sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viimeiset veneilyt

Nyt on se kauden vihonviimeinenkin veneretki takanapäin, ja vene tyhjennetty sekä siivottu. Joka vuosi yllätymme siitä, miten paljon kampetta kuskaammekaan venereissuilla mukanamme, vaikka olemme vuosien myötä karsineet mukaan otettavien tavaroiden määrää huomattavasti.

Veneemme talvehtii ulkona pressujen alla, joten kaikki veneessä olevat tekstiilit on tuotava kotiin, koska ei ole mitään muutakaan lämmintä tilaa missä niitä voisimme talvikauden säilyttää.

Tällä hetkellä pesuhuone pursuaa pestävää pyykkiä, kipparin työhuoneen kaapit ovat täynnä venetavaraa, ja riittipä säilytyslaatikoita raahattavaksi jyrkkiä portaita pitkin vielä parvellekin.

Vaan onneksi on parvi, ja onneksi parven parivuoteelle mentävä kulkureitti jäi vielä vapaaksi, niin pääsevät tulevat yövieraat sentään suht helposti kapuamaan katon lappeen alle koisimaan ;)

Olo on haikea, kuten arvata saattaa, mutta hyvillä mielin muistelemme tämänkin kauden hienoimpia hetkiä, ja koleasta kesästä huolimatta niitä on todella paljon.

Kauden kauneimmista teenkin vielä ihan oman postauksen, mutta nyt muutamia tunnelmapaloja tältä viimeiseltä, todella tyyneltä ja rauhalliselta venereissulta.




















”Saaressa ihminen on yksin itsensä kanssa. Ajatuksista tulee selkeitä, unista yksinkertaisia. Elämä tuntuu jälleen lahjalta.” 

(Tove Jansson 1987)


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Saariretken satoa

Perjantai-iltapäivänä rynnistimme taas intoa puhkuen rantaan irrottamaan köysiä, sillä halusimme vielä päästä nauttimaan syksyisestä saaristoluonnosta ennen lauantai-illaksi ennustettua sadetta ja kovaa tuulta. Aikainen lähtö kannatti, koska ehdimme tehdä kunnon kävelylenkin saaren ympäri, valmistaa ja syödä maittavan päivällisen, sekä jutustella laiturilla tuttujen kanssa ennen kuin sysimusta pimeys ympäröi meidät.

Laitoimme taas muutaman lyhdyn laiturille valoa ja tunnelmaa tuomaan. Illalla ja yöllä oli hiljaista ja täysin tyyntä. Taivas pysyi pilvisenä koko ajan, joten tähtitaivas ja täysikuu jäivät näkemättä. Lukuisia muuttolintujen auroja sen sijaan näimme jo heti varhaisesta lauantaiaamusta alkaen. Myöhemmin aamupäivällä kävellessämme rantakallioilla, kuulimme kurkien huutelun jo kauan ennen kuin itse linnut saapuivat pohjoisesta näköpiiriimme. Noin sadan suuren linnun muodostama aura lensi matalalla suoraan meidän ylitsemme ja minulla herkkäsielulla nousi pala kurkkuun seuratessamme niiden vauhdikasta ja määrätietoista etenemistä kohti etelää.

Huokaisin syvään ja mietin miten riemuissani taas tulenkaan olemaan, kun keväällä jälleen näen ja kuulen kurkien saapuvan. Jatkoin matkaani nauttien syksyisen luonnon tarjoamista väreistä ja raikkaudesta. Eräältä metsäpolulta poiketessani, onnistuin löytämään melkoisen hyvän sieniapajankin :)




















Tänään reippaan parituntisen metsälenkin jälkeen tultiin kotiin saunomaan ja syömään. Mies grillasi kotipihalla eilen saaressa grillaamatta jääneet lihat ja kohta onkin hyvä saunapuhtaana sekä vatsa pulleana lähteä leffaan siskon kanssa. Täytyy vaan muistaa ottaa paketti nenäliinoja mukaan, sillä uskon että Ikitie saa meidän molempien kyynelkanavat aukeamaan.

Heipparallaa ja hyvää alkavaa viikkoa! 
-ansku-

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Monimuotoisia maisemia

Meillä oli kipparin kanssa edessä pidennetty vapaa viikonloppu, joten saareen oli tarkoitus lähteä heti aikaisin perjantaiaamusta. Lähes koko aamupäivä ehti kuitenkin kulua sankan sumun hälvenemistä odotellessa. Vasta lähempänä puoltapäivää pääsimme vihdoinkin köysiä irrottelemaan.

Lähisaaret näkyivät lähtiessämme jo todella hyvin ja hieman kauempana olevistakin pystyi selkeästi havaitsemaan silhuetit sumun keskeltä...


...kunnes tiheä sumuseinämä peittikin taas näkyvyyden lähes kokonaan.


Plotterin lisäksi otimme esiin paperikartan, josta seurasin tarkasti verkkaista etenemistämme, ja kippari tarkisti Marine Trafficista tiedot laivojen liikkeistä ennen kuin ylitimme laivaväylän. Sumutorvea töräyteltiin lähinnä muiden veneilijöiden varalta, ja niskatkin tuli notkistettua tähyillessämme tiuhaan tahtiin joka suuntaan :) Ketään muita vesilläliikkujia emme havainneet matkan aikana, ja kohta jo olimmekin perillä tutussa Rankin linnakesaaressa.

Aurinkoa ei näkynyt kuin hetkittäin taivaanrannassa, mutta sumu hälveni melkein heti saarelle saavuttuamme, ei satanut vettä, eikä juuri tuullutkaan, joten saimme nauttia ajankohtaan nähden hyvinkin lämpöisestä säästä, sekä saaren monimuotoisista maisemista.

Kävelimme rantoja pitkin saaren eteläkärkeen nauttimaan täydellisestä tyyneydestä ja hiljaisuudesta, komeista rantakallioista sekä pitkälle horisonttiin avautuvista uskomattoman kauniista merimaisemista. Täällä on pienen ihmisen hyvä hengittää, täällä on tilaa avarillekin ajatuksille.
















Lauantai-iltapäivän kohokohta oli kun pääsimme hikisen saarikierroksen jälkeen rantasaunaan peseytymään. Löylyt olivat taas mitä parhaimmat ja merivesi niin raikasta että piti ihan kahteen kertaan käydä siellä pulahtamassa ;)
Haikein, mutta todella hyvillä mielin kiittelimme tänään lähtiessämme supermukavaa ja aina ylen ystävällistä saari-isäntää sekä toivottelimme toisillemme hyvät jatkot. Ensi keväänä taas tavataan!

-ansku-

♥ Toivotan sinut Pirjo sydämellisesti tervetulleeksi lämminhenkiseen lukijajoukkoon! 



sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Väri- ja valoterapiaa

Torstaina olin iltavuoron jälkeen todella väsynyt, kipeä ja kuumeinenkin, joten perjantaisen vapaani vietin pitkään nukkuen, rentoutuen ja voimia keräillen. Sain suruviestin puolenpäivän aikaan serkultani, ja vielä myöhemmin illalla saunomisen jälkeen halusin katsella vanhoja valokuvia sekä sytyttää kynttilän edesmenneen enoni muistolle.

Eilen oloni oli jo paljon parempi, joten päätimme yhteistuumin kipparin kanssa lähteä lähisaareen nauttimaan aurinkoisesta ja lämpöisestä syyspäivästä.
Pappakoiruus ja minä etenimme saarikierroksella ns. etanan vauhtia, sillä minä keskityin maisemien katseluun ja kuvaamiseen, pikkupappa meri-ilman tuomien tuoksujen, sekä metsästyskoirien jättämien hajujälkien analysointiin. Kippari sen sijaan kirmaili energisen junnukoiruuden kanssa läpi kaikki rantakivikot ja pusikot "nuoruuden innolla" ;)

Viime viikolla erään asiakkaan omainen kertoi kaiholla katselleensa läheisessä satamassa olevia veneitä, kun hän ei ole enää vuosikausiin päässyt merelle. Sitten hän piti pitkän tauon ja huokaisi syvään, voi jos vielä edes kerran sinne pääsisin....
Hätkähdin ja tunsin piston sydämessäni, kun taas kerran tajusin miten onnekas olenkaan. Miksi en siis hehkuttaisi onneani ja iloitsisi tästä mahdollisuudesta? Tiedän että se ärsyttää monia, mutta kun elämä todellakin on tässä ja nyt. On hyvä tiedostaa ja myös pitää mielessä se tosiasia, että meillä on vain tämä yksi ja ainoa elämä.






















Punaiset rantakivet ja kalliot, ruskan värittämät kasvit, sininen taivas ja meri, kirkkaankeltainen, lämmittävä ja piristävä auringonvalo. Luontoäidin ilmaiseksi tarjoama terapia toimi jälleen takuuvarmasti ja tehokkaasti.

Energiaa alkavaan arkiviikkoon itse kullekin kulkijalle!

♥ Ansku  



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Saariston syksyä

Tämä kohta taaksejäänyt viikonloppu tarjosi meille todella upeat puitteet rentoutumiselle ja luonnosta nauttimiselle.
Perjantaina kiinnittäydyimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella lähisaaren laituriin, koska ruuhkaa ei todellakaan ollut, eikä tullut. Olemme yleensä kiinnittäneet paatin perän poijuun ja keulan rantapaaluihin, jolloin keulatikkaisiin kiinnitetään laakonki, jota pitkin pääsemme kulkemaan maihin.
Nyt olikin suorastaan luksusta päästä kulkemaan oikeasta sivuovesta suoraan laiturille, sillä näin vältyimme koirien jatkuvalta nostelulta, sekä myös hirmuisen hiekkamäärän kulkeutumiselta niin kansille kuin sisätiloihinkin.

Lauantain saarikierroksella istahdimme saaren eteläkärkeen ihailemaan aaltojen pauhua sekä rantakallioita vasten iskeytyviä tyrskyjä. Ajoittain melkoisen navakaksi yltynyt tuuli oli yllättävän lämmin ja saimme huomata että olimme pukeutuneet aivan liian lämpimiin tamineisiin, joten hikihän siinä sitten pakostakin tuli. Meinasi melkein unohtua että eletään jo syksyä ;) Aurinko paistoi pilvien lomasta koko päivän ja ainoastaan kaksi sadekuuroa pyyhkäisi saaren ylitse. Ukkonenkin oli kiltti ja kiersi saaren toiselta puolelta jyrähdellen komeasti ohi mennessään.

Tänään olikin sitten jo suoranainen "helle" ja osasimmekin nyt valita kävelylle lähtiessämme eilistä huomattavasti kevyemmän vaatetuksen. Söimme matkan varrella puolukoita ja keräsin koriin mukavan määrän suppilovahveroita. Meri oli lähes peilityyni ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Kotiin maltoimmekin lähteä vasta alkuillasta, sillä näin hienoista päivistä emme ole saaneetkaan nauttia pitkiin aikoihin.






















Toivon että teillä kaikilla muillakin oli yhtä virkistävät viikonloppuvapaat ja huikkaan teille ihanille nyt sekä heipat että hyvät yöt samalla kertaa!

Aurinkoisia ajatuksia alkavaan viikkoonne 
-ansku-


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksyisiä sävyjä

Kolmen viikon tauon jälkeen pääsimme perjantai-illan hämärtyessä irrottamaan paattimme köydet ja kääntämään keulan kohti seuran saarta. Sadetta oli luvattu koko viikonlopuksi, mutta saimme sentään hetkittäin nauttia auringon pilkahduksistakin. Se jos mikä tuntui todella ylelliseltä. Mukavaa oli myös kuunnella sateen ropinaa ja tuulen ulvontaa paatin lämpöisessä kajuutassa kynttilöiden hämyisässä valossa kipparin kanssa tunnelmoiden.

Tänään seisoimme saaren etelärannalla aaltojen pauhua kuunnellen ja meren mahtia ihastellen. Mieli rauhoittui, ajankulku pysähtyi. Annoimme luonnon elvyttää ja eheyttää.

Voimaa väreistä ja valonpilkahduksista...






















Ei syksy ole surua

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa 
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Järvi menee riitteeseen
Metsä hiljenee
Pian luontoäiti vetää lumipeiton korvilleen.

Kuulakkaassa ilmassa
 
Jo talven tulon aavistan
Ei saaliistakaan väliä kun koen tunnelman
Kylmä vesi kohmeeseen jos sormet saanut on
Eipä haittaa rannalle teen pienen nuotion.

Ei syksy ole surua eikä kuolemaa
 
Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa
Jänis tekee jälkiään
Järven peittää jää
Luontoäiti peiton alla kääntää kylkeään.

-Mikko Perkoila-