keskiviikko 21. elokuuta 2019

Tunnelmasta toiseen

Mennyt loma osoitti jälleen kerran sen, miten suuri merkitys luonnolla on meidän kaikkien hyvinvointiin. Luonto antaa meille niin valtavasti hyvää, mutta miten me luomakunnan "viisaimmat" voimme yhä edelleen kohdella sitä näin huonosti? En ole yksin ajatusteni kanssa, sillä lähes päivittäinen puheenaihe satamissa oli mm. itämeren saastuneisuus ja sinilevän määrä. Valtaosa veneilijöistä tuntuu siis olevan hyvinkin huolissaan nykytilanteesta, mutta aina löytyy myös niitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei meidän teoilla tai tekemättä jättämisillä ole mitään merkitystä. Eräskin mies totesi, että yksilökohtaisesti vaikutus on aivan mitätön, "kuin pisara meressä."

Ymmärrän tuon turhautumisen, mutta me ihmiset itse olemme tämän kaiken pahan alku ja juuri, joten meidän on yritettävä pelastaa se, mikä vielä pelastettavissa on. Meiltä jokaiselta vaaditaan sitoutumista sekä luontoon, että toisiin ihmisiin. Yksin emme aina ole kovinkaan vahvoja, mutta yhteisöllisyydessä on voimaa. Kokemus siitä, että muutkin toimivat ekologisesti kestävämmän tulevaisuuden puolesta, vahvistaa niin omaa kuin myös kanssaihmisten käyttäytymistä, sekä ylläpitää motivaatiota ja positiivista asennetta.

Moni on nyt viime päivinä kysynyt miten lomani meni? Oliko sää kaunis ja lämmin? Olen vastannut kaikille, että loma meni todella hyvin. Rentouduin ja nautin luonnonrauhasta sekä kiireettömyydestä. Nautin myös mitä kauneimmista maisemista, liikaa keleihin keskittymättä, niin hyvässä kuin pahassa ;)
Kerroin myös, etten lopulta enää kestänyt jatkuvasti lisääntyviä levälauttoja, joten vuokrasimme matkailuauton, ja vietimme viimeisen lomaviikon puhtaissa järvivesissä pulikoiden. Lisää tästä toisenlaisesta lomanjatkosta seuraavassa postauksessa.

Tässä vielä tunnelmia kolmeviikkoisen veneilyloman puolivälin paikkeilta:




























"Niin paljon on eläin ihmistä viisaampi, ettei se ota enempää kuin tarvitsee. Ihminen ei edes tiedä, mitä tarvitsee." 

-Demokritos-

maanantai 5. elokuuta 2019

Muistojeni maisemissa

Veneilyloma on edennyt hieman yli puolenvälin ja kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Leppoisa etenemistahti on sopinut rentoon ja rauhalliseen lomanviettoomme erinomaisesti. Vanha ja hidas putput-paattimme kuljettaa meitä varsin verkkaiseen tahtiinsa määränpäästä toiseen, joten olemme yöpyneet lähes joka kohteessa mieluusti kaksi tai kolmekin yötä. Haluamme nimittäin molemmat, että aikaa jää muuhunkin kuin kohteesta toiseen siirtymiseen. Ja jos koiruuksilta kysyttäisiin, niin uskoisin niiden olevan kanssamme täysin samaa mieltä ;) Saimme jo yövieraitakin, kun kipparini vanhempi tytär ja pieni tyttärentytär saapuivat viettämään vapaitaan kanssamme. Ihan parasta 

Nämä jo lapsuuteni ajoilta tutuiksi ja tärkeiksi tulleet saaristomaisemat herättävät eloon lukuisia mieluisia muistoja. Näihin maisemiin liittyy niin monia ihania kokemuksia lapsuus- ja nuoruusvuosiltani, että jo siitä syystä tunnen oloni täällä aina kotoisaksi ja levolliseksi. Saariston suojaisassa sylissä on pienen ihmisen hyvä olla. Nämä merimaisemat ovat minun sielunmaisemiani. Meri on minulle se ensimmäinen koti, ja jonain päivänä myös se viimeinen.




























Niin kuin meri on ihmisen elämä,
tyynet ja tyrskyt siinä vaihtelevat,
ja vaahtopäiden vaimentuessa
kimaltelee aurinko kirkkaampana
kuin koskaan.
Uljaasti ja täysin purjein
on elämän merelle uskallettava mennä,
sillä kootuin purjein
satamassa lepäävä laiva
on vain surullinen sivustakatsoja
elämän suuressa seikkailussa.

-Raili Malmberg-

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Helteistä heinäkuuta

Viikko ja kaksi päivää veneilylomaa nyt takana, ja kahden ensimmäisen lomapäivän tuulet sekä sateet olivat melkein tyystin unohtuneet, ennen kuin nyt aloin asiaa oikein miettimään. Helteisessä ja lähes täysin tyynessä säässä olemme saaneet viettää viimeiset seitsemän päivää, eikä loppua ole näkyvissä. Aina liikkeellä ollessa merituuli on vilvoittanut mukavasti meitä kaikkia, mutta suojaisissa satamissa on ajoittain ollut turhan kuumat oltavat.

Yöt ovat olleet ihanan viileitä, ja juuri tällä hetkelläkin veneen avonaisista sivuovista käy pieni, vilvoittava tuulenvire. Päiväsaikaan on kaikissa ikkunoissa verhot edessä ettei aurinko pääse porottamaan, ja erinäisiä aurinkosuojia on myös veneen ylle viritelty, joten veneen sisätiloissa on lämpötila pysynyt suht sopivana.

Koirien kanssa on kävelty lähinnä aamuisin ja iltaisin, tai jopa keskiyön tunteina, sillä lämpötilat ovat keikkuneet +26 ja 30 asteen välillä, eikä pilviäkään ole taivaalla juurikaan näkynyt. Uitu on, ja paljon, ihan joka päivä. Koiratkin ovat päässeet uimaan, ja silloin kun emme ole olleet täysin varmoja veden puhtaudesta, niin olemme viilentäneet koiria suihkuttamalla niitä makealla vedellä, jolla itsemmekin aina uinnin jälkeen huuhtelemme.

Ensi viikolla helteet väistyvät hieman viileämpien säiden tieltä, ja me ajattelimme jatkaa matkaamme sunnuntaina Hankoon, maamme aurinkoisimpaan kaupunkiin :)


















Ihania heinäkuun viimeisiä päiviä teille kaikille!

-ansku-

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Seesteisyyttä ja saaristomaisemia

Olen fiilistellyt viime päivinä erityisesti veneilyaiheisia kuvia ja instastooreja katsellen. Maisemat ovat kauniita, ihmiset iloisia ja lomatunnelma mitä parhain. Olen odotellut sitä hetkeä, jolloin tajuan, että kohta on meidän ihan "oman stoorimme" vuoro. Tämän kymmenennen veneilykautemme lomareissu starttaa nimittäin huomenna, ja tarkoituksemme on heti aikaisen aamiaisen jälkeen lähteä liikkeelle.
Vene on jo lähes lähtövalmiiksi lastattu, mutta vielä pitää käydä kaupassa täydentämässä ruoka- ja juomavarastot, sekä siivota koti reissumme ajaksi tänne majoittuvia (tuttuja) kesävieraita varten.

Tällä kertaa emme ole etukäteen tehneet minkäänlaisia reitti- tai aikataulusuunnitelmia, sillä aiomme edetä täysin fiilisten mukaan, sekä tietysti kulloinkin vallitsevien keliolosuhteiden ehdoilla. Toivon tältä lomalta oikeastaan vain kokonaisvaltaista seesteisyyttä, niin säiden kuin oman olotilani suhteen. Odotan toki myös pääsyä sekä aivan uusiin, että myös entuudestaan tuttuihin saarikohteisiin, keskelle sielujeni saaristomaisemia.

Tässä vielä viime viikonvaihteen tunnelmia:














Sielunmaisema

Lepoon riittää koivunlehti,
pääsky joka tänne ehti,
västäräkin kevyt lento,
kissankellon ääni hento.

Lepoon riittää aallokko,
uljas sudenkorento,
tiira yllä ulapan,
meri jota rakastan.

Mitä muuta kaipaisin?
Siinä kaikkein ihanin,
siinä sielunmaisema.
Voisiko muuta toivoa?

-Anna-Mari Kaskinen-

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Pilviä ja päivänpaistetta

Toiseksi vanhimman lapsenlapsen 2-vuotissynttäreitä vietettiin viikonvaihteessa, joten saimme niin pikkuisia, kuin vähän isompiakin rakkaita luoksemme tuvan täydeltä. Varsinkin lauantaina riitti menoa ja meininkiä kun samaan syssyyn otatettiin serkkukuvat, sekä synttärisankarin 2-vuotiskuvat. Valitettavasti sää oli niin sateinen ja tuulinen, että ulkokuvat jäivät haaveeksi, mutta saamiemme "maistiaisten" perusteella studiossa otetut kuvat onnistuivat yli odotusten ja saamme seinällemme jälleen uusia ihania muistoja näistä meidän pikku mussukoista.
Lisää päivänpaistetta on luvassa lokakuussa, jolloin pikku-e:stä tulee pienen tyttövauvan isoveli, ja me, mamma ja pappa, saamme siis jo neljännen lapsenlapsen! Arvaatte varmaan, että meikämamma kävi jo hieman ostoksilla ;)

Valitettavasti elämä ei tälläkään hetkellä ole pelkkää päivänpaistetta, sillä tummia, huolten sekä epävarmuuden värittämiä pilviä on ilmaantunut yllemme. Nämä huolet kohdistuvat kahteen läheiseeni, joten en nyt ihan kaikkein hilpeimmin mielin kesälomaani ole aloitellut. Toivottavasti ensi viikolla alkavat tutkimukset tuovat helpotusta niin molempien vaivoihin kuin tähän piinaavaan epätietoisuuteen.

Pikkuisista päivänpaisteista kun en voi kuvia julkaista, niin laitan muita menneen viikon varrella ottamiani räpsyjä, sekä viidakoituneesta kotipihasta, että aina yhtä kauniista Kuusisen saaresta.

















Iloa, valoa ja väriä tuleviin heinäkuun päiviinne!
Toivotellen
Ansku


sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Saariston suvea

Perjantaina pääsimme taas parin viikon tauon jälkeen irrottamaan köydet kotilaiturista ja puksuttelemaan läheisen saaren suojaisaan laguuniin. Nautimme raikkaasta merituulesta, vielä toistaiseksi puhtaasta, kirkkaasta merivedestä, sekä luonnon rauhasta ja tietenkin meille niin tärkeistä sielunmaisemista.

Kävelyretket saaren ympäri olivat taas todellista hermolepoa. On aina yhtä ihana nähdä miten koiratkin rentoutuvat ja nauttivat elostaan ja olostaan viilentävien merituulten äärellä. Viime viikolla 12 vuotta täyttänyt pappakoiruuskin villiintyi taas ihan tyystin, kun pääsi polskimaan sydämensä kyllyydestä vilvoittavaan veteen. Myös nuori neitokainen vietti viime viikolla synttäreitä täyttäen 4 vuotta, eli aikuisikä on nyt saavutettu, mutta sitä ei käytöksen perusteella heti uskoisi ;)

Vesillä vietetty viikonvaihde tuntui taas tälläkin kertaa paljon pidemmältä kuin mantereella vietetty. Selitystä en tähän ilmiöön osaa edelleenkään antaa, vaan eipä tuo haitanne. Pääasia että vapaiden jälkeen on hyvä ja virkistynyt olo, niin jaksaa paremmin vastata myös tulevan työviikon tuomiin haasteisiin.

Heti tähän alkuun asettelin poseeraavat päivänsankarit, ja sitten vuorossa on taas niitä tuttuja saaristomaisemia...






















Oikein hyvää heinäkuun ensimmäistä viikkoa teille kaikille!
-ansku-