sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Vauhdikasta vapailua

Mitä enemmän minulla on vapaa-aikaa, sitä enemmän minulla tuntuu myös olevan tekemistä. Alan jo aavistelemaan miksi monet eläkeläiset ovat niin kovin kiireisiä ;) Toukokuusta syyskuun loppuun asti teen töitä osa-aikaisesti, joten myös perhekeskeistä vapaa-aikaa minulla on nyt enemmän kuin koskaan. Pääasiassa olemme veneilleet kahdestaan kipparini kanssa, mutta myös perheemme kaksi pienintä piipertäjää ovat jo saaneet oman osansa raikkaasta meri-ilmasta. Yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa olemmekin saaneet nauttia näistä uskomattoman upeista ja aikaisista kesäpäivistä, eikä liene yllätys että vauhtia on piisannut. Eipä ole kahden juniorin tarvinnut iltaisin nukkumatin tuloa kauaa odotella, kuten ei kahden nimeltämainitsemattoman seniorinkaan :D

Arktikasta vielä sen verran, että näyttävimmät massat ovat jääneet meiltä lähes tyystin näkemättä ja kokematta. Tuulet ovat viikonloppuisin olleet pääasiassa pohjoisen puoleisia ja kääntyneet linnuille myötäisiksi suunnilleen siinä vaiheessa kun meidän on jo pitänyt lähteä puksuttelemaan kohti kotilaituria. Ehkäpä ensi keväänä ovat tuulet edes hieman suotuisammat myös meille viikonloppubongareille :)


























Mitä tunnen, siitä puoltakaan
en pysty sanoin kuvaamaan, 
kun katson lapsenlasta nukkuvaa,
joka uinuu unta ihanaa.

Peitteen alla posken nukat
jaloissa pienen pienet sukat.
Katsella voisin tunnin jos toisen
hellyys ja rakkaus loi tunteen moisen. 

Birgit Ahokas




perjantai 18. toukokuuta 2018

Keväisiä kuulumisia

Kotikuusen latvasta kantautui taas varhain eilen aamulla mustarastaan, tuon tummasävyisen huiluniekan soljuva, sointuva laulu. Avasin takaoven, jotta kuulisin sen hieman haikean huilusoolon paremmin aamiaista laittaessani. Istahdin kahvin tippumista odotellessani terassin riipputuoliin ja suljin silmäni. Siinä hiljalleen keinuessani palasin ajassa taaksepäin, takaisin kevätlomaan ja veneen keulakajuuttaan, jonka kattoluukusta näin heti ensimmäiseksi herättyäni sinisen taivaan. Palasin takaisin karunkauniisiin, keväisiin saaristomaisemiin, missä myös saimme joka  aamu kuunnella mustarastaan kaunista laulua.

Avasin silmät ja katselin vehreäksi kesäkeitaaksi vauhdilla muuttuvaa pientä pihaamme. Huomattavan suurta eroa kahden viikon takaisiin saaristomaisemiin ei voinut muuta kuin hämmästellä. Nyt on tilanne toinen myös saaristossa. Odotan jo innolla, että pääsen taas näihin samoihin maisemiin näkemään ja kokemaan lämpöaallon aikaansaamat muutokset, sekä toivottavasti myös seuraamaan paikan päälle yhtä lintumaailman hienointa tapahtumaa, arktikaa. 




















Tänä aamuna heräsin odotettuun ja toivottuun sateen ropinaan, joka jatkuu yhä edelleen, hienoa! Taidetaan siirtää saareen lähtöä huomiselle, ainakin jos ukkonen alkaa jyrähdellä. Voin jo melkein haistaa nenässäni sen miellyttävän ja raikkaan sateenjälkeisen tuoksun...

Virkistävää viikonvaihdetta!
-ansku-



sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Aurinkoisilla aalloilla

Tämä lopuillaan oleva viikko yllätti säiden suhteen varmasti meidät kaikki ihan totaalisesti. Luonto suorastaan räjähti viheriöimään ja kylmistä keleistä hypättiin suoraan hellelukemiin. Melkoisen makeaa meininkiä. Tästä ei voi olla tykkäämättä.
Rantasaunan lempeisiin löylyihinkin me lomalaiset lopulta pääsimme, ja talviturkki lähti viimein myös meikäläiseltä. Sittemmin olen laskeutunut veneen takatikkailta virkistävän viileään veteen jo monta monituista kertaa, viimeksi tänään kolmesti.
Helatorstaina vietimme kotilaiturilla äitienpäivää lähes koko uusioperheemme voimin. Kolme viidestä lapsestamme pääsi puolisoineen paikalle, ja kahden vanhimman tyttären esikoiset olivat toki myös mukana näissä pippaloissa. Ei siis mikään ihme, että minulla oli jatkuvasti suu messingillä saadessani helliä pieniä mamman mumeloita, sekä touhuta heidän kanssaan kaikkea kivaa ja "lapsellista" ;)

Tässä alkuviikosta otettuja kuvia Nuokoilta, missä saimme kipparin kanssa ainoana venekuntana nauttia ympärillemme avautuneiden saaristomaisemien kauneudesta ja luonnonrauhasta. Jostain kumman syystä minusta tuntuu kuin näiden kuvien ottamisesta olisi jo pitkä aika. Loma on siis ihan selvästi tehnyt tehtävänsä ja huomenna palaan sorvin ääreen rentoutuneena ja ruskeaksi paahtuneena :)
























Ihanaa äitienpäivän iltaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa!
-ansku-

torstai 3. toukokuuta 2018

Sumua, sadetta ja sielunmaisemia

Kelit eivät kovin aurinkoiset ja lämpöiset ole merellä olleet, mutta se ei lomatunnelmaa ole latistanut. Tulilla on istuskeltu, saarta ristiin rastiin kävelty koirien kanssa, roskia rannoilta keräilty ja lintuja seurailtu. Silkkiuikkujen soidintanssiakin pääsimme todistamaan ruokaa nuotiopaikalla laittaessamme.

Talviturkkia en ole vielä päässyt heittämään, koska en uskaltautunut hyiseen veteen ilman löylyn leppeää lämpöä. Ehkä tämä asia korjaantuu jo tänään, kun ihan kohta suuntaamme veneen keulan kohti Rankkia ja siellä sijaitsevaa rantasaunaa :)

Tässä tunnelmia Lehmäsaaresta, tuosta lähisaarestamme, jonka rannoilla kuulemani mukaan mm. Juha "Junnu" Vainio aikoinaan istuskeli kirjoittamassa tekstejä sävellyksiinsä. Kyllä kauniit merimaisemat ovatkin inspiroivia, ja näissä rakkaissa sielunmaisemissani huomaan koko kehoni hyräilevän ja hymyni ulottuvan sydämestä silmiin saakka.


















Hymyilet, 
aivan äkkiä, 
niin kuin hymyillään
silloin kun oikeasti hymyillään 
ilman syytä,
niin kuin sanotaan.
Yksikään hymy ei synny syyttä.

Hymyilet,
jotta minäkin
paljastaisin sinulle
oman sieluni. 

- Tommy Tabermann -