sunnuntai 13. elokuuta 2017

Saaristoluonnon sylissä 2

Ainahan sitä tietenkin toivoo, varsinkin pidemmällä lomareissulla, että veneessä kaikki toimii niinkuin pitää, sääolot ovat suotuisat ja pahoilta myräköiltä vältytään, eikä kukaan sairastu pahasti. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Loman kaksi jälkimmäistä viikkoa eivät sitten enää olleetkaan yhtään niin rauhallisia ja seesteisiä kuin kaksi ensimmäistä, enkä tarkoita nyt pelkästään sääolosuhteita. Vesisateiden, sumun, ajoittain kovaksi yltyneen puuskittaisen tuulen ja aallokon lisäksi koimme epämiellyttäviä, sekä hieman haasteellisiakin tilanteita mm. karilleajon ja kipparin akuutin sairastumisen takia. 

Kummastakaan episodista ei tässä nyt sen enempää, sillä matkamme jatkui taas tauon jälkeen, ja kipparikin on paranemaan päin, mutta tässä tuli nyt ihan konkreettisestikin huomattua miten ehdottoman tärkeää on, että kumpikin omaa riittävät veneilytaidot. Kippari pärjää kyllä, siitä ei ole epäilystäkään, mutta meikäläisenkin on tarpeen tullen pystyttävä toimimaan myös ihan itsenäisesti. Huomasin että minulla on yhä edelleen paljon opittavaa veneen hallinnassa, varsinkin isommassa aallokossa, ahtaalla satama-alueella toimittaessa, ja erityisesti silloin kun tuuli tuo siihen vielä omat lisähaasteensa.  

No, harjoitus tekee mestarin ja vielä on kesää jäljellä, joten kippari keskittyy nyt toipumiseen, minä veneen käsittelytaitojen kohentamiseen :) 

Ja tarjottiinhan meille vielä myös niitä seesteisiä, ihania, kauniita, lämpöisiä ja täydellisiä hetkiäkin...




















Toivon teille kaikille terveyttä ja tarmoa tulevaan viikkoonne!
-ansku-



18 kommenttia:

  1. Onpa harmi, että tuli tällaisia takapakkeja! Usein sitä herää vähän kantapään kautta... mutta toivottavasti veneen haveri ei ollut paha ja toivottavasti kipparisikin tulee priimakuntoon. Sillä välin varakipparina toimiminen kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoli kipparin voinnista oli tietenkin se pahin asia, mutta onneksi hän pääsi nopeasti hoitoon ja voi nyt jo paljon paremmin.
      Karilleajo oli kyllä meiltä molemmilta melkoinen moka. Etenimme hitaasti, n. 4 solmun nopeudella ja varoen kapeaa väylää, mutta "onnistuimme" silti ajautumaan liikaa oikealle ja heti karahti kiville. Mahdolliset pohjan vahingot näemme vasta kun vene nostetaan talviteloille, mutta toivotaan parasta, vaan ei pelätä pahinta ;)
      Olen kyllä harjoitellut veneen hallintaa tässä vuosien varrella, mutta selvästikin liian vähän, koska en olisi saanut ajettua venettämme ahtaaseen aisapaikkaan jos olisi hiukankaan enemmän ollut tuulta. Nyt ei muuta kuin kippariksi kipparin paikalle ja manööverit haltuun :)
      Kiitos Pilvi ♥

      Poista
  2. Huos olipas teillä koettelemuksia. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja kipparikin toipumassa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ihan tarpeeksi kahdelle lomaviikolle =D Juurikin näin, ja vahingosta viisastuneina suunnittelemme jo seuraavia reissuja ;)
      Kiitos Hannele ♥

      Poista
  3. Tänä kesänä ovat ilmat olleet kyllä hyvin arvaamattomia, eikä ennusteisiin ole uskaltanut kovasti luottaa. Itselläni on ollut samat ajatukset mielessä, on vaan enemmän harjoiteltava paatin käsittelyä ja varsinkin siinä huonommassa ilmassa. Itse luotan meidän kippariin ja hänen ammattitaitoiseen merenkulkuun. Jos hänelle sattuukin jotain, mitä sitten?
    Onneksi teillä on kaikki hyvin ja kipparisikin on paranemaan päin! <3
    Aurinkoista viikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että kaikki sujuu hyvällä kelillä helpommin, myös sen veneen hallitseminen. Kelit ovat todellakin vaihdelleet nopeaan tahtiin ja ennusteisiin olemmekin suhtautuneet aina pienellä varauksella. Pidämme niitä ns. vain suuntaa antavina, mutta merellä varsinkin olosuhteet muuttuvat nopeasti, eikä hitaalla veneellä aina ehdi hyvän sään aikana satamaan. No, ei tässä auta muu kuin jatkaa harjoittelua, sillä sehän tunnetusti tekee mestarin ;)
      Nyt on kaikki tosiaankin jo ihan hyvin ja uskon että ns. kantapään kautta oppi menee parhaiten perille, joten ei muuta kuin ensi viikonloppuna jälleen keula kohti uusia seikkailuja ja meikäläinen pyöritteleekin sitten ruoria oikein urakalla =D
      Kiitos Kaisa ♥

      Poista
  4. Sielu lepää, aivan ihania kuvia Ansku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit uskoa että myös näiden kuvien ottamishetkillä sieluni lepäsi ja fiilis oli todella mahtava :)
      Kiitos Tiia ♥

      Poista
  5. Painajaismainen tilanne olisi minulle jos venettä joutuisin käsittelemään, huh!
    Onneksi kipparisi voi jo paremmin.
    Kauniita kuvia, niistä kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla aika harvinaislaatuinen tapaus, sillä tykkään aina mieluummin itse ajaa, kuin olla kyydissä. Niin autolla kuin veneelläkin, mutta merellä luovutan ruorin helposti kipparille kun vähänkään on huonompi keli. Sellainen peli ei nyt enää vetele ;) Pakko osata itsekin, jos jotain toiselle sattuu, kuten nytkin sattui ja tapahtui.
      Kippari on jo aloittanut työt, joten hyvin täällä jo voidaan :)
      Kiitos kovasti Krisse ♥

      Poista
  6. Hui, toivottavasti kaikki on todella hyvi! Se on niin totta, että koko venekunnan pitäisi osata juuri siitä syystä että jotain sattuu. Onneksi teillä on ollut myös seesteisiä hetkiä. Ihanaa loppuviikkoa <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas kerran tuli muistutus siitä, miten hieno asia onkaan terveys, jota monesti pidämme itsestäänselvyytenä. Muistutus tuli myös siitä, että pitää osata toimia eikä panikoida, pitää tuntea veneen tekniikka ja tietää miten sitä käsitellään eri olosuhteissa.
      Nyt on kaikki ihan hyvin ja kyllä meillä vielä viimeisellä lomaviikolla oli lukuisia ihania hetkiäkin :)
      Kiitos Katinka ♥ Ihanaa loppuviikkoa sinne teille myös ♥

      Poista
  7. Huojentavaa kuulla, että kaikki on nyt hyvin. Mukavaa loppuviikkoa teille!

    Ihanat kuvat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu! Kiitos Sussi ♥

      Poista
  8. Urhea Ansku!Olen monasti ajatellut, että mitäs jos joutuisi tilanteeseen, jossa joku rakkaista tarvitsisi nopeaa,kylmäpäistä ja tehokkaasti hoidettua apua.Postauksesi muistutti siitä, että siihen on löydyttävä valmiudet,koskaan ei tiedä...olen käynyt ensiapukurssit, mutta että joku hyvin rakas olisi minun tehokkuudestani riippuvainen.
    Ihana kuulla, että teillä nyt jo kaikki hyvin!
    Värisyttää ajatuskin, kun mietin sinua hädissäsi veneen puikoissa yksin tiukassa tilanteessa.Varmasti oli iso koulu.
    Mukavia elokuisia veneilyhetkiä ja kipparillesi toipumisia.😚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensiaputaitojani ei sentään tarvittu, joten kovin kummoista urheutta ei tällä kertaa tarvittu. Toivottavasti ei koskaan tarvitakaan. On se todellakin ihan eri asia toimia hätätilanteessa kun kyse on itselleen rakkaasta ihmisestä. Saattoivat meikäläisenkin sykkeet olla jotain ihan muuta kuin normaalisti ;)

      Keli oli onnekseni rantautumishetkellä lähes tyyni, vaikka vettä satoikin rankasti, joten luontoäiti auttoi avun tarpeessa olevia :)
      Ehdin hädintuskin sitomaan veneen kiinni laituriin, kun kuulin jo lanssin lähestyvän, joten kippari pääsi todella nopeasti sairaalaan.
      Nyt on kaikki hyvin, mutta meikäläinen jatkaa veneenkäsittelyharjoituksia aiempaa ahkerammin :)
      Kiitos ihanista, kannustavista sanoistasi Mirjam-Matilda ♥

      Poista
  9. Ei sitä koskaan tiedä mitä päivä tuo tullessaan..hyvä että siellä kipparikin jo kunnossa:) Kuvat on aivan ihania, niin kauniita ja tuo paiste!!♥ Vesi on elementtinä jotenkin niin rauhoittava.. Kaunista viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranemaan päin on kipparin kunto, ja totta, kaikkeen täytyy aina osata varautua :)
      Vesillä ajankulku menettää merkityksensä ja aaltoilevan veden katselulla on rauhoittava vaikutus.
      Kiitos ihanista sanoistasi ja kaunista viikonvaihdetta sinne sinullekin ♥

      Poista