sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Väri- ja valoterapiaa

Torstaina olin iltavuoron jälkeen todella väsynyt, kipeä ja kuumeinenkin, joten perjantaisen vapaani vietin pitkään nukkuen, rentoutuen ja voimia keräillen. Sain suruviestin puolenpäivän aikaan serkultani, ja vielä myöhemmin illalla saunomisen jälkeen halusin katsella vanhoja valokuvia sekä sytyttää kynttilän edesmenneen enoni muistolle.

Eilen oloni oli jo paljon parempi, joten päätimme yhteistuumin kipparin kanssa lähteä lähisaareen nauttimaan aurinkoisesta ja lämpöisestä syyspäivästä.
Pappakoiruus ja minä etenimme saarikierroksella ns. etanan vauhtia, sillä minä keskityin maisemien katseluun ja kuvaamiseen, pikkupappa meri-ilman tuomien tuoksujen, sekä metsästyskoirien jättämien hajujälkien analysointiin. Kippari sen sijaan kirmaili energisen junnukoiruuden kanssa läpi kaikki rantakivikot ja pusikot "nuoruuden innolla" ;)

Viime viikolla erään asiakkaan omainen kertoi kaiholla katselleensa läheisessä satamassa olevia veneitä, kun hän ei ole enää vuosikausiin päässyt merelle. Sitten hän piti pitkän tauon ja huokaisi syvään, voi jos vielä edes kerran sinne pääsisin....
Hätkähdin ja tunsin piston sydämessäni, kun taas kerran tajusin miten onnekas olenkaan. Miksi en siis hehkuttaisi onneani ja iloitsisi tästä mahdollisuudesta? Tiedän että se ärsyttää monia, mutta kun elämä todellakin on tässä ja nyt. On hyvä tiedostaa ja myös pitää mielessä se tosiasia, että meillä on vain tämä yksi ja ainoa elämä.






















Punaiset rantakivet ja kalliot, ruskan värittämät kasvit, sininen taivas ja meri, kirkkaankeltainen, lämmittävä ja piristävä auringonvalo. Luontoäidin ilmaiseksi tarjoama terapia toimi jälleen takuuvarmasti ja tehokkaasti.

Energiaa alkavaan arkiviikkoon itse kullekin kulkijalle!

♥ Ansku  



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Saariston syksyä

Tämä kohta taaksejäänyt viikonloppu tarjosi meille todella upeat puitteet rentoutumiselle ja luonnosta nauttimiselle.
Perjantaina kiinnittäydyimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella lähisaaren laituriin, koska ruuhkaa ei todellakaan ollut, eikä tullut. Olemme yleensä kiinnittäneet paatin perän poijuun ja keulan rantapaaluihin, jolloin keulatikkaisiin kiinnitetään laakonki, jota pitkin pääsemme kulkemaan maihin.
Nyt olikin suorastaan luksusta päästä kulkemaan oikeasta sivuovesta suoraan laiturille, sillä näin vältyimme koirien jatkuvalta nostelulta, sekä myös hirmuisen hiekkamäärän kulkeutumiselta niin kansille kuin sisätiloihinkin.

Lauantain saarikierroksella istahdimme saaren eteläkärkeen ihailemaan aaltojen pauhua sekä rantakallioita vasten iskeytyviä tyrskyjä. Ajoittain melkoisen navakaksi yltynyt tuuli oli yllättävän lämmin ja saimme huomata että olimme pukeutuneet aivan liian lämpimiin tamineisiin, joten hikihän siinä sitten pakostakin tuli. Meinasi melkein unohtua että eletään jo syksyä ;) Aurinko paistoi pilvien lomasta koko päivän ja ainoastaan kaksi sadekuuroa pyyhkäisi saaren ylitse. Ukkonenkin oli kiltti ja kiersi saaren toiselta puolelta jyrähdellen komeasti ohi mennessään.

Tänään olikin sitten jo suoranainen "helle" ja osasimmekin nyt valita kävelylle lähtiessämme eilistä huomattavasti kevyemmän vaatetuksen. Söimme matkan varrella puolukoita ja keräsin koriin mukavan määrän suppilovahveroita. Meri oli lähes peilityyni ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Kotiin maltoimmekin lähteä vasta alkuillasta, sillä näin hienoista päivistä emme ole saaneetkaan nauttia pitkiin aikoihin.






















Toivon että teillä kaikilla muillakin oli yhtä virkistävät viikonloppuvapaat ja huikkaan teille ihanille nyt sekä heipat että hyvät yöt samalla kertaa!

Aurinkoisia ajatuksia alkavaan viikkoonne 
-ansku-


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksyisiä sävyjä

Kolmen viikon tauon jälkeen pääsimme perjantai-illan hämärtyessä irrottamaan paattimme köydet ja kääntämään keulan kohti seuran saarta. Sadetta oli luvattu koko viikonlopuksi, mutta saimme sentään hetkittäin nauttia auringon pilkahduksistakin. Se jos mikä tuntui todella ylelliseltä. Mukavaa oli myös kuunnella sateen ropinaa ja tuulen ulvontaa paatin lämpöisessä kajuutassa kynttilöiden hämyisässä valossa kipparin kanssa tunnelmoiden.

Tänään seisoimme saaren etelärannalla aaltojen pauhua kuunnellen ja meren mahtia ihastellen. Mieli rauhoittui, ajankulku pysähtyi. Annoimme luonnon elvyttää ja eheyttää.

Voimaa väreistä ja valonpilkahduksista...






















Ei syksy ole surua eikä kuolemaa 
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Järvi menee riitteeseen
Metsä hiljenee
Pian luontoäiti vetää lumipeiton korvilleen.

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
 
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Jänis tekee jälkiään
Järven peittää jää
Luontoäiti peiton alla kääntää kylkeään.

-Mikko Perkoila-