sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Pakahduttavaa ja piinaavaa

Rakkaus on elämän kantava voima, sekä ehdottomasti myös kaunein ja vaikuttavin tunne. Rakkaus erityisesti lapsia ja lapsenlapsia kohtaan on omakohtaisen kokemukseni perusteella se kaikkein suurin, ihanin ja pakahduttavin tunne mitä tiedän. Samalla se on myös piinaavinta, sillä tämän aidon ja syvän rakkaudentunteen kanssa luokseni ovat saapuneet, kuin kutsumattomat vieraat konsanaan, myös huolet ja murheet sekä pelot.

Silloin aikanaan en onnekseni tajunnut, että tulen myöhemmin käymään omia traumaattisia kokemuksiani lävitse vielä monet kerrat, niin lasten, kuin lastenlastenkin läpikäymien koettelemusten kautta. Viimeksi eilen iski menettämisen pelko niin voimalla, että tuntui kuin norsu olisi istahtanut rintakehäni päälle. Pystyin tuskin hengittämään. Istuin, itkin ja toivoin parasta, kun mitään muutakaan en voinut enkä osannut tehdä. Vasta tosipaikan tullen ymmärtää sen, miten avuton, onneton ja vähäpätöisen pieni, suorastaan mitätön sitä loppujen lopuksi onkaan.




Olen tavoitellut sekä mielenrauhaa että lumoavaa ja lempeää joulun tunnelmaa, mutta ainakin vielä toistaiseksi kovin huonolla menestyksellä. Huonoja ovat myös nämä kohinaa ja pelkkää pikselimössöä pursuavat kuvani. Ne kertonevat mitä ilmeisimmin korkean verenpaineen aiheuttamasta kohinasta päässäni, jonka sisältö taitaa puolestaan muistuttaa (pikseli)mössöä ;) Eikä ole mikään ihme, kun täällä taas tälläkin hetkellä (03:05) vielä hereillä keikun ja kirjoitan.


















Kaikesta tästä huolimatta, ja juurikin siitä syystä, jään toiveikkaana odottamaan valoisampia aikoja ja toivotan teille kaikille rauhallista ja rakkaudentäyteistä kolmatta adventtia. Muistakaa pitää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta.

-ansku-



24 kommenttia:

  1. Voi rakas ystäväinen, pelkohuolesi välittyi niin vahvana vastatunteena ja nostatti lainetta tännekin. Niinhän se on, että olo voi tuntua musertavan pieneltä ja keinottomalta elämän myrskyissä ja varsinkin, kun pelot ja huolet kohdistuvat jälkikasvuun. Sitä kun tahtoisi suojella heitä kaikelta kivulta ja pahalta. Jotenkin tämä elämä meitä kuitenkin kannattelee, ja siitä toivosta meidän on syytä pitää kiinni. Toivon sydämestäni huolten hälvenemistä!

    Kuvasi ovat kauniit, kaikkea muuta kuin pikselimössöä. Niin kaunista jouluista tunnelmaa teillä siellä. Kunhan saat nyt vain omaa oloasi helpommaksi. Pidäthän sinäkin itsestäsi hyvää huolta. Lämpöisimmät ajatukset ja halaukset täältä luoksesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kun todellakin haluaisi pystyä suojelemaan jälkikasvuaan kaikelta pahalta, niin avuttomuuden tunne ja pelko, tuntuvat todella pahalta.
      Stressaan ja huolehdin herkästi toisten puolesta. Voin hyvin silloin kun kaikki rakkaanikin voivat hyvin. Pakko myöntää, että olen huono huolehtimaan itsestäni, mutta yritän parantaa tapojani :)

      Sain äsken tiedon sairaalasta että pahin on nyt takana. Voimme siis kaikki huokaista helpotuksesta :)

      Kiitos Hannah sydämellisestä ja lohdullisesta viestistäsi ♡

      Poista
  2. Minä niin tiedän tuon tunteen! Ne tunteet ja ajatukset, mitä omiin lapsiinsa kohdistaa, ovat sellaisia, joita on vaikea edes pukea sanoiksi, mutta juuri tuo yhdistetty suuri rakkaus&onnen tunne sekä suunnaton huoli samanaikaisesti. Välillä huoli iskee inhottavalla tavalla ja jää pyörimään mieleen. Silloin on vaikea keksiä keinoa, miten sen saisi pois. En osaa sanoa tähän mitään järkevää tai avittavaa!! Itse yritän lähinnä keskittyä joka ikiseen päivään, jonka saan äitinä heidän kanssaan - olivatpa he sillä hetkellä lähelläni tai eivät. Omiani kuitenkin ovat ja samalla itsenäisiä elämään omaa elämäänsä ♥. On ihana olla äiti, eikö vain, kaikesta äidinhuolesta huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä osasit jälleen kerran niin hienosti ja tyhjentävästi pukea sanoiksi ne tunteet ja sen miten sitä tavallaan jää ns. huolestuneisuuden kierteeseen. Ajatukset vaan pyörivät päässä ja mikä siinä onkin että nimenomaan öisin ne laukkaavat villeimmin niin ettei nukkumisesta meinaa tulla mitään.
      Äitiys on elämäni paras asia, ehdottomasti. Täytyy vaan tässäkin roolissa yrittää edelleenkin kehittyä ja kasvaa.

      Sain jo soiton sairaalasta, että pahin on nyt takana, joten huokaisen syvään helpotuksesta ja lähden tästä omiin töihini :)

      Kiitos Pilvi ♡

      Poista
  3. Toivottavasti asiat järjestyvät! Voimahalaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahin näyttäisi olevan tällä erää takana. Kiitos kovasti Sussi ♡

      Poista
  4. Voi ei! Toivon lämmintä joulunaikaa ja valoisampia hetkiä sinne teille, kovasti voimia myllerryksen keskelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään sain soiton sairaalasta että tilanne näyttää jo huomattavasti valoisammalta. Kiitos kovasti sinulle Anu ♡

      Poista
  5. Tuohon aikaan vuorokaudesta kaikki huolet ja murheet tuntuvat vuorten kokoisilta. Aamulla kaikki on taas pienempää.♥ Toivottavasti.
    Kuvat ovat tosi hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oikeassahan sinä olit ja hyvä niin :) Pahin on nyt takana, joten ensi yönä nukunkin varmasti kuin tukki ;)
      Kiitos Hannele ♡

      Poista
  6. Iso hali sinne Sinulle, yölliselle murehtijalle.<3
    Tosipaikassa kaikki rakkaimpiin liittyvä vyöryy päälle kuin musta jyrä, tai kuin se norsu, josta itse puhuit.Toivon sydämestäni, että asiat tulevat pian hyviksi.

    Verenpainettasi kuitenkin turhaan ainakin näiden kuviesi tähden nostattelet.
    Niin kaunista ja jouluntunnelmaista olet kotiisi laittanut.Toivottavasti sait edes hiukan nukuttua.<3 Kiitos ja rakkaudentäytteistä kolmatta adventtia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norsusta pääsin jo eroon, huh! =D
      Verenpaineeni eivät saisi nousta enää yhtään enempää, mutta valvominen ja ylipäätään kaikenlainen stressihän sen juuri tekee.
      Sain muutaman tunnin nukuttua, joten nyt lähdenkin tästä helpottunein mielin iltavuoroon :)
      Kiitos Mirjam-Matilda ihanista, kannustavista ja lämpöisistä sanoistasi, sekä halista, tarpeeseen se tulikin ♡

      Poista
  7. Yölliset valvomiset ja murehtimiset ovat tulleet minullekin tutuiksi. Nyt kun omat lapset ovat jo kauan olleet aikuisia ja äitejä alkaa olla huoli lastenlapsista joista vanhimmat ovat jo teinejä. Mielessään toivoo ettei heistä kukaan ajautuisi huonoille teille. Nykyään kun on vielä enemmän kaikenlaisia houkuttimia, kuin ennen.
    Yritetään pitää mieli korkealla kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan huolehdittavaa tosiaan riittää, ja jostain syystä öisin ne huolet mieltä eniten vaivaavat. Onhan se myös niin, että mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän riittää myös pelättävää.
      Omien aikuisten tyttöjen teiniajoista on kulunut jo niin monta vuotta, että aika on jo lähestulkoon kullannut muistot. Noo, "enää" reilut 10 vuotta ja sitten saankin olla huolissani tyttärenpoikani sekä kipparin tyttärentyttären puolesta :)
      Suureksi ilokseni ja helpotuksekseni voin kertoa että tänään on paljon parempi päivä. Sain jo aamupäivällä sairaalasta soiton, että pahin on nyt takana, ihanaa! Tänä yönä saatan saada nukuttuakin ;)
      Kiitos kovasti sinulle Krisse ♥

      Poista
  8. Huolet kasvavat ja muuttuvat meillä äideillä. Ja, jos ei ole huolta omasta lapsesta, niin itselleni on tullut ns uutena huoli omien vanhempieni kunnosta ja terveydestä. Ja, öisin usein huolet pääsevät kasvamaan suhteettoman suuriksi.

    Luin tuosta kommentteja ja on ihana kuulla että sairaalassa kaikki kääntyneet parempaan suuntaan. Toivottavasti toipuminen edistyy ja huolet muuttuvat tältäosin kevyemmiksi. Ihanaa joulunaikaa teille kaikille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Ajan kuluessa huolet ja niiden kohteetkin vaihtuvat. Ikävä kuulla että sinullakin on huolia omista vanhemmistasi.
      Kuulun itse myös siihen ihmistyyppiin, joka vähiten keskittyy itseensä, mutta sitäkin enemmän huolehtii läheistensä hyvinvoinnista. Sitten sitä erehtyy vielä luulemaan että jaksaisi tätä arkea pyörittää muutaman tunnin yöunilla, mutta ei sitä enää tässä iässä jaksa pitempiä valvomisputkia. Se on vaan hyväksyttävä että näin on.
      Ja terveyshän on kyllä juurikin se suurin huolenaihe, onpa kyse kenestä läheisestä tahansa.
      Kiitos Kaisa ja toivon sinulle myös paljon voimia niin vanhempiesi kuin oman ihanan poikatriosi kanssa jaksamiseen ♥
      Sinne teille myös oikein ihanaa joulunalusaikaa ♥

      Poista
  9. Niin tuttuja nuo kokemukset! <3
    Kuvasi kauniita kuitenkin..
    Toivottavasti huoli helpottaa!!
    Kaikkea hyvää sinne lämpimin ajatuksin Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti sinä jos kuka tiedät, mitä on paitsi olla syvästi huolissaan oman lapsen terveydestä, myös menettää hänet. Musertavin kokemus mitä maa päällään kantaa.
      Oman tyttövauvani täysin odottamaton kuolema taisi jättää minuun syvän sekä pysyvän menettämisen pelon. Toisaalta myös valtavan kiitollisuuden tästä koko elämästä, tyttäristä, lapsenlapsista yms.
      Tältä erää pahin on ohi ja olen voinut huokaista helpotuksesta :)
      Kiitos kovasti sinulle Kaisa kauniista sanoistasi ♥

      Poista
  10. Levollista ja rauhaisaa Joulua sinulle, Ansku, toivotan (lepää..)

    Tosi kauniit kuvat, tuli niin jouluinen mieli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänäkin vuonna vietän joulunpyhät tiivisti töissä, joten perhejoulu jää haaveeksi. Lepäilen sitten välipäivien aikana jolloin minun vapaapäiväni koittavat :)
      Ihanasti sanottu, kiitos sinulle kovasti orvokki ♥
      Oikein hyvää ja rauhallista Joulua toivotan myös Sinulle ♥

      Poista
  11. Toivottavasti olosi on helpottunut ja saat nukkua ja ehkä jostain kuin varkain pieni joulumielikin tulee luoksesi.

    Toivottavasti joulun työvuorot sujuvat rauhallisesti. Meillä aaton iltavuoron hoitaa mies. Meillä on aikuiset lapset, joten voimme viettää jouluhetkiä silloin kun porukkaa on paikalla.

    Kaikkea hyvää sinulle ja levollista joulua! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttärenpoika on päässyt pois sairaalasta ja tilanne on nyt stabiili, joten olen saanut nukuttuakin jo muutaman yön paremmin. Ja tänään pääsin syömään joululounaan äitini, isäni, siskoni ja esikoiseni sekä hänen poikansa kanssa, joten kyllä se joulumielikin jostain onnistui hiipimään luokseni kuin huomaamatta :)
      Kiitos kovasti sinulle Terttu ♥
      Lämpöistä ja levollista joulun tunnelmaa sinne luoksesi ♥

      Poista
  12. Voi, niin tuttua tuo huolten kantaminen. Omat lapset ja lastenlapset ovat kallein aarre, mitä meille uskotaan. Ei ihme, jos huolet sinua ovat valvottaneet, kun pikkuinen on ollut sairaalassa. Luin kommenttien vastauksia, joten helpottuneena täälläkin päässä. Onneksi kaikki on nyt paremmin kuin lähtötilanteessa. Voimia, rauhaa, rakkautta Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menettämisen pelko on kyllä kamalin tunne mitä kuvitella saattaa. Ehdottomasti paras joululahjani oli nähdä eilen pirteä pikkumies omassa kodissaan. Olin pakahtua onnesta kun hän ilosta hihkuen juoksi syliini ja halasi minua.
      Kiitos kovasti Piipe kauniista sanoistasi ❤ Rakkaudentäyteistä ja rauhallista joulunaikaa sinulle sekä läheisillesi ❤

      Poista