torstai 1. marraskuuta 2018

Sininen syli

Viime vuonna tähän aikaan oli perhe- ja ystäväpiiristä poistunut neljä henkilöä. Emme tuolloin tienneet, että vielä kaksi tulisi äkisti ja täysin yllättäen siirtymään ajasta iäisyyteen...
Elämän rajallisuuden olen tiedostanut entistä vahvemmin myös työni kautta, mutta iän mukanaan tuomat menetykset sekä sairaudet ovat osaltaan vaikuttaneet asiaan. Olen ajatellut kuolemaa aiempaa enemmän, mutta samalla elämää ja terveyttä kohtaan tuntemani kiitollisuus on lisääntynyt vielä entisestäänkin.
Tämä kaikki saattaa kuulostaa kovin synkältä, mutta minusta hoitotahdon ohella on hyvä tehdä ennakkoon tiettyjä suunnitelmia myös omien hautajaisten osalta, sillä se helpottaa lähimmäisten taakkaa surun ja kaipauksen hetkellä suuresti. 
Olemme keskustelleet näistä asioita niin vanhempieni, anoppini, kuin lastemme kanssa, ja tiedän, että meille kaikille on ollut helpotus saada kuulla miten ja mihin omat vanhemmat sitten aikanaan haluavat tulla haudatuiksi. 
Omat lapsemme tietävät mm. sen, ettemme missään tapauksessa halua arkkuhautausta, vaan haluamme ekologisen sekä edullisemman tuhkauksen. Emme myöskään halua, että uurnat haudataan maahan, vaan haluamme että tuhkat sirotellaan mereen. Tämä päätös sai vahvistuksen, kun kipparini kanssa muutimme lähes 12 vuotta sitten Kotkaan, ja näimme ensimmäistä kertaa Katariinan meripuistossa sijaitsevan Ankkuriluodon. Sieltä tullaan meidän molempien tuhkat sirottelemaan meren siniseen syliin sitten aikanaan...






















"Sen muistaminen että kuolen, on tärkein koskaan löytämäni työkalu, 
joka auttaa minua suurten elämänpäätösten tekemisessä. 

Lähes kaikki asiat - ulkoiset odotukset, ylpeys, häpeän tai epäonnistumisen pelko - 
katoavat kuoleman läsnäollessa, ja jäljelle jää vain se mikä on todella tärkeää.

Sen muistaminen, että jonain päivänä kuolet, on paras tapa välttää ansa, 
joka saa sinut ajattelemaan, että sinulla on jotain menetettävää. 
Olet jo alasti. Ei ole mitään syytä olla seuraamatta sydäntäsi."

-Steve Jobs-
(1955-2011)

23 kommenttia:

  1. Minä olen puhunut asiasta lasten kanssa jo ihan siksi, että ikää alkaa olla ja kaikillahan se on edessä.
    Joka aamu muistan iloita uudesta lahjasta, kun saa ihailla maisemaa ja alkaa kotitouhuilut. On onni omistaa koti, jossa viihtyy.
    Hyvää marraskuun alkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kyllä ihana koti ja mitä ihanimmassa paikassa ❤
      Yritän myös keskittyä niihin kaikkiin hyviin asioihin joita elämässäni on, sekä iloita tietenkin itse elämästä, siitä että saan herätä uuteen aamuun :)
      Sitä kun ei tiedä milloin se lähdön aika on (onneksi) niin on hyvä tietyistä asioista puhua jo ajoissa, ja nimenomaan sen takia että se helpottaa lähimmäisten taakkaa, kun on ns. selvät sävelet.
      Kiitos Marketta ja mukavaa marraskuun alkua sekä hyvää pyhäinpäivää sinne teille!

      Poista
  2. Niin totta! Olen joutunut nyt ihan uudella tavalla tekemisiin kuoleman ajatuksen kanssa, kuin koskaan aikaisemmin. Myös oman kuolevaisuuden. Ahdistavaa, mutta tarpeellista. Kuten Stevenkin asiasta ajatteli.

    On tärkeää puhua "ajoissa". Miten haluaa asioiden menevän, niihin joihin on jotain päätäntävaltaa.
    Kun on käyty kuolema läpi, voi keskittyä elämään. Näin totesi eräs unohtumaton asiakkaani taannoin, kun kaikki mahdolliset asiat todella käytiin läpi "mitä sitten kun". Helpotti. Varmaan molempia.

    Tämä on aihe, josta voisi kirjoittaa ja kommetoida hyvin pitkästi. Päätän kuitenkin tähän ja toteamaan, että kauniisti sen teit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaasti sanottu: "Kun on käyty kuolema läpi, voi keskittyä elämään."
      Tämä tosiaankin on aihe, josta olisi voinut superpitkän postauksenkin kirjoittaa tai vaikkapa kaksi. Päätin nyt lähestyä tätä asiaa vain tältä yhdeltä kantilta, etten kokonaista romaania alkanut rustaamaan :D
      Kiitos Nelina kauniista sanoistasi ja hyvää huomista pyhäinpäivää ❤

      Poista
  3. Tärkeä ja hieno aihe, eikä mielestäni ollenkaan synkkä tai välteltävä. Minäkin haluan tuhkauksen ja tuhkat muistolehtoon, tai ehkä mökkirantaan ja mieheni haluaa tuhkansa siroteltavan mökkirantaan. Parempi puhua tällaisestakin asiasta niin kauan kuin on terve. Sitten jos/kun sairastuu vakavasti voi olla vaikeampi ottaa tällaista asiaa esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin että sinä jos kuka suhtautuisit asiaan juuri näin ❤
      Ehkä olen tarpeeksi monta kertaa nähnyt omaisten tuskailun hautajaisten järjestelyistä, niin en halunnut että minun takiani kukaan joutuu käymään samaa ruljanssia läpi. Ja helpottihan se itseänikin kun tiedän anopin ja omien vanhempieni toiveet :)
      Kiitos Kristiina ja hyvää huomista pyhäinpäivää sinne teille ❤

      Poista
  4. Tuli kylmät väreet kirjoituksesi jälkeen kun siirryin tuohon ensimmäiseen kuvaasi.
    Se on uskomattoman kaunis ja niin hienosti kuvaava "silta toiselle puolelle".
    Minunkin tuhkani heitetään mummulan metsänreunassa tuulen vietäväksi,siihen mielipaikkani lähelle.Ja lapseni tämän toiveen tietävät.
    Yksi kauneimmista lauluista mielestäni on " mun sydämeni tänne jää".Lueppa lyriks,siinä on sinulle ja kapteenille yksi kovin kaunis kohta sitten joskus♡
    Minäkään en halua hautapaikkaa vaan toivon,että lapseni näkevät minut kukissa,puissa ja luonnossa.
    Oma äitinikin toivoo tuhkansa mereen.
    Hieno postaus!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ Tuossa ensimmäisessä pystykuvassa, kuten myös ensimmäisessä vaakakuvassa näkyy juuri tuo mainitsemani Ankkuriluoto, jolle pääsee tuota siltaa pitkin. Se on todella kaunis paikka ja varsinkin jouluna, sekä pyhäinpäivinä "kynttilämeri" loistaa valoaan kauas merelle...
      En voi kuunnella tuota laulua ilman itkua, se on todella kaunis ja koskettava. Viimeistään tuossa mainitsemassasi kohdassa itkeä vollotan jo ääneen ;)
      No tietenkin, sinnehän sinä kuulut, ilta-auringon kultaamille mummulan maille, mielipaikkaasi ❤
      Kiitos kauniista sanoistasi. Ja hyvää huomista pyhäinpäivää sinulle, suloiselle sielunsiskolleni ❤

      Poista
  5. Koskettava ja puhutteleva postaus. Aikamme täällä on rajallinen ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä herkemmin sen tajuaa.
    Onpa kaunis paikka tuo Ankkuriluoto. Ei ihme, jos haluatte sen tuhkansirottelupaikaksi.
    Hyvää ja rauhaisaa pyhäinpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Piipe ❤
      Viime vuoden menetysten jälkeen havahduin totaalisesti tajuamaan miten hauras elämänlanka voikaan olla. Miten äkkiä ja yllättäenkin kaikki voi päättyä.
      Tuo paikka kosketti minua jo heti ensinäkemältä ja se on todella kaunis.
      Kiitos samoin sinulle oikein hyvää huomista pyhäinpäivää ❤

      Poista
  6. Kiitos koskettavasta postauksestasi. ❤Sininen syli vie ajatuksen taivaaseen ja sinne jonnekin...minussa he elävät edelleen kuten sanotaan muistoissa mukana ja kun ei ole yhtään muistajaa, taruksi muutut.Hyvää pyhäinpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi ❤
      Hyvää ja rauhaisaa pyhäinpäivää myös sinulle.

      Poista
  7. Olipa koskettava postaus! Kuolema-ajatukset tulevat joskus mieleen ja hyvä niistä on keskustella.
    Onpa myös mahtavat kuvat, varsinkin viimeinen.
    Oikein rauhaisaa pyhäinpäivän jatkoa ja nauttikaamme marraskuun pilkahtavista valoilmiöistä! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terttu ❤
      Kuvat on otettu kovalla pakkasella tammikuussa 2016 Mansikkalahdesta ja Katariinan meripuiston eteläkärjestä. Laivaväylältä nouseva usva luo ihan erityisen tunnelman näihin kuviin.
      Kiitos samoin sinulle oikein rauhaisaa pyhäinpäivän iltaa ja mukavaa marraskuun jatkoa ❤

      Poista
  8. A dream
    n ear the
    s ilence of a
    k iss that lives
    u nder the lips

    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Yannis ❤
      I wish you warmly welcome to my small reader group :)

      Poista
  9. Koskettava kirjoitus ja tärkeää mietittävää!

    Meillä on lähipiiristä poistunut kolme rakasta ihmistä viimeisen 6 vuoden aikana ja lisäksi olen vasta menettänyt kaksi nuoruudenystävää.
    Muistot ovat kultaakin kalliimpia ja kun suurin suru hellittää hieman, voi monille muistoille jo taas nauraakin. Siten rakkaamme ovat lähellämme aina ja joskus kyllä tuntuu, että ovat ihan läsnäkin - käymässä.

    Kiitos kauniista kuvista ja sanoista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanottu ❤ Olen samaa mieltä, kyllä muistot todellakin ovat kalleinta kultaa, ja niiden kautta saamme yhteyden poismenneisiin rakkaisiimme.

      Menetykset muistuttavat meitä tänne jääneitä myös siitä, että elämä on ainutlaatuinen lahja, mihin pitäisi suhtautua kiitollisuudella, sekä suurella ilolla ja nautinnolla. Liian usein keskitymme epäolennaisiin asioihin niiden oikeasti tärkeiden ja onnellisuuden kannalta olennaisten sijaan.

      Kiitos Marianna ihanista sanoistasi. Iloa ja valoa viikkoosi ❤

      Poista
  10. Kiitos valoisista sanoistasi,kiitos upeista kuvistasi. Molemmat kantavat ja kannattelevat. Elämä on, tässä ja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti sinulle itsellesi kauniista ja kannustavista sanoistasi ❤

      Poista