maanantai 29. helmikuuta 2016

Kaunis kaupunkikaksio

Kuopukseni täytti eilen 20 vuotta ja lauantaina hän järjesti synttärituparit ensin päivällä omalle perheelleen ja läheisilleen ja vielä illalla kavereilleen. Unohdin ottaa kuvia maukkaista tarjoiluista sekä kaikista ihanista lahjoista joita hän sai, mutta muistin sentään ottaa muutaman kuvan hänen ensimmäisestä omasta kodistaan.
Mielessäni olen jo päättänyt, että vielä jonain päivänä myös me kipparin kanssa muutamme asumaan saarelle = Kotkansaari, missä Kotkan kaupungin keskusta sijaitsee. Olisi tosi hienoa saada asunto kerrostalosta, josta olisi merinäköala ja mielellään näköyhteys myös omalle veneelle. Tämä on siis unelma joka tuskin koskaan toteutuu, mutta haaveilla saa ja pitää. Aina! :)

Kuopukseni haave tästä kaksiosta kuitenkin toteutui todella nopeasti ja suurella innolla hän on sitä sisustanut ja teettänyt pientä pintaremonttiakin. Minusta hän on onnistunut hyvin, sillä tämä valoisa, puiston laidalla sijaitseva koti on viihtyisä ja hyvin viehättävä, ihan niin kuin asukkaansakin 
















Ihan kohta tämä karkauspäivä päättyy ja samalla voimme heittää hyvästit helmikuulle, viimeiselle viralliselle talvi- kuukaudelle. Huomenna on maaliskuun, kevään ensimmäisen kuukauden 1. päivä! Nyt on aika nauttia kirkkaista, keväisistä keleistä, mutta sitä ennen maltetaan vielä nukkua yksi yö.







perjantai 26. helmikuuta 2016

Talvi tuli takaisin

Viikko sitten alkoi lumisade, joka jatkui lähes taukoamatta kolme vuorokautta. Sitä ennen maisemat näyttivät vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen keväisiltä, vaan eivätpä näytä enää! Lumikengätkin ovat vihdoinkin päässeet pihavarastosta tositoimiin ja mieheni onkin tallannut meille muutamat mukavat lenkit lähimetsään. Itse en ole ehtinyt vielä tällä viikolla kenkäilemään, sillä tämä päivä oli viikon ainoa vapaa ja siitä kului osa pakollisten velvollisuuksien hoitamiseen. Kävin aamupäivällä mm. anopin kanssa muistipolilla, kaupassa ja apteekissa, iltapäivällä kurvailin autoliikkeeseen, sillä pikkukinderini kojetauluun ilmestyi jo viime viikolla jakoavaimen kuva ja ärsyttävän kirkas oranssi SERVICE-valo. Ärsyttävä siksi, että se tietää aina rahan menoa ;)

Huomenna kuopukseni järjestää ensikodissaan tupaantuliaiset sekä 20-vuotissyntymäpäivät meille "vanhuksille" ja minäkin ehdin ennen iltavuoroon lähtöä osallistua juhlintaan. Täytyykin ottaa kamera mukaan ja napata muutama kuva lahjoista sekä tietenkin erittäin viihtyisästä pikkukodista.
Viikot tuntuvat nyt vierähtävän erityisen vauhdikkaasti ja joka vuosi helmikuu tuntuu hujahtavan ohi kuin huomaamatta. Ensi tiistaina on maaliskuun 1. päivä ja sehän tarkoittaa että vihdoinkin kevät on täällä, mikä tämänhetkisistä paksuista lumikinoksista huolimatta tuntuu todella hienolta!

Sääolosuhteet ovat vaihdelleet taas melkoisesti, joten tässä melkoisen vaihteleva kuvakollaasi menneen viikon varrelta:





"Kengänjälki" jäällä ;)









Ja sitten sitä lunta saatiin oikein roppakaupalla. Varsinainen "puutarhurin painajainen"  =D



Toivotan teille kaikille hienoja helmihetkiä ja ratkiriemukasta hiihtolomaviikkoa!  

-ansku-

perjantai 19. helmikuuta 2016

Alakulon aalloilla

Pitkään harmaana ja tasaisen tylsänä jatkuneen arjen keskellä iskee joskus varmasti meihin jokaiseen jonkinasteinen alakulo. Sen karkoitukseen on kyllä olemassa monia keinoja, joista mm. itselleni erittäin tärkeä luonto, ei nyt viimeaikoina ole ollut ihan parhaimmillaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;)

Toki ilon aiheita on elämässä lukuisia muitakin, kun niitä vain osaa ja viitsii etsiä. Aina ei vaan jaksa, eikä viitsi, vaikka osaisi. Joskus väsymys ja pienetkin vastoinkäymiset onnistuvat yhdessä luomaan sellaisen totaalisen alemmuudentunteen,  että oma elämä tuntuu paljon tylsemmältä ja huonommalta kuin lähestulkoon kaikkien muiden. Totuushan on, että koskaan ei omaa elämääsä pitäisi verrata toisten elämään, mutta alakulon iskiessä sitä niin helposti sortuu tähänkin perisyntiin, monen muun (mm. herkkujen popsimisen) ohella.

Runojen lukemisesta saan useimmiten paljon uusia ajatuksia ja oivalluksia niiden omien, usein samaa kehää kiertävien ja synkkienkin ajatusten tilalle. Olen haaveillut jo nuoresta asti, että osaisin ilmaista itseäni sekä sanoin että kuvin. Runojen kirjoittamisen taidosta en ole rohjennut edes haaveilla, mutta olen sitäkin innokkaammin lukenut toisten tuotoksia ja tässä kaksi kaunista ja puhuttelevaa runoa, joista saan ammennettua heikkoina hetkinä voimaa ja valoa.

Lakkaamatta
etsi sitä Suurta
Kieltäydy luovuttamasta!
Ole kuin aurinko
murtuvan
veden pinnalla: kimalla!
Etsi sitä Suurta,
kolua etäiset paikat
ja pimeimmät sopet
pelosta piittaamatta
on suurta etsiä Suurta,
olla ohut valonsäde
kohtaamassa suurta vettä.

-Tommy Tabermann-






Älä piilota iloa arki,
älä kätke kirkasta taivasta,
älä murskaa unelmia,
älä mykistä arkoja ajatuksia.
Näytä minulle tavallisuuden rikkaus,
pieni onni, rihkamasta irroitettu riemu.
Vie silmistäni sumu ja yö,
päästä valloilleen heleä tuuli
että ripustaisin iloni tienviitoiksi
kaikkien nähtäviksi valon pilkahdukset
-Piia Perkiö-







Nyt lähden tuijottelemaan kiukaan kirkkaana loimuavaa tulipesää ja nauttimaan löylyn lempeästä lämmöstä. Huomenna aamulla on vapaapäivästä huolimatta edessä aikainen herätys, sillä lähdemme kipparin kanssa perinteiseen, joka keväiseen tapaamme Helsingin messukeskukseen venemessuille. 
Virkistävää ja valoisaa viikonloppua! 
-ansku-

perjantai 12. helmikuuta 2016

Kaunis Katariina

Tämä kuluva viikko on ollut aika ankea monestakin syystä. Ensinnäkin meikäläisen niska ja hartiat, sekä kallonpohjan lihakset menivät niin totaalisesti jumiin, että kärsin huimauksesta ja oikeasta vuosisadan päänsärystä lähes kaksi vuorokautta. Särkylääkkeet helpottivat oloa, mutta kokonaan ne eivät onnistuneet särkyä poistamaan. Vieläkin on hieman nuutunut olo, mutta onneksi minulla on huomenna iltavuoro, joten vielä on aikaa elpyä.

Kelitkään eivät ole juuri mieltä virkistäneet, mutta kahden arkivapaan myötä olen saanut aikaa levätä ja lisäksi sain viettää tunnin yhteistä aikaa (myös vuorotyötä tekevän) kuopukseni kanssa, kun piipahdimme kaupoilla ennen hänen iltavuoroaan. Ja puhelinkeskustelu ihanan ystävän kanssa toi auringon loisteen ja lämmön hetkellisesti luokseni 

Piristin myös ihan itse itseäni ostamalla uusimman ET-lehden, jossa on hieno ja kattava kertomus kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosesta, joka on luonut Kotkan palkitut puistot. Minua hymyilytti mm. seuraava lehdessä ollut maininta: "Katariinan meripuisto, jonka maisema on taivaallisen avara." Niinpä niin, mistäpä muualta edellinen postaukseni, avaria ajatuksia, lienee innoituksen saanut ;)

Nyt höpinät sikseen ja lataamaan tämän talven ainoan aurinkoisen (ja vapaan) viikonlopun aikana ottamiani kuvia kyseisestä Katariinan meripuistosta. Parissa kuvassa näkyy pieniä osia Katariina Suuren 1700-luvulla perustamasta linnoituksesta, sekä Kotkansaaren korkeimmalla paikalla sijaitseva Haukkavuoren näkötorni, josta löytyy mm. suosittu italialainen ravintola, La Majacca.










Jäälle ei valitettavasti päästy kävelemään kuin tämän yhden kerran. Ensi talvena sitten useammin... ehkä.











Kippari sekä koiruudet tähyävät kohti ulappaa ja uutta kevättä.


Nyt lähden saunan lämmitykseen, mutta sitä ennen toivotan vielä teille kaikille hyvää viikonloppua ja
 ♥ iki-ihanaa ystävänpäivää 
-ansku- 

ps. Suureksi ilokseni huomasin, että olen saanut muutaman uuden lukijan. Tervetuloa mukaan Tuuliin ja Tyrskyihin, toivottavasti viihdytte matkassa mukana.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Avaria ajatuksia

Minulla oli viikko sitten ruhtinaalliset viisi päivää vapaata ja silloin aloitin jo kauan mielessäni muhineen projektin, jonka tarkoitus on tuoda enemmän selkeyttä ja avaruuden tuntua kotiimme. Maalaisromanttinen sisustustyylini on ollut joskus aikoinaan melko runsas ja rönsyilevä, mutta tässä viime vuosien kuluessa olen alkanut tavoittelemaan huomattavasti yksinkertaisempaa ja selkeämpää linjaa.
Samaan syssyyn olen innostunut keräämään "muutaman" kassillisen verran hyllyistä, lipastoista ja komeroiden uumenista kaikkea muutakin turhaa tavaraa. Päätin ihan vaan itsekseni, omassa päässäni, että jokainen tavara, jota ei ole vähintään kahteen vuoteen tarvittu, on turha. Mieheni saattaa tosin kaivata muutamaakin härpäkettä, mitä lie, mikäli muistaa, että meillä sellaisia on ikinä edes ollutkaan ;)
Kaikki hyväkuntoiset kirjat, lehdet, astiat, vaatteet, koriste-esineet yms. lahjoitin eläinsuojeluyhdistykselle, jonka kirppispöydälle ne päätyvät myytäväksi. Toisen roska on toisen aarre, ja mikä parasta, tällä tavalla olen omalla vaatimattomalla panoksellani mukana keräämässä varoja eläinten suojelutyöhön.

Tässä päivänä eräänä käveltyäni meren rannalle rakkaita sielunmaisemiani katselemaan, totesin että avaralta ja selkeältä näyttävät nekin. Ilmava tunnelma ja avarat maisemat, antavat tilaa ajatuksille, sekä iloa sielulle ja silmille.













Rannat ovat veden vallassa ja joissain paikoin meri on jo onnistunut lähes kokonaan vapautumaan jäiden kahleista. Talven hiljaisuus alkaa taittumaan ja päivät pitenevät vauhdilla. Voisivatko asiat enää paremmin ollakaan?