perjantai 24. helmikuuta 2017

Liukasta laskiaista

Tämä mennyt viikko on kulunut kotona sairastaessa. Melkein kaksi kuukautta tätä alkanutta vuotta eletty ja olen potenut jo kaksi keuhkoputkentulehdusta. Tällä kertaa kuumekin nousi sinne kolmekasin paremmalle, vai pitäisikö sanoa pahemmalle puolelle. Tiistaina on uudet astmalääkkeet apteekista haettu ja niitä pitää nyt sitten opetella päivittäin käyttämään. Toivottavasti tämän vuoden sairastelut olivat tässä.

Talvikin ryhdistäytyi taas kerran, ja nyt ovat ne kaivatut lomakelitkin vähintäänkin kohdillaan. Ensi viikolla täällä Kymenlaaksossa vietetään koulujen hiihtolomaa, joten toivotaan että kelit pysyvät tällaisina ainakin vielä ensi viikon. Sen jälkeen ainakin minun puolestani saisi talvi pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja väistyä kiltisti kevään tieltä.

Sattuneesta syystä en ole ulos päässyt kuvailemaan vaikka kelit ovat olleet häikäisevän hienot. Tässä nyt muutama kuva vuoden 2013 helmikuulta. Auringonpaisteesta olemme näköjään silloinkin saaneet nauttia ja meren jäällekin olemme koiruuksien kanssa päässeet kävelemään. Löytyi sieltä jäältä silloin yksi tosi suuri "tomusokerilla kuorrutettu ja kermalla höystetty laskiaispullakin" ;)










Toivotan teille kaikille ihanan valoisaa ja virkistävää viikonloppua sekä liukasta laskiaista! 
-ansku-


perjantai 17. helmikuuta 2017

Kesämuistoja Kemiönsaarelta

Pienen talon verantaa koristavat kauniisti kukkivat punaiset pelargoniat. Raidalliset räsymatot peittävät kuluneita lautalattioita ja ikkunoita reunustavat läpikuultavat, vaaleat pitsiverhot. Sisällä tuvassa tuoksuu pannukahvi ja vastaleivottu pulla. Seinäkello raksuttaa tasaiseen tahtiin, hellassa palavat puut rätisevät ja radiossa luetaan merisäätä.

Talon ikkunoista voi nähdä koko pienen pihapiirin, jossa on marjapensaita, omenapuita, kasvimaa, perennapenkki, vanha pihakeinu, pumppukaivo, sekä sileän rantakallion kupeessa sijaitseva sauna. Edessä avautuvaa merimaisemaa katsoessa näkee myös vanhan venevajan sekä pitkän puulaiturin, jonka oikeaan kylkeen on kiinnitetty upeasti lakattu, kiiltäväpintainen mahonkivene.

On ehtinyt kulua jo lähes 25 vuotta siitä kun viimeisen kerran olen paikan päällä käynyt. Kasvimaata ei enää ollut, ei pelargonioita verannalla, eikä venettä laiturin kyljessä keinumassa. Verkot eivät enää roikkuneet vajan seinustalla odottamassa laskemistaan, ja pihasaunan ovi oli suljettu riippulukolla.
Ilman asukkaitaan talo tuntui ontolta ja tyhjältä. Jäljellä olivat pelkät kuoret ilman sielua ja sydäntä. Ikivanha putkiradio sekä suuri seinäkello seisoivat yhä omilla paikoillaan, mykkinä kuin museoesineet. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan askeliemme alla narahteleva lattia.
Aika on ajanut tuon sympaattisen saaristotilan ohi, mutta meidän jälkipolvien muistoissa se jatkaa elämäänsä yhä edelleen.






























Kauniista kesämuistoista kiittäen, merta ja saaristoa ikuisesti rakastaen, Alli-mamman ja Kosti-papan muistoa kunnioittaen. 
t. Ansku-mamma


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Pakkaspäivän parhaat

Parasta tässä päivässä oli ehdottomasti se, kun tätä arkivapaatani ilostuttamaan saapuivat elämäni tärkeimmät ihmiset. Esikoiseni, kuopukseni, sekä esikoiseni supersuloinen, kohta 4 kk:n ikäinen poika. Aurinko taisi paistaa tänään erityisen kirkkaasti ja lämpimästi. Siltä minusta ainakin tuntui.

Ennen auringonlaskua kävin vielä pappakoiran kanssa kahdestaan kävelyllä, ja missäpä muualla kuin meren äärellä. Oli todella rentouttavaa kävellä myös jäällä ja päästää koira vapaana kirmailemaan, sekä kierimään pakkaslumessa. Aurinko lämmitti jo melkoisen mukavasti, varsinkin kun oli mustat vaatteet ;) eikä tuullutkaan yhtään, joten viihdyimme matkassa kokonaiset kaksi tuntia. Kamerankin nappasin mukaani ja tässäpä näitä tämän päivän otoksia.

























Huomenna iltavuoroon, perjantaina aamuvuoroon, ja sitten koittaakin se kauan kaivattu ja todella hartaasti odotettu viikonloppuvapaa! Kipparin kanssa lähdemme jo aikaisin lauantaiaamuna ajamaan kohti messukeskusta. Joillain on edessään vielä hiihtolomaviikko, mutta niin se kuulkaas kuitenkin on, että viimeistään venemessuista se veneilijän kevät alkaa.

Hulvatonta ja hilpeää helmikuun jatkoa kaikille!
-ansku-

torstai 2. helmikuuta 2017

Virkistävät värit

Talvisesta säästä huolimatta kevät on valtaamassa ajatukset kuin varkain, ja muutenkin tunnen itseni huomattavasti virkeämmäksi kuin vaikkapa kuukausi sitten. Se on se lisääntynyt valo, vaikka aurinkoisia päiviä toivoisinkin olevan useammin.
Maanantaina saimmekin taas lisää lunta taivaan täydeltä ja maisemat muuttuivat hetkessä satumaisen kauniiksi. Luminen ja pilvinen päivä on värimaailmaltaan vähintäänkin hyvin hillitty, sekä jotenkin unenomaisen rauhallinen. Olen myös sisustuksessa suosinut aina vaaleaa, luonnonläheistä ja hillittyä värimaailmaa.

Maanantaina minulla oli vapaapäivä ja inspiroiduin Mirjam-Matildan värikkäistä sekä kauniista kuvista niin, että lähdin kaupoille etsimään jotain pientä piristystä myös omaan kotiimme. Etsin tupaamme mm. uusia verhoja, sohvatyynyjen päällisiä sekä ruokapöydälle liinaa. Tehtävä olikin vaikeampi kuin osasin edes arvata, sillä löysin joko liian hillittyjä kuoseja/värejä, tai ihan liian räikeitä. Kotiin tuomisina olivat loppujen lopuksi vain kaksi kimppua tulppaaneja, sekä alekorista bongaamani värikäs, kukkakuosinen pöytäliina :) Ei siis ihan sitä mitä lähdin hakemaan, mutta oikeastaan aika kivalta tuo pöytäliinakin nyt muutaman päivän totuttelun jälkeen näyttää. Ja mikä parasta, kyseinen heräteostos maksoi vain muutaman euron.














Kuvien laatu on mitä on, ja sohvatyynytkin ovat näköjään koiruuksien mylläämät, mutta ovat ne sentään sohvalla, eivätkä lattialla kuten monesti ;)
Kyllä tuota ikkunoiden ulkopuolella näkyvää väritöntä maisemaakin jaksaa katsella, kun vaan muistaa ympäröidä itsensä hyvää oloa ja iloa tuottavilla asioilla.

Tupamme herää huomenna taas entiseen eloonsa, kun esikoiseni ja pikku-e tulevat mammaa & pappaa ilahduttamaan.

Toivon teille kaikille virkistävää ja valoisaa viikonloppua! 

-ansku-