keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Varjoa ja valoa

Viime vuonna synkät varjot tuntuivat seuraavan kannoillani ja aina tilaisuuden tullen kurottautuvan ylleni. Oli turhan paljon päiviä joina en nähnyt ollenkaan auringonvaloa, en aistinut päivien kirkkautta, enkä tuntenut lämpöä ihollani. Ehdin epäillä kyyneleiden ja koleuden olevan asettumassa luokseni asumaan. Ilman läheisten rakkautta ja lastenlasten lumoavaa läsnäoloa ne olisivat sen saattaneet ehkä tehdäkin.

En tiedä johtuuko tuosta raskassoutuisesta viime vuodesta vai mistä, mutta en ole vielä koskaan aiemmin osannut suhtautua asioihin yhtä tyynesti ja luottavaisesti kuin tällä hetkellä. Jaksan uskoa että elämä kantaa, ja että asiat lopulta aina järjestyvät, joko tavalla tai toisella. Olen lakannut pelkäämästä mitä huominen tuo tullessaan. Olen oppinut yhä vahvemmin tarttumaan hetkeen, olemaan läsnä ja nauttimaan kaikilla aisteilla niistä kaikista ihanista asioista joita elämä minulle tarjoaa.

Saattaahan se olla että viime vuoden menetykset veivät niin paljon voimia, etten yksinkertaisesti enää jaksa hermoilla ja huolehtia asioista kuten aina ennen olen tehnyt. Joka tapauksessa nautin nyt tästä seesteisestä olotilasta suuresti ja odotan innolla jäiden lähtöä sekä keväisten kunnostustöiden alkamista niin omalla pihalla kuin venerannassa.
















Täydellinen elämä - Suvi Teräsniska

Mul on tapana ylös pistää 
kokemukset vaikeat,
pettymykset ja eron hetket haikeat.

Mul on tapana lauluun laittaa
myös ne hyvän muruset, 
joiden ohitse huomaamatta kävelet. 

Mul on tapana mieltä purkaa
kertoo tosi juttuja
ja ne aiheet on kaikille tuttuja.

Mul on tapana lauluun laittaa
mitä kuulin mitä näin,
silloin kaikkea en kanna sisälläin.

Elämä on varjoa ja valoa,
joskus se kyyneliin tiristää.
Silloin kun itkun kaulukset
kurkkua kiristää.

Elämä on sekoitus onnea
ja surullisia vaiheita. 
Meil on täydellinen elämä
täynnä laulun aiheita.

Meil on täydellinen elämä. 


Säv. P. Somer  San. S. Mustonen

19 kommenttia:

  1. Puhutteleva, koskettava postaus! Koen vahvasti, että meitä koettelevat vaikeudet ja varjot kasvattavat ja vahvistavat, kunhan saamme työstettyä ne - tämä välittyi niin hienosti tekstistäsikin. Kyllähän elämänkokemus antaa parhaimmillaan herkkyyttä ja lujuutta sekä näköalaa tähän taivaltamiseen ja ylipäätään elämään suhtautumiseen, sitten voi juurikin säteillä luottavana ja tyynenä ja elää vahvemmin kussakin hetkessä - ja se jos mikä on upea elämisen taito!

    Itse huomaan viime vuoden myrskyistä selvinneenä, että hengissä oleminen on tuonut kiitollisuuden ohessa syväluotaavan prosessin ja pohdinnan, mitä oikeasti tältä elämältä tahdonkaan, mitä valintoja tulisi rohkeasti tehdä, mihin heittäytyä... melko matkalla tässä ollaan!

    Ihana siskoseni siellä, kaikkea hyvää ja valoisaa kevätaskeliisi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit jälleen kerran täysin oikeaan! Viime vuoden menetyksiä ja muutoksia olen jo pitkään ajatuksissani työstänyt ja prosessi jatkuu yhä edelleenkin.

      Onnen ja kiitollisuuden tunne siitä että saan herätä uuteen aamuun, jatkaa tätä elämääni ystävieni ja rakkaimpieni kanssa, on vain voimistunut entisestään. Olen myös alkanut pitämään parempaa huolta itsestäni ja arvostamaan tämänhetkistä terveydentilaani enemmän kuin ehkä koskaan ennen.

      Matka jatkuu ja paljon on vielä avoimia kysymyksiä, joista osaan saan ehkä vielä jonain päivänä vastauksen, osaan en. Hienointa on kuitenkin se, että voimme kasvaa ja kehittyä ihmisenä koko tämän maallisen matkamme ajan.

      Toivonkin meille jokaiselle riittävästi rohkeutta tehdä oikeita valintoja, ja myös rohkeutta sekä viisautta tehdä ne riittävän ajoissa. Kaikkea kun ei todellakaan kannata jättää hamaan huomiseen...

      Kiitos sinulle, syvälliselle, suurisydämiselle siskoselleni ♥
      Lämpöisiä ajatuksia lähetän luoksesi ♥

      Poista
  2. Joskus raskaimpina hetkinä tuntuu, ettei aurinko enää nousekaan, etei näe enää värejä eikä pysty enää koskaan iloitsemaan edes pienistä asioista. Onneksi tuo tunne ja myös se synkkä, raskas vaihe elämässä on ohimenevää. Muutamia raskaita masennuskausia läpikäyneenä tiedän, että jossain vaiheessa elämänhalu voittaa.
    Ihanaa, että koet nyt olevasi jälleen vakaalla alustalla. Iloa ja onnea elämäsi päiviin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kokenut tuon synkän ja todella raskaan vaiheen vain kerran elämässäni, joten voin sanoa olevani siinä suhteessa onnekas.
      Oman lapsen kuoleman hetkellä luulin etten minäkään enää pysty iloitsemaan mistään, ja toki kuljin eräänlaisessa "sumussa" jonkin aikaa, mutta perheeni ja lähimpien ystävieni tuella löysin tien takaisin valoon.
      Kuolema vieraili viime vuonna kuusi kertaa lähipiirissä, joten kyyneleitä on virrannut niin omilla kuin läheisten poskilla vuolaasti.
      Voi ei! Sinä jos kuka sitten tiedätkin mitä on taistella varjoista takaisin valoon yhä uudelleen ja uudelleen.
      Toivon koko sydämestäni että pysymme molemmat vakaalla alustalla ja saamme jatkaa tätä kulkuamme kohti seesteisempää olotilaa ♥
      Maija Paavilaisen sanoin: "Varjot jäävät taakse kun kulkee kohti valoa."
      Lämmin kiitos sinulle Piipe ja kulkekoon voima sekä valo aina vierelläsi ♥

      Poista
  3. Raskaat ajat voivat tosiaan tuoda voimia tulevaan, kunhan niistä ensin selviää. Ihanaa, että sinulla on tukiverkostoa ympärillä <3 *halaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se juuri on. Täytyy myös malttaa antaa aikaa surulle ja sen käsittelylle. Ei ole mitään määrättyä aikaa, jonka kuluessa tulisi toipua. Olen myös pohtinut sitä, että toipuuko oikein syvästä surusta edes koskaan täysin ennalleen. Ja tarvitseeko sitä edes yrittää?

      Ilman tukea tuskin kukaan meistä selviytyisi suurimmista suruista ja haasteista. Olen iloinen ja onnellinen omasta tukiverkostostani :)

      Lämmin kiitos ja ihanaa naistenpäivää sinulle ♥

      Poista
  4. Välillä elämä lyö polvilleen.Kun siitä nousee, nousee vahvempana ja rohkeampana nähdä toisin silmin.Vastoinkäymiset,surut ja murheet, tunteen koulut vuolevat pois sitä kepeää huolettomuutta sieluistamme.Onnen tunteetkin jalostuvat syvemmiksi ja arvostavammiksi.Tietää jo, että toisinkin voisi olla,kun pari kertaa on polvillaan käyty.
    Kyllä elämä kantaa,minäkin olen siihen oppinut luottamaan vaikeina hetkinä.
    Välillä itkun kaulukset kiristävät kurkkua,välillä sitten nauramme vedet silmissä kun on ahdistuksen itkuista selvitty.
    Elämä on hieno lahja kaikkineen?
    Onnellisia ja seesteisiä päiviä sinulle Ansku! <3
    Varsinkin kaksi ensimmäistä kuvaa ovat taivaallisen kauniit! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on todellakin hieno lahja. On suoranaista hölmöyttä tuhlata arvokasta aikaa turhista asioista murehtimiseen.
      Ehkäpä tämä isovanhemmuus on myös muuttanut omaa suhtautumistani siihen, mikä elämässä oikeasti on tärkeintä, mihin kannattaa keskittyä ja miten ainutlaatuisia hetkiä kulloinkin elämme.

      Kuten Tommy Tabermann on hienosti sanonut:

      "Jotka tulevat suorinta tietä, tulevat tyhjin taskuin.
      Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
      polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
      Niin se ystäväni on, niin se on,
      että eksymättä et löydä perille."

      Polvet ruvella mutta silmät säihkyen edetään tällä elon tiellä, eikö niin? :)
      Kiitos Mirjam-Matilda ♥
      Seesteisiä, säihkyviä kevätpäiviä sinulle siskoselle ♥

      Poista
  5. Kaunis kirjoitus, mikä sopisi myös omaksi kirjoituksekseni. Viime vuosi oli raskas ja vei hurjasti voimia. Juuri tänään halasin isääni ja olin niin kiitollinen siitä, että hän on siinä. Juuri sellaisena kuin on, asiat vosivat olla paljon huonommin.
    Joten, ollaan kiitollisia tästä hetkestä. Elämä kantaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan armollisempia ja annetaan aikaa voimaantumiselle sekä kaikesta kurjasta selviämiselle, niin itsellemme kuin toisillemme.
      Kaiken kiireen keskelläkin koitetaan muistaa, että ei ole mitään sen arvokkaampaa kuin läheisyys ja läsnäolo, jota voimme rakkaillemme antaa.

      Kiitos sinulle Kaisa ♥ Lämmin halaus täältä sinne luoksesi ♥

      Poista
  6. Ihana kuulla, että aurinko paistelee siellä jälleen <3 Lempeää kevättä ja kesää odotellessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjossa on hyvä välillä viivähtää, pysähtyä pohtimaan elämän suuria kysymyksiä. Ei niihin välttämättä saa vastauksia sillä hetkellä, eikä ehkä myöhemminkään, mutta monesti ne johdattavat meitä eteenpäin elämässämme.
      Nyt on taas jonkin aikaa suht selkeät suuntaviivat joita pitkin astella :)
      Kiitos Anu ja kirkkaita, kauniita kevätpäiviä kohti kuljetaan ♥

      Poista
  7. Kumpa aina muistaisikin, että elämä kantaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se! Olen päättänyt luottaa siihen että sen se tekee, tavalla tai toisella. Saas nyt nähdä kauanko tämä luottamukseni pysyy yhtä lujana ;)

      Kiitos Hannele! Iloa ja valoa viikkoosi ♥

      Poista
  8. Voi sinua, muistan kun meillä oli 10-vuoden totaalinen epäonnen putki, mm. hometalo oikeudenkäynteineen, lapsen sydänleikkaukset ja asioita, jotka koskettaa muita läheisiä, niin aina mietin mitä seuraavaksi, mitä seuraavaksi. Koko ajan on jokin murhe tullutkin seuraavaksi ja yhtäkkiä ymmärsin, onni on todella pienissä hetkissä, niitä onnen hetkiä sinulle toivon ja en siis mitenkään halua vähentää tai poistaa tuskaasi, elämä on täällä laittanut niin kyykkyyn myös ja toivon, ettei sinulle tapahdu vastaavia, kuten viime vuonna ja ettei meillekään vastaavia, kuin tuona 10-vuoden aikana.

    Paljon lämpimiä halauksia ja upeasti kirjoitat tunteistasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiia ♥ Pystyn lähes täysin samaistumaan noihin tuntemuksiisi. Kun henkinen kuormitus vaan jatkuu ja jatkuu, ei lopulta tarvita paljoakaan siihen että se "kamelin selkä" lopullisesti katkeaa.
      Viime vuonnakin aloin jo melkein pelkäämään kännykkään vastaamista, kun tuntui että pelkkiä ikäviä uutisia sieltä kuitenkin taas tulee.

      Ovatkohan myös omassa menneisyydessäni kokemani pitempikestoiset stressitilat ainakin osasyynä siihen, ettei stressinsietokykyni ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana? Sellaisia ei kyllä toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan.
      No, oli niin tai näin, minun on pystyttävä vähentämään omaa henkistä kuormitusta, sillä kyllähän tässä elämässä vielä niitä notkahduksia jatkossakin tulee, vaikka kuinka muuta toivoisi.

      Toivotaan että tämä vuosi olisi vaihteeksi auringon ja valon juhlaa :)
      Kaunis kiitos sinulle Tiia ja lämpöisiä ajatuksia lähetän täältä luoksesi ♥

      Poista
  9. Silmät kostuivat kun tätä luki.. koskaan ei voi tietää mitä elämä vastaan tuo ja millaisia kuormia se antaa kannettavaksi. Usein kuulee sanottavan kaikella on tarkoitus, vaan ei sitä voi aina käsittää..Se että niiden varjojenkin takaa pystyy nousemaan, nostamaan päänsä ylös ja katsomaan rohkeasti kohti aurinkoa vaatii voimia ja sitä tukiverkostoa, joka on kullan arvoinen♥ Lämpöisiä voimahalauksia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheiset ja luonto. Siinä minun tukiverkostoni, joka kannattelee minua pahimpien karikoiden ylitse. Vastavuoroisuus on tärkeää tässäkin. Mottoni on: Kun annat paljon, niin saat vielä enemmän.
      Luonto on minulle kuin kirkko. Lintujen laulu, puiden humina ja meren pauhu ovat urkuni.
      Aava meri muistuttaa aina pienuudestani ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Metsä huokailee myötätuntoisesti vuodattaessani surujani ja huoliani sille. Luonnon helmassa on hyvä hiljentyä ja antaa silmien ja sielun levätä.
      Lämmin kiitos Päde ♥
      Voimaa ja valoa myös sinne sinun taipaleellesi toivon ♥

      Poista