Viimeiset veneretket

No niin, palataanpa vauvahuumasta taas takaisin veneilyn pariin, sillä muutamia päiväretkiä on tullut vielä tehtyä tässä lokakuun loppupuolella. Päiväretkiä siksi, ettei yöpyminen kovassa tuulessa, sateessa ja pimeyden keskellä ole enää niin hirmuisesti innostanut, ainakaan minua ;) Saaressa on kuitenkin tosi kiva viettää koko päivä ulkoillen, ruokaa laitellen, tulilla istuskellen ja katsellen eteen avautuvaa kaunista merimaisemaa. Ruuhkaakaan ei tähän aikaan vuodesta satamissa enää ole, joten tilaa ja rauhaa on vähintäänkin riittävästi.

Aurinkoinen, lähes sateeton ja värikäs syksy on suonut elämyksiä kaikille aisteille ja kyllä siitä on nautittukin ihan viimeiseen hetkeen saakka. Nämä kaksi viimeisintä viikonloppua ovatkin sitten olleet keleiltään melko haastavia. Pohjoisen puoleinen tuuli on ollut hyytävän kylmä ja siihen kun lisää lähes taukoamatta jatkuvan vesisateen ja muutoinkin hyvin kosteat olosuhteet, niin eipä sitä niin kovin montaa tuntia tulillakaan ole enää istuttu, ainakaan meikäläinen ;)
Viimeistään hämärän tullen on kerätty kamppeet kasaan, hypätty veneeseen ja käännetty keula kohti kotilaituria. Kotiin päästyämme ei muuta kuin kiuas kuumaksi ja saunan lauteille lämmittelemään. Märät sadevarusteet kuivuvat saunan jälkilämmössä nopeasti ja koiratkin kuivuvat eteisen lämmitetyllä laattalattialla maatessaan kuin itsestään, ilman että sisätilojen kosteusprosentti mainittavasti kohoaa, toisin kuin veneessä tähän aikaan vuodesta.

Viimeisimmistä, ei niin vetisistä veneretkistämme sain sentään jokseenkin kivoja kuvia otettua. Tässä niistä muutama, ja nämähän ovat taas näiltä tuttuakin tutummilta kotivesiltämme.

Valoa ja voimaa pimeneviin iltoihin. 

-ansku-

Tunteita tulvillaan

Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että tämä lokakuu on ollut varsinaista tunteiden vuoristorataa. Syyt eivät liity omaan ikääni millään tavalla, tai sitä en ainakaan aio myöntää, mutta yhtä asiaa minun on pyydettävä anteeksi. Olen ollut ajatuksissani ja hyvin väsynyt, sekä ajoittain huolesta niin totaalisen sekaisin, että onnistuin poistamaan ainakin neljä kommenttia, vaikka tarkoitus oli tietenkin julkaista ne. Heh, en taida enää edes yrittää älyluurilla teidän kommenttejanne tsekkailla, itselläni kun ei tunnu äly siihen riittävän ;)
Sen verran ehdin tosiaan vilkaista luuria, että olin näkevinäni ainakin Katinkan, anonyymin, Jennin ja myös Tuulan kommentoineen joitain postauksiani. Itse kommentteja en ehdinyt edes lukemaan, kun onnistuin jo hävittämään ne jonnekin bittiavaruuteen. En voi sanoa muuta kuin kiitos ja anteeksi.

No mutta, nyt kaikilla on asiat paremmin kuin hyvin, joten minäkin olen pystynyt taas nukkumaan rauhallisin mielin yöni. Maanantain arkivapaalla lähdin yhdessä omien vanhempieni kanssa ihastelemaan sukumme tuoreinta jäsentä, pientä poikavauvaa. Olisihan esikoistyttäreni ja vävypoikani kauniissa kodissa ollut vaikka kuinka paljon kaikkea muutakin ihanaa jota kuvata, mutta tämä tummatukkainen tulokas oli niin suloinen, että pystyin keskittymään lähes yksinomaan vain häneen. Sanomattakin lienee selvää, että sydämeni on pakahtua ilosta, onnesta ja rakkaudesta.

Vauvaa sylissä pidellessäni ja häntä silmiin katsellessani, palasin mielessäni niihin aikoihin kun omat tyttäreni olivat yhtä pieniä. Tuntui kuin se aika olisi ollut vasta ihan äskettäin, ja toisaalta taas tuntui että niistä ajoistahan on jo lähes ikuisuus. Ajan kulku on kummallista...

"Olen pieni ihminen
enkä sille mitään voi
parhaat hetket juoksee nopeaan
Maailma kulkee radallaan
se vähät välittää
mutta eikö voitais hidastaa"

"Aika on niin julma

se matelee

juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa

nyt kun olet siinä

aika suinpäin ryntäilee"

"Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan" 

(Suurlähettiläät - Kuka Pysäyttäisi Kellot)

Aika kulkee armottomasti ja aiempaa nopeammin, mutta minä kuljen entistäkin hitaammin. Silmät, mieli ja sydän avoinna olen läsnä jokaisessa hetkessä. Tunteiden täyttämä elämä on tässä ja nyt, valoineen ja varjoineen.

-ansku-mamma-

Viimeisiä viedään

Vähiin käyvät, nimittäin veneilyt tältä pitkältä kaudelta, joka alkaa kohta lähestyä loppuaan. Huomisen aamuvuoroni jälkeen ajattelimme vielä lähteä saareen, vaikka säätiedotus lupaili jo melkoisia tuulia ja hyytävän kylmää keliä, jopa lumisadetta! Lämppäri taitaakin joutua puhisemaan läpi yön pitääkseen paatin riittävän lämpimänä.

Palataan nyt kuitenkin vielä hetkeksi toissaviikonloppuun, jolloin rantauduimme kovien koillis- ja itätuulten ulottumattomissa olevaan Kirkonmaan laituriin. Meri oli tällä suojan puoleisella rannalla lähes peilityyni, ja aurinko jaksoi edelleen lämmittää sekä kirkastaa säteillään saariston jo entuudestaankin niin kaunista värimaailmaa.

Perjantaina istuimme kipparin kanssa laiturin kupeessa rantakalliolla punaviiniä siemaillen ja ylitsemme lentäviä muuttolintujen auroja hieman haikeina katsellen. Pappakoiruus kävi tietenkin uimassa moneen otteeseen, rasavillin tyttökoiruuden keskittyessä rantalepikosta löytyvien keppien pilkkomiseen. Tapansa ja huvinsa kullakin, pääasia että viihdyimme valitsemillamme tyyleillä paremmin kuin hyvin ;)

Lauantaina tuijottelimme aikamme horisonttiin lännen ja etelän puoleisilla kallioilla, ja koska vesi oli huomattavan alhaalla (n. -60cm) näyttivät rannat tavallistakin kivikkoisemmilta ja pienen hiekkarannan pätkänkin löysimme kävelykierroksellamme. Nyt tiedämme mistä kohtaa on meidän kaikkien mukava mennä ensi kesänä uimaan.

Vähiin käyvät kohta myös nämä saarista otetut kuvat, mutta toivottavasti paljon muuta (lähes) yhtä mielenkiintoista kuvattavaa löytyy mantereeltakin. Yhden maailman ihanimman kuvauskohteen voisin tässä jo mainitakin, mutta ensin täytyy "hieman" harjoitella täysin toisenlaista kuvaamista, sekä kysyä tietenkin vanhemmilta lupa kuvien julkaisemiseen, mikäli yhdenkään onnistuneen otoksen ylipäätään saan aikaiseksi ;)

Virkistävää viikonloppua ja lokakuun viimeistä alkavaa viikkoa! 

t. ansku-mamma

Tiitiäisen tuutulaulu

Tähän kuluneeseen, ikimuistoiseen viikkoon kuului monenlaisia ja erittäin vahvasti koettuja tunteita. Jälleen kerran saimme muistutuksen siitä, miten hauras voikaan elämänlanka olla, ja mitkä oikeasti ovat tässä elämässä niitä tärkeimpiä asioita.
Onneksi tällä tarinalla on kuitenkin paras mahdollinen, onnellinen loppu, vai pitäisikö sanoa alku, sillä ylpeänä, onnellisena ja totaalisen rakastuneena voin vihdoinkin kertoa, että pieni, pitkätukkainen poika on syntynyt ♥ 

Tällä kuluneella viikolla on myös itketty ja naurettu enemmän kuin pitkiin aikoihin, mutta mikä hienointa, onnesta ja ilosta! Tälläkin hetkellä tunnen suurta kiitollisuutta meidän koko perheestä, tästä "sekalaisesta seurakunnastamme" ja sen jokaisesta jäsenestä, nyt varsinkin tästä tuoreimmasta tulokkaasta, pienestä pörrötukkaisesta pojasta. 

Juuri nyt vallitseva tunnetila on lähestulkoon euforinen. Olen äärettömän onnellinen ja uskallan jälleen katsoa luottavaisin ja levollisin mielin kohti huomista. Lämmin kiitos jälleen kerran myös rakkaat A & K ihanasta yhteisestä viikonlopustamme ♥

Luontoäitikin tarjosi meille tunteiden vuoristoradan vastapainoksi tervetullutta tyyneyttä ja täydellistä tunnelmaa.

TIITIÄISEN TUUTULAULU

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

posket tehty puolukasta,

tukka naavatuppurasta,

silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

keinu kuusen kainalossa,

tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet.

Blogger Recognition Award

Ilahduin ja yllätyin suuresti saadessani Katinkalta Haaveena hyvä kuva -blogista tällaisen tunnustuksen:

Homman nimi on seuraavanlainen: 

1. Kirjoitan postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

1. Logo ylhäällä jo näkyykin ja tässäpä sitten itse postaus:

2. Molemmat tyttäreni rohkaisivat ja kannustivat minua perustamaan blogin, joka toimisi vähän niinkuin lokikirjana, minne voisin tallettaa pääasiassa merellä ottamiani luontokuvia. Epäröin todella pitkään, sillä ajattelin etteivät kuvani ole tarpeeksi laadukkaita, mutta sitten ajattelin, että itselleni ja ystävillenihän tätä kirjoitan, joten antaa mennä. Onneksi uskalsin sen ensimmäisen postauksen tehdä 10.3.2013, sillä muuten olisi tämä todella antoisa ja mielenkiintoinen blogimaailma jäänyt minulta kokonaan näkemättä ja kokematta.

3. Edelleenkään kuvani eivät ole niin hyviä kuin toivoisin niiden olevan, ja juttunikin ovat sitä sun tätä, eikä blogillani ole paljon lukijoitakaan, joten olen ehkä huonoin ihminen ketään neuvomaan =D Sanon nyt kuitenkin että ole oma aito itsesi, luota omaan persoonaasi, äläkä missään nimessä ota tätä bloggaamista, kuten myöskään itseäsi liian vakavasti ;)

4. Minut nimesi ihana sielunsiskoni Katinka blogista Haaveena hyvä kuva. Hän kirjoitti minusta ja blogistani hämmentävän hienosti: "Anskun blogissa liikutaan myös paljon merellä. Ansku maalaa valokuvilla kauniita maisemia Suomen saaristosta. Lisäksi hän pohtii kauniilla tavalla elämän pieni ja suuria kysymyksiä. Täältä blogista saa paljon ajattelemisen aihetta ihan omaankin elämään. Anskun kanssa ollaan tavattu parikin kertaa ja hän oli heti ensimmäisestä kerrasta minulle oikea sielun sisko." 

Kiitos Katinka todella kauniista ja kannustavista sanoistasi ♥ Katinkan blogi on tulvillaan huikean hienoja kuvia ja jokaisesta postauksesta näkee, että niiden tekemiseen on uhrattu aikaa ja vaivaa. Katinkalla on myös silmää nähdä, sekä taito kuvata toinen toistaan upeampia yksityiskohtia. Sukulaissieluja olemme tosiaankin ja kun ensimmäistä kertaa tapasimme, minusta tuntui heti siltä, kuin olisimme tunteneet toisemme jo todella pitkään :)

5. Nyt pitäisi nimetä 10 bloggaajaa. Vaikea tehtävä, varsinkin kun suurin osa suosikkiblogeistani on jo vastaanottanut tämän tunnustuksen. Seuraan aika montaakin blogia, joista useimmat toki tämän ansaitsisivat, mutta nimeän nyt tällä kertaa vain seuraavat viisi inspiroivaa ja ihastuttavaa blogia:

1. Ensimmäiseksi haluan nimetä Mirjam-Matilda-blogin, jossa ihanainen Mirjam-Matilda maalailee taitavasti mielikuvia kauniilla sanoillaan ja kuvillaan. Blogi on tulvillaan positiivista asennetta, rakkautta luontoa, eläimiä ja yleensäkin elämää kohtaan, mukana myös maalaisromantiikkaa ja pohdintoja elämän pienistä ja suurista asioista. Mirjam-Matildan kanssa tunnen ihan erityistä sielujen sympatiaa. 

2. Rempseä ja reipas, taiteellinen ja tunteellinen, aikaansaava ja aito, luova ja lumoava. Sellainen on sympaattinen ja suloinen Ellis samannimisestä blogistaan. Ihailen hänen ilmeikästä ja ihanaa ilmaisutaitoaan, sekä tietenkin hänen kykyään luoda kaikkea kaunista ja hyödyllistä mm. vanhoista farkuista. Ei pidä myöskään unohtaa Elliksen huumorintajua ja valoisaa elämänasennetta. Elämää isolla E:llä!

3. Eloisa, valoisa, tulisielu ja haaveilija, mm. näin kuvailee itseään sielunsiskoni Hannah lumoavalta Lehmuskujalta. Hannah osaa kiteyttää monenmoisia tuntoja ja tunnelmia kauniissa ja koskettavissa teksteissään. Kauniit kuvat täydentävät hänen ihon alle ihanasti menevää ilmaisuaan. Lehmuskujalla on aina yhtä ihana vierailla ja rauhoittua kuulostelemaan kulloisetkin tunnelmat ja tarinat.

4. Unelmoiden ja haaveillen-blogissa eletään värikästä ja vauhdikasta lapsiperheen elämää. Ihailen Kaisan energistä ja aikaansaavaa asennetta, sekä hänen taitoaan luoda kaunista ympärilleen. Häneltä olen saanut myös monet maukkaat ruokaohjeet ja inspiraatiota oman kotimme, sekä myös veneen sisustamiseen. Kaisa osaa myös yhdistellä erittäin viehättävästi vanhaa ja uutta. Rakastan hänen selkeää ja seesteistä sisustustyyliään.

5. Vikki kuvailee-blogissa pääsee ihastelemaan taitavan ja tarkkanäköisen Vikin ottamia luontokuvia. Kuvat ovat paitsi teknisesti huippulaatuisia, myös puhuttelevia ja todella kauniita. Vikillä on erityinen kyky vangita kuviinsa luonnon monimuotoisuus ja ainutlaatuisuus, sekä hetkiä eläinten elämästä, osa niiden sielusta ja sisimmästä. Vikin ansiosta olen myös oppinut tunnistamaan monia kasveja, perhosia ja lintuja ulkonäöltä, sekä saanut lukea niistä monia mielenkiintoisia asioita. Luonnonystävän lemppariblogi.

Kuvaukseni eivät välttämättä ole parasta mahdollista mainosta, eivätkä kerro koko totuutta, jos puoliakaan ;) Suosittelenkin teitä tutustumaan kyseisiin blogeihin ihan itse. Uskon että ihastutte!

Näiden viimeviikoisten kotikulmiltamme ottamieni kuvien myötä lähetän lämpöiset kiitokset vielä niin Katinkalle, kuin tietenkin teille jokaikiselle ihanalle lukijalleni  ♥

Valoa ja väriä

Lähes kaksi vuotta sitten kirjoitin postauksen hidastuneesta elämästäni, johon kuului mm. vähemmän työtä, vähemmän rahaa ja vähemmän hankintoja. Syy miksi tätä postausta muistelen on se, että hallitus aikoo nyt alentaa vanhuspalveluiden hoitajamitoitusta, mikä tarkoittaa mm. sitä, että vanhusten saaman hoidon taso laskee, työn kuormittavuus kasvaa, ja meille hoitajille on töitä tarjolla aiempaa vähemmän. Minunkin työllisyystilanteeni saattaa siis jälleen kerran muuttua huonompaan suuntaan.

Toinen tärkeä syy, miksi halusin tuoda tämän kyseisen postauksen uudelleen esille, ovat ne lukuisat, todella valoisat ja voimaannuttavat kommentit, joita teiltä ihanilta ihmisiltä silloin sain, ja olen koko reilun kolmevuotisen blogihistoriani aikana saanut. Huolimatta peruspositiivisuudestani, on minun myönnettävä, että ihan aina en ole jaksanut etsiä jokaisesta asiasta niitä valoisimpia puolia. Joskus sitä vain näkee pelkkää harmaata tai mustaa, vaikka kuinka yrittäisi etsiä valoa ja värejä.

Näitäkin harmaana ja tuulisena päivänä otettuja kuvia kun katsoo, niin väriä ja valoa löytyy, kun vaan pysähtyy ja osaa katsoa sillä oikealla, optimistisella näkökulmalla. Siten yritän jatkossakin suhtautua elämään, sekä nähdä nämä eteeni heitetyt haasteetkin. Kiitos että olette olemassa, ja kiitos että kuljette kanssani myös sillä kadun varjoisammalla puolella ♥

Ystäväni, 

ne jotka etsivät yhtaikaa

myrskyä ja rauhaa,

eivät löydä perille

kulkematta käsi kädessä,

miten kaukana

toisistaan kulkevatkaan. 

-Tommy Tabermann-