sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Väri- ja valoterapiaa

Torstaina olin iltavuoron jälkeen todella väsynyt, kipeä ja kuumeinenkin, joten perjantaisen vapaani vietin pitkään nukkuen, rentoutuen ja voimia keräillen. Sain suruviestin puolenpäivän aikaan serkultani, ja vielä myöhemmin illalla saunomisen jälkeen halusin katsella vanhoja valokuvia sekä sytyttää kynttilän edesmenneen enoni muistolle.

Eilen oloni oli jo paljon parempi, joten päätimme yhteistuumin kipparin kanssa lähteä lähisaareen nauttimaan aurinkoisesta ja lämpöisestä syyspäivästä.
Pappakoiruus ja minä etenimme saarikierroksella ns. etanan vauhtia, sillä minä keskityin maisemien katseluun ja kuvaamiseen, pikkupappa meri-ilman tuomien tuoksujen, sekä metsästyskoirien jättämien hajujälkien analysointiin. Kippari sen sijaan kirmaili energisen junnukoiruuden kanssa läpi kaikki rantakivikot ja pusikot "nuoruuden innolla" ;)

Viime viikolla erään asiakkaan omainen kertoi kaiholla katselleensa läheisessä satamassa olevia veneitä, kun hän ei ole enää vuosikausiin päässyt merelle. Sitten hän piti pitkän tauon ja huokaisi syvään, voi jos vielä edes kerran sinne pääsisin....
Hätkähdin ja tunsin piston sydämessäni, kun taas kerran tajusin miten onnekas olenkaan. Miksi en siis hehkuttaisi onneani ja iloitsisi tästä mahdollisuudesta? Tiedän että se ärsyttää monia, mutta kun elämä todellakin on tässä ja nyt. On hyvä tiedostaa ja myös pitää mielessä se tosiasia, että meillä on vain tämä yksi ja ainoa elämä.






















Punaiset rantakivet ja kalliot, ruskan värittämät kasvit, sininen taivas ja meri, kirkkaankeltainen, lämmittävä ja piristävä auringonvalo. Luontoäidin ilmaiseksi tarjoama terapia toimi jälleen takuuvarmasti ja tehokkaasti.

Energiaa alkavaan arkiviikkoon itse kullekin kulkijalle!

♥ Ansku  



18 kommenttia:

  1. Väri- ja valoenergiaa täälläkin tankattu. Niin uskomattoman kaunis saaristo on ja nautitaan veneilystä.
    Haleja ja voimia sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näillä keleillä kelpaa vielä veneillä :)
      Lämmin kiitos sinulle Kaisa ♥

      Poista
  2. Luonnossa liikkuminen ja luonnosta nauttiminen ovat sellaisia asioita, joita ei aina osaa arvostaa tarpeeksi näin kun itselle on mahdollista lähteä ulos luontoon aina kun siltä tuntuu. Toki vuosien karttuessa rupeaa itsekin käsittämään ettei näin voi jatkua ikuisesti. Se on surullista.
    Nauttikaa te saaristossa veneilystä täysin rinnoin niinkuin mekin nautimme mökkeilystä. Ja siitä nautinnosta voimme kumpikin blogeissamme hehkuttaa ihan niin paljon kuin haluamme. Joka ei sitä halua lukea, voi olla lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monia asioita tulee pidettyä itsestäänselvyyksinä, ainakin välillä, mutta on hyvä muistuttaa itseään aina silloin tällöin, että asiat voisivat olla myös aivan toisin.
      Luonto lääkitsee niin kehoa kuin mieltä, enkä väsy hehkuttamasta sitä :)
      Nautitaan elämästä ja sen suomista mahdollisuuksista täysin rinnoin!
      Kiitos Krisse ♥

      Poista
  3. Minäkin luonnossa ihastellessani ja nauttiessani tunnen äärettömän suurta kiitollisuutta elämälle,tälle ihanalle lahjalle olla täällä.Siitä, että on vielä terve ja vahvahko kulkemaan, kiipeilemään ja vielä on onneksi vasta pienehköt rajoitukset kaikkeen olemiseen rakkaassa luonnossa.<3
    Koska tässä ei kuitenkaan enää pikkutyttösiä olla, olen jopa miettinyt, että kun elämänlanka alkaa hiipua, haluaisin metsään tai kauniin luonnon keskelle jättämään hyvästit.Luonnon keskellä toivoisin voivani lähteä.Luonto ottaisi siinäkin syliinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on monenlaista vikaa ja vaivaa, mutta niin kauan kuin metsään ja merenrannalle omin jaloin pääsen, niillä sinne myös mennä tepastelen.

      Siskoni kanssa ollaan muuten sovittu, että jos jonain päivänä ei enää omin jaloin luontoon liikkumaan päästä, niin sitten hankitaan mopomönkkärit joilla mennä päristellään mm. laavulle makkaranpaistoon =D

      Luonto on minulla todella merkittävä voimavara. Sieltä saan lisää energiaa, elinvoimaa ja elämyksiä. Minäkin toivon, että voisin lähteä ns. saappaat jalassa, luonnon keskellä. Heittäytyä luontoäidin hellään huomaan.

      Kiitos ihanasta kommentistasi Mirjam-Matilda ♥


      Poista
  4. Kuolettavan ihanat kuvat ja maisemat ja ehdottomasti saat hehkuttaa onnea ja iloasi, muistakin se Ansku. <3 Aidosti meidän tulee lakata välittämästä, niistä jotka eivät kestä sitä että vielä nautitaan sellaisista asioita, joita luonto meille tarjoaa. <3 Tämä oli viittaus siihen kommenttiin, jonka jätit omaan postaukseen näistä onnen tunteista ja saako niitä ilmaista. saa ja pitää. <3

    Hyvin kyllä tämä toi taas pintaan sen, miten itsestäänselvänä pitää asioita, kunnes ne menettää.

    Haleja sinne ihana Ansku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se vaan on, että välillä sorrun pitämään joitakin asioita itsestäänselvyyksinä, kuten varmasti meistä jokainen joskus, mutta palautan itseni kyllä melko nopeasti takaisin ruotuun =D

      Kuten Tommy on kirjoittanut: "Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä. Kaikkia ovia pitää tempoa, kaikkia kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata."

      Elämää pitää arvostaa. Se pitää elää, mutta kukin eläköön sen omalla tavallaan. Kunnioittakaamme toistemme tavoitteita, päämääriä ja elämänarvoja. Pääasia on, että olisimme kaikki onnellisempia. Kukin omalla tyylillämme, tai vaikka täysin tyylittömästi ;)

      Kiitos ihanista sanoistasi suloinen, sydämellinen sinä ♥ Lämmin halaus luoksesi ♥

      Poista
  5. Kiitos väriterapiasta! Nautin täällä jalkaisin tai pyöräillen ja pääosin metsissä, mutta nautin ja nautin. Nautinto voi olla työmatkalle osunut vaahtera tai kotipihan yksi kaunis lehti. Värikästä viikon jatkoa ja syksyä! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on tarjonnut minulle lohtua surun hetkinä. Se on tarjonnut rentoutumista ja hiljentymistä kaiken kiireen keskellä. Se on läsnä aina kun sitä tarvitsen. Siksi rakastankin sitä yli kaiken :)
      Kiitos itsellesi ihanista, ilahduttavista sanoistasi Terttu ♥
      Väriä ja valoa sinunkin syksyysi!

      Poista
  6. Täällä on ollut ihan samaa väsymystä ilmassa, mutta kyllä olemme niin onnekkaita, kun voimme saada energiaa maailman kauneimmasta luonnosta. Siitä ei kuitenkaan pidä kokea mitään syyllisyyttä enkä suoraan sanottuna ymmärrä, miksi joku kehtaisi siitä ärsyyntyä. Jos jonkun olo huononee sinun tai minun onnestani, niin todelliset syyt sen ihmisen pahaan mieleen ovat jossain ihan muualla! Mutta, pysytään kiitollisina tästä mahdollisuudesta ihan niinkuin sanoit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Blogisi + sinä itse = yksipuolinen ja yllätyksetön."
      Oletin että tämän kommentin kirjoittajaa ärsyttää kun hehkutan aina vain luonnon ja erityisesti saaristoluonnon kauneutta, sekä sen voimaannuttavaa vaikutusta itseeni. Häntä ärsyttänee selvästi myös postausteni otsikot, ja ehkä myös blogini nimi, siis todennäköisesti koko blogi =D
      Mutta kuka käskee tulemaan tänne ja ärsyyntymään? ;)

      Oikeassa olet jälleen kerran Pilvi! Meidän onni ei tietenkään ole yhdeltäkään toiselta pois. Päinvastoin! Luulisi että ne joita postaamamme aiheet kiinnostavat, voisivat saada niistä inspiraatiota omaan elämäänsä?

      Se, että olen onnellinen ja kiitollinen läheisistäni, luonnosta sekä ylipäätään elämästä, ei pitäisi aiheuttaa ärsytystä kenessäkään. Jokainenhan voi ja nimenomaan saa olla onnellinen juuri niistä itselleen tärkeistä asioista.
      Postausteni perusteella voisi ehkä varsin helpostikin päätellä, ettei elämässäni ole juurikaan muuta hehkuttamista kuin ainutkertainen elämä itsessään, korvaamattoman rakkaat läheiseni ja ainutlaatuinen, arvokas luonto.
      Vaan tarvitseeko onnelliseen elämään enempää ollakaan? Eikö tässä ollut jo aika paljonkin?

      Todella iloinen ja kiitollinen olen myös teistä kaikista sielukkaista, syvällisistä lukijoistani ♥
      Kiitos Pilvi viisaista ja voimaannuttavista sanoistasi ♥

      Poista
    2. Oli ihan pakko laittaa tähän kommenttia, kun luin sinun ja Pilvin välisen kommentoinnin.
      Täällä somessahan liikkuu,melkeimpä voisi sanoa ammattikunta, joka työkseen haluaa ihmisille pahan mielen.Mitä herkempi ja kaunissieluisempi, sitä suurempaa mielihyvää ilmeisesti saavat, kun tietävät sanojensa satuttavan.Epäilen, etteivät hyvin vahvojen ja sellaisten ihmisten blogeissa, joille tietävät sanojensa olevan mitäänsanomatonta vihapuhetta, käykkään sohaisemassa ikävillä kommenteillaan.
      Niin kuin Pilvi totesikin, syy heidän omaan pahaan oloonsa löytyy ihan jostain muualta.
      Tyttäreni myös kertoi, että nämä vihakommentoijat haluavat tarkoituksella aiheuttaa hässäkkää,vastareaktioita ym.ja käyvät sitten hieromassa käsiään aiheuttamastaan tyytyväisenä.
      Jatketaan me rauhassa luonnon hehkuttamista ja sen kauneuden kuvaamista.Uudestaan ja uudestaan.
      Inspiroidaan toisiamme ja pysytään siinä tarkoituksessamme tuoda muille elämyksiä.Luonto on ehtymätön voimavara, siitä riittää hehkuttamista koko elämän ajaksi.
      Tiedän, että nuo sanat satuttivat, olisivat satuttaneet minuakin, mutta älä ihmeessä anna sen mennä ihosi alle.
      Blogisi on kaunis,kirjoitat lämmöllä ja sydämellä ja kuviesi kauneuteen ei kyllästy ikinä.<3

      Poista
    3. Ainahan nuo ilkeät kommentit tuntuvat ikäviltä, mutta en anna niiden todellakaan mennä ihon alle. Jo blogin nimestä voi päätellä, sekä tietoja minusta-kentästä voi ihan lukeakin (edellyttää toki luetun ymmärtämistä) että hyvin vahvasti luontoaiheinen blogi on kyseessä.
      Eihän kukaan tervejärkinen ihminen jaksa edes vaivautua lukemaan epäkiinnostavaa blogia, jotta pystyy kirjoittamaan ilkeitä kommentteja. Jo se, että haluaa toista tahallaan satuttaa, kertoo kyseisestä ihmisestä hyvin paljon.
      Toinen anonyymi, joka ilkeitä viestejä välillä kirjoittelee, tuntuu vihaavan jokaista postaustani, jossa on edes sanalla mainittu sana lapsenlapsi. Hänellä itsellään lienee ollut ikävä lapsuus, tai sitten hän ei itse voi saada lapsia, tai lapsenlapsia? No, eipä minua edes rehellisesti sanottuna kiinnosta mikä hänen ongelmansa on, mutta arvatenkin aika säälittävä tapaus hänkin on.
      Meitä on moneen junaan, ja sitten on ne, jotka jäävät asemalle ;)

      Keskitytään me toistemme inspiroimiseen ja nautitaan elämästä niin kauan kuin tällainen mahdollisuus meille suodaan.

      Kiitos taas kerran kauniista ja kannustavista sanoistasi sinulle sielujeni siskoselle ♥

      Poista
  7. Niin totta kirjoitat! Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista