lauantai 28. marraskuuta 2015

Paatin paketointi

Olimme tänään, viikon ainoana vapaapäivänäni, peittelemässä paattiamme hyvin lämpimässä, mutta sitäkin tuulisemmassa säässä. Hieman oli haasteita kahden ison pressun kanssa, joista päällimmäinen painaa vielä melkoisen paljon, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tämä olikin jo toinen kerta, kun tänä syksynä tämän homman teimme, sillä paattimme siirrettiin välillä lämpimään halliin, missä kölin ja pohjan välinen sauma korjattiin ja maalattiin. Ensin tämä pohjatyökin oli tarkoitus jättää kevääksi, mutta silloin on tarkoitus uusia seinäverhoilut, joten oli parempi tehdä toinen näistä hommista hyvissä ajoin pois alta. Halliin on myös enemmän tungosta keväällä, jolloin uuden kauden aloituskin saattaisi viivästyä ihan turhan paljon. Ja sehän ei tietenkään ole toivottavaa ;)

Nyt voin omalta kohdaltani sanoa että mennyt kausi, venettä myöten, on paketissa. Itse suuntaan välittömästi katseeni kohti lähestyvää joulua ja sen myötä ystävien ja rakkaiden läheisten kanssa vietettävään yhteiseen, kiireettömään aikaan. Kotiakin täällä jo laittelen jouluisempaan asuun ja kynttilöitä polttelen päivittäin hämärän tullen......... siis melkein jatkuvasti =D








Pihan ilme muuttuisi huomattavasti kauniimmaksi ja jouluisemmaksi, jos olisi edes pikkuisenkin lunta. Toivotaan että sitä viimeistään jouluaattoon mennessä saadaan.





Tunnelmallista marraskuun viimeistä viikonloppua ja ensimmäistä adventtia  


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Sininen sunnuntai

Tämä päivä ei tuntunut valkenevan kunnolla ollenkaan. Sininen oli päivän pääväri, mutta hieman kullanhohtoista kimallusta näkyi sentään veden pinnassa aina auringon pilkistäessä pilvien lomasta.
Kävelimme 1,5 tuntia koirien kanssa tarpoen ristiin rastiin rannan tuntumassa kulkevia metsäpolkuja. Harjoittelimme pentukoiran kanssa myös luoksetuloa ja paikallaanoloa. Jälkimmäinen ei energiseltä ja malttamattomalta pennulta onnistunut ollenkaan, mutta ehkä se jo muutaman vuoden harjoittelun jälkeen pystyy olemaan aloillaan pitempään kuin sekunnin tai kaksi ;)
Ainuttakaan onnistunutta kuvaa en onnistunut koiristakaan ottamaan, niin kovaa vauhtia ne juoksivat ja riehuivat, eikä tuo rajallinen, sinertävä päivänvalokaan auttanut asiaa.  Nooh, ehkä jo muutaman vuoden harjoittelun jälkeen minäkin onnistun näissä olosuhteissa ottamaan parempia kuvia ;)

Ulkoiluun sää oli mitä parhain ja lohdullista oli nähdä auringosta edes pieniä pilkahduksia, kuin lupauksia tulevista aurinkoisemmista ja valoisammista päivistä.


















Suloista sunnuntai-iltaa täältä kullanhohtoisen kynttilänvalon keskeltä
-ansku-


PS. Suureksi ilokseni huomasin, että olen saanut elämäniloisen, oikean "valon lapsen" Beate56:n lukijakseni. Tervetuloa mukaan Tuuliin ja Tyrskyihin 




keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Mustaa ja valkoista

Taas on viikko vierähtänyt kuin huomaamatta, sillä töitä on ollut meikäläisellä nyt niin paljon, etten juurikaan ole ehtinyt enkä jaksanutkaan koneella olla. Parasta tässä on kuitenkin se, että sain jo tietää jouluun asti kaikki tulevat vuorot ja vapaat, joten vihdoinkin voin suunnitella elämää enemmän kuin päivän tai pari eteenpäin. Ihanaa!
Pikkupakkasia ja lumisadetta odotan jo kovasti, sillä tämä harmaus ja jatkuva kuratassupyykki ei pidemmän päälle jaksa kauheasti innostaa. Niin ja innolla odotan toki myös pentukoiran reaktiota kun se ensimmäistä kertaa elämässään näkee lunta 

Kuvaaminenkin on jäänyt todella vähälle viimeisten viikkojen aikana, sillä kelit ja aikataulut ovat olleet meikäläiselle aivan liian haasteelliset.

Soitin tänään isälleni ja otin puheeksi eräät todella vanhat mustavalkokuvat joita hän on koneelleni joskus tallentanut ja sain häneltä luvan laittaa niitä tänne blogiinkin. Ensimmäiset viralliset ja totiset "pönötyskuvat" on otettu joskus Suomen itsenäistymisen aikoihin ja taisi kuulua asiaan että kuvissa ei missään nimessä saanut hymyillä ;) Loput, ehkä hieman rennommat ja luonnollisemmat kuvat ovat peräisin 40- ja 50- ja 60 -luvuilta. Kuvakoot ja -suhteet vaihtelevat myös melkoisesti, johtunee sen ajan kameroista ja filmeistä? En tiedä. Mustavalkoisuus sentään yhdistää, ja se pönötys ;) Muutamaa sivullista lukuunottamatta näissä kuvissa esiintyvät henkilöt ovat siis isäni ja hänen lähisukulaisiaan.






















Ja kukahan tämä tiukkailmeinen mutrusuu lieneekään? ;)



Kyllä koira koiran tuntee! Ensimmäinen koiruutemme jo tiesi miten tämän tuittupään saa leppymään ja suun hymyyn.





PS. Pakko tunnustaa että viritin tänään joulu- tai kaamos- tai mitkälienee -valot pihakeinuun ja terassille. Eipähän ole enää yhtään niin pimeää kuin eilen ;) 




keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Tyyni tiistai

Aamuvuoroon kun hieman kuuden jälkeen lähden ajelemaan, on pimeää. Aamuvuorosta kun pääsen, on minulla (vielä) sentään tunnin verran aikaa nauttia viimeisistä valon häivähdyksistä.
Kävelimme eilen koirien kanssa Kotkansaaren ympäri melkein kokonaan rantoja pitkin, ja ehdin ottaa muutaman kuvankin kantasatamasta juuri ennen kuin maisemat peittyivät pimeyteen.

Minusta oli todella ilahduttavaa kuulla satamasta tyynen veden yli kantautuvia työn ääniä, sekä katsella laivoja, kontteja, nostureita ja rekkoja veteen peilautuvien valojen loisteessa. Toivottavasti sataman syke jatkuu lamasta huolimatta vähintäänkin yhtä vahvana ja tasaisena. sillä tulevaisuuden uskoa ja itseluottamusta tarvitaan nyt enemmän kuin mitään muuta.

Valitettavan epätarkkoja nämä kuvat kyllä ovat, vähän niin kuin tämänhetkiset tulevaisuuden näkymätkin, mutta julkaisen nämä nyt paremman puutteessa ;)














Rakastan valoa,
koska se näyttää minulle tien.
Siedän silti pimeää,
koska se näyttää minulle tähdet.


torstai 5. marraskuuta 2015

Starlight Blogger Award - tunnustus ja haaste

Sain Starlight Blogger Award - tunnustuksen ja haasteen ihanalta Tuulalta Tuula's life -blogista. Tuula on elämään uteliaasti suhtautuva, eloisa, valoisa ja todella valloittava persoona. Hänen bloginsa on tulvillaan kauniita ja mielenkiintoisia postauksia, joiden aiheina ovat muun muassa saarimökki, koti, purjehtiminen ja matkustelu. Lämmin kiitos sinulle Tuula haasteesta, jonka otan suurella ilolla ja kunnialla vastaan.






Tässä Tuulan kiperät kysymykset: 


1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen todella monesta asiasta, mutta ensimmäisenä niistä kaikkein tärkeimmistä voisin mainita terveyden. Olen kiitollinen, että muutamista vaivoista huolimatta pystyn elämään suht normaalia elämää, liikkumaan luonnossa ja nauttimaan jokaisesta päivästä. 
Perhekeskeisenä ihmisenä olen tietenkin äärettömän kiitollinen elämäni rakkaimmista ihmisistä eli perheestäni. Olen myös kiitollinen oikeista, aidoista ystävistäni, joita ei ole montaa, mutta sitäkin arvokkaampia he minulle ovat. 






2. Minkä asian tai valinnan haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Tällä hetkellä elän hyvää, itseni näköistä elämää ja uskon, että kaikella aiemmin tapahtuneella on ollut vaikutuksensa siihen, että olen nyt tässä. Ilman menneisyyttäni en myöskään olisi se ihminen, joka nyt olen. Enää en syyllistä itseäni vääristä valinnoista, enkä usko että kukaan voi välttyä tekemästä virheitä. Niistä pitää vaan ottaa opikseen. Kieltämättä joskus on tuntunut siltä, että voisi tässä elämässä olla jotain muutakin kuin vastoinkäymisiä, mutta enpähän marise ihan pienistä, jos koskaan olen marissutkaan. Parempi vaan antaa menneiden olla ja keskittyä nykyhetkeen sekä tulevaan. Tiedä mitä kaikkea kivaa tulevaisuus vielä tuokaan tullessaan :)

Tommy Tabermann osasi tästäkin aiheesta niin kauniisti ja puhuttelevasti kirjoittaa: 

"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille."





3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Tämä oli ehdottomasti vaikein ja suurin kysymys. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin vastata sen, mikä heti ensimmäisenä tuli mieleeni: 
Mielestäni elämän tarkoitus on elää mahdollisimman onnellista elämää!
Omalla kohdallani se tarkoittaa mm. kokemuksia, elämyksiä, uskallusta voittaa pelkonsa ja ottaa riskejä, rohkeutta elää elämää, mitä muut eivät välttämättä ymmärrä, sekä taitoa tuntea itsensä ja kuunnella omaa sisintään, jolloin voi muokata elämästään juuri itselleen parhaan. Silloin voi elää mahdollisimman täyttä ja onnellista elämää. 
Hyvä on pitää mielessään myös se, että harvemmin kukaan katuu tekemisiään, mutta sitäkin useammin tekemättä jättämisiään. 




Pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen päädyin lähettämään haasteeni ja tunnustukseni kahdelle tuoreimmalle blogituttavuudelleni:

Ellis -blogin Ellikselle,  joka omien sanojensa mukaan mm. "Elää tässä hetkessä, haaveilee ja maalaa taivaanrantaa. Ompelee vanhoista farkuista milloin mitäkin. Kirjoittaa, kierrättää, tuunaa ja innostuu."
Luova, pohdiskeleva ja käsistään todella taitava Ellis on myös huikean hyvä kirjoittaja. Hänen tekstinsä eivät jätä ketään kylmäksi.

sekä

Unelmoiden ja haaveillen -blogin Kaisalle, joka omien sanojensa mukaan on mm. "Kolmen lapsen äiti ja vaimo, sisustaa lapsiperheen kotia yhdistäen uutta ja vanhaa, perittyä ja kirpputorilöytöjä." 
Idearikkaan, aikaansaavan ja monitaitoisen Kaisan blogissa myös leivotaan ja laitetaan ruokaa, unelmoidaan ja haaveillaan. Kaikki tämä ja paljon muuta höystettynä kauniilla kuvilla.

Nämä ihanat naiset inspiroivat ideoillaan, teoillaan, sanoillaan ja kuvillaan. Kiitos ja olkaapa hyvät! :)




Pentukoiruus näyttää mallia, miten rennolla otteella tähän blogihaasteeseen kannattaa suhtautua ;)

Tuulan kiperät kysymykset ovat niin hienot, että jatketaan haastetta niillä myös tästä eteenpäin:


1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?
3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?


 Tunnelmallista torstai-iltaa teille kaikille!
-ansku-