tiistai 27. marraskuuta 2018

Voimaa valosta

Edellisellä arkivapaallani kävelimme pappakoiran kanssa kahdestaan Kotkansaarta ympäri nauttien ihanan kirkkaasta ja aurinkoisesta päivästä. Tai no, maalaiskoira taisi eniten nauttia kaupunkiympäristön runsaasta hajumaailmasta, mutta yhtä kaikki, erittäin tyytyväisiä olimme olotilaamme molemmat. Nousimme kierroksen lopuksi Ruotsinsalmen merilinnoituksen päälinnoituksen, Fort Katariinan raunioille, ja istahdimme hetkeksi ihailemaan eteemme avautuvaa aavaa merimaisemaa. Tältä kyseiseltä paikalta voi kirkkaana päivänä nähdä Suursaareen asti, joten täällä jos missä, on ajatuksilla ja unelmilla tilaa lentää.
Tänään nämä samat maisemat näyttävät varmasti vielä entistäkin valoisammilta, kiitos auringon, sekä sen kultaisissa säteissä kirkkaasti kimaltelevan harsomaisen ohuen lumipeitteen. Luvassa siis talvisempia tunnelmia, toivottavasti jo seuraavassa postauksessa.

 ❄ ❄ ❄ 

























"Minä rauhoitun aina kun alkaa sataa lunta
ja aina kun näen ihmisen koiran kanssa.
Sillä ihmisellä ei ole mitään hätää."

-Eeva Kilpi-

torstai 22. marraskuuta 2018

Mieluisaa mökkielämää

Viime viikolla, keskellä vuoden pimeintä aikaa pääsimme pienellä porukalla mökkeilemään, ja mikä parasta, tälle viehättävälle vuokramökille tulemme pääsemään siskoni ja hänen miehensä ansiosta vielä monet kerrat. Ihanaa!

Mökki sijaitsee järven rannalla, kauniiden pelto- ja metsämaisemien ympäröimänä. Kyllä kelpasi koirien kanssa lenkkeillä luonnonrauhassa ja hiljaisuudessa, sekä lenkin jälkeen levähtää läheisellä laavulla. Mökin pihapiirissä sijaitsevassa kesäkeittiössä valmistimme herkullisia aterioita, istuimme iltaa mukavia jutustellen, ja tietenkin saunominen, sekä omalta osaltani myös kylmään järviveteen pulahtaminen kuuluivat jokailtaisiin rutiineihin.
Saimme 2-vuotiaan, topakan tyttärenpojankin kokonaiseksi vuorokaudeksi kanssamme reipasta mökkielämää viettämään, ja hän oli meistä se, joka innokkaimmin halusi olla ulkona aina auringonnoususta sen laskuun asti. Vitsailimme huvittuineita, että onneksi päivät eivät ole tähän aikaan vuodesta kovin pitkiä ;)

Ainut asia mikä itseäni jäi ihan tosissaan harmittamaan, oli se, että mieheni näki reissumme aikana ensin ketun, sekä myöhemmin ilveksen!! joka oli pysähtynyt katselemaan miestäni hetkeksi, ennen kuin jatkoi kevein, joustavin askelin kulkuaan kohti läheisen metsän reunaa. Toivottavasti vielä joku päivä saan itsekin kokea vastaavanlaisen kohtaamisen.






















 Hyvää mieltä ja harmoniaa kaamoksen keskelle!
-ansku-

torstai 15. marraskuuta 2018

Tyyneyden tiellä

Eilinen tyyni ja aurinkoinen arkivapaani oli monin tavoin erityinen ja mieleenpainuva. Aamupäivän aloitin siivoamalla komeroista kaikenlaista turhaa tavaraa, jotka lajittelin ja kuskasin läheiselle jäteasemalle. Otin mukaan reissuun pienen pappakoiruutemme, eikä sen riemulla ollut rajaa, kun kurvailin tutulle rantareitille ja lähdimme kahdestaan kävelemään merenrantaa pitkin. Pilviverho alkoi ilokseni rakoilemaan ja saimmekin nauttia auringon kirkkaista sekä lämmittävistä säteistä koko kävelyretkemme ajan.

Myöhemmin iltapäivällä kun kuopukseni pääsi töistä, lähdimme kaupoille fiilistelemään ja hypistelemään kaikenlaisia kivoja joulujuttuja. Tapaamisemme parasta antia oli ehdottomasti myös rento ja kiireetön yhdessäolo. Tärkeimmät kuulumiset tuli vaihdettua ja vähän vakavampiakin aiheita sivuttua. Intoilimme myös tulevista kivoista tapahtumista, sekä tietysti niistä lukuisista ihanista joulujutuista ;)

Illalla kotiinpäin ajellessani mietin miten onnekas ja onnellinen olenkaan, saadessani elää täällä kauniin luonnon sekä rakkaimpieni ympäröimänä.




















Tänään sää on jälleen mitä harmain, mutta eilisen muistot valostuttavat mieleni joka sopukkaa, sekä säilyttävät tyyneyden sielussani ja sydämessäni. Elämä on hyvää juuri nyt ja tässä.

-ansku-

perjantai 9. marraskuuta 2018

Kauden kauneimmat

Luontokuvia en ole ottanut viimeisen parin viikon aikana oikeastaan ollenkaan. Työt ja lastenlasten kanssa vietetty aika ovat tärkeintä tämänhetkisessä elämässäni. Hyvä jos vähäisinä vapaina hetkinä olen koirien kanssa ehtinyt ja jaksanut tehdä reippaan kävelylenkin. Niistä ei kyllä parane liiaksi luistaa, sillä pelkkä sisällä oleminen ei meikäläisen luonteelle sovi ollenkaan. Hyvin äkkiä alkaa pipo kiristämään, eivätkä koiratkaan tietenkään voi hyvin, mikäli lenkit jäävät liian lyhyiksi. Siskoni arkivapaat ovat onneksi osuneet viime aikoina hyvin yksiin omieni kanssa, joten olemme tsempanneet toinen toisiamme ylös, ulos ja lenkille :) Koirillakin on kivempaa kun saavat juosta ja painia keskenään.

Tässä vaiheessa mustaa marraskuuta on varmaan oikein hyvä hetki muistella vielä viimeisen kerran valoisia kevät- ja kesäpäiviä menneen veneilykauden merkeissä. Tämä yhdeksäs kausi olikin poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen, niinpä veneillen tuli vietettyä huimat 78 vuorokautta. 

Tässä melkoisen massiivinen kuvakooste alkaen huhtikuun viileydestä ja kirkkaudesta, päättyen lokakuun hämärtyviin iltoihin ja ruskan värittämiin maisemiin.  






















































Kontrasti näiden kuvien ja tällä hetkellä ikkunasta näkyvän maiseman välillä on kyllä huima. No, aikansa kutakin, joten ei muuta kuin oikein hyvää hämäränhyssyä, sekä paljon onnea kaikille isille, vaareille, papoille, ukeille...


Isällä on kokemusta,
elämästä näkemystä.
Neuvoja saamme hyviä,
arvokkaita kultajyviä.
Niitä jatkossa arvostamme.
nyt vain onnea toivotamme!



PS. Beate, olet lämpimästi tervetullut mukaan Tuulien ja Tyrskyjen lämminhenkiseen lukijajoukkoon