perjantai 4. syyskuuta 2015

Koiruuksia kerrakseen

Esittelen teille nyt perheemme uuden jäsenen, Lumiturpa Aavan, joka on edesmenneen Suomenlapinkoiramme Lumiturpa Oulan lapsenlapsi. Neitokaisessa yhdistyvät vauhdikkuus ja energisyys, kova puruvoima ja itsepäisyys. Vain järki puuttuu. No eiii, vauvahan tämä pikkuinen vasta on, joten kyllä sitä järkeä tulee (taotaan) sinne päähän parin ensimmäisen vuoden aikana ;)
Tämä tumma ja tulinen pikkuneiti on jo ehtinyt kokeilla hermojemme kestävyyttä, josta esimerkkinä voisi mainita kaiken mahdollisen pureskeleminen neulanterävillä naskalihampaillaan. Onpa yksi terassillemme loikkimaan erehtynyt sammakkokin päässyt hengestään! Kaiken mahdollisen syöminen ulkoillessa on myös melkoisen rasittavaa, ja vaarallistakin se voi olla.

Oikeasti olen todella ylpeä ja onnellinen tästä pikkuisesta. Autossa matkustamisessa hän on erityisen taitava. Makoilee vaan kiltisti omassa häkissään (kunhan hänet sinne ensin saa jollain konstilla laitettua) ja veneen kannelle päästyään tepasteli siellä kuin vanha tekijä, vaikka ikää oli silloin vasta kokonaiset 9 viikkoa. Pelastusliivitkään eivät häirinneet pikkuisen menemisiä ja tekemisiä yhtään..... tosin tästä en ole ihan varma, että onko välttämättä pelkästään hyvä asia.

Poikkeuksellisesti kuvia on vain neljä, eivätkä nekään mitään hääppöisiä otoksia, sillä tämä pikkuneiti on todella haasteellinen kuvattava, ainakin minun mielestä!









Tätä viimeistä kuvaa katsellessa tuli mieleen, että onkohan muurahaisissa ja hämähäkeissä jokin erityisen pikantti maku, vai teilaako tämä lutupulla niitä tassuillaan vaan ihan omaksi huvikseen? =D

Vauhdikasta ja virkistävää viikonloppua! 

toivottelevat Ansku, Indi ja Aava




16 kommenttia:

  1. Oiii Aava on niin ihana! Lasten ja nuorten eläinten kuvaaminen ON haastavaa. Nyt vasta kun näin Indin vierellä sain käsityksen hänen koosta. Onnea hurjasti uudelle perheenjäsenelle ja kuvia lisää heti kun vain niitä saat =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toissapäivänä kun Aavan kanssa Sapokassa käveltiin, tokaisi eräs mies minulle: "No, voi hyvänen aika! Siähän olet ottan nallen mukaan ulkoilemaan" =D
      Onhan tuo sellainen ihanuus, että onnellisempi en voisi tästä syntymäpäivälahjasta ikinä olla.
      Indi on n. 30 cm korkea ja painaa 5,5 kg (todella runsas turkki saa sen näyttämään huomattavasti isommalta) Aava on ehkä noin 5 cm matalampi ja painaa n. 4,5 kg, mutta ei kauaakaan, niin kasvaa reippaasti ohi Indistä. Onneksi Indi ei vielä tiedä sitä ;)
      Yritän ehtiä ja varsinkin onnistua ottamaan kuvia, joissa näkyisi muutakin kuin vain musta, hyvin epämääräinen putikka ;) No, harjoitus tekee mestarin!
      Kiitos Katinka ♥

      Poista
  2. No onhan hän niin suloinen, että saa varmasti ihan kaiken anteeksi ulkonäkönsä ansiosta ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin melkein kaiken ;) Ja niin kuin minä vannoin ja vakuutin Oulan kuoleman jälkeen, että enää koskaan en ota koiraa...hohhoijaa, koskahan sitä oppisi, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan =D

      Poista
  3. Voi jestas mikä karvapalleroinen söpöliini! Upeaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ja sitä samaa sinulle ♥
      Kävinkin jo kurkkaamassa blogistasi että sinulla onkin kaikkea kivaa tapahtumaa ja tekemistä taas tiedossa. Pidä hauskaa sinä upea nainen siellä! :)

      Poista
  4. No on hän söpönen ja tosiaan voisi mennä nallukastakin <3 Tässä vaiheessa hän vaikuttaa rohkealta seikkailijasielulta... saas nähdä millainen persoona hänestä lopulta viel isona tulee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väritykseltäänkin hän on karhunmusta, joten pieni nallukka on kyseessä ihan selvästi ;)
      Rohkealta tosiaan vaikuttaa, mutta ei onneksi tyhmänrohkealta. Ihmisiä rakastaa jyli kaiken ja on pussannut tänään pyörryksiin monta pursiseuran junioriakin, jotka ilmoittivat yksissä tuumin että suomenlapinkoirat on parhaita =D
      Varsin lupaava laivakoiran alku on kyseessä, mutta aika näyttää millainen persoona hänestä vielä kehkeytyykään :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Söpöydellä ei vaan ihan kaikkia koiruuksia saa anteeksi, vaikka niin voisi luulla ;)

      Poista
  6. Keksisin tähän varmasti sata ylistävää sanaa, mutta sanon vaan, IHANA!
    Pieni pentu voi olla samalla rakastettava että raivostuttava :)
    Tyttären beagle oli pentuna varsinainen täystuho, nyt jälkeenpäin naurattaa muistella niitä asioita jotka silloin melkein itkettivät.
    Mukavia yhteisiä hetkiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Rakastan tuota pientä pörriäistä yli kaiken, mutta välillä tuntuu että voisin repiä hiukset päästäni, kun se on niin raivostuttava! Puree, raapii, repii, riehuu, haukkuu, kitisee.......kunnes nukahtaa kesken leikin niille sijoilleen ja on niin syötävän söpö :)
      Kamala täystuho tämäkin on, mutta onneksi meidän kaikki huonekalut ovat jo niin ikäloppuja, että voidaan hyvällä omallatunnolla ostaa uudet tilalle =D
      Kiitos Vikki ♥ Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  7. Onpa lutunen karvapallo.
    Paljon kivoja hetkiä ja toistenne tuntemaan-oppimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lutunenkin se osaa olla ;)
      Kiitos orvokki ♥ ja kivaa viikon jatkoa!

      Poista
  8. Voi pikku Aavaa, niin rutistettavan suloinen :) ja nimi nyt on paras mahdollinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se suloinen, mutta tosi itsepäinenkin osaa olla kun sille päälle sattuu ;)
      Nimestä olen kanssasi täysin samaa mieltä =D

      Poista