perjantai 24. elokuuta 2018

Lähiluonnon lumoa

Olen huolestuneena seurannut miten väestön kasvun myötä kaupungit kasvavat ja niiden asutus tiivistyy. Monet suurten kaupunkien asukkaat ovatkin huolissaan lisääntyvän rakentamisen vaikutuksista heidän omaan lähiluontoonsa. He kokevat elinolosuhteidensa heikentyvän merkittävästi, kun yhä useammat luonnontilaiset virkistysalueet joutuvat väistymään rakentamisen tieltä.

Ihminen on osa luontoa, joten lähiluonto pitäisi säilyttää mahdollisimman monimuotoisena ja toimintakykyisenä. Tulisi muistaa, että luonto mm. lisää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointiamme, vähentää hulevesistä aiheutuvia haittoja, sekä puhdistaa ilmaa. Erityisesti puut ja pensaat sitovat ilman pienhiukkasia ja hiilidioksidia, tuottavat happea, suojaavat tuulilta, lisäävät asumisviihtyvyyttä, sekä viilentävät kaupunkia helteellä.

Lähiluonto tukee myös tasa-arvoisuutta, sillä siellä liikkuminen ei ole varallisuudesta, eikä iästä kiinni. Sinne on ihan kaikkien, niin lasten, vanhusten, kuin myös autottomien helppo mennä.





















sunnuntai 19. elokuuta 2018

Luonnossa liikkuen ja leikkien

Pidennetty viikonvaihde kului vauhdikkaasti veneily- ja saarielämästä nauttien kolmen sukupolven voimin. Hauskaa oli, mutta ehdimme kaiken hulinan ja huiskeen lomassa puhumaan ihan asiaakin ja yhtenä aiheena oli lasten luontosuhde. Olimme yhtä mieltä sen tärkeydestä, tai oikeammin sanottuna sen välttämättömyydestä.

Metsäisessä maastossa leikkiminen harjoittaa monipuolisesti aisteja, kehittää motoriikkaa, kuten kehonhallintaa, sekä päättely- ja havaintokykyä. Erilaisille luonnon mikrobeille altistuminen vahvistaa puolestaan immuunijärjestelmää. Luonnossa oleilu myös rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä, mikä on tärkeää vastapainoa virikkeitä tulvivaan ja ajoittain hyvinkin hektiseen arkeen. Luonnossa ei suoriteta, vaan vietetään aikaa lapsen ja luonnon ehdoilla.

Moni tuskin tulee ajatelleeksi, että lapsena luotu hyvä luontosuhde ohjaa aikuisena tekemään kestäviä valintoja. Lapset oppivat ymmärtämään, että emme tule toimeen ilman luontoa, ja että hoitamalla luontoa hyvin, hoidamme samalla itseämme.

Olemme onnekkaita kun saamme asua maassa, missä luonto on lähellä. Esimerkkinä mainittakoon pääkaupunkimme Helsinki, jossa luonto ei koskaan ole yli 10 minuutin kävelymatkan päässä! Oheisesta linkistä Retkipaikka löydät ihania ja inspiroivia tarinoita ja kuvia, sekä hyviä vinkkejä kaikenikäisten liikkujien leikkikentistä.




























Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun. 


-

torstai 9. elokuuta 2018

Oivalluksia onnellisuudesta

Kuulin tässä eräänä päivänä kassajonossa kun nainen tokaisi toiselle, ilmeisesti ystävälleen, että eikö meillä ole elämässä enää mitään muuta päämäärää kuin onnellisuuden tavoittelu? Hän sanoi kyllästyneensä totaalisesti tähän onnellisuusteemaan, jota työnnetään lähes joka tuutista, ja totesi vielä että eihän elämä voi olla pelkkää onnea ja iloa. Vastausta en jäänyt kuuntelemaan, mutta jäin kuitenkin mielessäni pohtimaan tätä asiaa.

Se, että ihminen pyrkii muokkaamaan elämästään itsensä näköistä, omien arvojensa mukaista, ei minun mielestäni voi olla kuin hyvä asia. Sitähän onnellisuus pohjimmiltaan on, omien elämänarvojen tiedostamista ja niiden mukaan toimimista. Monet meistä miettivät ihan liikaa sitä, miten meidän kuuluu elää, jotta meidät hyväksytään, jotta meitä rakastetaan ja arvostetaan. Mitä meidän tulee tehdä työksemme ja miten toimia, jotta saamme yhteiskunnan ja kanssaihmisten hyväksynnän. Meidän tulisi rohkeammin kuunnella sydäntämme, jotta pahoinvointimme vähenisi.
Elämä ei todellakaan ole pelkkää onnea ja iloa, eikä sen ole tarkoitus ollakaan. On niin paljon asioita joihin emme voi vaikuttaa millään tavalla, vaikka kuinka kovasti yrittäisimme. Silloin kun elämän "kivijalka" on kunnossa, olemme myös vahvempia vastoinkäymisten ja suurten pettymysten edessä. Pitäisi myös aina muistaa, että jonkun toisen onni ei ole millään tavalla pois meidän onnestamme, päinvastoin.

Kuten William Shakespeare on jo aikanaan kirjoittanut: "Onni on kuin parfyymi. Ei sitä voi pirskotella päälleen niin, ettei siitä tulisi muutamaa pisaraa toistenkin päälle."


Tässä joitakin omien tuntemusteni tuloksia:

En vertaa itseäni muihin, koska se on pelkkää ajan ja energian hukkaan heittämistä.

Olen huomannut, että mitä enemmän tunnen kiitollisuutta, sitä onnellisempi olen.


Yritän muistaa joka päivä, että epäitsekkyys ja ystävällisyys lisäävät omaa onnellisuuttani.

En koskaan pyydä anteeksi sitä kuka olen.


Elämäni päämäärä on onnellisuus, ei menestys eikä maallinen mammona.

En luovuta, vaikka minua arvostellaan. Kestän kritiikin ja jatkan eteenpäin omalla tielläni.


Sydämessäni kannan vain niitä, joita rakastan, ja joilta saan vastarakkautta.

Huippuhetket ovat harvassa. Onnellisuutta on iloita tavallisista ja ihan pienistäkin hyvistä hetkistä.


Vapauteni ja terveyteni ovat tärkeämpiä kuin raha.

Vaalin tärkeitä ihmissuhteitani ja tuhlaan rakkauttani läheisiini.


Suurten pettymysten hetkellä yritän muistaa, että hyvä ja paha on aina suhteellista. 

Huumori ja huumorintaju helpottavat elämää. Hupia riittää kun osaa nauraa myös itselleen :)