maanantai 30. toukokuuta 2016

Virtaavan veden viileydessä

Lähiviikkojen aikana on ollut muutamana päivänä niin lämmin, suorastaan kuuma, etten ole heti aamuvuoron jälkeen voinut vielä lähteä koirien kanssa lenkille. Varsinkin meidän pappakoiruus kärsii kuumuudesta, joten sen kanssa ulkoillaan useimmiten ilta-aikaan ja joko meren tai joen äärellä, jolloin se aina halutessaan pääsee pulahtamaan vilvoittavaan veteen.
Siskon kanssa kävimme tässä eräällä yhteisellä arkivapaallamme ulkoiluttamassa mummo- ja pappakoiriamme kotimme lähellä sijaitsevalla Langinkoskella. Virtaavan veden voima ja sen synnyttämä pauhu olivat jälleen kerran vaikuttava kokemus. Kuohuvaa, kuplivaa ja vauhdilla virtaavaa vettä oli mukava rannalta käsin katsella ja kuunnella. Huvittelimme siskon kanssa ajatuksella kuplivissa suvantokohdissa kylpemisestä ja mielessämme jo virittelimme jos jonkinmoista turvaköysisysteemiä ;)
Koirat pääsivät pienempään ja huomattavasti vaimeammin virtaavaan joenhaaraan kahlailemaan, ja niiden koko olemuksesta näkyi miten tyytyväisiä ne oloonsa olivat. Lopuksi istahdimme vielä keisarillisen kalastusmajan entiseen vahtimestarin taloon kunnostetun kahvilan terassille jutustelemaan ja nauttimaan herkullisista lohivoileivistä.




















Ensi lauantaina suvivirret raikaavat koulujen juhlasaleissa ja lukuisissa kodeissa vietetään ylioppilas- ja valmistujaisjuhlia. Toivotankin teille kaikille ihanan kuplivaa ja kuohuvaa alkanutta viikkoa ja tulevaa viikonloppua!

Helteisin maanantaiterveisin
-ansku- 




tiistai 24. toukokuuta 2016

Siskot saaressa

Toissa viikonloppuna hyppäsi siskoni lapinkoiransa kanssa paattiimme ja yhteistuumin päätimme että kippari kääntää keulan kohti Rankkia. Täältä löytyy aiemmin tekemäni postaus tästä sääasemastaan kuulusta linnakesaaresta. Yhteysalus toi saarelle myös viitisenkymmentä innokasta lintubongaria, sillä meneillään oli, ja on edelleenkin Arktika, josta wikipedia sanoo seuraavaa:
  • arktisten vesilintujen keväinen tai syksyinen muuttotapahtuma, jota lintuharrastajat kokoontuvat seuraamaan esimerkiksi Suomen eteläiselle ja kaakkoiselle rannikkoalueelle.

Kohtalaisen navakka kaakkoistuuli taisi kuitenkin suunnata massamuuttoa enemmänkin Etelä-Karjalan ilmatilaan, sillä linnut ymmärrettävistä syistä lentävät mieluiten myötätuuleen. Bongarit olivat varmasti hieman pettyneitä, varsinkin kun he olivat vartavasten saapuneet tänne Savosta ja Pohjois-Karjalasta asti.

Me keskityimme nauttimaan saaressa pesivien lintujen laulusta, merimaisemista, aaltojen kohinasta, sileistä ja lämpöisistä rantakallioista, herkullisista hiiligrillillä valmistetuista sapuskoistamme, sekä päivän päätteeksi vielä kauniista auringonlaskusta. Olimme todella iloisia että kelit suosivat tätä retkeämme, sillä seuraava mahdollisuus meillä on siskon (ja toivottavasti myös hänen miehensä) kanssa päästä viettämään yhteistä viikonloppua vesille vasta elo- tai syyskuussa. Harvinaista herkkua siis, ja kyllä me siitä osasimme nauttiakin. Koiristakin piti ottaa muutama kuva ja sukulaistytöistä Aavasta ja Hillestä myös yhteiskuva. Ensimmäisellä riittää virtaa ja vauhtia, mutta vähän järkeä, jälkimmäisellä asetelmat ovat juuri toisinpäin ;)


Ihana Hille-mummo löysi hienoja aarteita 

 Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus =D Ikäeroa näillä lappalaisneitosilla on lähes 11,5 vuotta. 

Pikkupapparainen kävi tietenkin taas uimassa.....ja monta kertaa =D



























Kohta kelit vaihteeksi taas viilenevät, joten nautitaan nyt lämmöstä niin kauan kuin sitä piisaa.
Iloa alkaneeseen viikkoonne!
-ansku-







keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Luonnon lumoissa

Ei ihan heti uskoisi että nämä kuvat on otettu vain 10 päivää sitten, sillä niin paljon ovat maisemat jo näistä hetkistä ehtineet muuttua. Joka ikinen kevät lumoudun luonnossa tapahtuvista muutoksista ja se alkaa jo siitä hetkestä, kun talven hiljaisuus taittuu meren päästessä jäiden kahleista pauhaamaan villinä ja vapaana.
Keväässä on niin paljon itseäni inspiroivia ja innostavia elementtejä, etten malttaisi olla paikoillaan, enkä varsinkaan sisätiloissa oikeastaan ollenkaan. Tunnen itseni kuitenkin ajoittain hieman hitaaksi, sillä luonnossa tapahtuu juuri parhaillaankin niin paljon, että pääsääntöisesti koen kulkevani askeleen tai kaksi jäljessä. Ihasteltavaa ja kuvattavaa olisi niin valtavasti, mutta kun töissäkin pitää käydä ;) 
Onneksi te monet muut bloggaajat olette ehtineet taltioida lukuisia lumoavia hetkiä kauniisiin kuviin, joita olen rauhoittunut katselemaan monesti juurikin töistä kotiin tullessani. 

Missäpä muualla meikäläinen parhaiten luonnosta lumoutuu kuin saariston sydämessä, joten kevään etenemistäkin taltioin enimmäkseen merellisissä maisemissa. Saaristoluonnossa ei ihan vielä ole yhtä vihreää ja vehreää kuin mantereella, mutta turkoosin sininen merivesi, auringon häikäisevä kirkkaus ja lintujen huumaava laulukonsertti ilmentävät vahvasti tätä luonnossa parhaillaan vallitsevaa, jokakeväistä hurmostilaa. 

















Seuraavassa postauksessa hieman vihreämpiä saarikuvia ja ehkäpä sitä seuraavassa kuvia jo melko kesäiseltä kotipihalta. Nyt ei muuta kuin kivaa keskiviikkoiltaa ja lumoavaa loppuviikkoa!

-ansku-

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kuvamuistoja

Elämäni ensimmäiset vuodet olin omien vanhempieni töissä ollessa isäni vanhempien, eli mamman ja papan luona hoidossa. Kovinkaan paljon en niistä ajoista enää muista, mutta minulle kerrotut jutut ja sen aikaisten valokuvien katselu saavat osan jo haalistuneista muistikuvista uudelleen vahvistumaan. Valitettavasti yhteiskuvia minusta ja isovanhemmistani ei juurikaan ole, sillä mamma, joka oli isovanhemmistani minulle kaikkein tärkein ja rakkain, ei yhtään tykännyt olla kuvattavana.

Omia kuvakansioita tässä eräänä iltana läpi käydessäni ihan hätkähdin, kun tajusin, että enpä minä itsekään ole mukana kovinkaan monessa kuvassa, varsinkaan enää nykyisin. Syy on se, että minäkään en yhtään tykkää olla kuvattavana.

Nyt lupaan, että jatkossa minustakin saa ottaa kuvia, sillä haluan, että läheisilleni, erityisesti lokakuussa syntyvälle lapsenlapselleni jää kuvamuistoja myös minusta ja meidän yhteisistä hetkistämme. Kuin vakuudeksi lupauksestani, julkaisen nyt kuvia itsestänikin, vaikka olen vannonut ja vakuuttanut ettei täällä blogissa niitä ikinä tulla näkemään.

Muutaman melko tuoreen otoksen esikoisestani ja itsestäni näin äkkiseltään sentään löysin, ja löysin myös kaksi kimppaselfietä. Niiden laatu tosin on mitä sattuu, ja toiseen pappakoiruus mokoma onnistui tunkemaan päänsä, ei kuitenkaan kokonaan, niin että kuvaa olisi voinut sanoa edes lähes onnistuneeksi ;)


Tuleva Jenni-äiti ja Indi


Tuleva Ansku-mamma ja Indi


Me yhdessä..... ja osa Indistä =D


Tästäkin hetkestä on kohta jo vuosi aikaa...

Ja jospa vielä joku päivä malttaisin ottaa nuo aurinkolasit pois ennen kuvan ottamista. No, oppia ikä kaikki, ja kyllähän se vanha koirakin oppii uusia temppuja, paitsi meidän Indi ;)


sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vapun viettoa vesillä

Tämän kuluneen viikon vietimme talvilomaa, jonka aikana saimme sitkeästi jatkuneesta vesisateesta huolimatta urakoitua veneen laskukuntoon, ja torstaina 28.4. pulahti paattimme tasan 6 kk kestäneen talvikauden jälkeen taas veteen.

Perjantaina aamupäivällä pääsimmekin jo heti lähtemään tämän kevään ensimmäiselle saariretkelle ja viileydestä huolimatta sää oli poutainen, ja mikä parasta, ruuhkaa ei ollut. Eilen aamulla alkoikin sitten taas vaihteeksi vesisade, joka jatkui aina iltaseitsemään saakka. Ihan jatkuvasti ei sentään satanut kaatamalla, joten kippari kiersi koko saaren pentukoiran kanssa, minun ja pappakoiran tyytyessä huomattavasti lyhyempään versioon. Ensimmäinen syy lenkin lyhyyteen oli se, että pappakoiran selkä ei ole vieläkään kunnossa (huomenna menemme taas eläinlääkärille) ja toinen syy oli se, että minä unohdin ottaa sadevaatteet mukaan!!! Miten kukaan voi unohtaa sadevaatteet, joita on lähes koko viikon pitänyt yllään? Heh, no minä jos kuka voin =D 

Kokonaista kolme venekuntaa yöpyi saaren suojaisassa poukamassa perjantain ja lauantain välisen yön. Viime yönä meitä oli vain kaksi venekuntaa, joten vappumme sujui todella hiljaisissa ja rauhallisissa merkeissä. 
Saimme viikonlopun aikana mm. nähdä ja kuulla useita eri lintulajeja, ihastella nousevan auringon tieltä hälvenevää usvaa aamukahvia veneen kannella juodessamme, katsella auringonlaskua länsirannan kallioilla, nauttia sateen jälkeisestä ihanasta tuoksusta, astella pehmeillä sammalmättäillä ja hypellä rantakivillä, kuunnella ja katsella merta, nauraa pentukoiran loppumattomalle uteliaisuudelle ja riemulle, sekä torkahtaa hetkeksi lämpimällä rantakalliolla koirien painautuessa tiukasti kylkiin kiinni. Taivaallisen ihanaa! Voitte uskoa että nautimme joka hetkestä. 

Tänään lämmin ja aurinkoinen sää ilahdutti meitä jo heti aamukuudesta alkaen, jolloin ensimmäisen kerran heräsimme aamukahvin keittoon. Kotiuduimme vasta pari tuntia sitten ja nyt minun on ihan pakko mennä saunaan ennen kuin nukahdan tähän koneen ääreen ;)



















Veneilykausi on nyt avattu hyvin vaihtelevassa säässä ja todella hienoissa tunnelmissa. Akutkin tuli ladattua täpötäyteen tulevaa työviikkoa varten. Toivottavasti teidän kaikkien vapun vietto sujui vähintäänkin yhtä mukavissa merkeissä.

 ♥ Valoa ja virtaa viikkoonne   
-ansku-