maanantai 5. joulukuuta 2016

Uusia unelmia

Joskus nuorena sitä toiveikkaana ajatteli, että elämä on todella pitkä, että sen aikana ehtii ja pääsee tekemään, näkemään sekä kokemaan valtavasti kaikkea uutta ja upeaa.
Jo kauan aikaa sitten jouduin toteamaan etten kuulu tähän tiettyyn "kastiin" vaan painin ns. omassa sarjassani. Tämä ei suinkaan johtunut siitä, ettenkö olisi ollut itseeni ja omaan elämääni tyytyväinen, vaan siitä mihin lokeroon eräät tietyt tahot minut, ja minun perheeni asettivat.

Silloin joskus se satutti, varsinkin omien lasten takia itkin monina öinä kun heitä koulussa kiusattiin. Ei ollut varaa merkkivaatteisiin, ei ulkomaanmatkoihin, eikä edes isompaan asuntoon, missä heille olisi ollut omat huoneet yms.
Lapsille oli silloin turha selittää ettei pidä välittää toisten mielipiteistä, mutta ehkäpä heistä kasvoi tämänkin vastoinkäymisen ansiosta vahvempia, mutta myös suvaitsevaisempia ja empaattisempia aikuisia. Ainakin he oppivat saman kuin äitinsäkin, että elämään voi asennoitua niin monin eri tavoin.

Unelmoinut olen siis paljon, ja aion jatkaa edelleenkin, mutta olen huomannut unelmieni muuttuneen aiempaa arkisemmiksi, vaatimattomammiksi ja monelta osin myös realistisemmiksi.
Iän tuomaa viisauttako? Ehkä kyse on kuitenkin vain siitä, että olen huomannut ajan yksinkertaisesti loppuvan kesken. Jotkut unelmat on vaan haudattava ja etsittävä tilalle uusia. Ajan, sekä myös omien resurssien rajallisuuden tajuaminen voi olla aika ahdistavaa, mutta sitähän tämä elämä joskus on.

Monesti aiemminkin elämässäni vastatuuleen kulkeneena, nostan päätäni pystympään, välittämättä tuon taivaallista toisten mielipiteistä ja lokeroinneista. Aion jatkaa jalat maassa ja pää pilvissä omaa vaatimatonta, mutta monin tavoin rikasta ja niin kovin rakasta elämääni. Toivon että myös lapseni ja heidän puolisonsa osaavat arvostaa itseään ja omaa elämäänsä muiden mielipiteistä piittaamatta ja uskaltavat kulkea kohti omia unelmiaan.












Kun laiva uppoaa
on lähdettävä uimaan
ja unelman upotessa
on pakko etsiä pohjaa
jalkojensa alle. 

Mutta päästyäsi rannalle
ala rakentaa uutta laivaa
ja etsi itsellesi uusi unelma - 
sillä haaksirikosta voit vielä
hengissä selviytyäkin,
mutta elämä ilman unelmia
ei ole mitään elämää.

-Raili Malmberg-












35 kommenttia:

  1. Viisasta puhetta, minäkin olen ajatellut ja puhunut aikuisille pojilleni juuri samoista asioista. Mielestäni lapsista kasvaa enemmän itsekkäitä ja toisia vähemmän huomioonottavia kun he saavat kaiken valmiina, eikä elämässä ole mitään vastoinkäymisiä.
    Ja tuohon aineelliseen puoleen; sinulla ja kaltaisillasi on suunnaton rikkaus luonnon kauneuden havainnoiminen ja sen jakaminen muille kauniiden kuviesi myötä. Ihminen joka ei ymmärrä tätä rikkautta jää paljosta vaille.

    Kaunista joulunalusaikaa !

    Toini Kymenlaaksosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Toini hyvin kauniista ja lohdullisista sanoistasi ♥
      Lähes koko aikuisikäni olen pyrkinyt olemaan tyytyväinen ns. ihan tavalliseen elämään ja opettaa lapsenikin iloitsemaan myös niistä ihan pienistäkin asioista.
      On ollut surullista huomata, miten monet ihmiset arvottavat toisia mm. tulojen ja omaisuuden perusteella.
      Asenne ratkaisee tässäkin asiassa ja loppujen lopuksi vain sillä on merkitystä, kuinka hyvänä itse omaa elämääni pidän. Silloin ennen murehdin tyttöjeni puolesta, mutta nyt kun he elävät jo omillaan, niin voin vain toivoa heidän olevan omilla valitsemillaan elämänpoluillaan tyytyväisiä ja onnellisia.
      Kiitos samoin sinulle ihanaa joulunalusaikaa ♥

      Poista
  2. ♥♥ miten ihanasti kirjoitettu. ♥♥
    Itsekkin olen herkkä haaveilija ja mieleen on tullut tuo elämän rajallisuus. Ehkä juuri miehen sairauden myötä. Mutta haaveilen edelleen...sellaisesta, joka on vielä mahdollista toteutua. Ihminen, jolla ei ole unelmia...hänellä ei ole mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hannele! Löysin vasta hiljattain sinut ja ihastuttavan blogisi, joten olin tähän asti täysin tietämätön miehesi vakavasta sairaudesta. Kävin lukemassa postauksiasi aiheesta sekä muutamia muitakin, ja täytyy sanoa että ei ole silkkihansikkain sinuakaan tässä elämässä kohdeltu. Itse olen, ikävä kyllä, ollut huomattavasti useammin vieraana hautajaisissa kuin esim. häissä, joten elämää olen oppinut todellakin arvostamaan suuresti.
      Ehkäpä minua juuri sen takia niin paljon kiukuttaa ja harmittaakin se, miten jotkut kehtaavat arvottaa toisia epäolennaisten asioiden perusteella, kuten esim. omaisuus tai ammatti.
      En pidä yhtään siitä, että minua arvostellaan ja moititaan tekemistäni valinnoista, koska en itsekään niistä valita. Päinvastoin, olen ollut elämääni tyytyväinen jo todella pitkään, ja toivon että "päivittämällä" vanhoja unelmiani hieman realistisempiin, jotkin niistä vielä jopa toteutuvat ;)
      Kiitos sinulle, toiselle herkälle haaveilijalle ♥

      Poista
    2. Sama täällä....harmittaa miten toiseille on raha ja omaisuus niin tärkeää. Omassa suvussanikin suuremmalle osalle..:)
      Minulle on tärkeintä, että on koti, että lapsemme ja lapsenlapset ovat terveitä ja onnellisia. Löytäneet paikkansa tässä kovassa maailmassa.
      Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle♥

      Poista
    3. Samoja asioita itsekin pidän tärkeimpinä. Eikä siinä mitään, toki pitää olla ylpeä menestyksestä ja saavuttamistaan asioista, mutta myös toisenlaisen arvomaailman omaavia pitäisi pystyä yhtälailla kunnioittamaan kuin itsensä kaltaisia.
      Pidetään päät pystyssä ja ollaan ylpeitä omista arvomaailmoistamme ja kultaakin kalliimmista rakkaistamme ♥
      Kiitos vielä Hannele ja oikein ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle ♥

      Poista
  3. Luulin, että matkustelen paljon aikuisena! Mitä vielä! Viime kerrasta on yli 10 vuotta. No, ehkä syksyllä pääsen pienelle reissulle. En myöskään ikinä halunnut asua etelässä ja täällä sitä on kökitty 26 vuotta! Ei se elämä yleensä kai kulje niinkö kuvittelee. Ajattelin, että minulla on korkeintaan kaksi lasta...neljä niitä nyt on! Kissojen määrän sentään arvasin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihan sama juttu meikäläisellä =D
      Minua juuri hiljattain arvosteltiin tekemistäni valinnoista, sekä siitä, miten köyhää elämää vietänkään. Voisimme toki myydä vaikka veneen ja tehdä siitä saatavilla rahoilla tosi monta ulkomaanreissua, mutta kun me ei haluta! :)
      Itse haaveilen edelleenkin asunnosta merinäköalalla, mutta ehkäpä se vielä joskus toteutuu, ainakin jos tyydyn yksiöön ;)
      Haaveilin myös joskus suurperheestä, vaan sitten eivät raskaudet ja synnytykset sujuneetkaan ihan niinkuin kuvittelin, joten minulla on yksi enkelityttö, ja kaksi aikuista tytärtä, sekä maailman paras, kohta 2kk:n ikäinen tyttärenpoika =D
      Ihana sinä ja ennalta-arvaamaton elämä! Toisaalta, olisihan se ihan kamalaa jos tietäisimme kaiken mitä tuleman pitää. Kiitos Tillariina ihanasta, ilahduttavasta kommentistasi ♥

      Poista
  4. Lapsesi varmasti ymmärtävät nyt aikuisina miten vahvan henkisen pääoman olet heille antanut, jolleivat merkkivaatteissa olekkaan kulkeneet.
    Tässä vaiheessa kun tietää että elämää on huomattavasti vähemmän jäljellä kuin edessä, niin sitä miettii monesti, mitä on ollut ja mitä tuntematon tulevaisuus tuo tullessaan.
    Sitä voi vaan ihmetellä, miten nopeasti nämä vuodet ja vuosikymmenet ovat vierineet.
    Aika monta asiaa tekisin toisin, hyvin moneen asiaan olen tyytyväinen.
    Olemme molemmat ymmärtäneet sen millainen voimavara luonto on, sen näkee jo näistä kuvissasi.
    Hyvinvointia tuova asia voi olla hyvinkin pieni, jokin pieni ihme, vaikkapa ikkunan jääkukkanen :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten paljon parempi paikka tämä maailma olisikaan, jos kaikki ajattelisivat kuten sinä ♥
      Meidän kaikkien tulisi kohdella toinen toistamme tasavertaisina ja pystyä näkemään ensisijaisesti toistemme sieluun ja sydämeen. Kuten edellisessä postauksessa vihjasin, olen tavannut vain muutaman todella valovoimaisen ihmisen, eikä heidän valtava karismansa johtunut todellakaan heidän kauneudesta tai komeudesta, tai maallisesta mammonasta. Se oli jotakin paljon suurempaa ja syvempää...

      Pakko myöntää että joskus tulevaisuus hieman pelottaa. Itseäni varsinkin terveydelliset asiat joskus huolestuttavat ja tulee ajateltua, että mitä sitten jos en enää pääse metsään, merelle, tai ylipäätään ulos kotoani ilman apua. Parempi varmaan kun ei ajattele koko asiaa ;)
      Luonto on todellakin valtava voimavara ja me olemme sen oivaltaneet. Hyvä me! :)
      Ensimmäinen lauseesi sai jo heti silmäkulmani kostumaan. Kiitos Vikki ♥

      Poista
  5. Ihana kirjoitus, Ansku ♥ Ja kyllä - sitä iän tuomaa viisautta se on :) Kun kasvaa huomaamaan, että ei edes haittaa, että jotkut unelmat jäivät toteuttamatta... että niitä ei varmasti edes olisi tarvinnut, ja että niiden toteutumatta jääminen onkin tehnyt tilaa jollekin muulle tärkeämmälle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti!! Noo, ehkäpä voin myöntää että on siinä varmaankin ripaus sitä iän tuomaa viisauttakin ;)
      Onnistuit kyllä täydelisesti lukemaan ajatukseni. Unelmia on ollut jos jonkinlaisia, ja joistain olen joskus postannutkin, mutta mikä parasta, yhtään ei haittaa vaikka suurin osa niistä on edelleen toteutumatta. Ne ovat sitäpaitsi jo aikaa sitten ehtineet vaihtua uusiin, entistä hullumpiin =D
      Kiitos Anu ♥

      Poista
  6. Hyvä, tärkeä kirjoitus. Äitinä sitä yleensä murehtii, jos ei voi tarjota lapsilleen sitä kaikkein parasta ja hienointa, mistä saattaa itsekin unelmoida, mutta välillä mietin myös niin päin, että jos nämä joskus toivomani saavuttamattomat asiat olisivatkin mahdollisia, tulisi äkkiä varmasti tilalle uusia entistäkin isompia tavoitteita, joita ei kuitenkaan pystyisi toteuttamaan. Kehä on siis loputon. Siksi minäkin olen mieluummin yrittänyt opetella tyytymään siihen, mitä on ja unelmoimaan realistisista asioista, joita ihan oikeasti voimme saavuttaa. Ja samoin uskon, että vaatimattomuus myös nöyristää ihan terveellä tavalla - onhan lapsen onnellisuus kuitenkin ihan muista asioista kuin maallisuuksista kiinni. Rajansa tietysti "kurjuudellakin", eli köyhyysrajalla elävillä on aivan taatusti paljon huolia ja ihan perusselviytyminen vie ihmiseltä hirmuisesti energiaa. Lapsien takia sitä erityisesti toivoo, että pysytään elämänsyrjässä kiinni ja voidaan edes joistakin unelmista pitää kiinni toteutumisen toivossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitinä sitä taitaa murehtia monestakin asiasta, ja aika paljon turhastakin ;)
      Olen toki unelmoinut hienoistakin asioista, mutta elämä kun ei kulje käsikirjoituksen mukaan, niin olen sitten muuttanut omaa asennoitumistani asioihin. Pakko myöntää, että se ei ihan helposti ole aina tapahtunut, mutta askel askeleelta ja kohti uusia unelmia :)
      Todella hieno kommentti, täynnä viisaita ajatuksia ♥
      Kohtuus kaikessa, niin hyvässä kuin pahassakin. Työttömyysvuosinani, sekä kaksivuotisen, tiivistahtisen opiskelu-urakkani aikana emme kovin kaukana köyhyysrajasta olleet, mikä aiheutti valtavaa stressiä ja minussa itsessäni myös häpeää, sekä huonommuuden tunnetta. Nyt asiat ovat taloutemme kannalta paljon paremmin ja toki työelämässä mukana oleminen vaikuttaa positiivisesti myös itsetuntoon :)
      Onneksi pystyimme sinnittelemään, eikä venettäkään tarvinnut laittaa myyntiin, joten yksi 7 vuotta sitten toteutunut unelmamme elää yhä!
      Kiitollinen ja onnellinen osaan olla tänä päivänä todella pienistäkin asioista. Tässä kun näitä teidän kommentteja nyt olen lukenut ja niihin vastaillut, niin olen alkanut epäilemään, että jospa tämä minun tyytyväisyyteni onkin se mikä joitakin ihmisiä ärsyttää ;)
      Lasten takiahan sitä on valmis tekemään ihan mitä vaan ja ainahan sitä toivoo lapsilleen parempaa elämää kuin mitä itsellään on ollut. Tai niin ainakin minä hartaasti toivon.
      Kiitos Pilvi viisaista sanoistasi! Jatketaan unelmointia ja toivotaan joidenkin vielä toteutuvankin :)

      Poista
  7. Wau, mitä kuvia. Varsinkin tuo "taustakuva"!
    Itse olen neljälapsisesta perheestä, emmekä ole pahemmin matkustelleet. Sukulaisten luona ympäri suomea. En koe että olisin jäänyt jostakin vaille. Minulla on ihanat sisarukset ja rakastavat vanhemmat. Ja, nyt oma perhe, mies ja kolme poikaa. Mitä vielä voisin toivoa? Muistn kuinka nuorena pyysin Leviksiä, äiti vastasi että laske hinta neljällä. Levikset jäi saamatta. Mutta, en ole koskaan ilman vaatteita kulkenut. :)
    Tiedän mitä tarkoitat ja mitä on, kun koulussa kiusataan. Tiedän mitä on kun perheessä on työttömyyttä ja omakotitalo joudutaan myymään. Tämä kaikki on kasvattanut minua juuri tälläiseksi kun olen.
    Halauksin ja rauhallista Itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taustakuva on tämän vuoden tammikuussa otettu Katariinan meripuistosta. Jos haluat nähdä lisää kyseisenä päivänä otettuja kuvia, niin postaus on nimeltään Halon häivähdys :)
      Voi Kaisa, sinäkin olet koulukiusaamisen uhri. Ikävä oli kuulla muistakin vastoinkäymisistä elämässäsi ♥
      Niin kai se sitten kuitenkin on, että nimenomaan ne vastoinkäymiset vahvistavat ja voisiko sanoa "jalostavat" meitä, toki vain tiettyyn rajaan asti.
      Alan oikeasti uskoa, että lukijani koostuvat erityisen fiksuista, sydämellisistä, avarakatseisista ja mitä ihanimmista ihmisistä. Olen äärettömän iloinen ja kiitollinen teistä jokaisesta!
      Kiitos myös sinulle Kaisa jokaisesta sanastasi. Avoimmuutesi kosketti ♥
      Halaus sinne sinulle ja ihanaa itsenäisyyspäivää teidän koko perheelle!

      Poista
  8. Hieno jakoskettava kirjoitus! Aika monta unelmaa olemme mieheni kanssa saaneet toteutettua. Tärkein niistä tietysti on kaksi hienoa tytärtä jotka nyt kasvattavat omia lapsiaan elämää varten. Oma koti ja mökki ollaan myös saatu kovalla työllä ja vähillä rahoilla hankittua. Nyt alkavat velat olla maksettuja, mutta eipä tuo rahatilanne kuitenkaan parantunut ole kun olemme molemmat eläkkeellä nykyään ja tulot ovat sen myötä melkeinpä puolittuneet. Mutta siitä, että olemme jo 47 vuotta yhdessä olleet, olemme joka päivä kiitollisia. Elämän lyhyyden ymmärtää vasta näin vanhempana. Nuorena sitä odotti että koska se elämä oikein tosissaan alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän elämän rajallisuuden tajusin oikeastaan jo aika "nuorena" hyvästellessäni ihan liian aikaisin ja ihan liian monia menehtyneitä ystäviä ja läheisiä. Mitään ns. ikäkriisejä minulla ei ole koskaan ollut, mutta melkoisen vahva elämännälkä ja kiitollisuus jokaisesta uudesta päivästä on jäänyt itämään ja näin iän myötä aina vaan kasvanut.
      Voi miten ihanaa että olette yhteistä tietänne kulkeneet jo kokonaiset 47 vuotta! Ja mitä ilmeisimmin erittäinkin onnellisina, mikä jo sinänsä kertoo teistä kummastakin aika paljon ♥
      Itse olen täysin epäonnistunut ensimmäisessä avioliitossani, tai miten sen nyt ottaa. Sainhan kaksi hienoa tytärtä, joista olen äärettömän onnellinen ja ylpeä!

      Minä elin nuorempana ns. sitku-elämää ja ajattelin että sitten se elämä ihan tosissaan alkaa kun sitä ja tätä tuota tapahtuu.... onneksi melko pian tulin kuitenkin järkiini ;)
      Meillä on vähän sama tuon paattimme kanssa kuin teillä mökin kanssa. Pitkään siitä haaveiltiin ja säästöpossua yritettiin sitkeästi lihottaa, mutta lopulta me "köyhätkin" saimme tämän unelman toteutettua. Nykyään mieheni naureskelee kun rahaa ei edelleenkään jää yhtään säästöön, että eihän se ole harrastus eikä mikään, joka ei kaikkia rahoja vie =D
      Kiitos Krisse kauniista sanoistasi. Ilahdutit kommentillasi jälleen kerran suuresti. Iloista itsenäisyyspäivän iltaa sinne teillekin ♥

      Poista
  9. Voi Ansku, miten kaunis kirjoitus, rehellinen ja aito, jonka vain ajatuksiltaan ja arvomaailmaltaan hyvin rikas ihminen voi kirjoittaa. Paljon samalaisia ajatuksia minullakin - olen saanut kasvaa lempeässä lapsuudenkodissa, jonka arvomaailman olen yrittänyt periyttää omille lapsilleni. Sen olen oppinut, että parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia, sydämenviisautta ei voi opiskella, sitä ei voi tilata tai ostaa.
    Kuvasi ovat taas kerran pysäyttävän kauniita!
    Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle ihana!
    Halauksin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omilta vanhemmiltani olen perinnöksi saanut mielestäni oikean ja rikkaan arvomaailman, jota myös olen omille tytöilleni yrittänyt periyttää :) Rahaa ei ole ollut koskaan tuhlattavaksi myöskään lapsuudenkodissani, mutta silti koin että sain elää hyvää ja yltäkylläistä elämää.
      Kiitos Ellis todella ihanista sanoistasi ♥
      Epäröin ja mietin tosi pitkään ennen kuin painoin julkaise-nappia. Nyt ei enää yhtään kaduta että uskalsin tämän tekstin julkaista, kiitos sinun ja muiden sydämellisten lukijoideni.
      Lämmin halaus luoksesi ihanainen ja hyvää itsenäisyyspäivän iltaa ♥

      Poista
  10. Hei ! Blogissani olisi sinulle tunnustus :-) Ehtisitkö poikkeamaan blogissani ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Kiitos kovasti tunnustuksesta, täytyypä käydä kurkkaamassa :)

      Poista
  11. Viisaita sanoja. Olen itse oppinut monen vastoinkäymisen kautta, että ilo ja onni piilevät pienissä asioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla, että tämä elämänkoulu on se pisin ja paras opinahjo, josta ei koskaan valmistuta ;)
      Kiitos kovasti sinulle Sussi ♥

      Poista
  12. Voi Ansku,tämä kirjoituksesi oli upea!
    Mikä onkaan elämässä tärkeämpää, kuin sydämen hienot arvot!Kun ne peritään ja annetaan eteenpäin omille lapsille.
    Minunkaan lapsuudenkodissani ei rahalla retosteltu.Vaatteita sisareni kanssa saimme ehkä pari kertaa vuodessa, siihen akuuttiin tarpeeseen.Ei ollut hienoja leluja ja härpäkkeitä.
    Mutta saimme vanhemmiltamme paljon enemmän. Rakkauden luontoon, taiteeseen ja musiikkiin.Taidon toisen ihmisen kunnioittamiseen ja arvostukseen,huomioon ottamiseen.
    Ei ollut väliksi, kun ei saanut uutta, koska opetettiin kuinka vanha,patinoitunut ja ruosteinen on kaunista.
    Koulussa kun kiusattiin, koska minulla ei ollut muotifarkkuja,osasin pistää entistä persoonallisempaa päälle ja kuljin pystyssäpäin "meidän perheen tyylisenä.
    Mummulassa oppi säästämään vettä, se ei ollut mikään itsestäänselvyys, kun se tuli kaivosta.Kaikki kierrätettiin ja käytettiin hyödyksi.
    Kreikan vuosien jälkeen yksinhuoltajana,välillä työttömänäkin, välillä kahta työtä tehden.Koko kodin irtaimisto kirpparilta hankittuna.
    Tässä kohtaa elämääni minäkin tein valintani,jota muut ihmettelivät.Olisin ollut oikeutettu ex-mieheni omaisuudesta puoleen.Tunsin, ettei minulla ollut oikeutta pistää häntä myymään mitään,mikä oli ollut hänen suvullaan kauan, kovalla työllä hankittu, jotta hän olisi minulle pystynyt puolet antamaan.Lähdin, kuin tulinkin.Parin kapsäkin kanssa.Lapseni perivät isänsä joku päivä,se riittää minulle.Varmasti olemme niin hyvissä väleissäkin nyt valintani vuoksi.
    Minunkin lapsilleni kelpaa käytetty,kun siihen on aina totuttu.
    Tyttäreni ostaa melkein kaiken käytettynä omassa elämässäänkin,pidän siitä.Se osoittaa, ettei merkit ja kulutusmuoti kiinnosta seuraavaakaan sukupolvea suvussamme.
    Mutta lapseni osaavat arvostaa luonnon kauneutta,auttaa apua tarvitsevaa ja ovat erittäin eläinrakkaita ja huomaavaisia.
    Kyllä meillä Ansku on paljon rikkautta elämässämme!Sinulla ihanat lapsesi ja minulla omani.
    Minullakaan ei todellakaan olisi varaa pitää vuorotteluvapaata,jos ajattelin kaiken rahan kautta.Mutta ei pelota, koska olen tottunut tulemaan niin vähällä toimeen.Ei ole suunnitteilla kiertää maailmaa ympäri.Maalla mummulassa tuo aika tulee kulumaan pieniä,ilmaisia elämän ihmeitä ihastellessa.Ja isoja,isoja ja kaikkea kaunista unelmoiden.! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän upeaan kommenttiisi ei ole enää mitään lisättävää!
      Kaunis kiitos sinulle näistä sanoistasi ja haluan sanoa että minun mielestä sinä olet kyllä todella upea ja sydämellinen ihminen, Olen valtavan iloinen että tiemme kohtasivat täällä blogimaailmassa. Olet oikea aarre. Kiitos Mirjam-Matilda ja oikein ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle ♥
      ps. Unelmointia ei unohdeta koskaan ja nautitaan näistä rikkauksista ja rakkauksista joita meillä molemmilla on elämässämme :)
      pps. vähällä täälläkin toimeen tullaan, koska vähemmän työtä, on vähemmän rahaa, mutta enemmän aikaa ja elämyksiä ♥
      Halauksia ja lämpöisiä ajatuksia luoksesi!

      Poista
    2. <3 Lisäisin vielä, että ainoa suru minullakin edessä olevan elämän rajallisuus.
      Kun täältä upeasta maailmasta on sääli joutua poistumaan,näistä omista pienistä ihanista hetkistä nauttimasta...
      Kiitos sinulle Ansku sanoistasi ja halauksia sinnekkin ja ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa! <3

      Poista
    3. Positiivista tässä elämämme rajallisuuden tiedostamisessa (hetkittäisestä ahdistuksesta ja surusta huolimatta) on se, että se saa meidät yhä tarkemmin miettimään ajankäyttöämme ja mahdollisesti järjestelemään uudelleen elämänarvojamme. Meillä ei ole enää ns. varaa ajatella että teenpä tämänkin sitten joskus myöhemmin ;) Elämme vahvasti tätä päivää ja osaamme tarttua hetkeen. Vuorotteluvapaasi on hieno esimerkki unelmien toteuttamisesta huolimatta rahavarojen vähyydestä, jos näin voi sanoa. Olen vilpittömästi onnellinen puolestasi! Iloista illanjatkoa sinulle sielunsiskolleni ♥

      Poista
  13. "Toteutumaton unelma ei koskaan petä!" Minulle tuo sanonta on ollut hyvin lohduttava ja tyytyväisyyttä lisäävä tieto aivan lapsesta asti. Toki olen unelmoinut myös asioita jotka olen taistellut todeksi, mutta aika monet niistä on toteutuessaan poikenneet unelmistani melkoisesti.

    Ansku, Sinä osaat nähdä kauneuden tuulessa ja tyynessä, osaat käsitellä iloja ja suruja - minä unelmoin niistä taidoista!

    Voimaa arkeesi ja unelmiisi!

    - Kiiruspakolainen -

    VastaaPoista
  14. Voi miten ihana kuulla sinusta taas pitkästä aikaa :)
    Kiitos! Täytyykin painaa pysyvästi mieleen tuo ensimmäinen lause.
    Kyllä ovat unelmat minullakin vaihtuneet ja muuttaneet totaalisesti muotoaan tässä vuosien varrella, osin olosuhteiden pakostakin. Useammin lienee kyse ollut kuitenkin siitä, että se unelma ei ole (syystä tai toisesta) enää tuntunut edes tavoittelemisen arvoiselta. Silloinhan se on syytä unohtaa ja etsiä tilalle vähintään yksi uusi ;)

    Taas kerran kosketit ja myös yllätit kauniilla sanoillasi. Kiitos!
    Uskon myös sinun oppivan sen oman, itsellesi oikean tavan käsitellä niin iloja kuin surujakin ja löytää kauneutta sieltäkin, mistä se ei ole niin itsestäänselvästi tai helposti löydettävissä.
    Valoa ja iloa askeliisi ♥

    VastaaPoista
  15. Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäsit! Kiitos kovasti Satu ♥

      Poista
  16. Hieno postaus! Vaikean ja erilaisen lapsuuden itse kokeneena olen ollut kova unelmoimaan. Luin paljon ja siirryin lukemiseni myötä erilaiseen elämään kuin mitä minulla oli.
    Elämä kantoi, en tiedä, toteutuivatko unelmani, mutta nyt on hyvä olla.
    Haluan kertoa samalla minua paljon vanhemman serkkupoikani Heikin tarinan. Heikin isä kuoli sodan loppuvaiheessa ja Heikin äiti kuoli tuberkuloosiin pojan ollessa viisivuotias. Heikin täti kasvatti pojan oman ison perheen jatkeena. Heikki menestyi hyvin koulussa ja pääsi stipendien turvin kouluttautumaan aika korkeallekin. Heikillä on tapana sanoa, että hänen elämänsä alkoi miinusmerkkisenä, mutta sinnikkyydellä ja positiivisuudella hän pääsi elämässä eteenpäin.
    Näin se on, niillä mennään, mitä on annettu.
    Koskettava oli kirjoituksesi, se sai minut muistelemaan.
    Iloa ja unelmia sinulle, ystäväiseni!
    Ihanaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni oli hyvä lapsuus ja vanhempamme onnistuivat kasvattamaan meistä lapsista suvaitsevaisia, empaattisia, peruspositiivisia ja ystävällisiä, mutta myös melkoisen voimakkaita ja ehkä hieman erikoisiakin persoonia. Nämä luonteenpiirteet tuntuvat ärsyttävän melko monia, syystä tai toisesta :(

      Taidan olla edelleenkin joidenkin asioiden suhteen liian "sinisilmäinen" ja olen myös äärettömän hyväntahtoinen, avulias ja ystävällinen ja näiden luonteenpiirteideni takia olen huomannut monesti tulleeni ns. hyväksikäytetyksi niin työelämässä kuin ystävyys- ja parisuhteissakin.

      Saamani kasvatus on ristiriidassa saamaani kohteluun ja se jos mikä on ollut monesti vaikea pala nieltäväksi. En olekaan kelvannut juuri tällaisena kuin olen, vaan minua on kohdeltu kuin "alempiarvoista" mitä en ollenkaan ymmärrä, edelleenkään.
      Kiitos ihana ystäväiseni kommentistasi, kiitos että kerroit Heikin tarinan ♥
      Jatketaan unelmointia ja haaveilua. Nautitaan elämästä tällaisena kuin se on. Tässä hetkessä on hyvä olla ♥
      Ihanaa joulun odotusta sinullekin!

      Poista