviä on piisannut enemmän kuin tarpeeksi. Väsymys on vaivannut ja olen kulkenut viime viikot kuin horroksessa.

Eilen illalla alkaneen lumisateen piristävän vaikutuksen huomasin välittömästi, niin itsessäni kuin koirissa. Edellisen kerran hakiessani saunapuita sisälle kuivumaan, manailin vesisadetta, mutta tällä kertaa jäin katselemaan puhtaan, valkean lumen kuorruttamaa maisemaa hymyssä suin. Osasyynä hymyyn olivat kyllä koirien saamat hölmöt hepulit ja vimmaiset kierimiskohtaukset lumisella pihamaalla :)

Tämän vapaapäivän aamun kruunasi sininen, täysin pilvetön taivas, sekä aurinko, joka noustessaan kirkasti valkeaa maisemaa entisestään. Kotimme sijaitsee korkeiden puiden katveessa, joten tähän aikaan vuodesta melkoisen alhaalta paisteleva aurinko pilkistelee lähinnä vain puiden oksistojen lävitse pihallemme. Ohkaiset auringonsäteet valaisevat kuitenkin parvella sijaitsevien yläikkunoiden ansioista kivasti myös tupakeittiötämme.

Nautimme hitaan ja maukkaan aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme koirien kanssa kävelemään saarelle. Päädyimme jälleen kerran upeaan Katariinan meripuistoon ihailemaan auringonpaisteessa kauniisti kimaltelevaa merta. Lunta meren rannalla oli huomattavasti vähemmän kuin kotikulmilla, mutta auringonpaisteesta saimme nauttia sitäkin enemmän näissä avarissa, lähes puuttomissa maisemissa. Aurinko 💛 Meri 💙 


















Huomenna onkin jo 1. päivä joulukuuta, joten avaan heti aamusta adventtikalenterin ensimmäisen luukun, ja sitten suuntaan joulumarkkinoille yhdessä siskoni kanssa. Illalla sytytän 1. adventtikynttilän, sekä laitan vanhat, valkoiset kyntteliköt koristamaan kumpaakin parven ikkunaa. Siitä alkaa perinteisesti tämän torpan joulun odotus.

Aurinkoista adventtisunnuntaita ja ihanaa joulukuun alkua!
🖤
-Ansku-

torstai 21. marraskuuta 2019

Perhekeskeisiä päiviä

Eilen juhlistimme pienimuotoisesti esikoiseni syntymäpäivää, ja se olikin erittäin tervetullut valonpilkahdus tämän kaiken harmauden ja pimeyden keskelle. Lähes kolmen viikon ikäinen tyttövauva sai sekä meikämamman, että myös ylämummon (äitini) sekoamaan taas täysin. Lahjat, halaukset ja onnittelut ensin tyttärelleni, ja sitten suloista vauvaa sylittelemään. Isoveli huikkasikin meille jo heti ulko-ovelta, että tulkaa nyt katsomaan meidän vauvaa. Se on ihana! :)
En pysty edes sanoin kuvaamaan, miten kiitollinen olen kaikista tärkeistä, ja niin äärettömän rakkaista läheisistäni. On mahdotonta kuvitella, miten totaalisen harmaita nämä päivät olisivat ilman heitä, ihania ilon- ja valontuojiani.

Huomenna luoksemme saapuvat kipparini kuopus miehensä ja 1-vuotiaan tyttärensä kanssa. Minua harmittaa kun olen viikonlopun töissä, mutta onneksi he viipyvät sunnuntaihin saakka, niin ehdin itsekin nauttimaan heidän seurastaan. On kyllä kiva tulla töistä kotiin, jossa on taas pitkästä aikaa vilskettä ja vilinää, ja kokonainen perhe koolla 

Aurinko on näyttäytynyt täällä kaakonkulmalla viimeksi viime perjantaina, jolloin ulkoilutimme esikoiseni kanssa niin itseämme, kuin kumpaakin lapsukaista, näissä Langinkosken lumoavissa maisemissa:














Nyt meikämamman täytyy alkaa siivoamaan ja siirtää loputkin pestyt venekamppeet säilöön parvelle, jotta rakkaat pitkänmatkalaisemme mahtuvat majoittumaan pienehköön vierashuoneeseemme. Sen jälkeen taidan vielä piipahtaa paikallisessa kukkakaupassa, josko sieltä löytäisin pari näyttävää, ja ehkäpä hieman jouluistakin kukka-asetelmaa kotiamme kaunistamaan. Yritän vielä hieman hillitä jouluisten juttujen esillelaittoa, mutta nähtäväksi jää, kuinka hyvin siinä tällä kertaa onnistuin ;)

Iloa ja valoa viikonvaihteeseenne! 

-ansku-

torstai 14. marraskuuta 2019

Portimon poluilla ja peltojen pientareilla

Viime viikonvaihteessa pääsimme siskoni ja hänen miehensä kanssa rentoutumaan Kannusjärvellä sijaitsevalle vuokramökille. Tuvan ikkunoista ja terassilta avautuva järvimaisema oli kaunis ja levollinen. Laitoimme heti mökille saavuttuamme takkaan tulet, nautiskelimme lasilliset punaviiniä ja istahdimme katselemaan kaunista maisemaa. Nautimme suuresti myös ympäröivän luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta, sekä hyvistä ulkoilureiteistä, joihin kuuluu mm. Portimon polut- niminen retkeilypolusto laavuineen.

Teimme koirien kanssa mukavat kävelykierrokset hämyisten mänty- ja kuusimetsien katveessa, sekä maaseudulle tyypillisten peltomaisemien keskellä. Saimme nauttia olostamme ja elostamme kaikessa rauhassa, vailla kiirettä ja hälinää. Tyyneltä järveltä ei kuulunut pientä laineiden liplatusta lukuunottamatta pihahdustakaan, emmekä nähneet ketään muita ihmisiä missään. Tuntui kuin olisimme olleet kauempanakin korpien kätköissä, kuin vain kolmen vartin ajomatkan päässä kotoa :)

Mökin pihapiiristä löytyy myös oma laavu, sekä kesäkeittiö ja rantasauna, joten aika kului kuin siivillä ruoanlaiton, tulilla tunnelmoinnin ja saunomisen merkeissä. Pieni irtiotto arjesta ja yhteinen ajanviettomme piristi mieltä, kuten tuo hentoinen lumipeite, joka piristi myös muutoin melko harmaavoittoista maisemaa.










Seuraavana päivänä ei lumesta ollut enää tietoakaan, mutta metsässä, pehmeillä sammalmättäillä oli mukava tepastella ja nauttia happirikkaasta ja raikkaasta ilmasta. Koirat rallasivat ja riemuitsivat keskenään, ja se jos mikä tuo aina hyvän mielen myös omistajilleen. Vauhti ja valonpuute olivat liikaa meikäläisen kuvaajantaidoille, joten yhtäkään kuvaa riehakkaista koiristamme en onnistunut ottamaan. Tässä siis vain muutama metsäkuva lauantaiselta lenkiltämme.








Tätä metsää rakastan:
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja.
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrskyssä kohisevana.
Tätä karua
hoitamatonta.
Keloineen pahkoineen
lahorastaineen.
Tätä metsää rakastan.
Tätä maata.

-Maaria Leinonen-

maanantai 11. marraskuuta 2019

Kauden kauneimmat

Nyt on ulkona niin harmaata ja ankeaa, että päätin piristää mieltäni ennen iltavuoroa ja selata veneilykauden aikana ottamani kuvat läpi. On siis taas perinteisesti aika kääntää katseet kuluneeseen kauteen ja valita ne kauneimmat ja itselleni merkityksellisimmät kuvat näytille vielä kerran.

Nämä valitsemani kuvat tuovat mieleeni ihania muistoja, sekä nostavat pintaan myös kiitollisuuden ja ilon siitä, että minulla on jo kymmenen vuotta ollut mahdollisuus päästä nauttimaan veneilyelämästä niin meren, kuin Saimaankin sinisillä aalloilla. Toivottavasti edessä on vähintään vielä toinen mokoma...

Toivon, että nämä kuvat toisivat piristystä myös teille lukijoilleni, sekä lohtua siitä, että uusi valoisa kevät koittaa nopeammin kuin ehkä huomaammekaan.






















Takaisin kotiin tuhansien tähtien tanssiessa meren aalloilla



Kerran aloitettuasi uneksimisen
älä hetkeksikään lopeta. 
Uneksi vain mahdottomia,
sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.

-Tommy Tabermann-