sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksyisiä sävyjä

Kolmen viikon tauon jälkeen pääsimme perjantai-illan hämärtyessä irrottamaan paattimme köydet ja kääntämään keulan kohti seuran saarta. Sadetta oli luvattu koko viikonlopuksi, mutta saimme sentään hetkittäin nauttia auringon pilkahduksistakin. Se jos mikä tuntui todella ylelliseltä. Mukavaa oli myös kuunnella sateen ropinaa ja tuulen ulvontaa paatin lämpöisessä kajuutassa kynttilöiden hämyisässä valossa kipparin kanssa tunnelmoiden.

Tänään seisoimme saaren etelärannalla aaltojen pauhua kuunnellen ja meren mahtia ihastellen. Mieli rauhoittui, ajankulku pysähtyi. Annoimme luonnon elvyttää ja eheyttää.

Voimaa väreistä ja valonpilkahduksista...






















Ei syksy ole surua

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa 
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Järvi menee riitteeseen
Metsä hiljenee
Pian luontoäiti vetää lumipeiton korvilleen.

Kuulakkaassa ilmassa
 
Jo talven tulon aavistan
Ei saaliistakaan väliä kun koen tunnelman
Kylmä vesi kohmeeseen jos sormet saanut on
Eipä haittaa rannalle teen pienen nuotion.

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
 
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Jänis tekee jälkiään
Järven peittää jää
Luontoäiti peiton alla kääntää kylkeään.

-Mikko Perkoila-


14 kommenttia:

  1. Ihanalta kuulostaa tuo tunnelmointi kynttilän valossa kajuutan lämmössä kipparin kanssa.
    Katsoin tänään Atlantin ylityksen telkkarista, ja helpommin pääsin tunnelmiinne. :)
    Ajatuksia herättävä runo.Jotenkin armollinen ajatus, ettei syksy olekkaan kuolemaa, vaan lepoon vaipumista.
    Ihanat kuvat, joista kuudes valikoitui minun suosikikseni.
    Mukavaa viikon alkua Ansku.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän vähemmän olisi toki saanut sataa, mutta onhan sateen ropinaa ihan mukava kuunnella kun sisällä on kuivaa ja lämmintä, eikä seurakaan ole huonoimmasta päästä ;)
      Luonto valmistautuu talven tuloon vaipumalla lepoon, mutta meikäläisen on alettava heräilemään leppoisasta kesämoodista talviajan työtahtiin :)
      Kiitos Mirjam-Matilda ja oikein mukavaa alkanutta viikkoa myös sinulle ♥

      Poista
  2. <3 Ihana syksy. Yhdyn Mirjam-Matildan ajatukseen, että tuntuisi armolliselta ajatella, että syksy onkin kuoleman sijaan lepoon vaipumista.

    Rakastan syksyä ja pimeneviä iltoja, MUTTA alan kenties jo marraskuussa, ja ihan viimeistään tammikuussa aina kaipaamaan lisää valoa :D Lupaan kuitenkin nauttia täysin siemauksin ainakin syys- ja lokakuun ajan ;)

    www.ainalahellani.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyssä ja talvessa on vain yksi vika. Liian lyhyet päivät :) Onneksi on kynttilät ja vuorotyö, joten välillä ehtii ulkoilemaan myös valoisaan aikaan!
      Tammikuussa alkaa väsymys ja valonkaipuu helpottamaan, kun päivät pikkuhiljaa pitenevät ja kevättä kohti ollaan menossa.
      Nautitaan nyt kuitenkin parhaan kykymme mukaan, ja voihan olla ettei ihan joka päivä edes sada vettä ;)
      Kiitos Anu ja virkistäviä, värikkäitä syyspäiviä sinulle!

      Poista
  3. Voi ihana mikä viikonloppu♥ Rakastan kallioita ja merta. Mertakin vaikka en veneilystä tykkää. LApsena koettu "melkein hukkuminen" on saanut pelkäämään vedessä, mutta rannalla istuisin vaikka kuinka kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grillikatoksella saimme paitsi pihvit paistettua, myös kuivattua sadevaatteemme ja onhan tuleen tuijottelukin mukavan rentouttavaa puuhaa saaren ympäri kävelyn jälkeen :)
      Meri ja kalliot, ihana parhaita ♥ Muistankin sinun joskus kertoneen tuosta kamalasta kokemuksesta. Onneksi meillä on rantoja joilla istuskella ja nauttia merimaisemista.
      Saariston suojissa, lähes rantoja viistäen mekin paatillamme putputtelemme. Kaukana avomerellä voisi äkkiä tulla (minulle, ei kipparille) maata ikävä ;)
      Kiitos Hannele ♥

      Poista
  4. Ihanan tunnelmallinen viikonloppu teillä ollut. Ja, kauniita kuvia syksyisestä saaristosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmen viikon tauon jälkeen olikin jo kova into päästä vesille. Paattiakin kävin paijaamassa iltana muutamana, kun oikein iso ikävä iski :)
      Kiitos Kaisa ♥

      Poista
  5. Ihanaa, kun pääsitte viikkojen tauon jälkeen syysvesille! Tunnelmalliset kuvat! Syksyssä on oma lumonsa ja siitä on suloista nauttia saaristossa.

    Voi hyvin siskonen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se taas tuntuikin tosi ihanalta :)
      Miten noin puolen vuoden mittainen veneilykausi voikin tuntua aina niin lyhyeltä? Aika kuluu ihan liian nopeaan kun on mukavaa. Niin sen täytyy olla ;)
      Kiitos samoin Hannah ja suloista syyskuun jatkoa ♥

      Poista
  6. minä pidän syksystä:) Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyisen luonnon lumovoimaa ei voi vastustaa :)
      Kiitos Sussi ♥

      Poista
  7. Näitä kuvia katsoessa tulee ikävä merelle ja saaristoon. Käyn joka päivä merenrannassa koiralenkillä lieventämässä kaipuuta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua ♥ En vielä haluaisi edes ajatella, mutta tottahan se on, että suotuisat veneilykelit vähenevät uhkaavasti ja kausi lähestyy loppuaan...
      Marraskuusta huhtikuuhun me nesomaanikot lievennämme kaipuuta kävelemällä useita kertoja viikossa merenrannalla. Mikäli meri jäätyy, kävelemme jäätä pitkin pariin tuttuun lähisaareen makkaranpaistoon. Jälkkäriksi nautimme vielä kunnon nokikahvit ja vastaleivottua pullaa. Helpottaa huomattavasti ikävää ja saa talven tuntumaan mukavammalta :)
      Toivotaan että vielä sentään jonkin aikaa saisimme nauttia aurinkoisista ja lämpöisistä syyspäivistä.
      Toivottavasti sinäkin pääset vielä ennen talvea merelle sekä iki-ihanalle saarimökillenne ♥

      Poista