sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kipuilua ja kiitollisuutta

Viikko sitten perjantaina suuntasimme veneen keulan kohti Pyhtään Kaunissaarta. Sieltä ottamieni kuvien liitteeksi olin ajatellut kirjoitella joistain ihan muista asioista, mutta ehkäpä niistä sitten seuraavalla kerralla, sillä nyt mennään otsikon mukaisella aiheella.

Viime viikko oli aivan poikkeuksellisen mukava. Mainittakoon ensimmäisenä anoppini, jonka luona (vihdoin ja viimein) alkoi päivittäin käymään asiakaslähtöinen ja ammattitaitoinen kotihoidon tiimi. Tämä helpottaa paitsi anopin, myös mieheni ja minun elämää ja arkea huomattavasti. Töissäkin kaikki sujui myös todella mukavasti, ja ehdin nähdä molempia tyttöjänikin yhteisten kahvihetkien merkeissä ♥ 

Aikaisin perjantaiaamuna, tai aamuyöllä, heräsinkin sitten todella kovaan päänsärkyyn. Olo oli tosi huono ja näkökentässä väreili niin ilkeästi, etten edes tekstiviestiä pystynyt kirjoittamaan. Vasemman käteni kaikki sormetkin puutuivat ja lopulta pään lisäksi myös niskaa pakotti niin, että aloin jo epäilemään että kyse on jostain migreeniä pahemmasta. Kaksi kertaa oksennettuani, ja otettuani lisää lääkettä, alkoi olo pikkuhiljaa helpottua. Päätin silti varata ajan lääkärille ja kysyä mahdollisuutta saada jotain toista/vahvempaa lääkettä vastaisuuden varalle, varsinkin kun nämä päänsäryt ovat selvästi lisääntyneet sekä pahentuneet viimeisen parin vuoden aikana.

Vielä eilenkin pää oli "tunkkainen" ja niska jäykkä, mutta tänään olo on jo parempi ja vasemman käden sormista enää vain kahta hieman nipistelee, joten pahin on selvästikin jo takanapäin, huh mikä helpotus!


















Olen todella kiitollinen tämänhetkisestä terveydentilastani, vaikka välillä vaivojani valittelenkin. Sitä paitsi uskon, että lähestulkoon meillä jokaisella on tässäkin kohtaa peiliin katsomisen paikka, Me voisimme varmasti pitää entistäkin parempaa huolta sekä fyysisestä että psyykkisestä hyvinvoinnistamme, sillä kukapas meidät ja meidän tarpeemme paremmin tuntisi kuin me itse? Aloitankin omalta kohdaltani tämän huolenpidon nyt heti menemällä kerrankin riittävän ajoissa nukkumaan. Eipä tässä enää siis muuta kuin kauniita unia, oman kullan kuvia ja nukkukaa hyvin 

-ansku-



18 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat! No, onneksi ei ollut kyse pahemmasta. Ja, totta on että meidän tulisi huolehtia itsestämme hieman enemmän. Ja, nukkumisesta on hyvä aloittaa! Öitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kipu oli niin kova että ehdin jo hieman pelästyä, ja ehkäpä osasyynsä on myös tällä ammatilla, sillä tietohan tunnetusti lisää tuskaa ;)
      Hyvin tuli nukuttua, joten nyt voi virkeänä aloittaa uuden viikon.
      Kiitos Kaisa ja mukavaa maanantaita!

      Poista
  2. Tiesin, että kuvausreissu rantareitille tuskin tuottaa kuvia, mutta pääasia oli lähteä kauniilla säällä reippailemaan ja olen ylpeä siitä, että lähdin. Tarkoitus on pudottaa painoa 5 kg ja kaksi on jo pois. Kilo ja viikko systeemillä, lähinnä annoskokoa pienentämällä mennään. Nyt se laihis muuttuu vaikeammaksi. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa!
      Itse olen ajatellut vähän suurempaa "elämäntaparemonttia" eli aion luopua iltasyömisestä kokonaan ja aion myös annoskokoja pienentämällä yrittää karistaa vähintään 10 kiloa painosta pois.
      Sitä vaikeampaahan se laihduttaminen on, mitä lähempänä tavoitepainoa ollaan. Tsemppiä tiukkaan taistoosi ja oikein mukavaa alkanutta viikkoa myös sinulle :)

      Poista
  3. Olennaisten äärellä Ansku! Ihanaa, kun olette saaneet anopillesi arkeen apuja, niillä on valtaisa merkitys omaankin jaksamiseen.
    Juurikin viikonloppuna itsekin sattuneista syistä mietin, miten pitääkin pitää huolta itsestään ja terveydestään. Ei auta ohittaa kiireessä ja paineessa näitä asioita, se kyllä kostaantuu. Riittävä uni on tullut iän myötä entistä tärkeämmäksi, palautumiseen kun menee enemmän aikaa. Töissä ilta-aamuvuorot ovat huokauksen paikka, tahtovat nuo yöt jäädä väistämättä onnettoman katkonaisiksi. Ja kuntokuuri kutsuu meikäläistäkin, ehkä se on tämän syksyn suunta ja panostuksen paikka. Ei mitään ihmedieettejä vaan juurikin elämäntapoja petraamalla askel kerrallaan etiäpäin.
    Kuulosti tosi kurjalta ja rajulta migreenikohtauksesi. Minullakin on migreeni pahentunut viime vuosina ja liitän sen ikään hormoniheiluntoineen. Olen yrittänyt opetella tulkitsemaan migreeniä viestintuojana, mikä tahtoo tullessaan pysäyttää, kertoa hiljentämisen tarpeesta ja suunnan tarkistamisesta. Eihän tuota ystäväksi tahdo, niin ilkeä on, mutta sen viesti on tärkeä ja kohtaukset on syytä hoitaa hyvin.

    Lämmin halaus viikkoosi, voi hyvin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vierähti todella suuri kivi harteilta kun saimme kotihoidolta myönteisen päätöksen. Itsekin kun vuorotöitä tekee, eikä meillä ole kuin yksi auto taloudessa, niin haasteellista on ollut käydä anoppia auttamassa omien työvuorojen lomassa.
      Iän myötä itsestään huolehtiminen on entistäkin tärkeämpää ja nimenomaan yöunen laatu sekä määrä merkitsevät todella paljon.
      Työterveyslääkäri jo minulle sanoikin epäilevänsä että tämän ikäisellä naisella nuo hormonivaihtelut voivat olla myös osallisena migreenikohtausten pahenemiseen.

      Yritän nyt tehdä entistäkin pitempiä lenkkejä, syödä pienempiä ruoka-annoksia ja vähemmän herkkuja, ja mikä vaikeinta, iltaisin ei ole enää asiaa jääkaapille =D

      Tsemppiä sinullekin kovasti elämäntapojen petraamiseen ♥
      Ja yritetään muistaa ottaa välillä vähän hitaammin ja rennommin ottein, tässä iässä siihen pitäisi jo olla aikaa sekä varsinkin taitoa ;)
      Iloiset vilkutukset ja lämpöisiä ajatuksia lähetän täältä luoksesi ♥

      Poista
  4. Voimia sen migreenin kanssa - kuulostaa todella hurjalle tuo kohtauksesi :( Toivottavasti niitä ei tule kovin usein.

    Parempaa alkanutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän asti ei ole vaivaksi asti kiusannut, eli vain muutaman kerran vuodessa, mutta tahti on kiihtynyt ja kohtaukset pahentuneet parin viimeisen vuoden aikana. Täytyy nyt vaan seurailla tilannetta ja käydä taas lääkärillä, jos tämä suuntaus jatkuu.

      Kiitos paljon Merenneito ja oikein mukavaa viikon jatkoa myös sinulle ♥

      Poista
  5. Voi miten ikävänkuuloinen migreeni, onneksi se meni ohi. Seuraavana päivänä sitä osaa aina arvostaa terveyttä entistäkin paremmin, vaikka pää vielä hieman "hellänä" olisikin. Olen myös huomannut, että näin vuosia tullessa lisää tuo unen merkitys vain kasvaa. Ja itsehän siitä on todellakin huolta pidettävä, joten taidankin tästä siirtyä myös tuonne makuuhuoneen puolelle, kun on taas aamulla klo 3.25 herätys. Kivaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi pahimmista mitä minulla on ikinä ollut, ja siksipä ehdin jo itsekin vähän pelästyä ja epäillä että kyse onkin jostain vakavammasta. Onneksi kyseessä oli kuitenkin "vain" migreeni.
      Totta, kyllä moisen kipukohtauksen jälkeen osaa arvostaa hyvää olotilaa ihan toisella tavalla.
      Ja unen tarve on myös todella yksilöllinen, joten pitäisi aina kuunnella omaa kehoa ja tarjota sille mahdollisuus riittävään lepoon. Hoitotyössä, eikä toki monessa muussakaan ammatissa, se ei vaan aina onnistu. Itselläni iltavuorosta aamuun mentäessä jäävät unet 4-5 tuntiin, mutta kyseisiä vuoronvaihtoja ei viikon aikana ole yleensä kahta enempää.
      Oikein hyvää yötä sinulle ja virkeää aamuherätystä todelliseen kukonlaulun aikaan! Kiitos NJ ♥ ja sinulle myöskin oikein mukavaa viikkoa!

      Poista
  6. No voi hurja mikä kohtaus sulla ollut! Varmasti pelottavaa mutta onneksi voit nyt hyvin <3
    Mulla alkoi migreeni 48-vuotiaana ja ensimmäinen oli niin kauhea että meinasi jalat mennä alta huimauksesta. Huimausta ja oksetusta sitten tutkittiin ja epäiltiin ensin, no pahinta eli aivokasvainta. Jouduin jännittämään tuloksia kaksi viikkoa ja sitten kun kun kuulin että se onkin "vain" migreeniä niin vein työkavereille Juhlapöydän konvehteja. Pojat kysyivät mitä nyt juhlitaan ja mä sanoin että mun migreeniä ;)
    Nyt 55-vuotiaana mulla on enää satunnaisesti lieviä migreenikohtauksia.
    Iloa ja aurinkoa viikkoosi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla migreeni alkoi noin 30-vuotiaana, mutta kohtausten välillä saattoi kulua vuosi, vähän toistakin, ja ne olivat aika lieviä. Jos pääsisin takaisin tuohon tilanteeseen, niin olisin kyllä todella iloinen! :)
      Voi sua ♥ Voin vain kuvitella miten kamalaa on kokea ensin moinen kohtaus ja sitten vielä odottaa tuloksia noin kauan ja pelätä pahinta. Helpotus oli varmasti sanoinkuvaamattoman suuri, kun kohtausten syy selvisi ♥

      Minäkin lohduttelen itseäni aina pahimman olon aikaan, että ei hätää, tämä on "vain" migreeniä ;)
      Ihanaa etteivät kohtaukset enää kiusaa sinua kovin usein eivätkä noin rajuina.
      Kiitos Aliisa! Ihanaa, iloista viikkoa myös sinulle ♥

      Poista
  7. Kiva kuulla, että saitte kodinhoidon anopille! Meillä oli muuten sama juttu, sain kodihoidon äidilleni, jonka terveys on reistaillut viime aikoina todella pahasti.

    Toivottavasti migreeni pysyy jatkossa poissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että myös sinun äitisi saa tarvitsemaansa apua ja pystyy asumaan vielä kotona, mutta olipa ikävä kuulla hänen terveydentilansa muutoksista. Toivottavasti äitisi tulee vielä parempaan kuntoon ♥
      Kiitos Sussi! Toivotaan että migreeni jättää minut rauhaan tosi pitkäksi aikaa :)

      Poista
  8. Niin lämmin ja Anskumainen postaus! <3 Ensin anoppi ja sitten vasta oma hui, pelottavan kuuloinen kohtaus.Sanoistasi aina huokuu niin toisista syvästi välittävä sävy.

    En tiedä onko se tämä syksy vai mikä, mutta remonttia suunnitellaan täälläkin.10 kiloa on lähdettävä tästäkin ellistä!Syön terveellisesti, mutta liikaa...
    Ja yhden toisen paheeni, josta en täällä blogimaailmassa niin ole edes maininnut,aion jättää myös taakseni! Siskokin jo kolmatta vuotta sitten siihen kykeni.
    Kun ikää kertyy, nämä hyvät yöunet ja terveelliset ruokavaliot nousevat kuin itsestään tapetille. Enää ei rangaistuksitta hilluta ihan kuinka vaan. :)Kaikki näkyy naamassa tai vyötäröllä, jos liikaa nautiskelee.:)

    Toivon, että migreenikertasi tasoittuvat taas, kun vaihdevuosista kärki taittuu tulevaisuudessa.
    Olen läheltä seurannut, kuinka viheliäisestä sairaudesta on kyse.

    Pitkiä ja hyviä unia sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti sanottu, kiitos Mirjam-Matilda ♥
      Hoitoala on kyllä ihan minun juttuni, sillä olen todella empaattinen ja aina tykännyt huolehtia muista.
      Lienee pakko tunnustaa että hieman paremmin voisin kyllä (vielä edelleenkin) huolehtia myös itsestäni. Toisten auttaminen ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen vaan on niin paljon palkitsevampaa. Toisaalta, aivan kuten mainitsitkin, niin oman terveyden takia on syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää minimoida kaikki "paheet" ;)
      Kohtuudella, lienee se avainsana, vaan kun on heikko itsekuri ja on perso kaikelle hyvälle (=epäterveelliselle) niin lipsahduksia on sattunut luvattoman usein ja se valitettavasti myös näkyy ja tuntuu tässäkin ellissä.

      Voi, sitä toivon todella kovasti minäkin!! Vaihdevuosista viihdevuosiin, migreenittä ja makkaroitta, siinäpä tavoitetta tulevaisuudelle =D

      Lämmin halaus sinulle, ihanalle ja empaattiselle "ellille" ♥

      Poista
    2. Viihdevuodet!!! :D Niitä kohti!!! <3 Kiitos ihana Ansku! <3

      Poista