keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Peilikuvia

Olen huomannut että me naiset olemme usein täysin sokeita omille hyville ominaisuuksillemme ja näemme itsessämme vain pelkkiä vikoja. Vähättelemme myös monesti omia taitojamme ja tietojamme. Ellemme itse osaa arvostaa itseämme, ei meitä taatusti arvosta kukaan muukaan.

Minäkin olen sortunut monien vastoinkäymisten edessä syyllistämään ensimmäiseksi itseäni, vaikka tiesin, että kaikkiin asioihin en todellakaan pystynyt edes vaikuttamaan. Itsesyytökset olivatkin siinä kohtaa mitä turhimmat ja tyhmimmät.

Yritän nykyään keskittyä iloitsemaan ja olemaan ylpeä onnistumisista ja mahdollisimman nopeasti unohtamaan, mutta tietenkin myös ottamaan opikseni epäonnistumisista. Niitä ei kuitenkaan pidä jäädä vatvomaan ja antaa niiden paisua suhteettoman suuriksi.

Mielestäni ulkonäkökeskeisessä nyky-yhteiskunnassa ihannoidaan nuoruutta ja kauneutta ihan liikaa. Totuus on kuitenkin se, että me kaikki vanhenemme ja se myös näkyy sekä varsinkin tuntuu kehossamme vaikka mitä tekisimme. En ymmärrä miksi ikä ja elämänkokemus ei saisi näkyä kasvoissamme. Miksi olisimme kauniita vain rypyttöminä? Itse olen sitä mieltä, että parasta on vaan opetella hyväksymään nämä muutokset ja keskittyä niiden sijaan hyvää mieltä ja oloa tuoviin asioihin. Elämänilo ja onnellisuus vasta näkyvät ja tuntuvatkin kehossamme. Ne poistavat myös stressiä, joka kuluttaa elimistön kallisarvoisia voimavaroja.

Me naiset voisimme opetella kehumaan useammin toinen toisiamme ja antamaan enemmän positiivista palautetta. Olemmehan kaikin puolin upeita pakkauksia, joten miksei sitä voisi sanoa myös ääneen. Seuraavan kerran kun katsomme peiliin, hymyillään sieltä katsovalle naiselle ja sanotaan hänelle jotakin kaunista. Hän on sen ansainnut!


















Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, 
kehun: Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 
- Eeva Kilpi -


20 kommenttia:

  1. Erittäin hyviä pointteja. Minusta vanheta voi kauniisti ja vähemmän kauniisti. Ensimmäinen varmasti toteutuu, jos pitää itsestään huolta, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja onnellisuus ja arvokkuus näkyy kasvoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvokkaasti ja kauniisti vanheneminen onnistuu aivan varmasti mainitsemillasi tavoilla. On myös hyvä muistaa, että hymy on tehokas ja täysin ilmainen kasvojenkohottaja :)
      Kiitos Pilvi ♥

      Poista
  2. Viisaasti kirjoitit!
    Harmi kun tämä ulkonälökeskeisyys aloitetaan tänä päivänä jo kovin pienenä. Joskus kun katsoo pieniä tyttöjä kevätjuhlatamineissaan, niin ajattelee että tietynlaisen pukeutumisen aika voisi olla huomattavasti myöhemminkin!
    Ja toisaalta taas naisen ikähaitarin toisessa päässä voisi ajatella päinvastoin :)
    Olen ihan samaa mieltä että ikä saa näkyä, eikä se tarkoita mitään homssuisuutta!
    Ajatuksia antava postaus oli kuvitettu rauhoittavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Minusta on kamalan näköistä kun pienet tytöntylleröiset näyttävät täydessä tällingissään kuin pieniltä aikuisilta. Osut täysin oikeaan myös ikähaitarin toisen pään suhteen. "Nainen ei ole koskaan liian vanha käyttämään punaista huulipunaa!" Näin sanoi minulle eräs lähes 90-vuotias leskirouva, joka ei ikinä poistu kotoaan (ei edes roskia viemään) ennenkuin on punannut huulensa. Hän myös hymyilee paljon ja on erittäin elämänmyönteinen ja huumorintajuinen. Minusta hän on kaunis ja erittäin valloittava persoona ♥
      Jo lomalla peilityyntä merta kuvatessani tiesin mitä tulen näiden kuvien kanssa kirjoittamaan. Minustakin tyyni vedenpinta on hyvin rauhoittava ja kaunis.
      Kiitos Vikki ♥

      Poista
  3. Upeita upeita kuvia, hienot tyyneät heijastukset.
    Eeva Kilpi ja sinä sanoitte sen mikä on oikeus ja totuus. Hienosti kirjoitit. Ei ole pois itsestä, jos ääneen toista kehuu, etenkin jos niin kuitenkin ajattelee.
    Ei me voida iälle mitään, miksi siis pahoittaa oma mieli sitä vatvoessa. Ja rumaa on on arvostella toisten ikää. Me vanhetaan kukin erilailla, geenien ja elämäntavan mukaan (geenit on aika merkittävä tekijä).
    Mukavaa myöhäiskeskiviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelen aina, että mikä on vaihtoehto vanhenemiselle. Ei jää epäselväksi että onko syytä olla kiitollinen ja onnellinen että saa elää ja vanheta sekä toivottavasti myös viisastua ;) Ei tässä kukaan vanhetessaan ulkoisesti kaunistu, kun maan vetovoima tekee tehtävänsä, iho rypistyy ja kroppa rapistuu, mutta toisin kuin fyysinen vanheneminen, voi psyykkinen vanheneminen kehittää ihmistä koko eliniän ajan! Minusta tämä on todella positiivista :)
      Kiitos kovasti orvokki ♥ ja mukavaa torstaita sinulle!

      Poista
  4. Oi, kuinka kauniita kuvia. Haaveillen jo ensi kesästä!

    Ja, kirjoituksesi/ajatuksesi olivat niin todellisia, hyvin kirjoitettu. Myös puhuttava, hyvin tunnistin itseni. Mitenkä tuo itsensä arvostaminen onkaan niin vaikeaa. Ja, vanheneminenkin kun kuuluu elinkaareemme.
    Uskon että jokainen elämänvaihe on arvokas ja juuri sillä hetkellä paras! Nauttikaamme juuri tästä hetkestä, juuri sellaisina arvokkaina kuin olemme! Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin tässä kuukausi, pari sitten valokuvia 14 vuoden takaa ja löysin pari kuvaa itsestänikin (inhoan olla kuvattavana) Katsoin hymyileviä, onnellisia, vastarakastuneen naisen kasvojani ja minua alkoi ihan itkettämään, koska näytin kuvassa jopa omasta mielestäni kauniilta. Sitä se rakkaus, onnellisuus ja tässä tapauksessa myös nuoruus, saa aikaan =D Ajattelen varmasti samoin taas 15 vuoden kuluttua katsoessani tämän päivän kuvia :)
      Olet täysin oikeassa! Ei pidä velloa menneisyydessä eikä haikailla tulevaisuutta. Pitää elää tässä hetkessä, sillä elämä on tässä ja nyt!
      Kiitos Kaisa ihanista sanoistasi ♥

      Poista
  5. Olipa rauhoittavat maisemat...
    Tuo Eeva Kilven runo sopi tähän kuin nenä päähän. Olen samaa mieltä, ulkonäkö ei saa määrittää keitä me olemme ja mikä on arvomme. Kauneus tulee sisältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa maisemissa oli todella rentouttavaa lomailla. Nautin joka hetkestä ja se myös näkyi ja tuntui koko kropassa. Rusketus näkyy vieläkin ;)
      Valitettavasti varsinkin nuorilla tuntuu olevan melkoisesti ulkonäköön liittyviä paineita ja he myös arvostelevat toisten ulkonäköä joskus hyvinkin törkeällä tavalla. Surullista.
      Ehkä iän myötä hekin viisastuvat.....kuten me =D
      Kiitos Merenneito ♥

      Poista
  6. Se on juuri näin kuin kirjoitit. Mikä meillä naisilla todella oikein onkaan. Ihania kuvia oli jälleen katseltavana ja hei, taisin tunnistaa mistä ensimmäinen on otettu =D. Onko vähän ennen Porkkalanselkää kun tullaan Inkoosta päin? Minulla on nimittäin samasta mökistä kuva =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tutustunut kahteen aivan upeaan venäläisnaiseen ja olen pistänyt merkille miten he ottavat huomioon ympärillään olevat ihmiset ja molemmilta olen vastaanottanut ihania kohteliaisuuksia (ei kuitenkaan mitään ylimaallista imartelua) sekä aistinut sellaista aitoa välittämistä heidän asenteessaan ja olemuksessaan. Aluksi menin niin hämilleni etten osannut edes sanoa kiitos. Sorruin meidän suomalaisten naisten perisyntiin sanomalla esim. No tämähän nyt vaan on tällainen vanha pusero, ostettu jostain alennusmyynnistä. Miten noloa! Vieläkin hävettää ;)
      Viimeksi kun tapasin toisen näistä naisista, osasin sentään kiittää häntä kohteliaisuudesta, mutta en tajunut sanoa hänelle mitään kaunista. En tiedä miksi menen jotenkin lukkoon tuollaisissa tilanteissa. Läheisiltäni osaan ottaa vastaan vaikka kuinka kauniita sanoja, mutta täytyy nyt yrittää ryhdistäytyä ja opetella käyttäytymään myös muiden seurassa kuten itseään ja toisia arvostavan naisen kuuluu =D

      Kyllä vaan! Juuri samainen saunamökki ja muistan kyllä kuvasi, jota myös kommentoin :)

      Poista
  7. Me naiset emme valitettavasti luo keskenämme 'hyvä sisko'-verkostoja kuten miehillä ovat omat 'hyvä veli'-verkostonsa. Pelkäämme, että on itseltä pois jos kehumme toista naista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä tuo on aivan totta!
      Sitten vielä se, kun ei osata yhtään iloita toisten puolesta. Kasvotusten kun ollaan niin saatetaan hymyssä suin onnitella, mutta sitten selän takana ollaan heti arvostelemassa. Niin alhaista ja luotaantyöntävää käytöstä.
      Kiitos sinulle kommentista ja oikein mukavaa viikonloppua ♥

      Poista
  8. Voi Ansku, niin täyttä asiaa! Viisaita mietteitä. On säälittävää ja ärsyttävää, miten ulkonäkökeskeinen maailmamme monilta osin onkaan. Itse ajattelen, että jokikinen uurre ja ryppy kertoo tarinaamme, ne ovat kuin hienointa pitsiä. Niiden myötä olemme kypsyneet myös ihmisinä. Huomaan tässä viidenkympin rajapyykin lähestyessä sitä osaa olla jo aikas armollinen itselleen. Uskon vahvasti, että oma tasapainoinen olotila heijastuu myös ulospäin. Ei siis niinkään ne kilot ja rypyt vaan sisäinen hehku ja sinut itsensä kanssa oleminen! Mikä siinä sitten onkaan, että nainen voi siskouden sijaan ollakin varsinainen susi toiselle. Eiköhän tuo juonna ihka kateuden kentille. Niin paljon kuin me naiset voimmekaan saada toisistamme voimaa ja iloa, sitä vaalikaamme. Eihän ole minulta pois, kun kehun ja kannustan toista naista!
    Tuo Eeva Kilven ihana runo kuuluu lemppareihini, oikea voimaruno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hannah, lausuit taas pelkkiä totuuden sanoja. Allekirjoitan kaiken sanomasi 100%:sti!
      Meissä naisissa on valtavasti voimaa ja jos vaan käyttäisimme sen kaiken viisaammin, kuten toinen toistamme tukien, olisi elämä paljon helpompaa ja mukavampaa meille kaikille :)
      Minäkin olen oppinut iän myötä olemaan itseäni kohtaan paljon armollisempi. Mistähän sekin johtuu että vaikka muita olen aina lohduttanut, tukenut ja kannustanut virheiden sattuessa, niin itseäni olen moittinut, jopa inhonnut ja tuntenut häpeää? Onneksi en enää kiusaa itseäni noin kovasti ;)
      Onneksi minulla on myös teidät ihanat, sydämelliset ja mahtavat blogiystäväni ♥

      Luin aikoinaan jostain että Eeva Kilpi on sanonut:
      "Minä rauhoitun aina kun alkaa sataa lunta
      ja aina kun näen ihmisen koiran kanssa.
      Sillä ihmisellä ei ole mitään hätää."

      Tästä tuli lempiajatelmani ja tämän myötä halusin myös tutustua Eevan koko tuotantoon. Eeva osaa kirjoittaa vaikeistakin asioista todella koskettavasti ja kauniisti.

      Kiitos Hannah ja ihanaa viikonloppua sinulle ♥



      Poista
  9. Kiitos inspiraatiosta. Jospa aloittaisikin alkavan työviikon sanomalla kaikille vastaantuleville jotain kaunista ja positiivista. Aloittaa voisi aamulla siitä unisesta joka katsoo peilistä vastaan.
    Hyvä kiertämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä kestä kiittää! Aivan mahtavaa kuulla että inspiroiduit. Ja kannattaa ehdottomasti aloittaa siitä huippuihanasta tyypistä, joka sieltä peilistä ensimmäisenä aamulla vastaan katsoo =D
      Kiitos ilahduttavasta kommentistasi ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ♥

      Poista