perjantai 26. lokakuuta 2018

Valoton ja väritön

Syksy on edennyt jo yli puolenvälin ja ensi viikolla edessä on sitten syksyn kuukausista viimeinen, valoton ja väritön marraskuu. Suurin osa meistä taitaa nimetä sen vuoden ikävimmäksi ja synkimmäksi kuukaudeksi, mutta ei niin pahaa ettei jotain, edes pienen pientä hyvääkin ;) Marraskuussa nimittäin saamme hyvällä omallatunnolla ja oikeutetusti jumittaa sohvannurkassa kynttilöiden loisteessa vaikkapa kirjaa lukien ja (joulu)suklaista siinä sivussa nautiskellen. Marraskuussa voi rehellisesti myöntää olevansa väsynyt, eikä kukaan hämmästele tai huolestu tavallista vaisumpaa olemustamme. Marraskuussa meillä on lupa hidastaa tahtia ja kietoutua kotikolojemme lämpöön ja lempeään valoon.
Tässäkin asiassa voisimme vahvemmin samaistua luontoon, sillä niinhän sekin pikkuhiljaa hiipuu ja vaipuu lepoon, valmistautuen pitkän, pimeän talven tuloon.

Armas aurinko ei jaksa enää kivuta kovinkaan korkealle, niinpä minä kiipesin nauttimaan sen kirkkaista ja lämpöisistä säteistä Vellamon korkealle kattoestradille. Aallonharjamaisen katon alla, tuulensuojassa, auringonvalossa, oli ihana istua sekä samalla ihailla avaria, eteen avautuvia maisemia.


















Valoisaa, värikästä ja virkistävää viikonvaihdetta! 
-ansku-

18 kommenttia:

  1. Upeat kuvat♥ Mukavaa syyspäivää ja ihanaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä auringonvalo vaan kaunistaa maisemaa kuin maisemaa!
      Kiitos Päde ja seesteistä sunnuntaita sinulle ♥

      Poista
  2. kiintoisa paikka! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vellamossa olen käynyt lukuisia kertoja niin omien vanhempieni kuin lasten kanssa. Ei enää montaa vuotta, niin myös lapsenlapset pääsevät mukaan :)
      Hyvää sunnuntaita sinullekin Sussi!

      Poista
  3. Aurinko ei tosiaan enää kovin korkealle nouse.Upea paikka sinulla mennä hiukan vastaan!
    Sohva nousee kohta arvoon ylimpään, kun tästä marraskuuta aletaan käydä.
    Yritän kovasti miettiä niitä tulevia (ehkä) kauniita aurinkoisia pakkaspäiviä, jolloin energiataso on kutakuinkin sama kuin keskikesällä,juhlia ja muuta, mutta hiukan kesän lasta taas hirvittää tämä tuleva pitkä kylmä ja pimeä kausi.;)
    Pientä kesän jälkeistä lamaannustakin olen havaitsevanani.Kesällä kun menin kuin pieni eläin,tein ja touhusin,innostuin ja sain aikaiseksi.Nyt ei oikein saa tartuttua mihinkään ja on pientä aivosumua.Vaikka olisi erittäin hyvä, jos innostuisi jostain syksyisestä kivasta tekemisestä, ei niin vaanisi tuo alakulo nurkan takana.
    Onneksi luonnossa voi ulkoilla aina ja mieli on lenkin jälkeen piristynyt ja energinen. :)
    Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinulle Ansku! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla katolla olemme monesti istuneet ja nauttineet tuulensuojassa auringon lämmittävistä säteistä. Vellamon vaihtuvia näyttelyitä on myös kiva käydä katsomassa varsinkin kun ulkona on pimeää ja taivas viskoo räntää tai vettä niskaan.
      Eilen viimeksi aamuvuoron jälkeen minun oli tarkoitus lähteä kävelylle, vaan välikahvien jälkeen istahdin ihan vaan pieneksi hetkeksi sohvannurkkaan huilaamaan, mutta kuten varmaan jo arvaatkin niin siihenpä sitten nukahdin.
      Heräsin tuntia myöhemmin, kun toiseksi nuorin lapsenlapsi saapui äitinsä kanssa meille yökylään :D
      Aivosumu, mikä loistava sana kuvaamaan tätä horrosmaista tilaa joka ei ilman reippaita kävelylenkkejä tunnu kaikkoavan ollenkaan!
      Luulen että huomenna ostan apteekista ison purkin D-vitamiinia ja ehkä jotain muutakin millä saisi toivottavasti nostettua tätä alhaista energiatasoa edes hieman.
      No mutta, nyt on alettava pukemaan ja pakkaamaan tuota 1-vuotiasta tyttärentytärtä rattaisiin ja lähdettävä kävelylle tuonne ihanaan auringonpaisteiseen pikkupakkaseen. Iltavuorossa olenkin tänään sitten supertehokas, hehheh!
      Kiitos kivasta ja kannustavasta kommentistasi. Yhdessä toinen toistamme tukien tämäkin talvikausi sujuu huomattavasti helpommin :)
      Suloista sunnuntaita sinulle siskonen ♥

      Poista
  4. Marraskuu on paha...samoin tammi, helmi ja maaliskuu. No, ne on vaan elettettävä, että kevät tulisi. Joulukuun kestää joulun ja uudenvuoden odotuksessa. En keksi oikein mitään piristävää marraskuussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu on pahin, ainakin jos kelit ovat sateiset, eikä saada lunta kaunistamaan sekä valaisemaan maisemia. Musta maa imee niin valon kuin kaiken energiankin, tai siltä se ainakin tuntuu. Tammikuu on itselleni se toiseksi pahin, koska silloin kevääseen on vielä niin hirvittävän pitkä aika. Maaliskuussa helpottaa jo, kun tietää että seuraavassa kuussa pääsee jo paattia laittelemaan laskukuntoon :D
      On tämä ihmispoloisen elämä yhtä aaltoilua jo pelkkien vuodenaikojen takia ;)
      Tsemppiä Tillariina sinullekin näihin syksyn ankeimpiin aikoihin ♥

      Poista
  5. Minä taas nautin jokaisesta kuukaudesta yhtä paljon :)
    Ensi lunta jo kovasti meille odottelen. Illalla syttyy takkaan raasu ja kynttilöihin valkia, sekä kutimet ilmestyy käsiin :)
    Tunnelmallista lauantaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensilumen toivottaisin innolla tervetulleeksi minäkin!
      Valoisat ja puhtaat lumimaisemat ovat niin kauniit ja kuvaukselliset :)
      Kiitos Nina ja suloista sunnuntaita sinulle ♥

      Poista
  6. Olenkin yrittänyt kuumeisesti pohtia, että millä menetelmillä saisin parhaiten vuoden tylsimmän kuukauden kulumaan. Siksi olenkin hankkinut yhden sisätiloissa tehtävän projektin, joten nyt täytyy vaan hommata kunnon kirkas työvalaistus sen tekemiseen. Toinen vaihtoehto on juurikin kaivautua sinne sohvan nurkkaan niinä hetkinä, kun ei jaksa olla puuhakas :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen haalinut itselleni keikkaa niin paljon, ettei vapaa-aikaa jää työvuorojen väliin turhan paljon ;)
      Hoidan myös viikoittain tyttärenpoikaa, silloin kun vanhempiensa työvuorot eivät osu oikein kohdilleen. Toivon vaan hartaasti että marraskuu ei olisi pelkkää vesi- tai räntäsadetta, niin voitaisiin pikkumiehen kanssa ulkoilla paljon.
      Epäilen että sohva vetää vähäisinä vapaina hetkinä hyvinkin voimakkaasti puoleensa meikäläistä, vaan sallittakoon se ainakin nyt tuon tulevan marraskuun ajan.
      Sinun ratkaisusi sen sijaan kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta! Ehkäpä kerrot blogissa siitä hieman enemmän.
      Kiitos Pilvi ja puuhakasta syksyn jatkoa sinulle :)

      Poista
  7. Tänään aurinko hetken vilahti ja heti tuli sellainen ilo rintaan. Nyt ne on kyllä ihan pilkahduksia vaan. Hienoja kuvia olet ottanut Ansku. <3

    Mukavaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringonvalo saa ihmeitä aikaan, monessakin mielessä :)
      Kiitos kovasti Tiia ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ♥

      Poista
  8. Täälläkin aurinko pilkisti hetkisen pilvien raosta ja muutenkin oli paljon lämpimämpää kuin eilen.
    Marraskuu on ollut minulle aina aika merkittävä kuukausi. 5. päivä marraskuuta 1975 tulin ensi kertaa äidiksi ihanalle pikku tytölle. Sen jälkeen mikään ei enää ollut kuin ennen. Meitä oli kolme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu Krisse ♥
      Muistelen, että tästä aiheesta on ollut joskus aiemmin juttua, kun olen postannut iloisesta ja eloisasta esikoisestani, miten juuri hän syntyi vuoden pimeimpään aikaan, marraskuussa 1992 :)
      Olemme molemmat tulleet äideiksi marraskuussa, ja se jos mikä on positiivista ja ehdottomasti juhlimisen arvoista, kuten esikoistemme syntymäpäivätkin tietysti ♥
      Onneksi on rakkaita läheisiä ja ystäviä, jotka kirkastavat päiviämme kaikkina vuodenaikoina ♥

      Poista
  9. Marraskuu on todella harmain kuukausi minullekin. Polttelen kynttilöitä ja yritän pikkuhiljaa siirtää ajatukset kohti joulua.
    Harmaudesta huolimatta hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime viikolla kuopukseni kanssa Ikeassa käydessämme ostimme "kassikaupalla" kynttilöitä ja tuikkuja tuomaan tunnelmaa tähän valottomaan ja värittömään vuodenaikaan.
      Eilen vein tuliaisina pussillisen tuikkuja esikoiselleni, joka on aivan samanlainen "valon lapsi" kuin siskonsa ja äitinsäkin :)
      Ja mitä tulee joulun odotukseen, niin ensimmäiset jouluiset jutut ovat jostain jo "ilmestyneet" kotiimme ;)
      Kiitos Piipe ja oikein hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää sinulle ❤

      Poista