sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Vihreää ja vehreää

Luonnossa on nyt ihan pienen ajan sisällä tapahtunut todella paljon. Myös saaristossa eron huomaa, vaikka kevät ei siellä yhtä nopeasti etenekään kuin mantereella. Lehdet ovat ilmestyneet puihin ja pensaisiin, sekä monet kukkivat kasvit ovat puhjenneet täyteen loistoonsa. Luonto alkaa näyttää vehreämmältä ja värikkäämmältä, eikä lämpötila ole enää öisinkään painunut pakkasen puolelle. Kuvia olen viime aikoina ottanut häpeällisen vähän, mutta puolustukseksi sanottakoon että olen sitäkin enemmän keskittynyt nauttimaan ympäröivästä luonnosta ja hyvästä seurasta.

Kelit ovat hellineet meitä viimeisten parin viikon aikana, mutta oman elämäni taivaalle on taas kerran kerääntynyt synkkiä pilviä. Niistä ei nyt tässä postauksessa kuitenkaan sen enempää. Totean vaan, että eipä se äitienpäivän herkän vaaleanpunainen ja keveän kupliva onnen tunne kauaa kestänyt, mutta tällaistahan tämä elämä on.

Olen kuitenkin saanut taas olla keskellä kauneinta saaristoluontoa rakkaimpieni kanssa, ja unohtaa edes hetkeksi kaikki ne ikävät ja surullisetkin asiat, jotka juuri nyt painavat mieltämme. Asioista puhuminen on myös hyvä keino keventää oloa, ja olenkin kiitollinen, että minulla on siskoni lisäksi vielä kaksi muutakin erityisen rakasta ja tosi hyvää ystävää. Voimme kertoa toisillemme huolista ja murheista, suurista suruista sekä iloista, ihan kaikesta mahdollisesta. Missähän olisinkaan ilman teitä? Onneksi sitä ei tarvitse edes ajatella.












Ei se, miltä me näytämme,
eikä se, mitä me aikaan saamme,
merkitse sen rinnalla mitään,
mitä me olemme toinen toisillemme.

-Marleena Ansio-


18 kommenttia:

  1. Totta, kunpa muistaisimme olla kiitollisia niistä läheisimmistä joita meillä on. Ovat korvaamattomia! Voimia sinulle vaikeiden/raskaiden asioiden kanssa. <3
    Kauniit kuvat ja rentouttavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina merelle lähtiessäni ns. jätän huolet ja murheet mantereelle. Eilen huomasin kun kotisatama lähestyi, että siellä ne ikävät asiatkin taas jo odottivat.
      Olisi tehnyt mieli kääntää keula takaisin kohti ulappaa ja napata kyytiin ne ystävät ja läheiset joita vaikeudet nyt juuri eniten koettelevat.
      Lämmin kiitos lohduttavista sanoistasi ♥

      Poista
  2. Voimia sinulle ja läheisillesi Ansku kohtaamanne vaikeuden kanssa.<3
    En tiedä, tekstisi ehkä vaikutti, mutta löysin myös kuvistasi tietynlaisen tunnelatauksen. Kuin kertomasikin mukaan olisit hakenut maisemista voimaa.
    Oikeissa ystävissä ja rakkaissa piilee jokaisen ihmisen tuki ja turva.<3
    Aforismi on niin totta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet sinä tarkkanäköinen ja osaat ns. lukea rivien välistä. Valitsin kuvia joilla tahdon "kertoa" ajatuksiani ja tilanteita joita läpikäymme juuri nyt. Teräviä kiviä joiden ylitse toivon linnun pääsevän, lämpöinen ja turvallinen kallio, kuin koti, lukuisat pyöreät kivet kylkikyljessä, kuin ystävien ja läheisten muodostama tukiverkosto ja lopuksi kuva, joka kertoo, että kyllä kivisenkin polun varrelta löytyy paljon kaunista :)
      Liikaa on nyt mielen päällä, jotta olisin osannut täysin rentoutua vaikka puitteet olivat mitä upeimmat ja siskon kanssa tuli juteltua myös niistä vaikeista asioista. Toivotaan nyt vaan kovasti että edes osa näistä vastatuulista kääntyisi vielä myötäisemmiksi ja miellyttävämmiksi.
      Kiitos sinulle, ihanalle sielujen siskolleni ♥

      Poista
  3. Välillä tämä elämä on niin kummallista, juuri kun luulet että asiat ovat hyvin, niin jostain niitä kiviä alkaa polulle kerääntymään!
    Toivon lämpimästi että saat/saatte asiat selkiytymään, huoli on niin valtavan kuluttava tunne. Upeita rantamaisemia!
    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huolehtiminen on todellakin kuluttavaa ja pitkään jatkuessa aiheuttaa niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin oireita. Itselläni tulevat ensimmäisenä univaikeudet sekä myös epämääräiset vatsakivut alkavat sitten kun pitempään stressaan.
      Yritän suhtautua positiivisesti, mutta aika haasteellista se tällä hetkellä on.
      Kaunis kiitos sinulle Vikki lämpöisistä ja lohduttavista sanoistasi ♥

      Poista
  4. VOi miten surullista.:( Välillä noita murheita vaan tulee eikä sille itse voi mitään. Tsemppiä sinulle kaikesta huolimatta.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ei näille murheille mitään mahda. Välillä niitä on enemmän, välillä vähemmän.
      Kiitos Hannele ♥

      Poista
  5. Voimahaleja sinulle! Kylläpä olet tarkkaan ajatellut kuvat ja ah, niin totta tuo aforismi.
    Valoa kevääseesi! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen mietiskelijä, ja monesti huomaan että varsinkin asiat jotka päässäni kulloinkin pyörivät, vaikuttavat alitajuisesti siihen mitä ja miten kuvaan.
      Luonnosta löytyy lukuisia aiheita, jotka saavat symbolisen merkityksen ja kuvastavat, ainakin omasta mielestäni tunteitani ja ajatuksiani :)
      Kiitos paljon sinulle Terttu ♥
      Valoa ja iloa myös sinun päiviisi!

      Poista
  6. Hienot misemat.
    Tuo aforismi on mitä parhain, se sanoo kaiken. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aiemminkin julkaissut täällä tuon samaisen aforismin, koska minustakin se kiteyttää juuri sen kaikkein oleellisimman. Kiitos sinulle itsellesi :)

      Poista
  7. Voimia siskonen! Elämä tuo myrskynsä ja kipunsa, toivon sydämestäni murheiden ja huolten kaikkoamista. Pidäthän itsestäsi hyvää huolta, että jaksat. Nuo luontohetket ovat nyt ehdottoman tärkeitä, tiedänhän kuinka saat voimaa ja iloa luonnosta.

    Tuo Marjaleena Ansion runo on puhutellut minuakin ja löytyy rakkaista talteenottamistani.

    Kuljet ajatuksissani♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnosta olen viime viikkoina hakenut lohtua enemmän kuin pitkiin aikoihin. Tänä viikonloppuna se onnistuikin jo hieman paremmin.
      Liika stressi on heikentänyt keskittymiskykyäni, joten hetkessä eläminen on ollut haasteellista. Normaalisti huolet on heitetty harteilta merellä olon ajaksi, mutta nyt niitä on kasautunut ilmeisesti hieman liikaa, koska jäniksenä ovat matkustaneet mukanamme mokomat ;)
      Toivon voivani kirjoittaa näistäkin murheista vielä jonain päivänä paitsi menneessä aikamuodossa, myös niistä jotain oppineena ja hyvää löytäneenä.
      Kiitos Hannah lämpöisistä, lohduttavista sanoistasi ♥

      PS. Ansion runoihin en olekaan tarkemmin tutustunut, mutta tämän perusteella ehkä syytä olisi :)
      En tiennyt laittaako kirjoittajan nimeksi Marjaleena vai Marleena, kun netistä löytyi molempia versioita? Vai lieneekö Marleena lempinimi?

      Poista