perjantai 17. helmikuuta 2017

Kesämuistoja Kemiönsaarelta

Pienen talon verantaa koristavat kauniisti kukkivat punaiset pelargoniat. Raidalliset räsymatot peittävät kuluneita lautalattioita ja ikkunoita reunustavat läpikuultavat, vaaleat pitsiverhot. Sisällä tuvassa tuoksuu pannukahvi ja vastaleivottu pulla. Seinäkello raksuttaa tasaiseen tahtiin, hellassa palavat puut rätisevät ja radiossa luetaan merisäätä.

Talon ikkunoista voi nähdä koko pienen pihapiirin, jossa on marjapensaita, omenapuita, kasvimaa, perennapenkki, vanha pihakeinu, pumppukaivo, sekä sileän rantakallion kupeessa sijaitseva sauna. Edessä avautuvaa merimaisemaa katsoessa näkee myös vanhan venevajan sekä pitkän puulaiturin, jonka oikeaan kylkeen on kiinnitetty upeasti lakattu, kiiltäväpintainen mahonkivene.

On ehtinyt kulua jo lähes 25 vuotta siitä kun viimeisen kerran olen paikan päällä käynyt. Kasvimaata ei enää ollut, ei pelargonioita verannalla, eikä venettä laiturin kyljessä keinumassa. Verkot eivät enää roikkuneet vajan seinustalla odottamassa laskemistaan, ja pihasaunan ovi oli suljettu riippulukolla.
Ilman asukkaitaan talo tuntui ontolta ja tyhjältä. Jäljellä olivat pelkät kuoret ilman sielua ja sydäntä. Ikivanha putkiradio sekä suuri seinäkello seisoivat yhä omilla paikoillaan, mykkinä kuin museoesineet. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan askeliemme alla narahteleva lattia.
Aika on ajanut tuon sympaattisen saaristotilan ohi, mutta meidän jälkipolvien muistoissa se jatkaa elämäänsä yhä edelleen.






























Kauniista kesämuistoista kiittäen, merta ja saaristoa ikuisesti rakastaen, Alli-mamman ja Kosti-papan muistoa kunnioittaen. 
t. Ansku-mamma


24 kommenttia:

  1. Voi näitä ihania kuvia ja maisemia! Surullinen mieli tulee aina kun törmää autioituneisiin taloihin. Mulle tulee aina mieleen sellainen ajatus, että joku on joskus intoa täynnä saanut toteutettua unelmansa ja rakentanut perheelleen talon, jossa ovat sitten eläneet. Ja sitten jonain päivänä talo seisoo paikallaan yksinäisenä, ilman asukkaita.
    Hienoa viikonloppua kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Talojen ei pitäisi jäädä rapistumaan yksinään, ilman asukkaita. Epäilen ettei tämäkään lapsuuteni lomapaikka, Allin ja Kostin entinen koti, kelpaa kovinkaan monelle edes kesämökiksi. Minulle se kelpaisi kyllä, mutta ilman lottovoittoa ei mitään mahdollisuutta sitä edes yrittää ostaa.
      Onneksi kuitenkin ihanat muistot säilyvät ja olen kiitollinen siitä että olen oppinut rakastamaan ja kunnioittamaan merta sekä luontoa pitkälti omien vanhempieni ja isovanhempieni ansiosta.
      Kiitos Krisse! Toivotaan että saatte nauttia auringonpaisteisesta ajasta mökillänne. Minä vietän missäs muualla kuin työmaalla taas tämänkin viikonlopun ;)

      Poista
  2. Kauniit muistot, pidähän niistä kiinni.
    Ja, kauniit kuvat! Tulehan kesä jo pian! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pystyn pitämään nämä, sekä kaikki muutkin tärkeät muistot mielessäni aina kuolemaani saakka. Ilman menneisyyttä, ilman muistoja, emme tiedä keitä olemme.
      Kiitos Kaisa ♥
      Ja olen täysin samaa mieltä että kevät voisi jo koittaa, mieluiten heti huomenna ;)

      Poista
  3. Ihania muistoja! Uskon että moni meistä haaveilee tuollaisesta paikasta ja onnellisista kesistä.
    Me rakennamme nyt näitä muistoja omille jälkipolvillemme, toivottavasti yhtä lämpimästi muisteltavia!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun olen itse isovanhempi, huomaan ajattelevani omaa lapsuuttani ja nuoruuttani entistä enemmän. Toivon että voin tarjota mammana omille lapsenlapsille samankaltaisia elämyksiä, kuin mitä itse olen saanut kokea. Tiedän että tuo paikka kuuluu omalta osaltani sinne menneisyyteen, mutta se rakkaus ja kunnioitus, mikä merta ja luontoa kohtaan on jo lapsuudessa, noissa saaristomaisemissa syttynyt, palaa yhä edelleen. Sen jos saan siirrettyä omille jälkipolville, olen onnellinen :)
      Kiitos Vikki ♥ Kivaa ja kuvauksellista viikonloppua sinulle!

      Poista
  4. Ihania kuvia Kemiöstä! Olet kyllä todellinen mestari tallentamaan tunnelmallisia merimaisemia. Meillä asuu hyviä ystäviä Kemiössä, mutta useimmiten käymme siellä auton kanssa. Kauniita maisemia sieltä löytyy kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autolla mekin tuonne saarelle aikojen alussa menimme koko perheen voimin. Veneellä ajoimme sitten Matildedahlin puolelle kauppaan, sekä muita sukulaisia tapaamaan :)
      Nämä kaikki kuvat ovat itseasiassa ihan muualta kuin Kemiöstä, mutta niissä on jotain, mikä tuo minulle elävästi mieleen tuon isäni suvun paikan. Myöhemmin nuoruudessani veneilimme vanhempieni veneellä Kemiön ja lähiympäristön vesillä paljonkin, mutta ikävä kyllä en löytänyt yhtään hyvää kuvaa niistä maisemista.
      Ensi kesänä meillä olisi tarkoitus suunnata veneemme keula kohti länttä ja Kemiönsaarta emme missään nimessä jätä väliin :)
      Kiitos Merenneito kauniista sanoistasi ♥

      Poista
  5. Luin ensin tarkasti ja hartaasti.Sitten suljin silmäni ja kuljin kuvailemasi näkymät mielessäni.
    Sait postauksellasi ihanan lapsuuden nostalgian nousemaan rintaani.
    Ymmärrät varmasti omat tunnelmani mummulassani.Kun kaikki muistot ovat siellä läsnä.
    Poismenneitä ei takaisin sinne saa, mutta yritän kaikkeni pitääkseni mummulan tunnelman eloisana.Jatkan mummin ainoilla kuin siitä, mihin mummin askel päättyi.
    Ja teen kaiken heille, joskus siellä asuneille, jo poismenneille.Tunnen, kuinka mummin käsi paijaa omaani ja hän sanoo, että kyl sie oot napakka likka, kun olen pessyt ikkunat, laittanut kauniit uudet verhot.Kun olen ajanut nurmikon ja siistinyt paikat.
    Poiminut kesäkukkakimpun tuvan pirtinpöydälle.Kaikki talon edesmenneet naiset ovat siinä vierelläni ja hyväksyvästi nyökyttelevät.Verenperintönä olen tämän karjalaisuuden saanut, ja saan siitä mielettömästi hyvää oloa itselleni.Tärkeää on myös pitää suvun jäsenten haudat siisteinä ja kauniina.Kunnia-asiani on, että näkyy, ettei heitä ole unohdettu.
    Muista Ansku lotota! :) Sydämestäni toivon, että tuo jo hiukan unohduksiin jäänyt Kemiön mökki saisi herätä myös uuteen eloon sinun käsissäsi. <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoit, poismenneitä ei takaisin saa, eikä se miljöökään ole enää entisensä, mutta merellä kulkiessa monet paikat muistuttavat tuosta isäni suvun paikasta ja asukkaista, ja herättää minussa aina ihania muistoja ja antaa hyvän mielen. En koskaan unohda sitä, että juuri tuolla sain ensikosketuksen mereen ja saaristoluontoon. Rakkaus roihahti eikä sitä saa enää mikään sammumaan :)

      Uskon ymmärtäväni paremmin kuin hyvin tunnelmasi mummulassasi, ja voin vain kuvitella sen hyvänolon tunteen mikä saa sinut valtaan aina kun mökille, edesmenneiden sukupolvien ja muistojen keskuuteen pääset ♥
      Lottovoittoa odotellessa ;)
      Kiitos Mirjam-Matilda ♥

      Poista
    2. Unohdin mainita, kuinka kauniit ovat myös kuvasi tässä postauksessa.
      Kaikissa hätkähdyttävää kauneutta, mutta tuo kolmas ehkä mielestäni täydellisin. <3

      Poista
    3. Kolmas kuva on Stora Svartöstä. Elokuun usvainen ja nopeasti lämpenevä aamu kylmän yön jälkeen. Täydellinen oli lomatunnelmakin kyseisenä aamuna :)
      Kiitos kauniista sanoistasi ♥

      Poista
  6. Huoks... Niin kauniit kuvat ja tunnelmat!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana kuvaus lapsuutesi muistoista. Olen samaa mieltä siitä, että talojen ei pitäisi jäädä asumattomaksi, silloin ne rapistuvat kun niissä ei asuta. Kauniita kuviasi oli jälleen ihanaa katsella, niin tuli kesää ikävä =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellinen siitä, että olen saanut tuolla pikkutilalla viettää lapsuuteni ja nuoruuteni kesälomia. Opin jo varhain ymmärtämään mitä on kunnioitus ja pelko myrskyävää merta kohtaan, mutta opin myös rakastamaan tätä maailman kauneinta saaristoamme koko sydämestäni.
      Kaikkea entistä ei voi saada takaisin, eikä kaikkea vanhaa korjata, mutta onneksi jäljellä ovat kaikki kauniit, hyvät muistot :)
      Kiitos Katinka, ja kesää jo kovasti täälläkin kaivataan ♥

      Poista
  8. Kauniita muistoja <3 Ja niin kauniita kesäkuvia että minullekin talvifanille iski kesäkuume :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä juuri parhaillaan talvimyrsky esittelee voimiaan. Katto kolisee, ikkunat ritisevät ja lunta tulee taivaan täydeltä. Kesä tuntuu vielä kovin kaukaiselta, mutta kyllä se sieltä lähestyy päivä päivältä ;)
      Kiitos Aliisa ♥

      Poista
  9. Niin kauniit muistot kera ihanien kuvien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin esikoistani kun viimeisen kerran sukutilalla kävin, ja olin suruissani kun meillä ei enää jatkossa olisi mahdollisuuksia käydä siellä. Onneksi jäljellä ovat ihanat muistot, sekä verenperintönä kulkeva rakkaus merta kohtaan.
      Kiitos orvokki ♥

      Poista
  10. Wau, kauniit kuvat ja niin tunnelmallinen postaus... Toivottavasti paikka herää taas joskus uudenlaiseen eloon vaikka uudenlaiseenkin seuraavissa käsissä! Pidän peukkua sille lottovoitolle! 👍😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäasukkaita talossa on ollut kaikki nämä vuodet, mutta suurimman osan ajasta se on ollut tyhjillään, ja taitaa olla jatkossakin.
      Nuorempana toivoin että vanhempani ostaisivat paikan itselleen, mutta näin ei käynyt, joten sitä lottovoittoa odotellaan :) Kiitos kauniista sanoistasi sekä peukutuksista ♥

      Poista