maanantai 13. marraskuuta 2017

Arvostelua vai arvostusta

Eilen soitin isälleni toivottaakseni hänelle hyvää isänpäivää ja innostuimme jälleen kerran keskustelemaan paristakin eri aiheesta. Arvostan näitä juttutuokioitamme suuresti ja minusta on hienoa saada uutta, vai pitäisikö sanoa vanhaa, kokenutta näkökulmaa ;) moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tällä kertaa mm. tällaisiin: Miksi meidän on helpompi suhtautua arvostellen toistemme ajatuksiin ja mielipiteisiin kuin arvostaen? Miksi olemme niin hanakasti aina tuputtamassa toisille omia arvojamme ja ajatusmaailmaamme? Miksi oletamme että meidän näkökantamme olisi jotenkin arvokkaampi kuin toisen?

Omien (ja isäni) kokemusten perusteella voisin väittää että harvoin, jos koskaan, saamme arvostelulla muutettua toisen mielipidettä. Sehän on hänelle se ainoa ja oikea. Joskus tuntuu, että mitä enemmän toista arvostelee, sitä tiukemmin hän seisoo omien ajatustensa takana, joten seurauksena on negatiivisia tunteita, mahdollisesti riitaa tai jopa totaalinen välirikko.

Kyllähän meistä jokainen haluaa tuntea tulevansa hyväksytyksi ihan vaan omana itsenään, omine ajatuksineen ja arvomaailmoineen. Ei ole oikein että joutuu puolustamaan arvojaan ja valintojaan. Arvostavalla asennoitumisella luomme ympärillemme hyvää mieltä ja energiaa, sekä vahvistamme niin omaa kuin toisten intoa ja itseluottamusta.

Tämä kaikki on erityisen tärkeää kun toisena osapuolena on lapsi. Vahva itsetunto ja positiivinen minäkuva voivat kehittyä vain arvostavassa ja kannustavassa ilmapiirissä. Meillä vanhemmilla ja isovanhemmilla on todella tärkeä rooli tässä tehtävässä.

Tällaisia ajatuksia päässäni pyöri taas tänäänkin kun kävelin sieluni maisemissa meren rannalla. Ja tällaisia kuvia tuli tällä kertaa otettua:












Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. 
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. 
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. 
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille. 
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. 
Sillä heillä on omat ajatuksensa. 
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan. 
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, 
minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne. 
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, 
Mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi. 
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. 

Kahlil Gibran



16 kommenttia:

  1. Hienoja ajatuksia! Pitäisi pysähtyä useammin ajattelemaan, vaikka sitten ihan vaan itsekseen.
    Hyvää viikkoa sinulle ja kiitos kauniista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina ollut tällainen pohdiskeleva luonne. Tykkään pyöritellä mitä moninaisimpia asioita päässäni ja mietiskellä maailmaa ja sen menoa :)
      Ja ihan parasta on, kun voi jakaa ajatuksiaan toisen samanhenkisen kanssa.
      Kiitos itsellesi ❤

      Poista
  2. Ihanaa, että saat vielä vaihtaa ajatuksia isäsi kanssa.Ja hienoja ajatuksia vaihdoittekin.Kuinka täällä vallitsisikin hieno rauha ja kunnioitus toisiamme kohtaan, jos ihmisellä ei olisi tuota perisyntistä taipumusta olla oikeassa ja tuputtaa omia uskomuksiaan ja aatteitaan toiselle, jotenkin hienompina ja oikeimpina.
    Ja kuinka samaa mieltä olenkaan kanssasi tuosta, että sitä seisoo omien ajatuksiensa takana entistä vahvemmin, jos ne perusteetta teilataan.Viisaat ihmiset osaavatkin ohjata toisen itse kyseenalaistamaan mielipiteitään jos tarve vaatii, ja ehkä jopa muuttamaan katsontakantaansa.Tuputtamalla ja ylenkatsomalla ei saada muuta kuin toraa ja mielipahaa aikaiseksi.Me jokainen olemme kuitenkin ihan oma pieni erillinen "maailmamme" ajatuksinemme ja mielipiteinemme.

    Ihanan tyynenrauhalliset rantakuvasi.<3
    Ja Kahlil.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen ja kiitollinen, että vielä saan vanhempieni kanssa käydä mielenkiintoisia ja mukavia juttutuokioita :)

      Meistä itse kukin taitaa sortua tähän samaiseen perisyntiin joskus, ja sehän on vain inhimillistä, mutta siksipä meidän onkin hyvä välillä pohtia kukin tykönämme miten toisemme kohtaamme ja miten toisiamme kohtelemme.

      Kiitos Mirjam-Matilda ❤

      Poista
  3. Ihana postaus ja niin ajatuksia herättäviä ajatelmia..on kyllä totta että tuolla arvostelulla voi saada äkkiä eripuraa aikaiseksi:) Sitä toivoisi itselleenkin sellaista avarakatseisuutta että osaisi ottaa kaikkien mielipiteet huomioon..asiassa kuin asiassa! Ihana että saat käydä tuollaisia keskusteluja isäsi kanssa! Kuvat ovat niin kauniita♥ Leppoisaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannustavalla ja toista osapuolta arvostavalla asenteella pääsisimme varmasti paljon parempaan lopputulokseen. Aina se ei vaan ole niin kovin helppoa ;)
      Avarakatseisuus, siinäpä lieneekin avainsana moniin tilanteisiin!
      Kiitos ihanista, ilahduttavista sanoista! Valoisaa viikonjatkoa sinulle ❤

      Poista
  4. Puhutteleva postaus! Niin arvokkaita ajatuksia ja mietteitä. Avarakatseisuus ja tilan antaminen kertoo viisaudesta ja tilan antamisesta. Erityisesti lasten suhteen peräänkuuluttaisin läsnäoloa tässä kiireen maailmassa ja menossa. Että huomaisimme riittävästi nämä pienet rakkaat taimet ja juurikin sen kannustuksen ja arvostuksen- se on niin tärkeää kasvun vahvistumisessa.

    Valoa viikkoosi siskonen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen lapsenlapseni syntymän jälkeen luin artikkelin missä sanottiin että vauvat tarvitsevat läheisyyttä, syliä ja naama-aikaa :) Eli juurikin tuota mainitsemaasi läsnäoloa ❤
      Ja kyllähän se niin vaan on, että ei se arvostuksen ja kannustuksen tarve meistä mihinkään katoa aikuistumisenkaan myötä ;)
      Kiitos kauniista sanoistasi Hannah ❤ Lempeää ja leppoista loppuviikkoa myös sinulle sielunsiskoselle ❤

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Samaa mieltä kanssasi! Kiitos Hannele ❤

      Poista
  6. Ihana postaus ja kauniit kuvat!
    Hyvin samantyylisissä ajatuksissa täällä on oltu. Viikonloppuna jouduin tilanteeseen jossa niskaani sain mielipiteidenryöpyn ja arvostelun (mm. lapseni jalanhoidon suhteen). Pahoitin mielenin todella pahasti. Nyt olen ajatellut että hänellä on itsellä niin paha olla, että minut myrkytti. No, meni taas hieman postauksen ohi, mutta näillä ajatuksilla täällä.
    Kiitos Ansku ja mukavaa tiistaita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua ❤ Mietin tässä juuri, että mikähän oli tämän sinua arvostelleen henkilön päämäärä ja tarkoitus? Ehkäpä hän tosiaankin purki omaa pahaa oloaan sinuun, mutta väärinhän sekin on!
      Tajuaakohan hän edes käyttäytyneensä typerästi ja väärin sinua kohtaan? Toivottavasti tajuaa ja tajuaa myös pyytää sinulta anteeksi.
      Kiitos Kaisa aina yhtä kannustavista ja ihanista sanoistasi ❤
      Ilon- ja valonpisaroita päiviisi ❤

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Isät tietävät mistä puhuvat :)
      Kiitos Sussi ♥

      Poista