maanantai 8. tammikuuta 2018

Sielujen sympatiaa

Aika monesta seuraamani blogin kirjoittajasta on tullut minulle ns. blogiystävä, jonka kuulumisista mielelläni luen, jonka postauksia aina innolla odotan, ja jonka huomaan hiipivän ajatuksiini muulloinkin.
Itseäni kiinnostavat eniten bloggaajat jotka ovat aitoja, avoimia ja rehellisiä, pistävät persoonansa peliin ja avaavat sisimpänsä. Heihin on yllättävänkin helppo "tutustua" ja samaistua, sekä tuntea sitä ns. sielujen sympatiaa.
Kaikista asioista en todellakaan voi täällä kirjoittaa, enkä ainakaan ihan suoraan, kuten eivät toki monet muutkaan bloggaajat, koska tietyt aiheet liittyvät läheisesti toisiin ihmisiin. Joskus se turhauttaa, kun tuntuu että jutut jäävät latteiksi ja jotenkin ontoiksi kun niitä ei voi enempää täällä avata. Varmaan juuri siksi tuntuukin niin mahtavalta kun jotkut lukijat tuntuvat ymmärtävän jo ns. puolesta sanasta mitä on milloinkin meneillään.

Viime vuosi oli menetysten vuosi niin maailmanlaajuisesti kuin henkilökohtaisessa elämässänikin. Kuudet hautajaiset ja yhdet ristiäiset. Siinä lyhyesti tiivistettynä minun perheeni kokemat suuret surut ja ilot.
Vielä joulun alla pienen tyttärenpoikani vakava sairastuminen ja lääkkeen aiheuttama henkeä uhannut anafylaktinen reaktio suistivat minut lähes totaalisesti tolaltani. Menettämisen pelko iski niin voimakkaana, että luulin luhistuvani niin suuren painon alla. Nyt on onneksi kaikki hyvin.
Haluan vielä kiittää lämpimästi teitä kaikkia, jotka myötäelitte ja kahlasitte kanssani läpi niin kaikki tyynet ja tuulet kuin karikotkin. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä ja valoisampia aikoja.














Kaupungissa on yö puistoon kanssasi jäin. Sä seisot edessäin täynnä toivoa ja silmäsi kertovat näin.

Eläköön elämä ja yö eläköön tumma taivas ja tähtien vyö. Toivo kanssani ettei tähti tähteä lyö. Sitä sielujen sympatiaa, josta isoisä kertoi sitä tarvitsee maa, jotta maailman lapset tähtiä katsella saa.


20 kommenttia:

  1. Voi hyvänen aika miten raskas on vuotesi ollut...toivotaan, että tämä vuosi antaisi rahaa ja hyviä asioita♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaudet ja kuolema eivät ikää katso, eikä kumpaankaan voi etukäteen varautua. Niin paljon jäi heiltä elämää elämättä ja itse murehdin ehkä eniten sitä, miten paljon jäikään sanomatta ja tekemättä...
      Kiitos Hannele ♥
      Haikein, mutta valoisin mielin kuljemme kohti kevättä ja kesää :)

      Poista
  2. Voi, ihan liian paljon kestettävää on kyllä lyhyeen ajanjaksoon kasautunut :( Olen niin onnellinen, että suurin pelko pienen rakkaan suhteen on nyt takanapäin <3 ja toivon teille sinne valoisampia aikoja jatkoon <3

    Tiedän tuon tunteen niiden blogiystävien käänteiden suhteen, joita on tullut pidempään seurattua. Ja se on kyllä totta, että se on välillä hankalaa, kun ei voi kovin avoimesti kirjoittaa, kun asiat koskevat myös muita läheisiä. Sinä olet kyllä aina kirjoittanut elämästä syvällisesti, mutta tahdikkaasti, muut huomioiden.

    Ps. Tuo on niin ihana kappale!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suru-uutisia kun tuli niin monta, aloin jo melkein pelkäämään puhelimeen vastaamista. Sitten kun tyttäreni soitti sairaalasta, taisin ylireagoida, sillä pelästyin niin valtavasti. Onneksi kaikki päättyi onnellisesti ja poika voi nyt hyvin.
      Kiitos Anu ihanista sanoistasi ♥ Toiveikkain mielin kuljemme kohti tulevaa :)
      Kaikkea hyvää toivon myös sinulle ja läheisillesi ♥

      Poista
  3. Hui!Kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin ku luin tuosta pienokaisenne sairastumisesta ja lääkkeen aiheuttamasta tilanteesta.Helppo ymmärtää kuinka kovasti tolaltasi olet ollut!
    Jouduin kerran kuopukseni kanssa hieman samaan tilanteeseen Kreikassa, kun lääke ei sopinutkaan hänelle ja jouduimme sairaalaan tiputukseen hänen alkaessa oksentaa verensekaista oksennusta.Huolellani ei ollut rajoja.
    Onneksi kaikki on nyt teillä hyvin.Menettämisen pelko on hirveä asia.

    Laillasi minäkin tykkään blogeista joiden kirjoittajat ovat aitoja sydämellisiä ihmisiä. Huonoine ja hyvine hetkineen rehellisesti avoimia.Kun ei tämä elämä mene auringonpaisteessa aina. :)Suureksi onnekseni omaan blogiini on keräytynyt joukko hienoja persoonia, naisia joiden elämästä olen aidosti kiinnostunut.
    Sinä aito ihanainen sielunsisko todella olet yksi heistä minulle. <3
    Eläköön elämä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen puhunut muutaman hoitajakolleegan kanssa näistä reaktioista pienillä lapsilla, ja tuntuvat olevan yllättävänkin yleisiä. Onneksi tekin pääsitte ajoissa sairaalaan, sillä anafylaksia voi jo minuuteissa muuttua henkeä uhkaavaksi.
      Huh, onneksi kaikki on nyt takanapäin :)

      Meillä molemmilla on todellakin timanttisia tyyppejä lukijoina ja tukijoina ♥ Iloitaan toinen toisistamme, sekä tästä ainutlaatuisesta elämästä myötä- ja vastatuulineen. Kiitos että olet ♥

      Poista
  4. Upeat kuvat ja liikuttava postaus♥ En minäkään varmaan koskaan lakkaa hämmästelemästä millainen "paikka" tämä blogimaailma on ja miten upeita, kilttejä, kannustavia ja hyväsydämisiä ihmisiä blogien takana onkaan! On tuossa viime vuodessa ollut surua ja huolta teillä..toivon koko sydämeni pohjasta ettei tänä vuonna tulisi mitään koettelemuksia, ei sinulle eikä perheellesi♥ Rauhaisaa ja antoisaa vuotta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran voimakkaasti tuohon viimeisimpään koettelemukseen reagoin, että taisi tulla harvinaisen selväksi mitä sanonta "katkaisee kamelin selän" pahimmillaan tarkoittaa. Nyt todellakin toivon seesteisempää elämää, suoranainen tylsyyskin kelpaisi tällä hetkellä ;)
      On kyllä ihan huippuhienoa että voimme hämmästellä ja ihastella ihmisten hyvyyttä täällä blogimaailmassa :)
      Kiitos sinulle kauniista sanoistasi ♥
      Elämyksellistä ja antoisaa vuotta toivon sinulle sekä läheisillesi ♥

      Poista
  5. Aurinkoa ja myötätuulta vuoteen 2018 sinulle!
    PS. Kauniita maisemakuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merikaisla ♥
      Lempeitä ja lämpöisiä tuulahduksia luoksesi sinne saariston sydämeen :)

      Poista
  6. Surullinen oli mennyt vuosi sinulle ja perheellesi. Toivon todella että tämä alkanut vuosi olisi aurinkoisempi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloa ja valoakin vuoteen toki mahtui, mutta kieltämättä menetykset verottivat voimia ja aiheuttivat pienoista ahdistustakin. Elämännälkää se ei kuitenkaan vähentänyt, ehkäpä entisestäänkin vielä vahvisti :)
      Kiitos Krisse ♥
      Antoisaa ja auvoisaa alkanutta vuotta myös sinulle ♥

      Poista
  7. Todella raskas vuosi sinulla on kyllä takana. En voi edes kuvitella, mitä olet joutunut kestämään ja mihin venymään. Ihmismieli on kyllä kummallinen, se löytää kummasti voimia jostain silloin, kun niitä tarvitaan. Sydämestäni toivon sinulle ihanalle lempeää ja auringon kultaamaa vuotta 2018, voimaantumisen hetkiä, iloa ja onnea! Olen iloinen, että olen kohdannut sinut täällä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhenemisen myötä menetyksetkin luonnollisesti lisääntyvät, mutta kohtuuttomalta tuntuu että näin moni lähti luotamme, ja omasta mielestäni ihan liian varhain.
      Voi sinä sydämellinen ja ihana Ellis ♥ Minä myös iloitsen siitä että olemme kohdanneet toisemme täällä :)
      Toivon sinulle elämyksellistä ja energistä alkanutta vuotta ♥

      Poista
  8. Voi siskonen, viime vuotesi oli kyllä tavattoman raskas ja taakoittava. Miten meille aina väliin annetaankin niin paljon kannettavaksi.. Ja kun näihin pieniin taimiin liittyy huolta, on se pahinta ja raastavinta. Onneksi tyttärenpoikasi selvisi ja kaikki on nyt hyvin. Varjelusta myös tulevaan!

    Vaaran laella käyminen, surut ja menetykset kasvattavat meitä valtavasti ja usein
    kipeän kautta opettavat, miten arvokasta elämä onkaan. Sinusta olen aistinut, että omaat tämän taidon ja kohtaat meitä kanssakulkijoita todella kauniisti ja kunnioittaen. On ollut ilo saada tutustua sinuun blogimaailman myötä, löytää sydämellinen lämpösi ja meitä yhdistävä sielunsiskous.

    Toivon kaikellani, että niin sinulle kuin minulle ja rakkaillemme tämä vuosi olisi valoisampi ja kevyempi, että vuoteen mahtuisi monta, monta onnenhelinää ja iloa, arjen keskelle voimia ja kantavia askelia.

    Ihanaa, kun olet♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua sielunsiskostani, kannustavaa ja lohduttavaa kanssakulkijaani ♥ Kosketit syvästi sanoillasi, sekä sait minut lähes sanattomaksikin, mitä ei kovin usein tapahdukaan ;)
      En oikein osaa muuta sinulle sanoa kuin kiitos ♥
      Soisin myös mitä enimmässä määrin että tämä vuosi olisi rakkaimmillemme ja toki itsellemmekin kevyempi kulkea.
      Kaikkea hyvää ja kaunista lennätän luoksesi lämpöisten, lempeiden tuulien mukana. Voi hyvin ♥

      Poista
  9. Oi, sinulla on ollut kyllä raskas vuosi. Kyynelsilmin luin postaustasi, tuo huoli pikkuisesta kosketti erityisesti. <3 Onneksi nyt kaikki on paremmin. Voimia sekä valoa sinulle ja kipparille, tyttärellesi ja puolisolle, erityisesti pienelle pojalle taistelijalle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastenlääkärikin hämmästeli pikkuisen pojan sisukkuutta ja reipasta asennetta. Silmät sikkurassa väläytti leveän hymyn heti kun olo hitusenkin helpotti.
      Rakkaus noita pieniä kohtaan vaan on niin valtava, että huolikin on sitten sen myötä vähintään vuoren kokoinen :)
      Kiitos Kaisa niin omasta kuin läheisteni puolesta kauniista, kannustavista sanoistasi ♥

      Poista
  10. Kiitos lämpöisestä postauksesta!
    Onneksi ikävä tilanne on kääntynyt parhain päin. Mitä vanhemmaksi elämmme, sitä enemmän niitä menetyksiä koemme ympärillämme. Siksi tärkeät ihmiset ympärillä muuttuvat entistä tärkeämmiksi.
    Vaikka en täällä niin ahkerasti pyörikään, on mukava välillä piipahtaa ja seurata kuulumisia.
    Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen ja ilon hetkiä arjen keskelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin olla loppuvuodesta jo melkoisen kuormittunut, kun niin voimakkaasti reagoin tyttärenpojan sairastumiseen sekä anafylaksiaan.
      Voin rehellisesti sanoa, että nyt vasta ymmärrän ihan aidosti ja oikeasti myös sen, miksi vanhemmat ihmiset ovat monesti niin syvästi masentuneita ja kokevat voimakasta yksinäisyyden tunnetta. Ymmärrän paremmin jopa sen, miksi he monesti haluaisivat jo itsekin päästä pois.

      Viime vuosi oli monin tavoin raskas ja ajatuksia herättävä. Elämän suuria kysymyksiä tässä on tullut mietittyä enemmän kuin ehkä koskaan.

      Kiitos Kaisa lämpöisistä, lempeistä sanoistasi ♥
      Toivon iloa ja valoa askeliisi ♥

      Poista