lauantai 23. toukokuuta 2015

Talviturkin tiputtajat

Terveiset täältä saaren suojaisasta poukamasta. Tänäänkin on ollut todella tuulinen ja kylmä päivä, mutta nyt viimeinkin, illan myötä, on tuuli laantunut, aurinko paistaa ja meri on aivan peilityyni. Koira luopuu kylmyydestä huolimatta talviturkistaan, joten se kapsuttaa itseään tiuhaan tahtiin niin, että paksua, huopaantunutta pohjavillaa lentelee joka paikkaan. Imurilla riittää töitä! Uskomatonta mutta totta, viikko sitten perjantaina heitimme  myös me, koiruuden palvelusväki, hikisen, mutta ah, niin ihanan saarikierroksen lomassa pois talviturkkimme! Pulahdimme kokonaista kolme kertaa hyiseen meriveteen pulikoimaan =D

Toissaviikonloppuna olimme molemmat lauantaina töissä, sillä halusimme tehdä sisään helatorstain jälkeisen perjantain, jotta saisimme pitkän, vapaan viikonlopun. Helatorstaiksi minulle iski kuitenkin vielä työvuoro, joten mieheni ollessa vapaalla, kävi hän kaupassa, siivosi kodin ja laittoi veneen lähtökuntoon  Pääsimmekin työpäiväni päätyttyä lähtemään liikkeelle heti, kun olin suoriutunut pikaisesta suihkussa käynnistä ja vaatteiden vaihdosta. Voitte uskoa, että olin supernopea!
Otin läppärin mukaan (kuten tälläkin kertaa), mutta en malttanut perjantaina pysyä sisätiloissa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Tutkintosuunnitelmaa keskityinkin näpyttelemään vain lauantaiaamupäivällä tuulen tuivertaessa ja taivaan ollessa puolipilvessä, sekä sitten sunnuntai-iltana saunan jälkeen kotisohvalla todella pirteänä ja ajatus selkeänä juosten, hehheh.
Opettajalta saamani palaute olikin yllättävän positiivinen, sillä minun ei tarvinnut kuin hieman tarkentaa muutamaa kriteeriä, sekä varautua suullisesti täydentämään osaamistani tutkintoviikon aikana. Huh, nyt voin vihdoinkin huokaista helpotuksesta......ainakin hetkeksi, ennen "piinaavaa" tutkintoviikkoa ;)

Saaristoluonnon kauneus mykisti meikäläisen jälleen kerran ja tuulensuojaisessa, lämpimässä kallionkolossa loikoillessamme olin aivan varma, että kuulun maailman onnellisimpien ihmisten joukkoon.











Totinen, talviturkiton tähystäjämme =D








Nyt pikkukoiruuden kanssa iltakierrokselle ja auringonlaskua ihailemaan. Leppoisaa lauantai-iltaa ja suloista sunnuntaita 
-ansku-


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Pihapulinoita

Aika on taas rientänyt pikavauhtia ja edellisestä postauksestakin on jo yli viikko! Huhhuh, ei pysy vanha enää vauhdissa mukana ;)
Viime viikonloppu sujui sekä miehelläni että minulla töiden merkeissä, mutta ehdin sentään hieman ahkeroimaan omalla pienellä pihallammekin. Sen hoito on jäänyt valitettavasti "hiukan" retuperälle, sillä mehän vietämme lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikamme vesillä. Suojaisa pihamme on meille kuitenkin kuin toinen olohuone, missä tulee oleskeltua säiden salliessa päivittäin, joten olen yrittänyt muokata siitä mahdollisimman viihtyisän.
Toivoisin että pihamme olisi kaunis ja rehevä ja sieltä löytyisi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Se saisi olla myös runsaan rönsyilevä ja värikäs.
Aika valjulta pihamme kuitenkin vielä näyttää ja toiveideni mukaiseen lopputulokseen on huimasti matkaa, mutta hyvin pienin, vaan toivon mukaan varmoin askelin kuitenkin etenen kohti viihtyisää ja "villiä" pihaidylliä.
Nähtäväksi jää, saanko ikinä muokattua pihastamme toiveideni mukaista, vai heitänkö haravan ja lapion nurkkaan ja annan luovutusvoiton lehtokotiloille ja rikkakasveille ;)

Tässä muutama sateen jälkeen ottamani kuva vielä kovin keskeneräisestä pikkupihastamme. Heti alkuun rakastamani vaaleanpunainen ruusu, jonka sain tytöiltä äitienpäivälahjaksi 






Lintujen kylpypaikka sijaitsee pihakiven päällä. Pikkutirppojen kylpyhetkiä on mukava seurata vaikkapa keinussa istuskellessa.



Tämä kuva on kyllä ihan pieleen tarkennettu, mutta taustalla siis suklaakirsikkapuu, tai sen alku ;) Aidalla vielä toistaiseksi risukasaa muistuttava villiviini, sekä lumihiutale- ja orvokkiamppelit.



Tästä "risusta" kehkeytyy vielä joku kaunis päivä upea puu. Kyseessä on uusin hankintani eli riippajalavan taimi.




Kärhöissä on jo nuppuja. Toisessa sinisiä, toisessa valkoisia.


Nämä kuvat on otettu reilu viikko sitten ja nyt kun katson pihalle, on näky jo aavistuksen verran rehevämpi. Puiden ja pensaiden lehdet ovat siis kasvaneet ;) Harmittavasti myös mukavasti vihertyneestä nurmikosta pilkottaa sieltä täältä jotain keltaista, joka ei todellakaan kuulu sinne.
Eipä tässä auta muu kuin lähteä kitkemään voikukkia ym. rikkaruohoja ja sen jälkeen rentoutumaan saunan lämpöön.
Pihasta laitan lisää kuvia kunhan se nyt ensin jatkaa lupaavasti alkanutta runsastumistaan ja rehevöitymistään :)
Aurinkoista alkavaa viikkoa! ♥ Ansku 

perjantai 8. toukokuuta 2015

Jätesäkillinen

Viime lokakuussa postasin ensimmäistä kertaa roskien keräämisestä otsikolla Roskabongarit. Nyt on vuorossa toinen roskien keräämiseen liittyvä postaus.
Mainitsen tässä vielä kertaalleen, että minä ja mieheni olemme jo vuosia noudattaneet "Kerää roska päivässä"-periaatetta ja osallistuneet "Siisti Biitsi"-siivoustalkoisiin, sekä ihan kahdestaan keränneet aina keväisin ja syksyisin tutuista retkisaaristamme roskia säkkikaupalla.

Jo maaliskuussa ihanan (olen) ihan pihalla-blogin energiaa ja iloa pursuava Tuitiina haastoi minut keräämään jätesäkillisen roskia tänä keväänä. Tämä postaus on vastaus tähän hienoon haasteeseen. Enemmänkin kuulemma saa kerätä, ja voitte uskoa, että mehän keräsimme kun kunnolla vauhtiin pääsimme ;)
Kiitos vielä Tuitiinalle haasteesta Siivouksemme kohteeksi päätin heti valita kauniin lähisaaremme, jonka rannat ovat joka kevät ja syksy valitettavan roskaisia. Tätä kyseistä retkisatamaa ei enää huolla PSS Ry, joten päätin rohkeasti laittaa sähköpostia Kymen virkistysyhdistyksen eli Kyvi Ry:n toiminnanjohtajalle. Kysyin häneltä, että mikäli keräämme saaresta roskia, voisiko yhdistyksen huoltovene kuljettaa jätesäkit sieltä pois. Hänen vastauksensa oli hyvin positiivinen sekä kannustava ja sovimmekin samantien, että jätämme säkit länsirannalle, paikkaan mihin huoltoveneen kanssa pääsee kätevästi rantautumaan. Tällä viikolla nuo viime sunnuntaina täyteen keräämämme säkit on haettu pois. Yhteistyössä on voimaa, kiitos! :)

Kauniilta näyttää länsipuolen upea, noin kilometrin pituinen hiekkaranta. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin karun totuuden. Siivosimme tätä rantaa roskista noin 500m:n matkalta.



Rantahietikon reunassa kasvaviin ruusupensaisiin oli tarttunut "muutama" roska, joiden noukkiminen käsipelillä oli hieman haasteellista ja paksuista hanskoista huolimatta olivat käsivartemme urakan päätyttyä kyynärpäitä myöten naarmuilla. Täytynee hankkia roskien keruuseen tarkoitetut pihdit, niin säästyvät niin kädet naarmuilta kuin selkä väsymiseltä ;)










Valitettavasti rannalta löytyi myös lasia niin paljon, että pikkukoiruudelta piti kieltää kokonaan osallistuminen roskien keräämiseen. Onneksi sieltä löytyi paljon keppejäkin, joita se sai silputa aikansa kuluksi ja hyviä sytykkeitä niistä iltanuotiota varten tulikin 


Tässä meidän urakointimme lopputulos:


Haasteen tarkoitus on paitsi kerätä vähintään se yksi jätesäkillinen roskia tänä keväänä, tehdä myös juttu keräyksestä kuvineen ja haastaa mukaan kaikki lukijat sekä 10 bloggaajaa.

Päätin haastaa kaikki lukijani tämän kesälomakauden aikana, sekä kaikki veneilyaiheisten blogien bloggaajat tämän veneilykauden aikana mukaan kantamaan kortenne kekoon viihtyisämmän ja turvallisemman ympäristön puolesta!

"Ole itse se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa tapahtuvan"  -Mahatma Gandhi-


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Merensuolaista menoa

Viikko kului jälleen kuin huomaamatta ja vappuakin tuli torstaina vietettyä erittäin hyvässä seurassa, tietenkin saaressa, kuinkas muutenkaan ;)
Takana on erittäin kiireinen, toimelias sekä työntäyteinen huhtikuu. Toivon että edessä olisi edes hieman hidastempoisempi toukokuu. Toivon myös eräiden epäselvien asioiden vihdoinkin selviävän, sillä kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini, kuten kaikki jo varmasti tietävätkin. Hermoni ovatkin koetuksella joutuessani odottamaan näiden asioiden selviämistä ja pystymättä itse millään tavalla vaikuttamaan niihin. En voi nopeuttaa prosessia, enkä voi vaikuttaa lopputulokseen, joten voin vain odottaa....... ja odottaa.......ja odottaa........enkä voi suunnitella tulevaa, koska en tiedä milloin ja miten asiat ratkeavat, turhauttavaa, eikö?

Onneksi on olemassa meri ja saaristo, jonka äärellä levottominkin mieli saa edes hetkeksi rauhan ja sekaisinkin pääkoppa kunnon tuuletuksen =D

Kuluneen vappuviikonlopun aikana säät vaihtelivatkin kovasti ja saimme nauttia niin tuulen kohinasta, aaltojen pauhusta, kirkkaasta ja lämpimästä auringonpaisteesta, kuin myös ihanan tyynistä ja hiljaisista illoista. Saimme myös sadetta niskaamme ja lauantaiaamuna hävitti sumuverho tutut saaret sekä mantereen ääriviivat täysin näkyvistämme ja loi tyynen meren kanssa hiljaisen, aavemaisen tunnelman.


Auringon kauniisti valaisema metsäpolku, jota pitkin kävelimme saaren toiselle puolelle ja nautimme lintujen korviahuumaavasta laulukonsertista.




 Rantakallioilla istuskelemista ja haaveisiin vaipumista....


.....kunnes tämä karvakorva herätti todellisuuteen ;)


Matka jatkuu ja säät, sekä vuorokaudenajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin.












Olin niin onnellinen ja kiitollinen päästessäni näihin sieluni maisemiin, että intouduin mieheni kanssa kahdestaan toteuttamaan roskienkeruu-urakan, josta teen seuraavaksi kokonaan oman postauksen. Nyt toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa viikkoa!