torstai 1. lokakuuta 2015

Sydän saaristossa

Meren rauhoittava ja jopa terapeuttinen vaikutus on todennäköisesti se kaikkein tärkein asia, jonka takia sitä niin valtavasti rakastan. Meri ja saaret yhdessä muodostavat sielunmaisemani, jota ilman en voisi edes kuvitella eläväni. Esteetikkona lumoudun kaikesta kauniista, mutta ollessani maailman kauneimman saariston sydämessä, olen onnellisempi kuin missään muualla.
Tähän kohtaan minun on ihan pakko linkittää myös blogini toistaiseksi lyhyehkön historian toinen postaus, missä muistelen menneitä ja kerron jotakin omasta, onnellisesta lapsuudestani, missäpä muualla kuin meren äärellä.

Kaksi kertaa olemme mieheni kanssa matkanneet paatillamme kanavaa pitkin Saimaalle ja viettäneet siellä ikimuistettavia ja ihania hetkiä puhtaista, kirkkaista vesistä nauttien ja katsellen ihastuneina mm. suloista, nappisilmäistä saimaannorppaa silmästä silmään. Sitä hetkeä en taatusti unohda koskaan ♥ 
Karun kaunis merimaisema on loppujen lopuksi kuitenkin se, mihin kaipaan aina takaisin, huolimatta siitä, että meri on arvaamaton ja joskus julmakin. Ja merellä tuulee aina, tai ainakin melkein aina ;)

Kesän ja valon lapsena koen kohta koittavat vuoden pimeimmät kuukaudet niin fyysisesti kuin psyykkisestikin raskaina ja ihan liian pitkinä. Erityisesti varhaiset aamuherätykset (varsinkin iltavuoron jälkeen) ovat minulle vaikeita, mutta minulla on nyt koekäytössä sarastuslamppu, kiitos M ja A ♥ 
Ehkäpä saan apua aamuväsymykseen aaltojen kohistessa taustalla ja "auringon" noustessa ja loistaessa klo 5:15 suoraan kasvoihini, jolloin voin kuvitella itseni näihin sielunmaisemiini ja vaipua uudelleen uneen, krooh................. Eiiii! Eihän sen näin pitänyt toimia!!!
Testaus jatkuu ja postausta aiheesta luvassa myöhemmin ;)















Ikuisena optimistina toivon kokevani vielä lukuisia häikäisevän hienoja hetkiä syksyisessä saaristossa.




Auringon kultaa ja kimallusta kaikille toivotellen:

Ansku + sarastuslampun ensimmäisiin "säteisiin" noin klo 4:50 heräävät karvavekkarit Indi & Aava 



20 kommenttia:

  1. Niin totta joka sana =). Veden äärellä on ihanaa mutta meri on meri vaikka voissa paistaisi, paras kaikista. Ihania kuvia, niin seisteinen ja kaunis tunnelma. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka ja ihanaa viikonloppua sinullekin! :)

      Poista
  2. Niin kauniita kuvia merestä ja sileistä kallioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ei liene epäselvää millaista maisemista mieluiten kuvia otan ;)

      Poista
  3. samaa mieltä kanssasi, meri on nin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sen alati vaihtelevaan olomuotoon ei koskaan kyllästy :)

      Poista
  4. Ah, niin samastun tähän tekstiin ja ajatuksiisi :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tietää että kyllä sielunsiskot aina ymmärtävät sen vahvan tunteen palon ja intohimon mikä liittyy niin veneilyyn, saarielämään kuin meren äärellä olemiseen ja elämiseen. Kovin lohdullista on myös ymmärrys ja myötäeläminen pitkän talvikauden kärvistelyn ja kaipauksen aikana :)

      Poista
  5. Kiitos kuvista, kyllä on kaunista! Tämä sisämaan järvenneito kaipaa aina merta ja sen tuoksua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, eipä kestä kiittää ♥ Toivottavasti kuvat edes hiukan helpottavat kaipaustasi ♥

      Poista
  6. Kiitos kuvista; niitä on ihana katsella, kun itse ei pääse meren äärelle.
    Valoa ja iloa syksyysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi terttu, kiitos ihanasta kommentistasi, joka lämmitti sydäntäni ja muistutti taas kerran miten onnekas olenkaan kun merenrantakaupungissa asun.
      Väriä, valoa ja iloa myös sinun syksyysi ♥

      Poista
  7. Juuri niin: merellä, lähellä luontoa sielu lepää. Sen lisäksi on välilöä vauhtia, seikkailua ja yhdessä tekemistä sekä kokemista läheisimpien kanssa.

    Voimia syksyyn ja talveen! Olen varmaan onnekas, kun itse pidän sitä kaikkineensa mukavana vaihteluna. Ymmärrän silti, että monille pimeä ja kylmä kausi ottaa monella tapaa voimille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan kaikkia vuodenaikoja, mutta......ja tämä on ISO mutta ;) marras- ja joulukuu ovat pahimmillaan, ainakin täällä eteläsuomessa pimeitä, (vesi) sateisia ja todella harmaita. Väsymys vaivaa ja varsinkin klo 5:15 herätyskellon soidessa, tulee monesti kyseltyä itseltään että miksi minun on asuttava täällä pimeässä pohjolassa =D
      Tykkään talvesta, siis oikeasta lumisesta talvesta pakkasineen ja kunnon hankineen. Sellaisesta on valitettavasti vaan voinut haaveilla viime vuosina täällä etelärannikolla. Noh, minä taidan painaa töitä ihan urakalla koko talvikauden ja sitten taas hieman hidastaa työtahtia kevättä kohden ja kesään mennessä vielä vähän enemmän ;)
      Kiitos Merenneito ♥ Vaihtelu oikeasti virkistää ja onhan talviaikaan sitten hyvä tavata niitä kaikkia ystäviä ja sukulaisia, joita ei veneilykaudella "ehdi" tapaamaan :)

      Poista
  8. Kauniit kuvat sinulla, jälleen kerran. Ja, voin niin yhtyä tuohon samaan, meri on niin kaunis ja arvaamaton. Merenäärellä kun olen ikäni asunut. Meillä nostettiin tänään paatti ylös. Joten, nyt nautin merestä rannoilla kävellen, väriloistosta energiaa keräillen. Viikonlopun jatkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa suolainen meri-ilma olla meillä meren äärellä syntyneillä ja kasvaneilla jo ihan "verissä" :)
      Tässä lokakuun aikana varmasti meidänkin paatti peitellään talviunilleen, kuten joka vuosi aiemminkin. Päivätkin alkavat olemaan jo aika lyhyitä ja kelit kosteita sekä koleita, joten kauden päätös alkaa tuntumaan pikkuhiljaa ihan tervetulleelta. Ja kuten totesitkin, niin pääseehän sitä sitten myös maista käsin nauttimaan merestä rannoilla kävellen ja toivottavasti talvella myös jäillä kävellen, lumikenkäillen, luistellen tai hiihtäen. Kiitos Kaisa ja seesteistä sunnuntain jatkoa sinulle :)

      Poista
  9. i h a n a t meri- ja rantakuvat jälleen kerran. Itsekin meri-ihmisenä ihastun aina kun katselen kuviasi.
    Toivottavasti sarastuslamppu auttaa sinua. Kerrot varmaan myöhemmin koetuloksesta..
    Mukavaa lokakuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos orvokki kauniista sanoistasi ♥
      Heh, lamppu ei ensikokemusten perusteella toiminut ihan siten kuin olin toivonut. Pentukoiruus tuntuu heräävän suunnilleen jo ensimmäiseen sarastukseen ja sitten sitä onkin noustava päästämään se pihalle. Eräänä aamuna kun olin menossa iltavuoroon ja mies oli hoitanut koirat, testasin heti lamppua ja siinä kävi niin että torkahdin meren kohistessa ja "auringon" paistaessa uudelleen..... onneksi oli iltavuoro, niin ei tullut kiire =D
      Postaan aiheesta aivan varmasti myöhemmin, kunhan testiryhmämme kaikki jäsenet tottuvat lamppuun ;)
      Väriä ja valoa lokakuisiin päiviisi ♥

      Poista
  10. Ihania sileitä kallioita. Ah, köllötellä kuin hylje noilla kallioilla ja kuunnella aaltoja :-D. Aamut on aivan koomasia. Mitä pimeämmäksi menee, sen vaikeempaa. Oi joi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastan yli kaiken noita sileitä rantakallioita. Aaltojen katselu ja kuuntelu on ihanan rauhoittavaa ja rentouttavaa.
      Heh, kooma ei tosiaankaan ole aamuviiden olotilasta kaukana, niin ankeaa ja kankeaa on herääminen meikäläisellä ;)
      Koitetaan kestää tämä vuoden pimein aika sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla ja hei, enää reilu 2 kk niin päivä alkaa taas pikkuhiljaa pitenemään =D

      Poista