sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Valoa ja vapaata vettä

Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisiä katuja
mmmmm, kevätaikaan,
kun maa alkaa tuoksua
ja niin minä kävelen
kohti meren rantaa
missä jäät alkaa lähteä
ja aalloilleen tilaa antaa.






On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin
kevät ja minä, mikä pari, valon lapset käsikkäin.







Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisiä katuja
mmmmm, tähän aikaan,
kun taivas huokuu valoa
ja niin minä kävelen
meren rantaan
ja tuuli ulapalle
iloni huutoa kantaa.

-Tommi Läntinen-

Tiedän ettei vielä ole kevät, mutta siltä kuitenkin nyt tuntuu, näyttää ja kuulostaa. Iloitaan pimeyden väistymisestä, valon lisääntymisestä ja vapaiden vesien välkkeestä. Lähestyvän, kukoistavan kevään lupauksista.

♥ Valoa ja voimaa askeliinne 


maanantai 23. tammikuuta 2017

Väsymystä ja valitusta

Flunssa kaatoi minut viikko sitten muutamaksi päiväksi petiin, ja siinä ne arkivapaatkin menivät potiessa. Neljän päivän työputken sain saikun jälkeen kutakuinkin kunnialla hoidettua, ja tänään koitti meikäläisen "perjantai" eli kahden päivän arkivapaat ovat edessä. Olo on vieläkin vähintäänkin nuutunut, sillä yöunet jäävät jatkuvasti ihan liian lyhyiksi. Väsyttää, mutta uni ei silti tule silmään, ei sitten millään.

Muutama viikko sitten alkoivat myös meikäläisten huushollissa hajoilla laite toisensa perään! Ensin hajosi jääkaappi, sitten liesi ja nyt tökkii meikäläisen läppäri, ja kännykkäkin vielä sammuilee itsekseen. Jäävuoren huippuna myös tämä blogger alkoi kettuilemaan, ja poisti pienen, mutta sitäkin sydämellisemmän lukijakuntani näkyvistä, ja se oli jo ihan liikaa! Vaihdoin blogin ulkoasua, fonttia, asettelua yms. mutta mikään ei auta, yhyy. Näen teidät lukijat tilastojen kautta, mutta näkyviin en teitä jostain syystä saa, vaikka kaikkeni olen yrittänyt. Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu? ;)

Ihanaa, että olette kuitenkin siellä, vaikka näkyviin en teitä saakaan! Yritän kyllä taas joku päivä uudelleen, sillä periksi en ihan helpolla aio antaa tässäkään asiassa =D












Sääennusteet lupaavat ainakin tänne meidän kulmille lähipäiviksi kovaa tuulta ja pakkasta, mutta eipä haittaa, sillä vapaat kuluvat pääasiassa love-tenttiin päntätessä. Koiralenkeille en lähde merenrantaan, vaan suuntaan askeleeni tuulilta suojaisille lähimetsän poluille. Jos ennusteet pitävät paikkansa, on ensi viikonlopuksi luvassa auringonpaistetta. Sitä odotellessa, toivotan teille kaikille kivaa alkanutta viikkoa ja koittakaa pysyä terveinä!

terkuin Ansku joka tykkää auringosta ;) 


torstai 19. tammikuuta 2017

Aurinko armas

Tänään, toisena arkivapaanani, kävin ensimmäistä kertaa viikon tauon jälkeen ulkona kävelemässä. Flunssa on onneksi jo paranemaan päin, mutta kävelyvauhtini ei vielä päätä huimannut, jos koskaan ;) Oli kuitenkin todella piristävää päästä raikkaaseen ulkoilmaan ja vielä mitä parhaimmassa seurassa. Siskon kanssa tuli vaihdettua kuulumisia ja puheet kääntyivät kuin huomaamatta tulevaan kevääseen ja kesälomasuunnitelmiin. Päivät ovatkin jo hieman pidentyneet ja valon määrä lisääntynyt, joten ei ihme että tässä alkaa pikkuhiljaa elättelemään toiveita kevään saapumisesta.
Oman kotipihan lintulaudalla on käynyt kova vilske ja tuntuu ihan siltä, että pikkutirpoillakin on jo kevättä rinnoissa, sillä niin riemukkaasti ne taas tänäänkin ovat laulaa livertäneet.

Talvi on ollut jälleen kerran pienoinen pettymys ja lumikengät lojuvat edelleen täysin toimettomina varastossa. Tosin, talvella on kyllä vielä runsaasti aikaa yllättää meidät, niin hyvässä kuin pahassakin. Toivon kuitenkin, että ellei se tämän kummoisempia kelejä onnistu meille tarjoamaan, niin voisi sitten suosiolla luovuttaa ja antaa tilaa keväälle ;)

Keleistä huolimatta, tai juuri niistä johtuen, kaipaan edelleenkin eniten armaan auringon ihanaa valoa ja lämpöä.










Harmaasta säästä huolimatta iloa ja aurinkoa askeliinne!
-ansku-



perjantai 13. tammikuuta 2017

Katse kaukaisuuteen

Rakastan, mutta samalla myös pelkään korkeita paikkoja. Niiltä avautuvat näkymät ovat kuitenkin jotain niin upeaa, että voitan pelkoni kerta toisensa jälkeen ja kapuan jalat tutisten korkeuksiin. Pienetkin elämykset piristävät arkea kummasti, ja jo ihan oman elinympäristömme sekä lähiluonnon viihtyisyys ja kauneus saattavat yllättää positiivisesti.

Haukkavuoren näkötornista (tässä tapauksessa kalliolta jolla torni sijaitsee) avautuvat maisemat saavat ainakin meikäläisen sydämen sykkimään astetta kiivaammin. Tunnen myös joka kerta tälle saaren korkeimmalle kalliolle kiivetessäni kiitollisuutta kauniista ja itsenäisestä isänmaastamme.















Katsellaan kaukaisuuteen ja haaveillaan suuria, mutta nähdään myös ne lähellä olevat, pienetkin hyvät asiat.


maanantai 9. tammikuuta 2017

Tammikuun tuiketta

Auringon pilkahdus pilvien takaa. Rakkaan pikkumiehen hymy. Kimaltava hanki. Maratonpuhelu hyvän ystävän kanssa. Pakkasen punaamat posket. Koirien lumihepulit. Vapaa viikonloppu. Pieniä ja suuria ilonaiheita arkisen aherruksen keskellä.

Vasta viiden kuukauden mittainen työputki takana ja jo väsyttää ;) Ensi kesään asti pitäisi vielä jaksaa, mutta toukokuussa maltan (ehkä) pitää vähän vapaatakin.

Talvisäät ovat parhaimmillaan. Ei ole liian kylmä, ja luntakin on tällä hetkellä juuri sopivasti. Seuraava vapaa vkl minulla on 11-12.2. joten silloin pääsemme kipparin kanssa venemessuille, jee! Ja jos oikein hienosti käy, niin toisena päivänä pääsemme lumikenkäilemään saareen. Ihan parasta on kuitenkin se, että kevättä kohti kuljetaan ja päivät pitenevät pikkuhiljaa.














Jokaisen talven sydämessä
väreilee kevät
jokaisen yön hunnun takana
hymyilee päivänkoitto.

-Kahlil Gibran-