torstai 27. lokakuuta 2016

Tunteita tulvillaan

Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että tämä lokakuu on ollut varsinaista tunteiden vuoristorataa. Syyt eivät liity omaan ikääni millään tavalla, tai sitä en ainakaan aio myöntää, mutta yhtä asiaa minun on pyydettävä anteeksi. Olen ollut ajatuksissani ja hyvin väsynyt, sekä ajoittain huolesta niin totaalisen sekaisin, että onnistuin poistamaan ainakin neljä kommenttia, vaikka tarkoitus oli tietenkin julkaista ne. Heh, en taida enää edes yrittää älyluurilla teidän kommenttejanne tsekkailla, itselläni kun ei tunnu äly siihen riittävän ;)
Sen verran ehdin tosiaan vilkaista luuria, että olin näkevinäni ainakin Katinkan, anonyymin, Jennin ja myös Tuulan kommentoineen joitain postauksiani. Itse kommentteja en ehdinyt edes lukemaan, kun onnistuin jo hävittämään ne jonnekin bittiavaruuteen. En voi sanoa muuta kuin kiitos ja anteeksi.

No mutta, nyt kaikilla on asiat paremmin kuin hyvin, joten minäkin olen pystynyt taas nukkumaan rauhallisin mielin yöni. Maanantain arkivapaalla lähdin yhdessä omien vanhempieni kanssa ihastelemaan sukumme tuoreinta jäsentä, pientä poikavauvaa. Olisihan esikoistyttäreni ja vävypoikani kauniissa kodissa ollut vaikka kuinka paljon kaikkea muutakin ihanaa jota kuvata, mutta tämä tummatukkainen tulokas oli niin suloinen, että pystyin keskittymään lähes yksinomaan vain häneen. Sanomattakin lienee selvää, että sydämeni on pakahtua ilosta, onnesta ja rakkaudesta.

Vauvaa sylissä pidellessäni ja häntä silmiin katsellessani, palasin mielessäni niihin aikoihin kun omat tyttäreni olivat yhtä pieniä. Tuntui kuin se aika olisi ollut vasta ihan äskettäin, ja toisaalta taas tuntui että niistä ajoistahan on jo lähes ikuisuus. Ajan kulku on kummallista...











"Olen pieni ihminen
enkä sille mitään voi
parhaat hetket juoksee nopeaan
Maailma kulkee radallaan
se vähät välittää
mutta eikö voitais hidastaa"










"Aika on niin julma
se matelee

juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa
nyt kun olet siinä
aika suinpäin ryntäilee"





"Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan" 


(Suurlähettiläät - Kuka Pysäyttäisi Kellot)


Aika kulkee armottomasti ja aiempaa nopeammin, mutta minä kuljen entistäkin hitaammin. Silmät, mieli ja sydän avoinna olen läsnä jokaisessa hetkessä. Tunteiden täyttämä elämä on tässä ja nyt, valoineen ja varjoineen.


-ansku-mamma-

12 kommenttia:

  1. Voi tuota söpöyttä! Ymmärrän hyvin että kamera lähes liimautui häneen. Nauttikaa pienestä, ihanan tuoksuisesta pikkumiehestä. Niin kuin kirjoitit, aika menee vaan niin kovin nopeasti. Ja, mukava kuulla että huolesi ovat rauhoittuneet. Olet saanut nukuttua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun tyttärelläni ja vauvalla on kaikki hyvin, voin minäkin taas nukkua yöni levollisesti. Sellaista se on, äidin huolet eivät lopu lasten aikuistumiseen ;)
      Voi kiitos Kaisa, ja kyllä me nautimme ihanasta pikkumiehestä ♥

      Poista
  2. Suloinen vauva! Onnea sekä isovanhemmille että vanhemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krisse ♥
      Päät pyörällä ja sydämet sykkyrällä olemme koko perhe tästä pienestä pojasta :)

      Poista
  3. Voi pieni ihanuus! <3 Voin hyvin kuvitella, kuinka onnellisia olette.
    Usein vastasyntyneistä ei pysty sanomaan, ovatko tyttöjä vai poikia, mutta hän on mielestäni kyllä hyvin miehekäs jo nyt. :)
    Vauvanniskan tuoksuisia onnenhetkiä Anskumummille!Teille annettiin ihana valo syksyn pimeisiin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, miehekäs hän todellakin oli jo heti syntyessään =D Neuvolassa sanottiin että suurista jaloista ja käsistä voi jo päätellä, että pojasta kasvaa iso ja vahva mies, ihan niin kuin isänsäkin ♥
      Kiitos kovasti Mirjam-Matilda, valaisit suloisilla sanoillasi tämänkin harmaan ja sateisen päivän ♥

      Poista
  4. Voi että on suloinen vaaveli. Ja vieläpä noin tumma tukka päässä.
    Paljon onnea teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika on melkein kuin omat pörrötukkaiset tyttäreni aikoinaan :D
      Kuviin en ole tyytyväinen, mutta harjoitus tekee mestarin, ja nyt minulla on erinomainen harjoituskohdekin ;)
      Kiitos kovasti orvokki ♥

      Poista
  5. suloisia kuvia!

    Voimia arkeen!

    VastaaPoista
  6. Myöhässähän tämä tulee, mutta ONNEA <3
    Mummona, mummina, mammana...oi, se se vasta on jotakin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, pitkästä aikaa, onpa ihanaa kuulla sinusta ♥
      Kiitos Tuitiina, tämä mammana olo on kerrassaan mahtavaa. Ja sinähän sen jo paremmin kuin hyvin tiedätkin :)

      Poista