maanantai 27. heinäkuuta 2015

Hienoja hetkiä

Tapahtumarikas viikko taas kerran takana ja uusi ehkä vieläkin vauhdikkaampi edessä. Viime viikkoon kuului pääasiassa työntekoa, mutta myös meripäivien viettoa mitä parhaimmassa seurassa, sekä loppuhuipennuksena pienten, pörröisten koiranpentujen nuuhkuttelua. Olen ehtinyt vain pikaisesti lukaisemaan ihanien suosikkiblogieni postaukset ja valitettavasti kommentointikin on jäänyt hyvin vähälle. Ihan kohta on onneksi tiedossa hieman helpotusta, sillä olen suunnitellut pitäväni elokuussa lomapäiviä, jopa ihan useampiakin peräkkäin, mutta niistä sitten myöhemmin lisää.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, muuttaa kuopukseni vuodenvaihteessa omilleen ja jäämme mieheni kanssa kahdestaan. Okei, asuuhan kanssamme vielä sentään tuo 8-vuotias pikkukoiruus, mutta entistäkin hiljaisempaa ja rauhallisempaa tulee meidän elomme olemaan. Tai niinhän sitä voisi luulla.
Vaan kuinkas sitten kävikään.......
Kävi nimittäin niin, että eräs pieni mustavalkoinen tyttökoiruus kietoi tassut isännän sormen ympärille ja se oli sitten sitä myöten selvä peli 

Kohta on lähdettävä ajelemaan kohti työmaata, sillä iltavuoroa pukkaa, mutta tässä vielä kuvia muutamista hienoista hetkistä.


Saariston kauneutta ja hiljaisuutta.







Sydäntä sykähdyttävä ensitapaaminen.







Uusi, pieni tassunjälki sydämessäni toivon teille kaikille sydäntä sykähdyttäviä ja hienoja hetkiä 


Manoverin toivotan lämpimästi tervetulleeksi Tuuliin ja Tyrskyihin! Toivottavasti viihdyt mukana matkassa :)



24 kommenttia:

  1. Oi, miten kaunista: sekä saaristo että pikkukoira! Samoin sinulle leppoisaa kuun loppua ja elokuuta lomapäivineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu taivaallisen ihanalta päästä hieman hengähtämään tiivistahtisen opiskelun ja tämänkesäisen työrupeaman jälkeen :)
      Kiitos sinulle Hitunen ♥

      Poista
  2. Voi mitä ihanuuksia taas - maisemat *huokaus* ja sitten vielä tuo pieni tuhisija *huokaus*...
    Ei kai mikään ihme, jos tuollaista ei voi vastustaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos paljon Ellis ♥
      Sielunmaisemiani, joihin en koskaan kyllästy. Ja mitä tulee tuohon pieneen tuhisijaan, niin niitä oli viisi! Kaikki yhtä ihania, ja niistä pitäisi sitten valita vain yksi. Ei tule olemaan helppoa, mutta tämä pentu kyllä teki kaikkensa, jotta tulisi valituksi ;)

      Poista
  3. Ihania kuvia ja voi mikä namu teille on tulossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pikkuinen namupala on edesmenneen lapinkoiramme lapsenlapsi. Luonne jos on puoliksikaan niin hieno kuin isoisällään, niin kyseessä on todellakin oikea namu. Ja onhan hän myös tosi söpö =D
      Kiitos kommentistasi, ilahduin kovasti! Huomasin myös, että Musen tuulet on ehdottomasti tutustumisen arvoinen blogi, joten kiva kun sain taas yhden uuden blogin suosikkilistaani :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ihan liian suloisia, sillä niitä on hyvin vaikea vastustaa. Tässä tapauksessa mahdoton tehtävä =D

      Poista
  5. Kiitoksia tervetulotoivotuksista :)
    Blogissasi on paljon hienoja kuvia. Aika valloittava pallero tuo pieni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Juuri kävin ihailemassa upeita mäntykuviasi! Minua hymyilytti kun luin tätä sinun uusinta postaustasi. Täällä ilmoittautuu toinen mäntyihminen ja kalliot sekä kivet ovat myös sydäntäni lähellä kuten kuvistanikin voi helposti päätellä =D
      Pallero on todella valloittava pieni tuhisija. Tuskin maltan odottaa elokuun viimeistä päivää, jolloin saamme pennun kotiin ;)


      Poista
  6. Hienot maisemat ja koiruus se vasta ihana on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Kirlah! Koiruus on kyllä ihanista ihanin :)

      Poista
  7. Voi mikä suloinen pikkuinen:) Riku-koira lähettää täältä molemmille koiruuksille ystävähaukut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mikään ihme, että olemme täysin pikkupalleron pauloissa =D En millään malttaisi odottaa syntymäpäivääni jolloin saan hakea pennun kotiin.
      Indi kiittää ystäväterveisistä ja lähettää hännänheilautukset sinne suuntaan :)

      Poista
  8. Mikä pallero! Mä en kestä,. <3 Ihania maisemia, tyyni vesi rauhoittaa mielen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, pikkuinen pulleropalleromme ♥
      Valitettavasti tyyntä ja aurinkoa on tänä kesänä ollut tarjolla hyvin rajoitetusti. Toivotaan että niistä vielä saataisiin nauttia tämän loppukesän ja syksyn aikana :)

      Poista
  9. Lapsen lähtö maailmalle on aina niin mullistava asia!
    Rauhoittavat kauniit maisemakuvat!
    En ihmettele että tuo pieni koiruliini teki vaikutuksen. Tuossa alimmassa kuvassa se näyttää jotenkin niin mahdottoman viisaalta. Tassutkin vielä noin nätisti. Ihan kuin sanoisi että, onneksi MINÄ löysin teidät :D
    Mukavia tulevia lomapäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se todellakin on! Vaikka siihen kuinka yrittää henkisesti varautua, niin tuntuu että "puun takaa" se lapsen ilmoittama lähtöpäätös kuitenkin aina tulee.
      Teki hyvää lähteä tyynen veden ääreen rauhoittumaan, kun sellainen mahdollisuus tänä tosi tuulisena kesänä sattui sopivasti tulemaan ;)

      Niin suloinen ja liikuttavan luottavainen oli tuo pikkuinen palleroinen kyllä, että taisi jo varata paikkansa meidän sydämistä. Minusta tuntuikin että koira valitsi meidät ennen kuin ehdimme itse tehdä valintaa =D
      Kiitos kovasti Vikki! ♥

      Poista
  10. Miten kauniit maisemat !! ja mikä ihanuus siellä lopussa paljastuikaan. Voiko mikään olla ihanampaa kuin pienen pieni karvaturri. Söpönen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos sinulle orvokki! ♥
      Järki sanoo ettei toista koiraa ole viisasta ottaa, mutta sydän sanoo jotain ihan muuta. Minkäs tässä sitten teet? ;) No, varmaa siis on, että kohta meidän paatissa on kaksi aputähystäjää =D

      Poista
  11. Ihania maisemia jälleen ja tuo pikkukoiruus on aivan valloittavan ihana. Kyllä teillä sitten riittää vilskettä ja vilinää kun hän muuttaa teille =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka! :)
      Jos tarkkoja ollaan niin tämä kuvien pentu ei ollutkaan se lopullinen valintamme. Tätäkin vielä jämäkämmän oloinen, mustanaamainen matami sen sijaan muuttaa, joten vilskettä ja vilinää on aivan varmasti tiedossa =D

      Poista
  12. Voi ihanuus, mikä pallero!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Neljästä narttupennusta saimme valita ja voin kertoa ettei ollut todellakaan helppo tehtävä. Kaksi valikoitui ns. loppusuoralle, mutta kun molempia ei voinut ottaa, niin ratkaisua piti miettiä pitkään ja hartaasti. Lopulta pentu taisi valita meidät, ja hyvä niin :)

      Poista