perjantai 13. tammikuuta 2017

Katse kaukaisuuteen

Rakastan, mutta samalla myös pelkään korkeita paikkoja. Niiltä avautuvat näkymät ovat kuitenkin jotain niin upeaa, että voitan pelkoni kerta toisensa jälkeen ja kapuan jalat tutisten korkeuksiin. Pienetkin elämykset piristävät arkea kummasti, ja jo ihan oman elinympäristömme sekä lähiluonnon viihtyisyys ja kauneus saattavat yllättää positiivisesti.

Haukkavuoren näkötornista (tässä tapauksessa kalliolta jolla torni sijaitsee) avautuvat maisemat saavat ainakin meikäläisen sydämen sykkimään astetta kiivaammin. Tunnen myös joka kerta tälle saaren korkeimmalle kalliolle kiivetessäni kiitollisuutta kauniista ja itsenäisestä isänmaastamme.















Katsellaan kaukaisuuteen ja haaveillaan suuria, mutta nähdään myös ne lähellä olevat, pienetkin hyvät asiat.


20 kommenttia:

  1. Minulla on vähän sama viha-rakkaus -suhde korkeisiin paikkoihin. Aina sitä pitää ylittää pelkonsa kaiken uhallakin :). On se vaan viisautta, että hyvä olisi nähdä sekä lähelle että kauas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa mokoma korkeanpaikankammo, kun Kirkonmaan saaressa on melkoisen korkea tähystystorni, mutta en uskalla kiivetä sinne laelle. Sieltä vasta upeat näkymät olisikin :)
      Joudun muistuttamaan itseäni aika usein siitä, että viitsin etsiä ja pysähtyä näkemään niitä pieniäkin ilonaiheita ja elämyksiä, enkä vaan odottaa esim. kesälomareissua tai jotain kaukaisempaa haavetta/suunnitelmaa.
      Helposti se tässä arkisessa aherruksessa tuppaa unohtumaan.
      Kiitos Pilvi kivasta kommentista ja oikein hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. Jaan korkeanpaikankammon kanssasi.
    Synennyin myös miettimään niitä naisia, jotka tuolla tornissa ovat isänmaata henkensä uhalla, omalla tavallaan puolustaneet.Iso kunnioitus heille.
    Upeat maisemat tornista avautuvat!
    Pienet, arkisen kauniit asiat hyvin tärkeitä.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittava pelkotila, josta taitaa kärsiä aika moni meistä.
      Tuon tornin huipulta avautuisivat vielä hienommat maisemat, mutta nämä minun kuvat on otettu kalliolta, tornin juurelta. Emme ole onnistuneet kertaakaan pääsemään paikalle tornin aukioloaikaan. Siinäpä seuraava tavoite ;)
      Tärkeitä ilonaiheita ja tuovat hyvää mieltä. Kun vaan aina muistaisi ja viitsisi katsoa tarkemmin myös lähelle, eikä haikailla kauemmas ja suurempia asioita.
      Kiitos Mirjam-Matilda ja ihanaa viikonloppua sinulle!

      Poista
    2. Kiitos samoin sinulle Ansku! <3
      Tällä hetkellä minulla on täysi työ jarrutella itseäni ja hetkessä on vaikeaa elää ja lähelle nähdä.Ensi kesää odotan vähän liiallisellakin hartaudella ja tämä talvi on tuntunut jotenkin turhauttavan pitkältä...
      Mutta aikaahan ei voi nopeuttaa-ja hyvä niin, on vain yritettävä löytää kaikkea pientä ihanaa päivistä näistäkin.:)

      Poista
    3. Voin samaistua tilanteeseesi, sillä minäkin odotan veneen laskuhetkeä tänä vuonna ehkä kiihkeämmin kuin koskaan :) Jotenkin tämä työarki tuntuu nyt kovin raskaalta ja odotan vain sitä hetkeä kun saan irrottaa köydet kotilaiturista ja päästä merelle nauttimaan kipparin kanssa yhteisestä vapaa-ajasta, sekä upeasta saaristoluonnosta.
      Yritetään nyt kuitenkin löytää niitä pieniäkin ilonaiheita, sillä taitaa muuten ajankulku tuntua vieläkin hitaammalta, mikäli mahdollista ;)
      Tästäpä löysinkin heti yhden. Sinut ♥
      Nyt minun täytyy pakata eväät ja lähteä ajelemaan kohti työmaata, mutta sinulle toivotan mitä leppoisampaa lauantaita ♥

      Poista
  3. Pahin mitä voin kuvitella, ovat sellaiset kierreportaat joista näkee läpi. Ylöspäin voin mennä ihan hyvin, mutta alastulo onkin jo haaste!
    Rohkeita naisia, naisten osuudesta on vähemmin vain puhuttu!
    Kauniit maisemat ja mikä upea päivä!
    Välillä vain tuntuu että näitten pienten asioitten löytäjiä on yhä vähemmin, pidetään me siitä kiinni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu! Kirkonmaalla (saari) on näkötorni, jonka huipulle pitäisi kiivetä juuri sellaisia kierreportaita pitkin joista näkyy läpi! Saattaa olla että ylös vielä pääsisinkin, mutta milläs konstilla minut sieltä sitten alas saataisiin? =D
      Kirkkaalla säällä tuolta voi nähdä n. 40 km:n päässä sijaitsevalle Suursaareen asti. Silloin kun se vielä kuului Suomeen, hiihti postinkantaja talvisin sinne jäätä pitkin. Aikamoista rohkeutta ja kuntoa sekin on vaatinut.
      Rohkeita miehiä ja naisia. Kaikki kunnioitus heille!
      Kiitos Vikki! Yritetään parhaan kykymme mukaan löytää myös niitä pieniä, hyviä asioita, vaikkei se aina niin helppoa olekaan :)

      Poista
  4. Mulla on myös korkeanpaikankammo, enkä yleensä korkeisiin paikkoihin kiipeäkään. Ja sieltä alastulo sitten vasta kamalaa onkin, jos joskus uskaltautuu ylös menemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, monesti olen minäkin jättänyt kiipeämättä ylös, koska tiedän kokemuksesta, että se alastulo vasta kamalaa onkin :)
      Tuolle kalliolle pääsee tietä, polkua ja portaita pitkin, joten siinä suhteessa nousu oli ihan helppo, mutta ylös päästyämme, en mennyt lähellekään kallion reunoja. Onneksi nuo maisemat näkyivät sinne vähän "keskemmällekin" ;)

      Poista
  5. Minulla niin voimakas korkeanpaikankammo, etten kyllä mihinkään torniin mene. Kerran tytön ollessa pieni, menimme Tmpereella johonkin torniin ja tytär sanoi, etä kyllä hävetti, kun äiti seisoi kädeät levällään keskiympyrän luona ja huusi hänelle, että älä mene sinne reunalle...:))
    Kauniita kuvia sieltä kyllä näköjään saisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, voin kuvitella tyttäresi ilmeen :) Minua pelottavat kaikki avoimet korkeat paikat kuten näkötorni jossa on sellainen metallinen ritiläpohja, josta näkyy läpi. Sellaiseen tuskin koskaan uskaltaisin kiivetä, ja alastulo vasta kamalaa olisikin!
      Lisäsin tekstiin maininnan että nämä kuvat on otettu tornin juurelta, kallion laelta. Katsoin netistä tornin aukioloajat, mutta siitä huolimatta ovi oli ja pysyi kiinni. Ehkäpä katsoin jostain vanhasta linkistä? Joka tapauksessa tässä kyseisessä tornissa on alatasanteella italialainen, kovin kehuttu ravintola ja ylempänä on tornigalleria, jonka vaihtuvia näyttelyitä haluaisin myös käydä katsomassa. Täytynee mennä uudelleen googlettamaan aukioloaikoja. Haluaisin kyllä ehdottomasti, pelostani huolimatta, kiivetä ylös tornin huipulle, joka on muuten 72 metriä merenpinnan yläpuolella =D
      Kiitos Hannele!

      Poista
  6. Hienot maisemat. Oli hyvä, että voitit kammosi ja menit ylös. Ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ollutkaan, eihän... Itsellä ei ole korkean paikan kammoa, onneksi. Asuttiin pienenä ollessani 5. kerroksessa ja kaverini asui saman talon 7. kerroksessa. Ja niinpä me prvekkeilta lähetettiin narun päässä viestejä toisillemme. Onkohan niin, että kun lapsena on tottunut korkeuteen, ei tule sitä kammoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen teoria, mutta....
      olen asunut lapsena kerrostalon 4. kerroksessa ja isovanhempani asuivat ylimmässä, 6. kerroksessa, enkä koskaan tuntenut pelkoa, en edes parvekkeella =D
      Pelkään jyrkkiä pudotuksia, jos minun on mentävä ihan reunalle. Silti en pelkää esim. korkeita taloja? Taidan olla todella outo tämänkin asian suhteen ;)
      Kiitos orvokki! Ja vastauksena kysymykseesi, ei se ollut ollenkaan niin kamalaa kuin mitä luulin :)

      Poista
  7. Haaveilu on ihanaa! Minä tykkään paljon haaveilusta. Sinulla on muutan jumalaisen ihana uusi bannerikuva! Minä haaveilin, että olisin päässyt kuvaamaan myös tuota merisavua, mutta haaveeksi se jäi =D. Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle kaikille läheisillesi <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilu todellakin on kivaa ja haaveita minulla myös riittää ;)
      Kiitos Katinka! Kuva on vuoden takaa tammikuulta, sillä enpä ole minäkään ehtinyt töiltäni kuvaamaan oikeastaan yhtään mitään vielä tänä vuonna. Haaveilenkin tällä hetkellä eniten siitä, että voisin tehdä vähemmän töitä ja mennä vihdoinkin kuvauskurssille, sekä viettää enemmän aikaa ystävien ja läheisten kanssa.

      Toivotaan että kovia pakkasia tulee vielä tässä tai ensi kuussa, ja että pääset silloin kuvaamaan. Sinun taitosi tietäen, tahtoisin todellakin nähdä ne kuvat! :)
      Kiitos Katinka ja ihanaa alkavaa viikkoa myös sinne sinulle ja läheisillesi ♥

      Poista
  8. Niin kauniit kuvat jälleen! Kiitos!
    Ja, täällä toinen korkeita paikkoja pelkäävä. Lasten kanssa kyllä tulee toisinaan ylitettyä itsensä.
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kahdeksasta kommentoijasta neljällä on pelko korkeita paikkoja kohtaan. Taitaa olla yleisempää mitä luulinkaan, ja varsinkin naisten keskuudessa. Tai sitten miehet eivät vaan kehtaa tunnustaa ;)
      Kiitos Kaisa ja ihanaa alkanutta viikkoa myös sinulle!

      Poista
  9. Upeat kuvat! Minullakin on korkeanpaikan kammo, monesti jää tornit väliin, kun en uskalla mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullakin, voi ei!
      Mikähän meitä auttaisi tämän harmittavan pelkotilan suhteen? Olisi niin monia hienoja kuvauskohteita, mutta kun pelko ei anna periksi.
      Kiitos Sussi! :)

      Poista