tiistai 26. huhtikuuta 2016

Venehommia ja vesisadetta

Tänään on talvilomamme toinen päivä ja venettä ollaan laiteltu laskukuntoon jälleen kerran ihan urakalla. Eilen päivän pituudeksi tuli reilut 10 tuntia, mutta mikä parasta, viimeiset seinäverhoilut saatiin vihdoin ja viimein liimattua paikoilleen! Työvoitto, vaikka lopputulos ei niin silmiähivelevän siisti olekaan kuin ennakkoon oletimme ;)
Tänään urakoimme puolet lyhyemmän ajan, sillä suureksi iloksemme saimme venetavaroiden kuskaus- ja kantoapua vanhemmiltani, sekä lankomieheltä lainaksi hänen tila-autonsa. Kaksi reissua teimme kodin ja rannan välillä ja yli puolet tavaroista on jo paikoillaan, jee! Kaksi ylimääräistä käsi- ja jalkaparia olivat myös tarpeen siinä kohtaa, kun vettä vihmoi taivaan täydeltä ja kamppeet piti saada siirrettyä mahdollisimman kuivina, eli hyvin nopeasti, autosta veneeseen. 
Lämppäri puhisi kodikkaasti kun äipän kanssa laittelimme patjoja paikoilleen ja asettelimme astioita ym. tavaroita kaappeihin. Alustavia lomasuunnitelmiakin jo teimme kyökin pöydän ääressä ja fiilis oli kaatosateesta huolimatta katossa =D
Huomenna on ohjelmassa ainakin vielä niiden viimeisimpien tavaroiden kuskaaminen, toisen kyljen vahaus + kiillotus, maston nosto, purjeen ja takakannen kaidepressujen paikoilleen virittäminen, sekä lepuuttajien ja köysien paikoilleen laittaminen. Ai niin, melkein unohdin villasukat, pipon, rukkaset, sadevaatteet, saappaat ym. lämpimät ja säänkestävät varusteet. Torstaina paatti sitten pulahtaa veteen ja kausi 2016 voi vihdoinkin alkaa! 

Hämärässä ottamani kuvat veneen sisältä eivät ole julkaisukelpoisia, joten parempia kuvia luvassa myöhemmin, kunhan kelit tästä hieman kirkastuvat. Nyt julkaisen jälleen kerran vanhoja kuvia viime veneilykauden ensimmäisistä, ainutlaatuisista hetkistä.







 













Vesisateesta ja viileydestä huolimatta toivotan teille kaikille hyvää viikon jatkoa ja hauskaa vappua!

-ansku-





tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kevätkiireitä ja kipuilua

Huhtikuu on tähän saakka sujunut niin vauhdikkaasti ja työntäyteisesti, että en ole juurikaan ehtinyt viettää aikaa koneella. Olen kyllä käynyt ihailemassa kauniita, kevään edistymisestä kertoa kuvianne ja lukemassa ihania, elämäntäyteisiä tekstejänne. Muutamiin olen jopa ehtinyt kommentoidakin, mutta aika tuntuu taas lentävän kuin siivillä ja oman paattimme sisäverhoilu-urakka on edelleenkin pahasti kesken.
Ongelmallisinta on se, ettei meillä mieheni kanssa ole juurikaan ollut yhteistä vapaa-aikaa. Lähes joka viikonloppu minä olen töissä, hän vapaalla ja arkisin minulla on ollut enimmäkseen iltavuoroja. Ne harvat yhteiset vapaat hetket on vietetty tiiviisti rannassa paatin kimpussa ahkeroiden.

Meidän pikkuinen pappakoiruus alkoi valittamaan kipua toissayönä, joten eläinklinikalle riensin sen kanssa eilen heti aamuvuorosta päästyäni. Lääkitystä lisättiin ja minä saankin jatkossa antaa sille lääkkeitä sekä suun kautta että pistoksina. Nivelrikot polvissa ja lonkissa vaivaavat ja aiheuttavat paitsi kipua, myös jäykkyyttä, joten hieman huolestuttaa, että kuinka kauan saamme vielä pikkupapan pitää luonamme.

Enpä ole itsekään parhaimmassa iskussa ja vapaapäivää täällä vietän pedissään lääkittynä lepäävän pappakoiruuden, kurkkuuni ilmestyneen kaktuksen, piinaavan päänsäryn, sekä erittäin touhukkaan ja toimintaa vaativan pentukoiruuden kanssa. Ei liene epäselvää että tämä yhtälö ei oikein toimi ;)
Viisainta lienee laittaa varsikengät jalkaan, pukea lämpimästi vaatetta ylle ja lähteä metsään samoilemaan tuon "terminaattorin" kanssa. Jospa luonnon rauhassa tepastellessa päänsärkykin helpottaisi.

Tässä muutama kesäinen kuva tuomaan toivoa vihreämmistä ja lämpöisemmistä ajoista. Parasta tässä hetkessä taitaa olla juuri se, että nuo edellämainitut ajat ovat vielä edessäpäin!

Katariinan meripuistoa, Sapokkaa ja saarimaisemaa...






























































































































Toivottavasti flunssa ei nyt iske meikäläiseen, sillä ensi maanantaina alkaa viikon loma (talviloma) jonka aikana olisi tarkoitus saada vene kuntoon ja vesille.
Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! Ja te, jotka olette jo onnellisesti aloittaneet uuden veneily- ja/tai mökkeilykauden, nauttikaa meidän urheiden uurastajienkin puolesta. Täältä tullaan kunhan keritään ;)

PS. Bloggerkin näyttää kiukuttelevan kuvien koon ja sijainnin suhteen, höh! Toivottavasti ei hirveästi häiritse teitä. Suureksi ilokseni olen saanut uuden lukijan, jonka haluankin erittäin lämpimästi toivottaa tervetulleeksi Tuuliin ja Tyrskyihin ♥ 


lauantai 9. huhtikuuta 2016

Sieluni hymyt -haaste

Ihastuttava Mirjam-Matilda heitti minulle mieluisan haasteen, jonka on alun alkaen polkaissut käyntiin Iltatähden syttyessä -blogin  Pearl Clover.

Haaste kuuluu näin:

"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat,  jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi,  jaa blogissasi tai muualla somessa, ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen. Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa – ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen – ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)"




Minut onnelliseksi tekeviä asioita on paljon, niin pieniä kuin isojakin. Tässä niistä muutamia:

- Lapseni, nuo kallisarvoisimmat ja tärkeimmät ihmiseni. Valon ja ilon tuojat.

- Kultainen kipparini. Kiltein ja epäitsekkäin tuntemani ihminen, joka on parhaan kykynsä mukaan pitänyt huolta niin omista kuin minunkin lapsista, sekä tietenkin myös minusta ;)

- Rakas siskoni ja ystäväni, joiden kanssa voin jakaa niin ilot kuin surutkin. 

- Vanhempani, jotka on antaneet minulle turvallisen ja hyvän lapsuuden, paljon rakkautta, tukea ja huolenpitoa.  Heidän ansiostaan olen jo pienestä pitäen oppinut mm. rakastamaan ja kunnioittamaan luontoa syvästi. 




- Kaunis ja ainutlaatuinen saaristomme.  Merellä liikkuessamme ajan kulku menettää 
merkityksensä ja aistit valpastuvat. Pystyn vahvasti keskittymään käsillä olevaan hetkeen ja jättämään murheet mantereelle. Esteetikkona en myöskään koskaan kyllästy merellisiin, karunkauniisiin maisemiin.












- Pieni rivitalokotimme, turvasatama, johon on aina hyvä tulla. Sen sijainti rauhallisessa taajamassa, metsän ja joen läheisyydessä, kauniiden ulkoilu- ja retkeilymaastojen äärellä. Sen takapihalla voin katseilta suojassa grillailla, ottaa aurinkoa, lueskella, nukkua vaikka pihakeinussa päiväunet, nauttia linnuista, perhosista, kasveista. Siinä saan myös toteuttaa pienessä mittakaavassa omia puutarhaunelmiani. Puulämmitteisen kiukaan lempeissä löylyissä rentoutuu ja puhdistuu niin keho kuin mieli. 











- Putput-paattimme. Se on meille enemmän kuin vain vene tai harrastus. Se on liikkuva kesäkotimme, jolla vietämme n. 6 kk:n mittaisen kauden aikana lähes kaiken vapaa-aikamme. Se on reissukaverimme, jonka kanssa koemme uusia asioita alati vaihtuvissa olosuhteissa, silti aina kauniin ja lumoavan saariston sylissä.  Se on kipparini ja minun yhteinen, todella pitkäaikainen haave, jonka toteutumisesta olen äärettömän onnellinen ihan joka päivä. 








- Luonto ja eläimet. Minulle on aina ollut tärkeää säilyttää fyysinen kosketus luontoon. Se ei onnistuisi missään suurkaupungin sykkeessä ja siksipä olenkin kotiutunut erinomaisesti pieneen, mutta merelliseen, luonnonläheiseen ja upeiden puistojen kaunistamaan Kotkaan.  













- Lemmikkieläimet. Olen mitä ilmeisimmin syntynyt eläinrakkaana ihmisenä ja varsinkin koirilla on ihan erityinen paikkansa sydämessäni.  Koirat jo itsessään ovat äärettömän viehättäviä olentoja, mutta olen onnellinen myös siitä, että koirien kautta olen saanut tutustua moniin upeisiin ihmisiin, saanut ihania, elinikäisiä ystäviä ja kokenut lukuisia unohtumattomia ja positiivisia asioita. Esimerkkinä mainittakoon, että tuskin koskaan olisin lähtenyt pohjoiseen poropaimennustestejä katsomaan, ellen olisi sellaiseen osallistunut lapinkoirani kanssa. Sekä se, että tuskin olisin myöskään löytänyt sitä kuuluisaa lapin lumoa korkeilta, tuulisilta tuntureilta ja nokipannukahvin tuoksuisilta eräkämpiltä, ellen olisi halunnut tutustua lapinkoirani kanssa sen alkuperäisiin synnyinseutuihin. 














Olen onnellinen myös monista muista asioista, kuten työstäni, siitä että aloitin bloggaamisen,  niistä lukemattomista kannustavista ja positiivisista kommenteista, joita lukijoiltani olen saanut, omasta ja läheisteni terveydestä, rakkaudesta jota itse tunnen ja jota saan osakseni...
Olen myös onnellinen huomatessani että tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään! 

Nyt on aika kaivautua vällyjen alle saunapuhtaan kipparin kainaloon, sillä huomenna on herättävä aikaisin, jotta ehdimme jatkaa veneen verhoilu-urakkaa ennen kuin iltatyö kutsuu meikäläistä.  
Ennen sitä heitän kuitenkin vielä haasteen seuraaville ihanille bloggaajille:

60-luvun nahkahousut -blogin Aliisalle
Arjen Helmiä -blogin Krisselle 
sekä 
Unelmoiden ja Haaveillen -blogin Kaisalle

Toki ihan jokainen voi halutessaan napata tämän mainion haasteen tästä mukaansa :) 



tiistai 5. huhtikuuta 2016

Vaisua vapailua

Huhtikuun ainoa vapaa viikonloppu ei sujunut lainkaan suunnitelmien mukaan, sillä mieheni niska meni jumiin, ilmeisesti haastavasta sisäverhoilu-urakasta johtuen. Varhain lauantaiaamuna iski migreeni sellaisella voimalla, ettei siinä enää mitkään lääkkeetkään auttaneet.
Jätin papparaiset (kippari ja koiruus) keskenään kotiin nukkumaan, otin energisen pentukoiran mukaan ja lähdin saarelle kävelemään ja katsastamaan samalla tietenkin jäätilannetta. Aurinko paistoi ilokseni pilvettömältä taivaalta ja lämmitti mukavasti aina hyytävän pohjoistuulen tyyntyessä.
Pari tuntia kului kuin siivillä meren rantoja pitkin tepastellessa ja lukuisia koira- ja ihmiskamuja tervehtiessämme. Istahdin pieneksi toviksi aallonmurtajan suojaisaan kivenkoloon, enkä voinut olla hymyilemättä pentukoiruuden tuulessa hulmuavalle "vauvatukalle". Untuvainen, punaruskea pentukarva on jostain syystä vaihtunut aikuisen koiran pikimustaksi turkiksi kaikkialta muualta paitsi päästä ja niskasta =D

Kotiin palattuani mies totesi ettei hänestä ole lähtijäksi rakkaan ystäväni 50-vuotispäiville ja näinhän minä sen toki ilman sanomisiakin jo hänen kalpeasta ja väsyneestä olemuksestaan. Haikein mielin laitoin tanssikengät ja mekon takaisin kaapin perukoille ja lähdin pappakoiruuden kanssa metsään samoilemaan. Pikkupapalla oli taas niin hauskaa kun se kieriskeli jokaisessa löytämässään lumikasassa, haukkui oravia ja nautti selvästi jakamattomasta huomiostani, että omatkin suupielet alkoivat väkisinkin kääntymään ylöspäin.















Veneiden talvisäilytysalueilla kävi jo melkoinen työn tohina ja korviin kantautui iloinen puheensorina. Onpa muutama paatti näillä kulmillakin jo laskettu veteen, joten onnittelut heille, ja meille muille tsemppiä kunnostuksiin sekä malttia vapaiden vesien ja laskupäivän odotteluun.

Sain Mirjam-Matildalta onnellisuushaasteen, jonka otan suurella ilolla vastaan, joten seuraava postaus onkin sitten tulvillaan onnellisuuden aiheita 

Nyt eväät kassiin ja kohti työmaata, joten heippa ja hyvää viikon jatkoa!
-ansku-