lauantai 29. elokuuta 2015

Valoa ja väriä

Edellisessä postauksessa jo vähän vihjasinkin, että muutosten tuulet puhaltavat jälleen meidän elämässä. Niinhän se on, että elämä heittää aika ajoin eteen uusia haasteita ja niihin on vastattava, vaikka päätösten tekeminen ei useinkaan ole ihan helppoa.
Olen hyvin onnellinen ja ylpeä rohkeista, ennakkoluulottomista ja itsenäisistä tyttäristäni. He ovat jo nyt osoittaneet olevansa paljon kypsempiä ja fiksumpia tekemissään ratkaisuissaan kuin esimerkiksi äitinsä aikoinaan saman ikäisenä, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa ;)

Jotkut mahdollisuudet tulevat kuitenkin eteen vain kerran ja silloin niihin on uskallettava tarttua. Parempi katsoa kuin katua. Kulunut sanonta, mutta täyttä totta. Harva katuu jälkeenpäin tekemiään ratkaisuja, mutta tekemättä jättämisiä sitäkin enemmän. Tämän voin myös itse täysin allekirjoittaa.

Toivotan sydämeni pohjasta onnea ja menestystä sekä esikoiselleni että vävypoikakokelaalleni heidän uusissa haasteissaan pääkaupunkiseudulla, jonne he jo ensi kuussa muuttavat. 

Onnea myös kovasti kuopukselleni hänen ensimmäisestä omasta kodistaan. Viehättävä pieni kaksio kaupungissa odottaa uutta asukastaan, mutta ennen kuin hän voi sinne muuttaa, on meidän lähdettävä huonekalukaupoille.

♥ -Katso uskoen ylöspäin, rakkaudella sivullepäin, kiittäen taaksepäin ja toivoen eteenpäin- 





















Valoa ja väriä on ollut tarjolla myös luontoäidin toimesta sekä maalla että merellä, ja saapuvan syksyn myötä väriä on luvassa vielä lisää. Aurinko paistaa tälläkin hetkellä, joten ei muuta kuin kamera ja koiruudet mukaan ja menoksi....

Valoisaa ja värikästä viikonloppua kaikille!  

-ansku-



lauantai 22. elokuuta 2015

Kullankeltaista

Tämän elokuun tulen muistamaan varmasti lopun elämääni monestakin eri syystä. Muutosten tuulet puhaltavat yksityiselämässä jälleen kerran, joten totuttelemista uuteen elämäntilanteeseen on luvassa. Merellä vietetyllä lomallamme saimme nauttia pelkästään täysin tyynistä sekä auringonpaisteisista päivistä. Nyt jos koskaan on meidän aurinkoa palvovien toiveet kuultu ja valohoitoa saatu niin runsain mitoin, että luulisi tällä energialatauksella jaksavan kepeästi yli tulevan, pimeän talven.

Tällä lomalla olemme olleet enimmäkseen saarikohteissa, joissa useimmissa nettiyhteys on joko melko hidas tai hyvin hidas ;) Takana on, paitsi kohtapuoliin päättyvä loma, myös blogihistoriani pisin tauko. Pakko tunnustaa, että on ollut aivan ihanaa keskittyä kiireettömään ja täysin aikatauluttomaan lomailuun. En juurikaan ole kaivannut älypuhelinta, tablettia tai läppäriä. Kamera on sentään saanut kulkea matkassa mukana ja onhan sillä tullut taas napsittua kuva jos toinenkin =D

Loman parhaimpia hetkiä ovat olleet peilityynet, hiljaiset ja viileät (muutamat suorastaan kylmät) aamut, joissa nousevan auringon aikaansaamat värisävyt ovat olleet vertaansa vailla ja pikkuhiljaa lisääntyvä lämpö on enteillyt kaunista, mahdollisesti helteistä päivää. Myös viilenevät ja pimenevät illat, kipparin villaneuleen karheus poskeani vasten takakannella istuessamme ja värikylläisiä auringonlaskuja katsellessamme, ovat olleet sellaisia hetkiä, jotka olen laittanut varmaan talteen sydämeni sekä sieluni sopukoihin.

Kiitollisin mielin voin valmistautua kotiinpaluuseen ja tuleviin muutosten tuulten pyörteisiin.













Kun istun sinun vierellesi en kysy,
enkä vastaa, sillä tiedät jo,
että pisaraakaan ei puutu.
Olen kotona, riisun saappaani,
olen pilven painoinen.

-Tommy Tabermann-


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Helmihetkiä

Niitä on elämässä monenlaisia. Luonto on tarjonnut itselleni helmihetkistä parhaimpia, tavalla jos toisellakin. Luontoa ja merta rakastavana lähdin mm. katsomaan Sampo Mäkelän akvarelleja Stadilaisen Kotka-näyttelyyn ja sain myös tavata henkilökohtaisesti tämän valloittavan taiteilijan. Mikä parasta, sain myös kotini seinälle pienen palan hänen herkkää ja koskettavaa taidettaan.
Rakastan luontoa ja eläimiä yli kaiken, mutta rakastan tietenkin myös ihmisiä. Varsinkin eräitä harvoja ja valittuja ;)
Rakastan erityisesti sellaisia ihmisiä, joista huokuu positiivinen energia, valo ja lämpö. Sellaisia aurinkoisia ihmisiä, jotka jo pelkästään omalla olemuksellaan saavat minut hymyilemään. Kuvailuni kaltaisia persoonia on harvassa, mutta sitten kun sellaisen tapaa, sitä huomaa hymyilevänsä vielä nukkumaan mennessäkin.
Erään tällaisen ihanuuden tapasin Tammisaaren vierasvenesatamassa kuluneella viikolla. Noin vain, ykskaks yllättäen! Ilman tätä blogiani en olisi ikinä tavannut tätä sydämellistä, aurinkoista ja iloa pursuavaa ihmistä. Olen siis ikuisesti kiitollinen tyttärilleni, jotka saivat minut yllytettyä mukaan tänne ihanaan blogimaailmaan. Olen myös ikuisesti kiitollinen teistä kaikista ihanista lukijoista, sekä bloggaajista, joihin olen täällä tutustunut ja joista yhden olen nyt saanut tavata ihan kasvotusten.

Muumipapan sanoin: Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen, että saamme kipparini kanssa rentoutua tämän yhteisen, rakkaan harrastuksen parissa ja nähdä sekä kokea monia ihania ja ikimuistettavia helmihetkiä.














Ei se, miltä me näytämme,
eikä se, mitä me aikaan saamme,
merkitse sen rinnalla mitään,
mitä me olemme toinen toisillemme.


PS. Lämpöiset ja aurinkoiset terveiset sinulle eloisa ja valoisa Hannah   Sinäkin kerroit viimeisimmässä postauksessasi ihastuttavista helmihetkistäsi :)

 Valoa ja iloa tulevaan viikkoonne! t. Ansku



lauantai 1. elokuuta 2015

Paatin pentteri

Vanhan paattimme pentteri ei ole varustukseltaan, eikä varmaan käytännöllisyydessäkään kaikkein parhaimpia. Lasku-/työtilaa on minimaalisesti, uunia ei ole ollenkaan ja jääkaappikin on melko pieni ja epäkäytännöllinen eikä muutakaan kaappitilaa taida olla koskaan riittävästi, mutta...
koskaan nämä puutteet eivät ole meitä haitanneet tai häirinneet vähimmässäkään määrin. Kylmälaukut on keksitty ja pilssiin kätkemme aina osan ruoista sekä juomista. Kaasuhellalla olemme saaneet valmistettua maittavia aterioita ja toisinaan olemme kotona tehneet valmiiksi ruokia, joita olemme sitten vain lämmittäneet paistinpannussa. Mikä on kuitenkin se kaikkein tärkein asia, on tietenkin tunnelma. Ja sehän on ollut tässä kyökissä aina enemmän kuin kohdillaan.

Viimeksi Kotkan Meripäivillä tuli jälleen kerran vietettyä aikaa aikuisten lastemme sekä heidän puolisoiden kanssa ja paatilla oleilimmekin enimmäkseen sen ahterissa eli peräosassa, jossa pentteri, eli keittiö sijaitsee.

Pentterin pöydältä löytyy mieheni kuopuksen virkkaama jättimäinen tiskirätti / pöytäliina.  On sanomattakin selvää, että kauniin ulkonäkönsä takia liinaa ei ole tiskirättinä pidetty :) Hauska sattuma muuten, että äitini osti samoihin aikoihin meille tuliaisiksi turkoosin mariskoolin, joka päätyi tietenkin liinan kaveriksi.
Istuimien päältä löytyvät torkkupeitot, joiden tarkoitus on lähinnä suojata istuintyynyjä pikkukoiran petaukselta. Se mokoma kierii, pyörii ja kuopsuttaa tassuillaan pedatessaan itselleen mahdollisimman mukavaa alustaa. Toki noiden peittojen alle on itsekin mukava käpertyä vaikkapa maittavan ruokailuhetken jälkeen pienille päivätorkuille. Pentteristä löytyy myös monta muuta mukavaa, mutta ehkä myös hieman lapsellistakin asiaa, kuten muumiaiheiset peltipurkit, sakset, laseja sekä tietenkin majakkamukeja :)
Tuorein tulokas on  Elliksen arvonnasta hiljattain voittamani "maailman kaunein patalappu" joka sopii paattimme pentteriin kuin nenä päähän, vaikka uuni, ainakin vielä toistaiseksi, sieltä puuttuukin.



















Tuuli vihmoo ja köydet narahtelevat paatin keinahdellessa puolelta toiselle. Onneksi ei ole kiire mihinkään. Jäädään pitelemään tuulia vaikka vielä huomiseksikin. Nyt hörppään muumipappalasista sen viimeisenkin tilkan ja kömmin kokkaan eli paatin keulapiikkiin kipparin kainaloon uneksimaan aurinkoisista, lämpöisistä ja tyynemmistä päivistä.
Kauniita unia ja sateetonta sunnuntaita toivotellen

-ansku-