maanantai 18. tammikuuta 2016

Herkkää ja haurasta

Ihmisen mieli on herkkä ja hauras. Heikoimmillaan se on kuin virtaavan veden ohentama jää. Päältäpäin katsottuna se näyttää ehjältä, kiiltävältä ja kauniilta, jopa aivan täydelliseltä, mutta jos pääsee katsomaan pinnan alle, paljastuukin sieltä toisenlainen todellisuus. Olen monesti miettinyt sitä, miten jotkut meistä näyttävät selviytyvän vastoinkäymisistä huomattavasti paremmin kuin toiset. Käytän sanaa 'näyttävät' siksi, että loppujen lopuksi emme voi tietää mitä ihminen sisimmässään käy läpi, ellei hän halua siitä muille kertoa. 
Mielen sairauksia monesti hävetään ja niistä vaietaan, vaikka me kaikki tiedämme, että mieli voi sairastua siinä missä kehokin. 
Olen jo 8 vuoden ajan seurannut ensin syöpään ja myöhemmin depressioon sairastuneen läheisen elämää. Olen yrittänyt auttaa parhaan kykyni mukaan ja olla hänen tukenaan. Koen turhautumista ja surua, koska kaikista ajatuksistamme, rukouksistamme ja teoistamme huolimatta hän on muuttumassa joksikin toiseksi, meille entuudestaan vieraaksi. Aloitekyky on kadonnut kokonaan, hymy on vain ohut häivähdys entisestä, ilo ei säihky silmistä. Hän on itse sanonut, että pahinta on, kun mikään ei tunnu enää miltään. On kuin tiheä sumuverho olisi laskeutunut meidän välillemme, emmekä enää löydä tietä toistemme luokse.
















Terve mieli voi valita miten jokaiseen uuteen päivään asennoituu. Terve mieli voi päättää miten toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtelee. Terveellä mielellä on vapaus valita kulkeako valon vaiko varjon puolta.

♥ Hyvien tekojen, sanojen ja valintojen päivää itse kullekin kulkijalle  





18 kommenttia:

  1. Totta. Miten ihminen voikaan olla niin herkkä ja hauras. Ja, on totta että toiset näyttävät selviytyvän paremmin tässä elämässä, aallokossa. Kauniisti jälleen kirjoitit/pohdit kuvien kera.
    Onneksi läheiselläsi on sinut! Voimia teillä (kaikille) molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin yllättynyt huomattuani miten yleinen sairaus masennus onkaan ja miten monet onnistuvat peittämään sen muilta, jopa läheisiltäänkin. Apua ei myöskään ole ihan helppo saada. Varsinkin nuorten mielenterveyspotilaiden tulevaisuus huolestuttaa.
      Kiitos sinulle kauniista sanoistasi ♥
      Olemme mieheni kanssa joka päivä kiitollisia siitä, että itse olemme pysyneet kutakuinkin terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
      Ihana Kaisa, kiitos että olet ♥

      Poista
  2. Koskettava postaus. Olen itse läpikäynyt masennuksen ja totaalisen burnoutin työn vuoksi, enkä silti löydä sanoja tai vastausta, millä tuoda lohtua tai toivoa. Sen tiedän, että kaikki ne kipeät tunteet ja avuttomuus, jotka jouduin käymään läpi johdattivat minut lopulta oikella tielle. Joskus voima syntyy pienuudesta.

    Voimia ja iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sussi! Olet läpikäynyt todella vaikeita ja raskaita aikoja. Siitä olen kyllä valtavan onnellinen ja iloinen, että olet löytänyt lopulta sen oikean tien, jota pitkin pääsit takaisin valoon.
      Olemme jo alkaneet hyväksymään läheisemme tilanteen ja ymmärtämään, että parhaamme olemme tehneet, eivätkä lääkäritkään aina ihmeisiin pysty. Silloin kun ihminen itse on jo luovuttanut, on muidenkin syytä hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat.
      Kiitos Sussi rohkeasta ja ihanasta kommentistasi ♥ Olet hieno ihminen!

      Poista
  3. Aina ei voi auttaa, vaikka miten haluaisi.
    voimia sinulla auttamiseen ja sen asian hyväksymiseen, että aina ei osaa tai voi auttaa!
    Kiitos tämän ja edellisen postauksen ihanaisista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se juuri on! Kuten tuossa edellä Sussille jo totesinkin, niin olemme pikkuhiljaa oppineet hyväksymään läheisemme tilanteen ja sen, että paluuta entiseen ei enää ole.
      Sysäys tähän postaukseen tuli eräältä nuorehkolta naiselta, joka tässä taannoin kovaan ääneen selitti terveyskeskuksen odotustilassa miten hän oli todella masentunut, mutta sitten vain päätti ajatella positiivisesti ja aloittaa uuden harrastuksen, joka johti siihen että hän on nyt alkanut harkitsemaan bikini fitness-uraa! Hienoa, että näin tapahtui, mutta tämä ihminen ei todellakaan tiedä mitä on sairaus nimeltä masennus. Siinä eivät enää mitkään positiiviset ajattelut auta! Ja milläs saat masentuneen ihmisen aloittamaan jonkin harrastuksen, kun et saa häntä edes lähtemään ovesta ulos? Onhan noissa iltapäivälehdissäkin usein uutisoitu jonkin julkkiksen "masennuksesta" tai "burnoutista" ja miten nämä ovat niistä "parantuneet" jopa muutamassa viikossa!
      Tällaiset uutiset eivät ainakaan oikeasti sairasta ihmistä lohduta tai kannusta, päinvastoin. Hupsista, intoilen taas aiheesta kun se niin läheltä myös työni puolesta minua koskettaa.
      Kiitos terttu sinulle itsellesi ihanista ja kannustavista sanoistasi ♥

      Poista
  4. Voi Ansku <3 On varmasti rankkaa katsoa vierestä ja olla tukena läheiselle tuollaisessa tilanteessa, kun ei saavuta toista.
    Sun kuvat on taas niin mahtavat. Kauniit ja karut talven paljaat.
    Voimia ja pieniä ilonpisaroita jokaiseen päivääsi! Ja paljon lämpimiä halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että toinen ihminen lipuu jonnekin kauas, ulottumattomiin, tuntui varsinkin sairauden alussa todella kamalalta. Nyt kun vuosia on jo ehtinyt kulumaan, eikä tilanne tule tästä enää paranemaan, sitä on jollain tasolla oppinut hyväksymään tilanteen ja olemaan kiitollinen siitä, että vain yksi meidän lähipiiristä on (tietääksemme) näin vakavasti sairas. Olemme myös oppineet entistäkin enemmän arvostamaan jokaista päivää, jonka kutakuinkin terveenä saamme elää :)
      Kiitos sinulle halauksista ja lämpöisistä sanoistasi Ellis, olet kultaakin kalliimpi ♥

      Poista
  5. Jälleen niin viisaita sanoja ja kauniita kuvia. Tulee niin voimaton olo kun ei osaa auttaa. Ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Itse olen seurannut myös hyvän ystäväni syöpää. Hän on kovin urhea ja reipas ollut koko hoitojen aja, mutta pilke silmäkulmasta on hävinnyt. Voimahalauksia sinulle ja ystävällesi <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Katinka, olen todella pahoillani sinun sekä erityisesti ystäväsi puolesta. Turhauttavaa, kun ei osaa auttaa, eikä sanoa mitään järkevää, tai edes jotain ilahduttavaa tai rohkaisevaa.....tai jotain. Sanat takertuvat kurkkuun ja siinä tilanteessa tuntee itsensä kovin avuttomaksi ja typeräksi.
      Tällaista tämä elämä välillä vaan on. Teemme parhaamme ja sen on riitettävä, on lopputulos sitten mikä tahansa.
      Kiitos sinulle Katinka lämpöisistä ja lempeistä sanoistasi! Voimahalauksia myös sinne suuntaan ♥ ♥

      Poista
  6. Kauniita sanoja sinulla. Itselläni on vuosi sitten paras kaverini poistunut paremmille veneilyvesille syövän seurauksena. Meidän Albatross on hänen vanhansa ja sisältää paljon muistoja yhteisestä menneisyydestä.

    Ja tuota masennusta löytyy yllättävän paljon noista nuorista ihmisistä. Nyt olemme saaneet auttaa erästä erittäin läheistä nuorta selviämään elämässä eteenpäin. Heinäkuusta syksyyn saakka olimme huolissamme hänen tulevaisuudesta mutta hyvän hoidon ja perheen ansiosta hänenkin elämä näyttää jo turvalliselta ja hyvältä.

    Yrittäkää jaksaa olla edelleen tukemassa lähinmäistänne. Hän kaipaa sitä tukea vaikkei pysty sitä ilmaisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti!
      Olet itsekin hyvin kauniisti ja koskettavasti kirjoittanut parhaasta kaveristasi ja hänen poismenoonsa liittyvistä tunteista ja muistoista. Raskaita asioita olet joutunut käymään läpi. Onneksi sinulla on läheisiä, jotka ovat tukenasi sekä tietenkin hieno veneilyharrastus, vai pitäisikö jo puhua elämäntavasta?
      Itsestäni ainakin tuntuu että veneily kulkee elämässämme mukana ihan ympäri vuoden, niin että ei voi enää pelkästä harrastuksesta puhua ;) Siinä on kyllä melkoinen voimavara, josta omaan elämään saa paljon sisältöä. Olen äärettömän iloinen ja kiitollinen, että meille on suotu tämä mahdollisuus.
      On todella surullista, että varsinkin nuoria masennukseen sairastuneita on niin paljon. Toisaalta, ei ole toivottavaa, että elämänsä viimeisiäkään vuosia elää masentuneena, varsinkin kun usein vaivoina on muitakin sairauksia. Se on varsinkin omaisille todella raskasta.
      Ilahduttavaa kuulla, että nuori läheisenne on voittamassa sairauden ja todella hienoa että olette olleet mukana häntä tukemassa ♥
      Kyllä me jaksamme, toivottavasti hänkin jaksaa vielä yrittää ulospääsyä sairauden syvistä syövereistä.

      Poista
  7. Kovasti paljon voimia <3 Masennus ja muistisairaudet ovat varmasti sieltä vaikeimmasta päästä sairastuneen läheisille, jotka seuraavat voimattomina toisen muuttumista joksikin tuntemattomaksi. Voih...

    Kiitos kauniista kuvista ja valoa elämääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Näen työssäni miten muistisairaudet, joihin monesti liittyy myös jonkinasteista masennusta, muuttaa ihmisen persoonaa ja käyttäytymistä. Mitä pitemmälle sairaus etenee, sen vaikeampaa se on nimenomaan läheisille.

      Varmasti jokainen meistä tuntee tai tietää vähintään yhden ihmisen, jolla on joko ollut tai parhaillaan sairastaa vakavaa, joko fyysistä tai psyykkistä sairautta. Tällaisten henkilöiden ja heidän läheisten tukeminen on todella tärkeää. Me olemme onnekkaita sillä meillä on hyvä läheisten tukiverkosto ja elämässä paljon rakkautta, iloa, valoa ja naurua.
      Kiitos Merenneito, sanasi ilahduttavat ja ulottuvat aina sielun ja sydämen sopukoihin saakka ♥

      Poista
  8. Oi lumikukkia! Niin kauniin herkkiä kuvia. Hauraita, kuten me ihmisetkin. Voimme olla vaikka kuinka vahvoja fyysisesti, mutta henkinen hyvinvointi on aika lainsuojattomalla alueella. Aistiärsykemäärä ja lukuiset paineet olla ja mennä nykytahtiin... huh!

    Voimia sinulle läheisen tukemiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Nuori, fyysisesti vahva ihminen on usein henkisesti huomattavasti alttiimpi masentumaan, kuin iäkkäämpi, jolla voi olla fyysisistä heikkouksista huolimatta valtavasti henkistä kapasiteettia.
      Ulkoinen olemus saattaa pettää pahemman kerran. Meillä jokaisella pitäisi olla riittävästi aikaa pysähtyä ja kuunnella ystäviämme, läheisiämme, työkavereitamme...
      Toisen ihmisen läsnäolo usein riittää helpottamaan ahdistusta ja kun saa jakaa omat murheensa, ne usein tuntuvat kevyemmiltä kantaa.
      Kiitos sinulle kauniista sanoistasi ja tuestasi ♥
      Valoa ja iloa tähänkin viikkoosi!

      Poista
  9. Ihanat kuvat, ripaus sinista jokaisessa.
    Ja sinun yläkuvasi, tajuttoman kaunis.
    Voimahali sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luonto lumoaa kauneudellaan yhä uudelleen ja uudelleen :)
      Tuo bannerikuva taitaa olla yksi parhaimmista, mitä olen onnistunut ikinä ottamaan ja tykkään siitä itsekin todella paljon.
      Kiitos voimahalista ja ilahduttavasta kommentistasi ♥

      Poista