sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Elämyksiä ja energiaa

Olen varmaan jo monta kertaa maininnut täällä blogissakin siitä, miten minun mielestäni kaikkiin asioihin olisi hyvä suhtautua edes hieman lapsenomaisemmin. Ei liian ryppyotsaisesti, vaan uteliaasti ja luottavaisesti, ilolla ja innolla, ilman minkäänlaisia ennakkoasenteita tai olettamuksia.
Tyttärenpoikani ja pappakoiruuden kanssa lähdin viime viikolla kiertämään Santalahden luontopolkua, ja sain taas konkreettisen muistutuksen siitä, miten elämyksellistä ja antoisaa elämä voikaan olla kun asenne on kohdillaan.
Eläväinen ja energinen pikkumies sai minut olemaan täysin läsnä tässä kyseisessä hetkessä, enkä muistanut, tai edes halunnut miettiä mitään menneitä tai tulevia. Keskityimme nauttimaan toistemme seurasta sekä ympäröivän luonnon tarjoamista elämyksistä. Annoimme myös mielikuvituksen lentää villinä ja vapaana, täysin vailla kontrollia, ja niinpä kohtasimme aikamoisen jännittäviä, mielenkiintoisia ja hämmästyttäviäkin asioita tällä riemukkaalla retkellämme.

Kuvat ovat enemmän tai vähemmän epätarkkoja, joten pahoitteluni siitä, mutta kun kameran säädöt eivät vaan tällä kertaa olleet ihan joka hetki päällimmäisenä mielessä, niin lopputuloskin on sitten sen mukainen.
Halusin kuitenkin tämän arvokkaan ja ajatuksia herättäneen retkipäivämme tallentaa tänne, ihan vaan vaikka siltäkin varalta, että jos sen joskus sattuisin unohtamaan. Toivon toki, todella hartaasti, ettei sellaista päivää koskaan tule.


"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa"





























Lisääntyvästä pimeydestä ja harmaudesta huolimatta toivotan teille erittäin energistä ja elämyksellistä alkavaa lokakuuta.
-ansku-

maanantai 24. syyskuuta 2018

Kivikkoista kulkua

Hetkessä elämisen taito on ollut parin menneen viikon aikana täysin hukassa. Olen murehtinut ja ollut huolestunut taas hyvin monista asioista, tosin en syyttä suotta, mutta kuitenkin jo näin "hyvissä ajoin" etukäteen. Miksi en pysty työntämään huolia syrjään ja keskittymään tämänhetkiseen olemiseen ja elämiseen? Olen harjoitellut tätä taitoa lähes koko ikäni, mutta aika ailahtelevaa on ollut oppiminen.

Olen jälleen kerran joutunut pettymään myös ihmissuhdeasioissa sinisilmäisyyteni ja avoimmuuteni takia. En siis ole kehittynyt riittävästi näiden em. ominaisuuksieni suhteenkaan, joten jälleen on peiliin katsomisen paikka. Pahinta tässä on se, herkkä kun olen, että reagoin tällaisiin ikäviin tilanteisiin hyvin vahvasti. Tällaisten pettymysten kautta se huono itsetuntokin sieltä taas nostaa päätään, mutta jospa nyt vihdoin ja viimein ottaisin opikseni, enkä olisi enää yhtä herkkäuskoinen ja luottavainen.

Olen ollut melkoisessa myllerryksessä näiden kaikkien pohdintojen, tunteiden ja tilanteiden takia. Tyyntä ja myrskyä on ollut vuorotellen merelläkin, joten jännityksellä odotan mitä lähestyvä lokakuu mahtaakaan tuoda tullessaan...
















Kuinka monta löytyy maailmasta olkapäätä
ja kuinka monta kyynärpäätä?
Kumpia löytyy maailmasta enemmän:
Niitä joihin nojata,
vai niitä joita pelätä?

Sitä toivo on,
se horjuen pystyssä pysyvä,
että silloin tällöin saa nähdä
kuinka kyynärpäästä äkkiä kuoriutuu olkapää.

-Tommy Tabermann-


perjantai 14. syyskuuta 2018

Miesflunssaa ja melankoliaa

Täällä flunssaisena viltin alla sohvan nurkassa leväten ja läppäriä näpytellen vietän eilen alkaneita vapaapäiviäni. Työt ovat vieneet tällä viikolla totaalisesti kaikki energiani, joten vapaa-aika on mennyt mielestäni täysin hukkaan, koska en ole jaksanut lähteä ulos, tai tehdä mitään muutakaan mukavaa. Päänsäryn ja silmien väsyneisyyden takia en ole jaksanut edes lukea. Olenkin melko varma siitä, että tämä tauti on se sellainen tosi paha miesflunssa. Tosin kipparini valisti minua kertomalla että se ei koskaan tartu naisiin, mutta naiset voivat kyllä tartuttaa sen miehiin, hmmm ;)

Myös 11-vuotiaan pappakoiruuden terveys on tällä viikolla aiheuttanut huolta. Sille on vuosi sitten havaitun läppävian myötä kehittynyt sydämen vajaatoiminta. Pikkupappa sai lääkkeet joiden vaikutusta seurataan nyt ainakin tämän viikon loppuun ennen kuin mitään suurempia päätöksiä aletaan tekemään.

Kovia tuulia ja sadetta on luvattu loppuviikoksi, joten paatti pysyy kotilaiturissaan visusti koko viikonvaihteen. Minäkin pysyn visusti kotona ja tarkemmin sanottuna sohvan uumenissa vilttien alle hautautuneena. Melankolialta ei oikein voi välttyä, kun koiruuden kanssa täällä vieretysten podemme huonoa oloa. Toivon vaan niin kovasti, että saisimme vielä jatkaa yhteistä matkaamme, ettei tilanne olisi niin synkkä kuin miltä se juuri nyt vaikuttaa...


Viikon takainen iltataivas oli sen sijaan kaikkea muuta kuin synkkä. Kyllä luontoäiti osaa 













❤ Hyvää oloa ja iloa viikonvaihteeseenne 
-ansku-

maanantai 10. syyskuuta 2018

Kesäistä kauneutta

Elleivät illat olisi jo alkaneet pimentymään, niin olisin voinut huijata itseäni uskottelemalla kesän jatkuvan yhä edelleen. Aivan upeissa ja uskomattoman kesäisissä keleissä olemme saaneet vielä tämän syyskuunkin aloittaa. Vietimme pidennetyn viikonlopun merellä, tai tarkemmin sanottuna saaressa, kuinkas muutenkaan ;) Tarjolla oli taas yllin kyllin kauneutta, luonnonrauhaa, sekä sitä suuresti kaipaamaani lepoa.
Rentoutumista saaren ympäri kävellen, kallioilla istuskellen ja horisonttiin tuijotellen, saunan ikkunasta avautuvia merimaisemia ihaillen, sekä virkistävistä uintihetkistä nauttien. Ei ihan heti tule mieleen parempaa paikkaa hoitaa uupunutta kehoa ja mieltä, kuin vanha venhomme, kelluessaan keskellä näitä kauniita saaristomaisemia.


















Toivottelen teille kaikille seesteistä ja satoisaa syyskuun toista viikkoa! 
-ansku-

maanantai 3. syyskuuta 2018

Hei hulinaa!

Viime viikko oli pelkkää menoa ja meininkiä alusta aina hamaan loppuun asti. Huokaisin eilin illalla syvään ja toivoin että tästä viikosta tulisi rauhallisempi, tai ainakin edes vähemmän stressaava.
Tänään on kuitenkin touhua riittänyt jo aikaisesta aamuheräämisestä melkein tähän hetkeen saakka, mutta ainakaan vielä en tunnusta olevani yhtään stressaantunut.......tai en ainakaan kovin paljon ;)
Vauhdikkaan aamuvuoron jälkeiset, myös varsin vauhdikkaat tunnit tyttärenpojan kanssa saivat minut piristymään niin, että vietyäni pojan omaan kotiinsa, lähdimme vielä kipparin kanssa heittämään reipastahtisen n. 7 kilometrin kävelylenkin koirien kanssa. 
Toivottavasti keho ja mieli kuitenkin rauhoittuvat edes yön ajaksi, jotta saisin unen päästä kiinni, sillä viimeisen parin viikon aikana on univajetta ehtinyt kertyä jo ihan liikaa. Tällä viikolla minulla on neljä aamuvuoroa putkeen, joten nyt pitäisi malttaa sulkea läppäri, käydä suihkussa ja sitten painua pehkuihin. Vaan kun en vielä millään malttaisi...

Tuleva viikonloppu on kipparilla ja minulla pidennetty, eli torstai-iltana karkaamme kahdestaan merelle ja jos säät sallivat, tulemme takaisin vasta sunnuntai-iltana, ihanaa! Nukun veneellä lähes aina paljon paremmin kuin kotona, joten luvassa on virkistäviä vapaita rakkaassa seurassa ja näissä rakkaissa sielunmaisemissani.





















Lepoon riittää aallokko,
uljas sudenkorento,
tiira yllä ulapan,
meri jota rakastan.

Mitä muuta kaipaisin?
Siinä kaikkein ihanin,
siinä sielunmaisema.
Voisiko muuta toivoa?

-Anna-Mari Kaskinen-