torstai 6. lokakuuta 2016

Valoa ja väriä

Lähes kaksi vuotta sitten kirjoitin postauksen hidastuneesta elämästäni, johon kuului mm. vähemmän työtä, vähemmän rahaa ja vähemmän hankintoja. Syy miksi tätä postausta muistelen on se, että hallitus aikoo nyt alentaa vanhuspalveluiden hoitajamitoitusta, mikä tarkoittaa mm. sitä, että vanhusten saaman hoidon taso laskee, työn kuormittavuus kasvaa, ja meille hoitajille on töitä tarjolla aiempaa vähemmän. Minunkin työllisyystilanteeni saattaa siis jälleen kerran muuttua huonompaan suuntaan.

Toinen tärkeä syy, miksi halusin tuoda tämän kyseisen postauksen uudelleen esille, ovat ne lukuisat, todella valoisat ja voimaannuttavat kommentit, joita teiltä ihanilta ihmisiltä silloin sain, ja olen koko reilun kolmevuotisen blogihistoriani aikana saanut. Huolimatta peruspositiivisuudestani, on minun myönnettävä, että ihan aina en ole jaksanut etsiä jokaisesta asiasta niitä valoisimpia puolia. Joskus sitä vain näkee pelkkää harmaata tai mustaa, vaikka kuinka yrittäisi etsiä valoa ja värejä.

Näitäkin harmaana ja tuulisena päivänä otettuja kuvia kun katsoo, niin väriä ja valoa löytyy, kun vaan pysähtyy ja osaa katsoa sillä oikealla, optimistisella näkökulmalla. Siten yritän jatkossakin suhtautua elämään, sekä nähdä nämä eteeni heitetyt haasteetkin. Kiitos että olette olemassa, ja kiitos että kuljette kanssani myös sillä kadun varjoisammalla puolella 





















Ystäväni, 
ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa,
eivät löydä perille
kulkematta käsi kädessä,
miten kaukana
toisistaan kulkevatkaan. 

-Tommy Tabermann-



17 kommenttia:

  1. Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus, nämä ovat surullisia päätöksiä/suunnitelmia ja niin kovin lyhytnäköisiä :( Myötätuulia omaan työhösi ja elämään muutenkin, Ansku ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nunu ♥
      Monien vanhusten tämänhetkinen tilanne, varsinkin kotihoidossa, lähentelee jo heitteillejättöä. Miten heidän sitten käy, jos tämä uusi hoitajamitoitus astuu voimaan? Entä miten käy hoitajien työssäjaksamisen?
      Minua myös loukkaa, kun jotkut moittivat meitä hoitajia laiskoiksi ja väittävät että istumme vain kahvilla ja surffaamme netissä.
      Toivotan jokaisen arvostelijan tervetulleeksi tekemään kanssamme tätä alipalkattua ja aliarvostettua, vastuullista ja vaativaa työtä. Olen nimittäin aika varma, että suurimmalla osalla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, mitä kaikkea tämä työ pitää sisällään, ja kuinka paljon aikaa näihin kaikkiin tehtäviin kuluu, ainakin jos ne tehdään laatukriteereiden mukaan ja eettisyyttä noudattaen.
      Turhauttaa, harmittaa ja väsyttääkin jo tämä jatkuva vastatuuleen soutaminen ;)
      Kaikesta huolimatta, kiitos vielä sinulle Nunu, ja ihanaa viikonloppua ♥

      Poista
  2. Jos hallitus toteuttaa suunnitelmansa, tilanne yksinkertaisesti räjähtää käsiin. Hoitajia ei tällä hetkelläkään ole riittävästi, ja iäkkäiden osuus väestöstä vain kasvaa.

    Voimia arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! On todella uskomatonta että tällaista edes suunnitellaan. Mekin olemme saaneet "taistella" läheisillemme kotiapua, jotta he pärjäisivät edes välttämättömistä päivittäistoiminnoista. Meillä kaikilla ei myöskään ole mahdollista jättäytyä pois työelämästä ja ryhtyä omaishoitajaksi.
      Ihmisarvoisen elämän takaaminen jokaiselle pitäisi olla suomen kaltaisessa sivistysvaltiosa itsestäänselvyys, vaan eipä taida enää jatkossa olla.
      Kiitos Sussi ♥

      Poista
  3. Olipa mukava lukea ajatuksiasi, jotka ovat suurelta osin kuin omiani. Luin vanhemman postauksesi jo toistamiseen, sillä ensimmäisellä kerralla en ehtinyt kommentoida. Olet selvästi sukulaissielu, kuten Vihervaaran Anna sanoisi. :)

    Vaikka meille hidastaminen oli alunperin tarkoitushakuista ja tietoista ratkaisujen tekemistä, silti uusi elämämme Airisrannassa sisälsi monia yllätyksiä, joita ei olisi mitenkään osannut ottaa huomioon, kun muutosta mietimme. Tiesimme, että toimeentulo muuttuisi, mutta sitä, kuinka radikaalisti, emme olisi kuuna päivänä osanneet arvata. Tiedän siis epätoivon ja pelonkin tunteet, joita taloudellisen tilanteen muuttuminen yhtäkkisesti aiheuttaa. Jouduimme aloittamaan yritystoiminnan täysin vieraalla alalla, eikä toimeentulo ole vieläkään turvattu, koska säännöllisiä tuloja ei ole. Toisaalta halusinkin elämän, joka olisi yksinkertaista ilman jatkuvaa ostelua ja matkustelua, jolla monesti jotakin tyhjää kohtaa elämässään yrittää täyttää.

    Allekirjoitan täysin ajatuksesi siitä, kuinka loppujen lopuksi vähään voi tyytyä, ja kuinka pienistä asioista saa ison ilon. Luonnosta saan voimaa ja iloa käsittämättömän paljon, ja aina tulen huoltenkin keskellä siihen lopputulokseen, että tekisin samat ratkaisut uudelleen. Jatkuva huoli on tietysti kuluttavaa, ja yritän itsekin ajatella asioiden hyviä puolia, vaikka aina se ei olekaan kovin helppoa, kuten sinäkin totesit. :)

    Meillä muuten tytär valmistuu nyt syksyllä lähihoitajaksi, ja miettii myös tulevia työmahdollisuuksia. Täällä on siis peukut pystyssä teidän kummankin puolesta, että riittävästi alan töitä löytyisi myös tulevaisuudessa. Mukavaa ja voimaannuttavaa viikonvaihdetta sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi todella lämminhenkisestä ja kannustavasta kommentistasi ♥

      Tietoisen valinnan tein itse asiassa minäkin jo vuonna 2007 irtisanoutuessani vakituisesta työsuhteesta Espoossa ja muuttaessani mieheni työn perässä tänne Kotkaan. Monet sanoivat että olen hullu, jotkut totesivat olevansa kateellisia, kun uskalsin hypätä "oravanpyörästä".

      Vaikeuksista, lähinnä taloudellisista, huolimatta (joita en päätöstä tehdessäni osannut ajatella) en edelleenkään kadu päätöstäni. Nykyiset tulomme ovat vain murto-osa Espoon aikaisista, mutta menotkin ovat pienentyneet. Elämä on yksinkertaistunut, mutta samalla elämänlaatu on ehdottomasti parantunut. Sanonta "vähemmän on enemmän" pitää todellakin paikkansa.

      Nuorille, ammattitaitoisille ja motivoituneille hoitajille löytyy aina töitä! Lämpimät terveiset tyttärellenne. Tätä työtä tehdään pienellä palkalla, mutta suurella sydämellä :)

      Uskon että itsekin taas tästä(kin) tilanteesta jollain lailla onnistun luovimaan selville vesille. Täytyy myös niillä synkimmilläkin epätoivon hetkillä vaan yrittää luottaa ja uskoa siihen että elämä kantaa ja kaikki asiat järjestyvät lopulta parhain päin.
      Kuten Sussikin kommentissaan totesi, iäkkäiden määrä kasvaa entisestään, joten hyville hoitajille löytyy kyllä töitä. Täytyy siis myös luottaa itseensä ja olla ylpeä omasta ammatistaan ja ammattitaidostaan :)

      Täällä olen veneellä kipparin ja koirien kanssa Kirkonmaan saaren idän puoleisilta tuulilta suojassa olevassa laiturissa. Saunassa kävimme pari tuntia sitten ja kohta lähdemme otsalamppujen valossa koirien kanssa pienelle iltakierrokselle.

      Tuulen ja meren kohinaa kuunnellaan, nautitaan ympäröivästä luonnosta. Elämä on tässä ja nyt, emmekä kaipaa siltä mitään enempää.

      Mukavaa ja voimaannuttavaa viikonvaihteen jatkoa myös sinulle, sukulaissielulleni, sekä läheisillesi sinne ihastuttavaan Airisrantaan ♥

      Poista
  4. Tuo hallituksen suunnitelma on ihan järjetön. Jo nyt hoitajia on aivan liian vähän ja muutenkin työ on entistä raskaampaa, vanhukset huonokuntoisempia. Tai, ainakin täällä meillä entiset ns vuodeosastopotilaaat ovat vanhainkodeissa. Työ siis muuttunut mielestäni enemmän sairaanhoidolliseksi.
    Toivottavasti saat pitää työpaikkasi ja tämä hallituksen suunnitelma jää suunnitelmaksi!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa. Entistä huonokuntoisempia vanhuksia on yhä enemmän, ihan jo siitä syystä, että ihmiset elävät entistä pidempään, mutta kroonisten ja etenevien sairauksien takia, he tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa ja apua lopulta kaikissa päivittäisissä toimissa. Ilman apua ei heistä moni pääsisi edes vuoteesta ylös, puhumattakaan peseytymisistä, pukeutumisista, lääkkeiden otosta, liikkumisesta jne.

      Vakituista työsuhdettahan minulla ei ole, vaan teen sijaisuuksia, joten huoli keikkojen vähenemisestä henkilöstön vähentämisen myötä on aiheellinen. Haluan uskoa, että minulta eivät työt lopu, ja vaikka hieman vähemmän keikkoja olisikin jatkossa tarjolla, niin pärjäämme kyllä, kun vaan kiristämme kukkaron nyörejä entisestään.

      Tämänhetkinen työnantajani on ollut minulle kuin lottovoitto. Olen saanut tehdä pitkiä sijaisuuksia ja olla mukana tekemässä laadukasta & kuntouttavaa hoitotyötä. Hoitajamitoitukset ovat kohdillaan, eikä työtä tarvitse tehdä jaksamisen äärirajoilla. Toivottavasti näin voisi jatkua tulevaisuudessakin.
      Meille jokaiselle tulisi itsestään selvyytenä kuulua myös arvokas vanhuus.

      Kiitos Kaisa ♥



      Poista
  5. Kirjoitat hyvin elävästi ja selkeästi. Visuaalisena ihmisenä - yhtään liioittelematta - kuviasi katsellessani, liikutuin niiden kauneudesta. Osaat taltioida ympäröivää kauneutta valokuviin. Elämä on ihmeellistä. Oletko harkinnut kirjailija uraa? Entä jos tekisit kuvakirjan teksteineen? Ostaisin sellaisen, Ansku. :) Syysterkuin, Marianne F

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti sanottu! Kiitos Marianne ♥
      Kirjailijan urasta olen salaa haaveillut jo nuoresta asti, mutta rohkeutta, taitoa ja luovuutta tarvittaisiin vielä rutkasti lisää.
      Ajatuksesi kuvakirjasta on ihastuttava ja innostava. Ihana kuulla että ainakin yksi ostaja sellaisella olisi :)

      Poista
    2. Sinuna en enää harkitsisi. Ajattele miten hyvä lahjaidea se olisi esim. sukulaisillesi. Ja sitten kustantajalle tarjoat sitä tai jotain toista tekemääsi kirjaa. T: MF

      Poista
  6. Kyllä se hirvittää mihin tämä maa on menossa... Rahaa käytetään loppujen lopuksi paljon turhempiinkin asioihin. Hoitajat tekevät työtään ammattitaitonsa lisäksi myös persoonallaan ja perisoonan käyttö työvälineenä on todella vaikeaa ylikuormittuneena. Toivotaan parasta ja voimia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän tässä tulee tunne, että olemme turhia, niin vanhukset, kuin me hoitajatkin.
      Yritän päästä jatkokoulutukseen, tosin ei lasten ja nuorten, eikä päihde- ja mielenterveyspuolellakaan ole säästöiltä vältytty.
      Lienee parasta vaan elää päivä kerrallaan ja katsella mitä tuleman pitää.
      Kiitos Merenneito ♥

      Poista
  7. Nyky-yhteiskunta antaa vahvaa viestiä siitä, että ihminen on yhteiskunnalle tärkeä palikka vain työikäisenä.Meistä halutaan kaikki irti.Eläköityminikää nostetaan ja työpäivän pituutta halutaan pidentää,etuuksia poistetaan jne.Kun tulet vanhaksi näyttää, ettei sinulla enää ole hyötyarvoa...tämä suututtaa minua erityisesti.Arvostan sinua ja kollegoitasi maasta taivaisiin ja olen myös teidän puolestanne hyvin vihainen.Leikataan ja vähennetään, kun kuuluisi lisätä ja kannustaa! Vanhukset ovat tämän maan sotien jälkeen pystyssä pitäneet ja ansaitsisivat kaiken huolenpidon ja kauniin ja turvallisen loppusuoran.Ja se turvattaisiin hoitotyöntekijöiden hyvällä palkalla ja panostuksella siihen, ettei teidän tarvitsisi tehdä arvokasta työtänne vajaamiehityksellä oman jaksamisen äärirajoilla.
    Mielestäni esim.siinä kyllä kakitaan omaan pesään, jos humanitäärinen apu alkaa viedä varoja nuorten mielenterveyshuollolta ja vanhuksilta,tulevaisuutemme toivoilta ja tämän yhteiskunnan rakeltajilta.
    Lopuksi Ansku toivon sinulle voimia ja jaksamista työssäsi. Tiedän sydämessäni, että vanhukset ovat herkän hellässä ja kunnioittavassa hoivassa sinun käsissäsi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän kommenttiin ei minulla ole mitään lisättävää ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.
      Pakko kuitenkin sanoa, että työpaikassa, missä olen kohta 1,5 vuotta saanut tehdä sekä lyhyitä, että useamman kuukauden pituisia sijaisuuksia, (ja jossa tälläkin hetkellä olen töissä) on hoitajamitoitukset joka osastolla kunnossa ja hoito on kaikin puolin laadukasta ja mikä tärkeintä, yksilöllistä!
      Valitettavasti olen itse nähnyt ja myös kuullut monista muista hoivakodeista sekä kotihoidon yksiköistä, joissa tilanne on aivan toinen. Väkisinkin alkaa pelottamaan omien vanhempien, sekä myös oma vanheneminen, jos suunta on nykyisen kaltainen.
      Kiitos Mirjam-Matilda ♥ ja ihan erityisesti vielä tuosta viimeisestä lauseesta. Tykkään todella paljon työstäni ja teen sitä pienellä palkalla, mutta suurella sydämellä :)
      Todella suurisydämisiä olette kyllä te ihanat lukijanikin ♥

      Poista
    2. Ihana kuulla, että teillä on resurssit yksilölliseen ja laadukkaaseen hoivaan.<3
      Oma rakas mummunikin pääsi maalla pieneen ja intiimiin hoitokotiin, joka oli hyvin kodinomainen ja hän tykkäsi siellä olla elämänsä viime päivät.
      Mutta, niin kuin sanoit huolestuttaa kyllä oman äidin ja oma tuleva tilanne, kun aika koittaa, jos noita säästöjä ja leikkauksia vain jatketaan...

      Poista
    3. Se on kieltämättä hieno ja kiitollisuuden arvoinen asia, mutta huolestuttavaa on se, että jatkuuko tilanne yhtä hyvänä, jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat. Tällaista hoidon kuuluisi olla jokaisessa hoivakodissa, sekä myös kotihoidossa, mutta totuus on jotain ihan muuta jo nyt, saati sitten jatkossa.....
      Ihana kuulla että sinun mummusi pääsi hyvään hoitokotiin missä hän myös tykkäsi olla ♥
      Täytyy yrittää nyt vaan nauttia tästä hetkestä ja keskittyä elämään päivä kerrallaan. Opetellaan elämään "ei huolta huomisesta" -asenteella ;)


      Poista