lauantai 31. tammikuuta 2015

Ville ja Vellamo

Kävimme viime lauantaina ihailemassa valokuvataiteilija Juha Metson Suursaari-näyttelyä. Tästä pääset tutustumaan lähemmin kyseiseen valokuvaajaan sekä hänen teoksiinsa. Valokuvaaminen oli kielletty, joten joudun vain sanallisesti vakuuttamaan teille, että nähtävillä oli paljon todella upeita kuvia. Valtaosa Suursaaresta on edelleen luonnontilassa ja maisemat ovat huikaisevan hienot, joten on ihan valtavan suuri menetys, ettei saarelle ole enää mahdollista päästä.

Sunnuntaina vietimme aikaa Merikeskus Vellamossa, missä ensimmäisenä kiinnostuksen kohteena oli aikoinaan tunnetuimman Suursaaren kuvaajan, Johan Vilhelm Mattilan, eli "Suursaaren Villen" maalaamat taulut. Tämä Suursaaressa syntynyt "Ville" oli paitsi taidemaalari, myös graafikko, viulisti sekä viulunrakentaja. Mielenkiintoinen ja upea näyttely, joka on avoinna 26.4. saakka.

Onhan siellä myös majakkahulluille todella hienoa katseltavaa eli Suomen Majakkaseuran 10-vuotisjuhlanäyttely, jossa on esillä panoraamakuvia majakoista, loistoista ja pookeista upeissa merimaisemissaan. Tämä näyttely on avoinna 1.3. saakka.

Sain sentään muutaman julkaisukelpoisen kuvan napattua itse päänäyttelystä, mutta paljon jäi vielä nähtävää ja kuvattavaa seuraavaan ja sitä seuraavaankin kertaan.



















Tämä viikko on ollut ihanan rauhallinen ja rento, lähes täydellinen vastakohta edelliselle. Nyt maksimoin rentouden sukeltamalla saunan lämpöön ja toivotan teille kaikille leppoisaa lauantai-iltaa.




sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Reilu viikko on taas jo vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mihin kaikki aika oikein katoaa? Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, ettei vuorokaudessa ole läheskään riittävästi tunteja. Aina joko yöunet jäävät liian lyhyiksi tai sitten tärkeitä asioita jää tekemättä, tai mikä pahinta, liikunta jää väliin. Onneksi töissä tulee sentään käveltyä useita kilometrejä yhden työvuoron aikana, eikä istumaan juurikaan ehdi. Silti ulkoilua raittiissa ilmassa ja kauniissa maisemissa ei korvaa mikään. Aurinkoakin on ikävä! Aurinkolasit laitoin lipaston laatikkoon lokakuussa ja siellä ne ovat edelleen.

Viime viikko oli raskas ja kiireinen jo pelkästään siitä syystä, että olin 7 päivänä peräkkäin töissä. Tiistaina koira sitten vielä satutti silmänsä pahasti ja tuli äkkilähtö eläinlääkäriin. Säikähdyksellä selvittiin taas tälläkin kertaa, sekä superlyhyillä yöunilla.
Torstai-iltana anoppini ei kauhuksemme vastannut lainkaan puhelimeen, joten lähdimme mieheni kanssa välittömästi ajamaan hänen luokseen. Anoppi oli sängystä ylös noustessaan kaatunut lattialle ja selkään kuulemma sattui niin, ettei hän päässyt enää liikkumaan ollenkaan ilman kovaa kipua. Soitimme heti ambulanssin, joka vasta 1,5 tunnin odottelun jälkeen saapui ja kuljetti hänet keskussairaalan päivystyspolille. Siellä poloinen anoppini sitten joutuikin makaamaan lähes kaksi vuorokautta. Onneksi luita ei ollut murtunut, mutta hän ei ole edelleenkään päässyt jaloilleen ilman kahden hoitajan tukea, kävelystä puhumattakaan. Eilen hänet siirrettiin jatkohoitoon ja kuntoutumaan toiseen sairaalaan. Nyt emme voi muuta kuin odottaa mitä tuleman pitää ja tietenkin toivoa parasta.

Toivottavasti tuleva viikko on tasainen ja tyyni, sillä sitä kaipaan nyt enemmän kuin mitään muuta.









Yritän päästä ensi viikolla meren rantaan ja metsään kävelemään, sillä niistä molemmista saan mielenrauhaa.
Ehkäpä piakkoin saan kaivaa esille ne aurinkolasitkin sieltä lipaston laatikosta :)

Iloa ja hyvää oloa tulevaan viikkoonne 



perjantai 16. tammikuuta 2015

Koiranelämää ja vähän emännänkin

Kaksi arkivapaata takana ja edessä on 7 päivän työputki, tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin niistä yksi on koulupäivä.
Vapaapäiväni kuluivat lähinnä siivoillen, ulkoillen, lumitöitä tehden ja monenlaisia rästihommia hoidellen, joista ensimmäisenä mainittakoon uuden verokortin hankkiminen. Pakko myöntää, että hieman ärsyynnyin jonottaessani asiakaspalveluun n. 20 min. ja joutuessani kuuntelemaan nauhoitettua miesääntä, joka ehkä minuutin välein kertoi, että voin tilata uuden verokortin myös netistä, aaaargh, vaan kun en voi! Asiakaspalvelija oli kyllä oikein ystävällinen ja avulias, joten tästäkin hermoja kiristävästä tuokiosta jäi loppujen lopuksi ihan hyvä mieli :)

Meidän pikkukoiran uusi vuosi ei alkanut kovinkaan mukavasti, sillä sen oikeaan poskeen ilmaantui mätäpaise, niin että oikea silmäkin ehti jo melkein muurautua umpeen. On jännä miten koirat pyrkivät viimeiseen saakka peittämään kivun, joten meillä ei ollut aavistustakaan oireilevasta poskihampaasta ennen paiseen ilmestymistä. Lähdin 2.1. ajamaan kiireellä Kouvolan eläinklinikalle röntgeniin, missä selvisi että yläposkihammas on haljennut ja se pitää heti poistaa.
Operaatioon menisi muutama tunti rauhoituksineen päivineen, joten soitin seudulla asuvalle ystävälleni ja sattuikin niin sopivasti, että hän oli matkalla läheiseen kauppakeskukseen tyttärensä kanssa, joten sovimme tapaavamme siellä. Hyvässä seurassa tunnit kuluivatkin melkein kuin huomaamatta, ja pian hoitaja jo soittikin, että potilas on heräämössä valmiina kotiutumaan :)


Kuva on laadultaan heikko, mutta heikko oli potilaan olotilakin.


Seuraavana päivänä koiruus oli lähestulkoon jo oma itsensä ja kehtasi jopa näyttää kieltään naapurin isolle ja ilkeälle uroskoiralle ;)




Lumessa kieriminen poistaa stressiä....




...ja sillä saa turkkiin kauniin lumikuorrutteen :)






Koirilla on kyllä yltiöpositiivinen elämänasenne, jonka saimme taas kerran tämänkin pikkukaverin kohdalla todeta. Turhista ei valiteta, hyvistä hetkistä iloitaan täysillä, eikä ikäviä muistella :)

Tikkien poiston sain sovittua tälle vapaapäivälleni, joten nyt omassa korissaan makoilee rauhoituksen jäljiltä taas hieman surkean näköinen koiruus.
Huomenna tämä virtapiiri sinkoilee taatusti jo ihan joka suuntaan, joten isännän kanssa tekevät varmasti pitkän lenkin, meikäläisen hoivatessa mummoja ja pappoja. Sunnuntaina minulla on iltavuoro, joten aamupäivällä saan toivottavasti ulkoilutettua koiran lisäksi myös kameraa.
Pikku pakkasta ja auringonpaistetta sunnuntaille jo tilailin, nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää ;)

Vapaita viettäville toivotan virkistävää viikonloppua ja muille tsemppiä työntekoon! 



sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kultaa taikka kunniaa

Eilisen pitkän kävelykierroksen aikana pilvisyys lisääntyi tasaiseen tahtiin ja lopulta aurinko hävisi kokonaan pilvien taakse. Illalla tuuli yltyi kovaksi ja yöllä alkoi ennusteiden mukaisesti oikein kunnon lumimyräkkä.
Taas kerran Katariinan kallion korkeimmalle kohdalle kiivettyäni ja hetken tätä maisemaa katseltuani, mieleeni tuli otsikon laulu, jonka on sanoittanut ja säveltänyt Jukka Kuoppamäki. Tämän kaikki varmaan jo tiesivätkin ;)
Minulle tulee monesti joistain tietyistä maisemista mieleen jokin runo tai laulu. Runopostauksia olen aiemmin jo tehnytkin, mutta nyt Haaveena Hyvä Kuva-blogin Katinkan innoittamana, päätin tehdä biisipostauksen, eikä tämä välttämättä ole viimeinen sellainen ;) Toivottavasti et Katinka pahastu 
Tässä eilen ottamiani kuvia tämän koko kansan tunteman laulun sanojen kera. Ne sopivat mielestäni paitsi näihin kuviin, myös omaan elämääni, sekä myös tekemiini uuden vuoden lupauksiin.

Kultaa taikka kunniaa,
niitä joskus tarjotaan.
Kultaa taikka kunniaa,
mutta jompaakumpaa vaan.



Joskus menee paremmin,
joskus pelin menetin.
Mutta laulu jatkuu aina vaan,
se ei sammu milloinkaan.


Kultaa taikka kunniaa,
niitä joskus tarjotaan.
Kultaa taikka kunniaa,
mutta jompaakumpaa vaan.


Paistaa päivä toisinaan,
joskus pilvet peittää maan.
Mutta takaa pilven synkänkin,
valo loistaa kuitenkin.


Kultaa taikka kunniaa,
niitä joskus tarjotaan.
Kultaa taikka kunniaa, 
mutta jompaakumpaa vaan.


Piittaa pienistä mä en, 
salaa kuivaan kyyneleen.
Tuskan liekki sielun puhdistaa,
mennyt taakse jäädä saa.


Kultaa taikka kunniaa, lallallallallallallaa......

Kultaisia valonhippusia alkavaan viikkoonne 


tiistai 6. tammikuuta 2015

Varrella virran


Eilen illalla jäähdyttelin terassilla saunan jälkeen ja kuuntelin Koivukoskelta kantautuvaa veden pauhua. Kodiltamme tuolle padolle on linnuntietä matkaa vain kilometrin verran, joten varsinkin hiljaiseen ilta-ja yöaikaan veden kohina kuuluu tosi selvästi.
Tänään sitten teimmekin pitkästä aikaa parituntisen kävelykierroksen kauniissa kotikulmiemme jokimaisemissa. Ihanassa auringonpaisteessa tuntui mukavalta istahtaa hetkeksi joentörmälle katselemaan joen virtausta ja kuuntelemaan jäiden ritinää.
Koivukosken padolla tallustelin kameran kanssa laskujoen reunaa pitkin ja ehdin napata vain muutaman kuvan, kun padolta alkoi kuulumaan hälytysääni, joka merkitsee sitä, että sulkuportteja aletaan avaamaan. No, eipä niitä portteja paljon avattu, sillä veden pinta ei noussut huomattavasti eikä virtauskaan ollut voimakasta, joten vielä tällä kertaa en saanut komeista kuohuista kuvia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla :)















Mieli on taas kerran levoton ja ajatukset pyörivät sinne sun tänne, kuin virtaava vesi konsanaan. Taidan jännittää huomista iltavuoroa kuntoutusosastolla sen verran, ettei uni välttämättä ihan heti tule silmään. Tiedän, tiedän, lupasin yrittää stressata vähemmän ja yritänkin, mutta tämä opiskelu tuntuu olevan pahin ja varmin stressinaihe meikäläiselle. Onneksi "enää" 5 kk koulua jäljellä, joten saatan selvitä tästäKIN urakasta ilman vatsahaavaa =D

Stressitöntä viikon jatkoa teille kaikille ja Tuitiinalle vielä lisäksi lämmin tervetulotoivotus Tuuliin ja Tyrskyihin ♥ 


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kiitoskirja


Joulukuussa esikoiseni kotia kuvatessani, huomasin lasipurkin, joka oli täpötäynnä paperilappuja, joihin oli kirjoitettu onnellisia muistoja. Monissa blogeissakin oli viime vuonna postauksia tästä "onnellisuusprojektista" ja ajattelin itsekin aloittaa sellaisen. Tämä ajatus jäi jostain syystä ajatuksen asteelle ja onnellisia hetkiä varten varaamastani lasipurkista löytyy tälläkin hetkellä tuoksutuikkuja ;)



Noh, tässä eräänä päivänä lukiessani Lady of the Mess -blogia, niin kuinkas ollakaan innostuin hänen ideastaan kirjoittaa ylos joka päivä 5 asiaa, joista on kiitollinen. Ja joka päivä tietysti eri asiat. Kiitoskirjaksi sopii paremmin kuin hyvin ihanalta ystävältäni Jenniltä syntymäpäivälahjaksi saamani mustakantinen vihko, joka kertoo niin antajansa, kuin saajansakin erinomaisesta huumorintajusta ;)




Tunteellisen, tulisieluisen ja herkän naisen elämässä eriasteisia romahduksia aina silloin tällöin tapahtuu, milloin mistäkin syystä ;)
Kuten eräälle upealle bloggaajalle tänään totesin, elämä on laiffii, eikä tätä pidä ottaa liian vakavasti. Tätä yritän itsellenikin tolkuttaa aina kun joku asia alkaa liikaa ahdistamaan. Katseet kohti tulevaa ja mielessä onnen ja kiitollisuuden tunteita aikaansaavat asiat, niin eivätköhän romahduksetkin vähene ........ tai ainakin loivene.

Maa on taas valkoinen ja läheinen metsätie jäässä, joten taidanpa huomenna muistuttaa sekä itseäni, että vanhaa, rakasta potkukelkkaa sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta...




...vauhtia ja valoa tulevaan viikkoon!

ps.  Tervetuloa Marika lukijakseni