keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Mustaa ja valkoista

Taas on viikko vierähtänyt kuin huomaamatta, sillä töitä on ollut meikäläisellä nyt niin paljon, etten juurikaan ole ehtinyt enkä jaksanutkaan koneella olla. Parasta tässä on kuitenkin se, että sain jo tietää jouluun asti kaikki tulevat vuorot ja vapaat, joten vihdoinkin voin suunnitella elämää enemmän kuin päivän tai pari eteenpäin. Ihanaa!
Pikkupakkasia ja lumisadetta odotan jo kovasti, sillä tämä harmaus ja jatkuva kuratassupyykki ei pidemmän päälle jaksa kauheasti innostaa. Niin ja innolla odotan toki myös pentukoiran reaktiota kun se ensimmäistä kertaa elämässään näkee lunta 

Kuvaaminenkin on jäänyt todella vähälle viimeisten viikkojen aikana, sillä kelit ja aikataulut ovat olleet meikäläiselle aivan liian haasteelliset.

Soitin tänään isälleni ja otin puheeksi eräät todella vanhat mustavalkokuvat joita hän on koneelleni joskus tallentanut ja sain häneltä luvan laittaa niitä tänne blogiinkin. Ensimmäiset viralliset ja totiset "pönötyskuvat" on otettu joskus Suomen itsenäistymisen aikoihin ja taisi kuulua asiaan että kuvissa ei missään nimessä saanut hymyillä ;) Loput, ehkä hieman rennommat ja luonnollisemmat kuvat ovat peräisin 40- ja 50- ja 60 -luvuilta. Kuvakoot ja -suhteet vaihtelevat myös melkoisesti, johtunee sen ajan kameroista ja filmeistä? En tiedä. Mustavalkoisuus sentään yhdistää, ja se pönötys ;) Muutamaa sivullista lukuunottamatta näissä kuvissa esiintyvät henkilöt ovat siis isäni ja hänen lähisukulaisiaan.






















Ja kukahan tämä tiukkailmeinen mutrusuu lieneekään? ;)



Kyllä koira koiran tuntee! Ensimmäinen koiruutemme jo tiesi miten tämän tuittupään saa leppymään ja suun hymyyn.





PS. Pakko tunnustaa että viritin tänään joulu- tai kaamos- tai mitkälienee -valot pihakeinuun ja terassille. Eipähän ole enää yhtään niin pimeää kuin eilen ;) 




14 kommenttia:

  1. Silloin taisi olla pakko pönöttää liikkumatta paikallaan, kun kuvien valotus vei niin kauan :) Tunnelmallisia kuvia nuo ovat ja hauskoja kurkistuksia elämään ennen meitä. Merellä on oltu silloinkin. Minusta on jännittävää katsella mummoni vanhoja valokuvia senkin vuoksi, että ne ovat osaltaan Karjalasta, jota meillä ei enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se taisi olla. Kuvaustilanne taisi myös olla hieman jännittävä, eikä siinä ehkä hirveästi sopinut hymyilläkään ettei arvokkuus kärsi ;)
      Vanhat kuvat ovat kuin ikkuna menneeseen elämään ja itse rakastan vanhojen valokuvien katselua ja menneiden muistelua. Isäni on myös tehnyt sukututkimusta ja sitäkin on ollut todella mielenkiintoista seurata.
      Ihana kuulla että mummollasi on vieläkin tallella ainutlaatuisia ja arvokkaita kuvia Karjalasta! Nykyisessä työssäni tapasin muutaman kerran erään vanhuksen jolla on todella vanhoja valokuvia Suursaaresta, josta hän oli vanhempiensa sekä sisarustensa kanssa joutunut vuonna 1939 lähtemään evakkoon. Niitä katselimme yhdessä, mutta valitettavasti Alzheimerin takia hänen puhekykynsä ja muistinsa olivat jo menneet niin huonoiksi, ettei hän pystynyt paljoakaan kertomaan niistä ajoista. Tunteita ne kuvat hänessä näyttivät kuitenkin herättävän ♥
      Hienoa, että näitä vanhoja kuvia vielä edelleenkin monista piironginlaatikoista löytyy :)

      Poista
  2. Ihania vanhoja kuvia! Arvaappa tekeekö minunkin nyt mieli penkoa vanhoja kuvia? =D. Sain kaikki mummoltani perinnöksi, onneksi. Niissä on ihan oma jopa hauska tunnelmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä vanhoissa kuvissa on todellakin ihan omanlaisensa tunnelma. Isäni sai omilta vanhemmiltaan näitä kuvia perinnöksi heidän kuoltuaan ja osa kuvista oli mennyt jo niin hauraiksi ja huonoiksi, ettei niitä saanut kuvankäsittelylläkään enää "pelastettua" Onneksi osa on nyt varmassa tallessa niin koneella kuin ulkoisella kovalevylläkin :)
      Olisipa ihana nähdä joskus myös niitä sinun mummosi vanhoja kuvia ♥

      Poista
  3. Hyvä että on töitä riittänyt ja työvuorot jouluun saakka tiedossa. Työ on tärkeää, mutta pidemmänpäälle on rankkaa kun ei voi suunnitella aina edes päivää eteenpäin. Voimia!
    Ja, hauskoja kuvia. Ennen tuo pönötys oli ilm "pakollista". Nyt rennot potretit muodissa. Hauska katsoa vanhoja kuvia. Suloinen flikka rattaissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpotti kyllä huomattavasti miehenikin elämää kun nyt voimme suunnitella kauppa- ym. käynnit ja anopin auttamiset sekä myös perin olematonta sosiaalista elämäämme ;) Toinen auto olisi ehdoton, mutta moiseen "luksukseen" ei tällä hetkellä ole varaa. Päivä kerrallaan -elämästä kuukausi kerrallaan -elämäksi, huikea edistysaskel =D
      Kiitos Kaisa ja mukavaa loppuviikkoa sinulle ♥

      Poista
  4. Ihanat vanhat kuvat.
    On aina hauska katsoa ihmistä, löytää pilke silmästä vaikka poseeraukuvia ovatkin. Ja että nyt jo poismenneet ihmiset on olleet kerran nuoria ja elämän odotus edessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta nuo vanhimmat kuvat ovat jotenkin jopa liikuttavia totisuudessaan ja arvokkuudessaan.
      Olihan se juhlallinen hetki, kun puettiin parhaat päälle ja valokuvaamoon lähdettiin kuvattavaksi.
      Kiitos orvokki ♥
      ps. ja se pilke silmässä lienee myös periytyvä ominaisuus ;)

      Poista
  5. Hienoja ja kiehtovia kuvia! Rakkaus mereen näyttää kulkevan teillä suvussa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi!
      Kolmannessa kuvassa on isänisäni eli minun pappani. Hän seilasi merillä vuosia ennen kuin tapasi isoäitini ja perusti hänen kanssaan perheen. Armeijan hän kävi merivoimissa, kuten myös isäni. Vai pitääkö sanoa laivastossa? Voi ei! Toivottavasti isäni ei lue tätä ;)
      Ja kyllä sukuni naisetkin merta ovat aina rakastaneet, sekä näitä komeita merimiehiään ♥

      Poista
  6. Vanhoissa kuvissa on ihan taikaa. Aivan ihania! Kuvia vain katselee ja yrittää saada kiinni siitä ajasta ja elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihanasti sanottu! ♥
      Kiitos Viherrys! Ja olen kanssasi täysin samaa mieltä, vanhoissa kuvissa todellakin on taikaa :)

      Poista
  7. Aivan upeat kuvat :). Ja siellä on harrastettu merenkulkua siis jo useammassa sukupolvessa!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Pilvi ♥
    Kyllä vaan! Saaristolaisia ja merenkulkijoita löytyy monessa polvessa, joten ei mikään ihme että meikäläinen on vesillä viihtyvä nesomaanikko =D

    VastaaPoista