lauantai 31. joulukuuta 2016

Kenkää kaamokselle

Ihan pian on taas yksi tapahtumarikas ja tunteiden täyttämä vuosi kuljettu loppuun. Kiitollisin mielin muistelen pian tätä mennyttä, ja toiveikkain, ihmettelevin sekä uteliain silmin katson kohti tulevaa.





Malja hetkille hyville menneille,
kaksi toiveille tuleville.
Uusi vuosi tuokoon mukanaan
suunnan hyvästä parempaan.







Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.
– Heli Laaksonen –


Annetaan kenkää kaamokselle ja käännetään katseet kohti valoisampaa uutta vuotta!
-ansku-

tiistai 27. joulukuuta 2016

Lumoava luonto

Kaikki joulunpyhät tuli aherrettua töissä, joten nautiskelen tänään ja huomenna hyvin ansaituista arkivapaistani. Yritän mahdollisuuksien mukaan ulkoilla aina vuorokauden valoisimpaan aikaan, sillä pimeys tuntuu vaikuttavan voimakkaasti energiatasoihini sekä lisäävän unen tarvetta huomattavasti. Iltavuoroista en muuten niin perusta, mutta tähän aikaan vuodesta nuo vapaat ja valoisat aamupäivät kyllä tuntuvat varsin virkistäviltä.

Tänään ohut kuurapeite ja pilvien lomasta loistava aurinko valaisivat kauniisti muuten melko tummanpuhuvan maiseman. Vesilätäköt olivat jäätyneet ja pikkupakkanen sai maan mukavasti rapsahtelemaan askeleideni alla. Tunsin oloni heti paljon pirteämmäksi. Oli hyvin helppo heittäytyä haaveilemaan pienestä mummonmökistä luonnon helmassa, joen, järven tai meren läheisyydessä. Miten ihanaa olisikaan joka ikinen aamu herätä vain ympäröivän luonnon luomiin ääniin.....










Ehkäpä ensi keväänä pääsen ihailemaan näille kuvaamilleni pelloille lepäämään laskeutuneita kurkiparvia. Voin melkein jo kuulla korvissani niiden huudot...
tiedetään, tiedetään, tuohon hetkeen on vielä pitkä aika, mutta aurinkoiset ja valoisat maisemat saivat ajatukset ihan väkisinkin kääntymään jo kevättä kohti ;)

Ei siis ihan vielä olla niin pitkällä, mutta valoa kohti ollaan sentään jo menossa. Päivät pitenevät minuutti minuutilta ja aurinkokin jaksaa pikkuhiljaa kivuta yhä ylemmäs taivaankannelle lämmittäen ja valaisten yhä kirkkaammin ja kauniimmin.

Vuoden viimeiset päivät alkavat olla käsillä, joten pitäisiköhän alkaa ajatella niitä kuuluisia uudenvuoden lupauksia?


torstai 22. joulukuuta 2016

Rauhaisaa joulun aikaa

Huomenna menemme pienellä porukalla esikoistyttäreni kotiin joulua juhlistamaan. Kaikki perheenjäsenet eivät valitettavasti töiden takia pääse paikalle, mutta he tapaavat sitten lauantaina toisensa. Lahjapaketteja on luvassa vain suvun nuorimmaiselle, 2kk:n ikäiselle tyttärenpojalleni, eikä niissä ole vielä yhtään turhaketta, mutta asianlaita lienee jo parin vuoden kuluttua hieman toinen.

Töissäkin me hoitajat olemme jo hyvin valmistautuneet joulunviettoon. Lyhdyt, kyntteliköt, tontut ym. somisteet, sekä koristeltu kuusi on laitettu paikoilleen, ja aattona me hoitajatkin hieman "tonttuilemme" pukeutumalla valkoisten housujen lisäksi punaisiin paitoihin ja tonttulakkeihin.
Joulun pyhät kuluvat itselläni siis töiden merkeissä. Toivon että saamme luotua asiakkaidemme iloksi mukavan ja kotoisan joulutunnelman.

Kiitollisin mielin hiljennyn huomenna viettämään rentoa ja rauhallista iltapäivää parhaassa mahdollisessa seurassa.

✩ Pikkumies sylissä, suut hymyssä, ja kaikki muu, hetkeksi unohtuu ✩








Kynttilät taas valon tuovat
jouluajan hämärään.
Pakkastaivaan kirkkaat tähdet
yöhön antaa loistettaan.

✩✩✩✩✩

Tunnelmallista ja rauhallista joulua kaikille!
-ansku-



maanantai 19. joulukuuta 2016

Kestävä kivijalka


Koti on meille kaikille tärkeä ja rakas paikka. Varsinkin lapselle koti on monesti elämän kiinnekohta ja sen perusta. Paikka jossa hän voi tuntea tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri omana itsenään. Paikka, jossa hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset viettävät kiireetöntä aikaa hänen kanssaan. Koti on turvallinen tukisatama, jonka suojaisassa sylissä voi toipua sekä isoista että pienistäkin vastoinkäymisistä ja haasteista, niin lapset kuin me aikuisetkin.

Ei riitä että rakennuttaa perheelleen talon, sillä valmiina on silloin vasta pelkkä ulkokuori. Talosta tulee koti asukkaidensa ansiosta. Vanhempien paikalla ollessakin voi koti tuntua henkisesti tyhjältä. Vasta vanhempien lapsilleen tarjoama läsnäolo ja läheisyys tekevät kodista viihtyisän ja turvallisen.

Onnellisen kodin kestävä kivijalka muodostuu lämpimästä ja kannustavasta ilmapiiristä, vanhempien asettamista rajoista ja säännöistä, sekä lapsilleen että toisilleen osoittamasta rakkaudesta ja tuesta.





Rakkautta lapselle

Anna läsnäoloasi enemmän kuin lahjojasi. Naurakaa, tanssikaa ja laulakaa yhdessä. 
Kuuntele sydämelläsi. Rohkaise. Ymmärrä. Salli hänen rakastaa itseään.
Sano kyllä aina tilaisuuden tullen. Sano ei tarvittaessa. Kunnioita hänen kieltojaan. 
Pyydä anteeksi.
Kosketa hellästi. Rakenna linnoja huovista. Ole avoin. Tehkää yhdessä lumilyhtyjä.
Vältä vertailua. Usko mahdollisuuksiin. 
Lue ääneen kirjoja. Opeta tunteita.
Luo hiljaisuuden piiri. Kerro unelmistasi. Kävelkää lumisateessa. 
Ilkkukaa erehdyksille. Tunnusta omat virheesi. 
Suojele häntä. Vaali hänen viattomuuttaan. 
 Puhu ystävällisesti. Ole hänestä ylpeä.
Vastaa hänen kysymyksiinsä. Hymyile, vaikka olisitkin uupunut. 
 Kunnioita hänen erilaisuuksiaan. Arvosta häntä. 
Muista, ettei hän ole ollut vielä pitkään maan päällä. 














Näin joulun alla on hyvä muistaa, että arvokkain lahja jonka lapsi voi saada, on vanhempien kanssa vietetty aika. Myös vanhemmat tarvitsevat jo parisuhteensa toimivuuden takia kahdenkeskistä aikaa, mutta myös siksi, että jaksavat olla lastensa kanssa. Isovanhemmat, ystävät ja kummit voivat tässä kohtaa olla suureksi avuksi ja tukea lapsiperheen hyvinvointia ja jaksamista.

Aika on arvokkainta mitä voimme toisillemme antaa. Olemmehan täällä toinen toistamme varten? Olemmehan.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Neljä vuodenaikaa

Sain iki-ihanalta Mirjam-Matildalta tosi kivan haasteen piristämään tätä vuoden pimeintä aikaa. Lämmin kiitokseni sinulle Mirjam-Matilda!

Postaukseen toivotaan neljää kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina. Mukana voi olla uusia ja vanhoja, sekä jo aiemmin julkaistuja kuvia. Mukaan voi haastaa neljä blogiystävää. Haasteeseen voi toki vastata ihan kuka tahansa jos siltä tuntuu :)




Kevät herättää paljon tunteita: Se tunne kun ensimmäistä kertaa saa irrottaa köydet kotilaiturista, saa nähdä ja kuulla muuttolintujen saapuvan, ihastella hiirenkorvilla olevia puita, haistella raikasta merituulta, havaita ensimmäisten kevätkukkasten puhkeamisen.......ja voi ihanuus sitä valon määrää ja kirkkautta!




Kesä on lämmin, lempeä ja niin uskomattoman kaunis vihreydessään ja vehreydessään. Kesä huumaa paitsi kauneudellaan, myös tuoksuillaan ja äänillään. Rakastan sitä kun voin upottaa varpaat hienoon pehmeään rantahiekkaan, tuntea auringon lämmittämän kallion paljaiden jalkojeni alla, virkistäytyä viileässä vedessä ja kuunnella sateen ropinaa, tuulen huminaa, aaltojen kohinaa.... Lienee selvää että suorastaan palvon kesää :)




Syksy tarjoaa meille upeaa väriloistoa, auringon säteiden kultaamia maisemia, tunnelmallisia, viileneviä ja yhä aikaisemmin pimeneviä iltoja. Haikeutta kun muuttolinnut lähtevät ja veneen nosto lähestyy, mutta se toimii myös erinomaisena muistutuksena siitä ettei mikään kestä ikuisesti. Syksy on opettanut minua itseäni tarttumaan entistä hanakammin hetkeen ja nauttimaan jokaisesta aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä. Hienoa on myös rannalta käsin katsella myrskyävää merta.




Talvi on lumen lumoa, levon ja hiljentymisen aikaa. Talvi tietää kylmää viimaa, kuuraa, jääkukkasia, pakkasen puraisemia neniä ja poskia. Laivaväylältä kohoava usva on kuin esirippu, jonka takaa rahtilaivat, yhteysalukset ja jäänmurtajat ilmestyvät esiin kuin toisesta maailmasta. Kasvit saavat ylleen kauniin lumikuorrutuksen. Ja mikä parasta, jäätä pitkin me nesomaanikot pääsemme taas kulkemaan saareen, ja voi miten hyvältä ne repusta löytyvät eväät lämmittävän tulen äärellä maistuvatkaan.


Haastan tässä ensi alkuun seuraavat neljä blogia:






Ja kuka tahansa voi napata tästä haasteen jos haluaa! Ihanaa kolmatta adventtia teille kaikille!

-ansku-



maanantai 5. joulukuuta 2016

Uusia unelmia

Joskus nuorena sitä toiveikkaana ajatteli, että elämä on todella pitkä, että sen aikana ehtii ja pääsee tekemään, näkemään sekä kokemaan valtavasti kaikkea uutta ja upeaa.
Jo kauan aikaa sitten jouduin toteamaan etten kuulu tähän tiettyyn "kastiin" vaan painin ns. omassa sarjassani. Tämä ei suinkaan johtunut siitä, ettenkö olisi ollut itseeni ja omaan elämääni tyytyväinen, vaan siitä mihin lokeroon eräät tietyt tahot minut, ja minun perheeni asettivat.

Silloin joskus se satutti, varsinkin omien lasten takia itkin monina öinä kun heitä koulussa kiusattiin. Ei ollut varaa merkkivaatteisiin, ei ulkomaanmatkoihin, eikä edes isompaan asuntoon, missä heille olisi ollut omat huoneet yms.
Lapsille oli silloin turha selittää ettei pidä välittää toisten mielipiteistä, mutta ehkäpä heistä kasvoi tämänkin vastoinkäymisen ansiosta vahvempia, mutta myös suvaitsevaisempia ja empaattisempia aikuisia. Ainakin he oppivat saman kuin äitinsäkin, että elämään voi asennoitua niin monin eri tavoin.

Unelmoinut olen siis paljon, ja aion jatkaa edelleenkin, mutta olen huomannut unelmieni muuttuneen aiempaa arkisemmiksi, vaatimattomammiksi ja monelta osin myös realistisemmiksi.
Iän tuomaa viisauttako? Ehkä kyse on kuitenkin vain siitä, että olen huomannut ajan yksinkertaisesti loppuvan kesken. Jotkut unelmat on vaan haudattava ja etsittävä tilalle uusia. Ajan, sekä myös omien resurssien rajallisuuden tajuaminen voi olla aika ahdistavaa, mutta sitähän tämä elämä joskus on.

Monesti aiemminkin elämässäni vastatuuleen kulkeneena, nostan päätäni pystympään, välittämättä tuon taivaallista toisten mielipiteistä ja lokeroinneista. Aion jatkaa jalat maassa ja pää pilvissä omaa vaatimatonta, mutta monin tavoin rikasta ja niin kovin rakasta elämääni. Toivon että myös lapseni ja heidän puolisonsa osaavat arvostaa itseään ja omaa elämäänsä muiden mielipiteistä piittaamatta ja uskaltavat kulkea kohti omia unelmiaan.












Kun laiva uppoaa
on lähdettävä uimaan
ja unelman upotessa
on pakko etsiä pohjaa
jalkojensa alle. 

Mutta päästyäsi rannalle
ala rakentaa uutta laivaa
ja etsi itsellesi uusi unelma - 
sillä haaksirikosta voit vielä
hengissä selviytyäkin,
mutta elämä ilman unelmia
ei ole mitään elämää.

-Raili Malmberg-












keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Valo(n)voimaa

Valovoimainen ihminen on löytänyt sisäisen voimansa ja vahvuutensa. Hän tuntee itsensä hyvin, ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on.
Hän tunnistaa omat vahvuutensa ja osaa myös hyödyntää sekä kehittää niitä. Hän tietää ja tunnustaa osana persoonaansa myös omat heikkoutensa, mutta ei keskity niihin.
Hänellä on hyvä itsetunto, sillä hänellä on hyvin myönteinen, mutta silti totuudenmukainen kuva omasta itsestään. Hän osaa luoda merkityksellisen yhteyden toisiin ihmisiin. Hän osaa olla läsnä.

En usko että tällaisia ihmisiä tapaa montaa kertaa elämässään, mutta sitten jos, ja kun tapaa, niin sitä hetkeä tuskin koskaan unohtaa. En minä ainakaan....

Ihmisen valovoimaisuudesta on helppo hypätä luonnon luomaan valoon ja sen voimaan, josta huomaan varsinkin tänä pimeimpänä vuodenaikana olevani suorastaan riippuvainen.
Tässä muutama otos tämän menneen marraskuun eräistä valoisimmista ja voimaannuttavimmista hetkistä.














Valkeaa ja valoisaa alkavaa joulukuuta. 

-ansku-


torstai 24. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä

Muutaman muun bloggaajan tavoin, päätin myös napata Vikki kuvailee -blogista tämän kivan kesäkuvahaasteen. Tällä hetkellä ikkunasta ulos katsellessa ei mieli ainakaan sanottavammin virkisty, mutta ehkäpä nämä kesäiset kuvat piristävät meitä valon ja lämmön lapsia edes hieman.

Huolimatta siitä, että ehdottomia lempivuodenaikojani ovat kevät ja kesä, ei minusta talvessakaan mitään sen suurempaa vikaa ole. Toivoisin vaan kovasti että se ei olisi tällainen tuulinen, sateinen ja pimeä "syksynjatke" mistä en parhaimmalla tahdollakaan löydä juurikaan mitään positiivista.
Alkusyksy olikin poikkeuksellisen aurinkoinen ja lämmin, joten kai tämä "sadekausikin" on koettava joka vuosi. Ellei aiemmin, niin sitten myöhemmin ;)

Sitten se vaikein tehtävä, eli niiden kuuden kuvan valitseminen. Tässä pitkän pähkäilyn jälkeen viime kesänä taltioituja hetkiä sekä mereltä että Saimaan rannoilta.














Minäkään en aio nimetä ketään tiettyä bloggaajaa tämän haasteen saajaksi, mutta olen todella iloinen jos joku sen tästä itselleen nappaa.
Torstai on toivoa täynnä, ja niin oli tämäniltainen säätiedotuskin. Nimittäin toivoa talven takaisin tulemisesta!
Kesälle on pitänyt jo aikapäiviä sitten jättää jäähyväiset, joten minusta olisi vähintäänkin kohtuullista, että voisimme jo jättää jäähyväiset myös näille sade- ja kurakeleille :)



sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Pilviä ja poutaa

Luonnossa riittää paljon katseltavaa ja koettavaa. Saaristoluonto on kaikkein kauneinta mitä tiedän, enkä voisi ikinä edes kuvitellakaan kyllästyväni siihen.
Paattimme, jolla noin 6kk:n ajan vuosittain vesillä liikumme, on uppoumarunkoinen, joten sen matkavauhti ei päätä huimaa. Maisemat vaihtuvat todella hitaasti ja matkan aikana ehtii kyllä kaikessa rauhassa mm. kiikaroida lintuja, sekä tarkkailla ja kuvata mieleisiä maisemiaan.
Varsinkin lämpöisellä kesäkelillä on venematkan aikana mukava loikoilla kannella ja katsella taivaalle. Aika harvoin taivas on täysin pilvetön, vaan eipä siitä sen suurempaa haittaakaan yleensä ole, ainakaan poutapilvistä. Hieman ne toki viilentävät ilmaa ja peittävät joskus ihan kokonaan auringonkin, mutta ainakaan näissä seuraavissa kuvissa ei olisi juuri mitään katsottavaa ilman niitä.

Aikoinaan lasten kanssa oli hauska bongailla pilvistä erilaisia eläinhahmoja, tosin harrastan sitä vielä nykyäänkin ihan itsekseni ;)


























Tällä hetkellä maisemat ovat täällä todella talviset, sillä maassa, sekä myös puiden oksilla on kaunis puhtaanvalkoinen lumikerros. Tämä sopiikin täydellisesti talvea rakastavan esikoiseni syntymäpäivään 

Valoisaa ja valkeaa viikkoa!

-ansku-