torstai 15. marraskuuta 2018

Tyyneyden tiellä

Eilinen tyyni ja aurinkoinen arkivapaani oli monin tavoin erityinen ja mieleenpainuva. Aamupäivän aloitin siivoamalla komeroista kaikenlaista turhaa tavaraa, jotka lajittelin ja kuskasin läheiselle jäteasemalle. Otin mukaan reissuun pienen pappakoiruutemme, eikä sen riemulla ollut rajaa, kun kurvailin tutulle rantareitille ja lähdimme kahdestaan kävelemään merenrantaa pitkin. Pilviverho alkoi ilokseni rakoilemaan ja saimmekin nauttia auringon kirkkaista sekä lämmittävistä säteistä koko kävelyretkemme ajan.

Myöhemmin iltapäivällä kun kuopukseni pääsi töistä, lähdimme kaupoille fiilistelemään ja hypistelemään kaikenlaisia kivoja joulujuttuja. Tapaamisemme parasta antia oli ehdottomasti myös rento ja kiireetön yhdessäolo. Tärkeimmät kuulumiset tuli vaihdettua ja vähän vakavampiakin aiheita sivuttua. Intoilimme myös tulevista kivoista tapahtumista, sekä tietysti niistä lukuisista ihanista joulujutuista ;)

Illalla kotiinpäin ajellessani mietin miten onnekas ja onnellinen olenkaan, saadessani elää täällä kauniin luonnon sekä rakkaimpieni ympäröimänä.




















Tänään sää on jälleen mitä harmain, mutta eilisen muistot valostuttavat mieleni joka sopukkaa, sekä säilyttävät tyyneyden sielussani ja sydämessäni. Elämä on hyvää juuri nyt ja tässä.

-ansku-

perjantai 9. marraskuuta 2018

Kauden kauneimmat

Luontokuvia en ole ottanut viimeisen parin viikon aikana oikeastaan ollenkaan. Työt ja lastenlasten kanssa vietetty aika ovat tärkeintä tämänhetkisessä elämässäni. Hyvä jos vähäisinä vapaina hetkinä olen koirien kanssa ehtinyt ja jaksanut tehdä reippaan kävelylenkin. Niistä ei kyllä parane liiaksi luistaa, sillä pelkkä sisällä oleminen ei meikäläisen luonteelle sovi ollenkaan. Hyvin äkkiä alkaa pipo kiristämään, eivätkä koiratkaan tietenkään voi hyvin, mikäli lenkit jäävät liian lyhyiksi. Siskoni arkivapaat ovat onneksi osuneet viime aikoina hyvin yksiin omieni kanssa, joten olemme tsempanneet toinen toisiamme ylös, ulos ja lenkille :) Koirillakin on kivempaa kun saavat juosta ja painia keskenään.

Tässä vaiheessa mustaa marraskuuta on varmaan oikein hyvä hetki muistella vielä viimeisen kerran valoisia kevät- ja kesäpäiviä menneen veneilykauden merkeissä. Tämä yhdeksäs kausi olikin poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen, niinpä veneillen tuli vietettyä huimat 78 vuorokautta. 

Tässä melkoisen massiivinen kuvakooste alkaen huhtikuun viileydestä ja kirkkaudesta, päättyen lokakuun hämärtyviin iltoihin ja ruskan värittämiin maisemiin.  






















































Kontrasti näiden kuvien ja tällä hetkellä ikkunasta näkyvän maiseman välillä on kyllä huima. No, aikansa kutakin, joten ei muuta kuin oikein hyvää hämäränhyssyä, sekä paljon onnea kaikille isille, vaareille, papoille, ukeille...


Isällä on kokemusta,
elämästä näkemystä.
Neuvoja saamme hyviä,
arvokkaita kultajyviä.
Niitä jatkossa arvostamme.
nyt vain onnea toivotamme!



PS. Beate, olet lämpimästi tervetullut mukaan Tuulien ja Tyrskyjen lämminhenkiseen lukijajoukkoon 

torstai 1. marraskuuta 2018

Sininen syli

Viime vuonna tähän aikaan oli perhe- ja ystäväpiiristä poistunut neljä henkilöä. Emme tuolloin tienneet, että vielä kaksi tulisi äkisti ja täysin yllättäen siirtymään ajasta iäisyyteen...
Elämän rajallisuuden olen tiedostanut entistä vahvemmin myös työni kautta, mutta iän mukanaan tuomat menetykset sekä sairaudet ovat osaltaan vaikuttaneet asiaan. Olen ajatellut kuolemaa aiempaa enemmän, mutta samalla elämää ja terveyttä kohtaan tuntemani kiitollisuus on lisääntynyt vielä entisestäänkin.
Tämä kaikki saattaa kuulostaa kovin synkältä, mutta minusta hoitotahdon ohella on hyvä tehdä ennakkoon tiettyjä suunnitelmia myös omien hautajaisten osalta, sillä se helpottaa lähimmäisten taakkaa surun ja kaipauksen hetkellä suuresti. 
Olemme keskustelleet näistä asioita niin vanhempieni, anoppini, kuin lastemme kanssa, ja tiedän, että meille kaikille on ollut helpotus saada kuulla miten ja mihin omat vanhemmat sitten aikanaan haluavat tulla haudatuiksi. 
Omat lapsemme tietävät mm. sen, ettemme missään tapauksessa halua arkkuhautausta, vaan haluamme ekologisen sekä edullisemman tuhkauksen. Emme myöskään halua, että uurnat haudataan maahan, vaan haluamme että tuhkat sirotellaan mereen. Tämä päätös sai vahvistuksen, kun kipparini kanssa muutimme lähes 12 vuotta sitten Kotkaan, ja näimme ensimmäistä kertaa Katariinan meripuistossa sijaitsevan Ankkuriluodon. Sieltä tullaan meidän molempien tuhkat sirottelemaan meren siniseen syliin sitten aikanaan...






















"Sen muistaminen että kuolen, on tärkein koskaan löytämäni työkalu, 
joka auttaa minua suurten elämänpäätösten tekemisessä. 

Lähes kaikki asiat - ulkoiset odotukset, ylpeys, häpeän tai epäonnistumisen pelko - 
katoavat kuoleman läsnäollessa, ja jäljelle jää vain se mikä on todella tärkeää.

Sen muistaminen, että jonain päivänä kuolet, on paras tapa välttää ansa, 
joka saa sinut ajattelemaan, että sinulla on jotain menetettävää. 
Olet jo alasti. Ei ole mitään syytä olla seuraamatta sydäntäsi."

-Steve Jobs-
(1955-2011)

perjantai 26. lokakuuta 2018

Valoton ja väritön

Syksy on edennyt jo yli puolenvälin ja ensi viikolla edessä on sitten syksyn kuukausista viimeinen, valoton ja väritön marraskuu. Suurin osa meistä taitaa nimetä sen vuoden ikävimmäksi ja synkimmäksi kuukaudeksi, mutta ei niin pahaa ettei jotain, edes pienen pientä hyvääkin ;) Marraskuussa nimittäin saamme hyvällä omallatunnolla ja oikeutetusti jumittaa sohvannurkassa kynttilöiden loisteessa vaikkapa kirjaa lukien ja (joulu)suklaista siinä sivussa nautiskellen. Marraskuussa voi rehellisesti myöntää olevansa väsynyt, eikä kukaan hämmästele tai huolestu tavallista vaisumpaa olemustamme. Marraskuussa meillä on lupa hidastaa tahtia ja kietoutua kotikolojemme lämpöön ja lempeään valoon.
Tässäkin asiassa voisimme vahvemmin samaistua luontoon, sillä niinhän sekin pikkuhiljaa hiipuu ja vaipuu lepoon, valmistautuen pitkän, pimeän talven tuloon.

Armas aurinko ei jaksa enää kivuta kovinkaan korkealle, niinpä minä kiipesin nauttimaan sen kirkkaista ja lämpöisistä säteistä Vellamon korkealle kattoestradille. Aallonharjamaisen katon alla, tuulensuojassa, auringonvalossa, oli ihana istua sekä samalla ihailla avaria, eteen avautuvia maisemia.


















Valoisaa, värikästä ja virkistävää viikonvaihdetta! 
-ansku-