perjantai 27. helmikuuta 2015

Helmikuisia höpinöitä

Itsetuntoasioista on ollut ihan viime aikoina puhetta muutamassakin lukemassani blogissa ja olen myös lukuisia kertoja keskustellut aiheesta parhaimpien ystävieni kanssa. Selväksi ei edelleenkään ole tullut se, että mikä ihme meitä suomalaisia naisia oikein vaivaa, kun olemme niin epävarmoja ja aina valmiita näkemään itsessämme ensimmäisinä, ja usein myös viimeisinä, ne huonoimmat ominaisuutemme? Jumitamme peilin edessä ja voihkimme kun kroppaamme on ilmestynyt outoja muhkuroita tai makkaroita, harmaita hiuksia, finnejä, ryppyjä tai mitä milloinkin. Epäilemme omia kykyjämme ja mahdollisuuksiamme ja epäröinnin hetkellä jätämme ottamatta sen suuren tai pienen, mutta ratkaisevan askeleen. Miksi ihmeessä?

Tässä kohtaa voisin ivallisesti naurahtaen sanoa itselleni että paraskin puhuja, sillä olen hyvä ainakin yhdessä asiassa, nimittäin itseni vähättelyssä. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että epävarmuus estää meitä tekemästä monia asioita joita haluaisimme, ja se puolestaan vähentää onnellisuuttamme.

Esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että molemmat tyttäreni kehottivat minua useaan kertaan perustamaan veneilyaiheisen blogin, jossa olisi ottamiani maisemakuvia sekä juttuja mieheni ja minun tekemistä veneilyreissuista. Ajattelin, että enhän minä osaa kuvata, emmekä me tee mitään hohdokkaita reissuja koskaan, joten mitä niistä kirjoittaisin? Ajattelin myös, että ketä kiinnostaisi keski-ikäisen, työttömän ja tuiki tavallisen pikkukaupungin taajamassa asuvan perheenäidin höpinät ja amatöörimäiset kuvat. No ei ketään! Onhan netti pullollaan toinen toistaan upeampia ja mielenkiintoisempia blogeja, joista löytyy tyylillä ja taidolla otettuja kuvia, kauniita koteja, muodikkaita vaatteita, kauniita ihmisiä, hienoja matkakuvia, taitoa, tietoa yms.

Esikoiseni kannusti minua vielä sanomalla että äiti, et menetä mitään, vaikka perustamaasi blogia ei lukisi kukaan, sillä sinne jää kuitenkin sinulle itsellesi talteen ne kaikki teille tärkeät ja hienot hetket. Parhaimmassa tapauksessa löydät muita samanhenkisiä ihmisiä, voit saada jopa uusia ystäviä ja bloggaamisesta saattaa tulla sinulle uusi ja antoisa harrastus. Nuoret ovat monissa asioissa paljon viisaampia kuin me vanhemmat, kuten tässäkin :)

Olen tallentanut tänne muitakin kuin vain veneilyyn liittyviä tärkeitä ja hienoja hetkiä. Viime vuoden helmikuun hienoimmista hetkistä on tässä ihan pakko nostaa esille mm. käyntini Sampo Mäkelän akvarellinäyttelyssä ja sieltä löytämäni taulu (alkuperäinen postaus löytyy täältä) sekä kuopukseni vanhojen tanssit ja tietenkin myös hänen 18-vuotissyntymäpäivänsä. Onnittelupostaukseni hänelle löytyy puolestaan täältä.









Tämän helmikuun hienoimpia asioita ovat itselläni olleet pääasiassa henkisellä puolella tapahtunut kasvaminen ja kehittyminen, joista kiitoksen ovat ansainneet omalta osaltaan eräät ihanat ikäihmiset.
He ovat saaneet minut entistä voimakkaammin tiedostamaan sen, miten pienistä asioista ihminen voi tullakaan onnelliseksi. Miten vähästä voikaan olla kiitollinen, ja miten hienoa vaatimatonkin elämä voi yksinkertaisuudessaan olla. Onnellisuus on korvien välissä!

Omalle onnellisuudelleni minun täytyy raivata vielä lisää tilaa kehittämällä itsevarmuuttani niin, että epävarmuus joutuu pikkuhiljaa väistymään takavasemmalle ja myös pysymään siellä ;)

Ihmeellisiä ja ihania asioita voi tapahtua. Pyörähtelihän penkkaripäivänä meidänkin maisemissa mm. tällainen värikäs ja vauhdikas wonder woman =D



Nyt kaikki naiset pää pystyyn, hymyä huuleen ja viikonloppua viettämään! :)


18 kommenttia:

  1. Oi että mikä kaunotar ja Wonder woman. <3 Ihanaista viikonloppua Ansku. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! :) Ihanaista viikonloppua myös sinulle ♥

      Poista
    2. Pakko vielä tähän todeta, että hieno postaus. <3 Kuin omasta pääkopasta kaikki. Ketä kiinnostaisi keski-ikäisen Porvoossa asuvan kotiäidin horinat, näin tämä menee. ;)

      Pää pystyyn, minua kiinnostaa kovasti sinun jutut, olet sielukas upea nainen. <3 Aurinkoista sunnuntaita. <3

      Poista
    3. Voi Tiia kiitos paljon! Ja näin tämä todellakin menee, mutta menköön ;)
      Pää pystyyn sinä upea nainen siellä Porvoossakin! Ei ihme että blogisi on niin suosittu, sillä olet todella avoin ja rehellinen sekä viehättävä ja vielä tosi hauskakin ♥ Halaus sinulle ja suloista sunnuntain jatkoa ♥



      Poista
  2. Ihan samanlaisia asioita tulee pohdiskeltua. Mikä meitä todella vaivaa!
    Kai tätä maatamme voi vielä pitää lintukotona ja meillä naisilla on täällä todella hyvä elää. Mutta miksi olemme niin tyytymättömiä. Tuntuu että kaikki on niin kertakäyttöistä, onnellisuuskin.
    Onnellisuus on korvien välissä niinkuin sanoit!

    Tämä bloggaaminen antaa todella paljon, eikä vähiten se, kun tuntuu että saa ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä.
    Eräs tuttavani, kilpailuissakin palkittu valokuvaaja, sanoi kerran :" Et kai usko kaikkea sitä kehumista mitä kuvistasi sanotaan." Se ei tuntunut mitenkään mukavalta. Ensinnäkin, täällä ei mielestäni kilpailla kuvilla, vaan jaetaan niitä elämyksiä jotka ovat kullekkin tärkeitä. Ja jos blogeissamme on samanhenkisiä ihmisiä, joku muukin voi saada sen saman elämyksen, vaikka kuva ei niin huipputasoa olisikaan.
    Kyllä nuo nuoret naiset ovat kauniita! Ollaan me keski-ikäiset ja vanhemmatkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin pitkään, että kehtaanko tunnustaa julkisesti miten lapsellisia ajatuksia päässäni liikkuukaan, tai liikkui, ennen kuin uskalsin tämän blogin perustaa =D
      En ymmärrä, miksi itsekin joskus vieläkin sorrun vertailemaan itseäni muihin, vaikka tiedän sen olevan aivan hölmöä ja täysin turhaa.
      Olipa ikävästi sanottu! Itse kehun kuvia juuri niillä adjektiiveilla joita ne tuovat mieleeni. Ne myös herättävät usein (ainakin minussa) erilaisia tunteita. Minusta tärkeintä onkin se, että kuva jollain tasolla puhuttelee katsojaa, eikä todellakaan se kuvan laatu.
      Antaa kaikkien kukkien kukkia ja ollaan onnellisia että olemme löytäneet samanhenkisiä ihania ihmisiä täältä blogimaailmasta. Ties mitä kaikkea hyvää tästä vielä seuraakaan :)
      Ja iästä viis, kunhan emme kadota sisällämme asustavaa lapsekkuutta ja positiivista elämänasennetta. Eikä parane unohtaa että kauneushan on katsojan silmässä =D
      Kiitos kommentistasi Vikki ja ihanaa viikonloppua sinulle ♥

      Poista
  3. Mielenkiintoista pohdintaa. Yksi tuttuni kysyi, että miten sinä uskallat ja kehtaat sitä blogia kirjoittaa, itsestäsi vieraille ihmisille? Minä hymyilin ja sanoin, että jos en tässä iässä uskalla moiseen ryhtyä, niin milloin sitten? Ja milloinkaan ei kannata itseään toisiin verrata - aina on kauniimpia, tyylikkäämpiä, rikkaampia, parempia kirjoittajia... lista on loputon. Vaan ne hengenheimolaiset, jotka täältä ovat löytyneet, he tekevät tästä bloggaamisesta ihanan. Taidamme olla ihan erilaisia, mutta se kuuluisa kemia :)
    Kiitos Ansku, että olet bloggaajaystäväni!
    Hyvää viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertailu on ihan missä asiassa tahansa täysin turhaa. Sen olen jo oppinut, mutta joskus epävarmuus nostaa päätään ja sorrun vähättelemään itseäni. Näitä "pimeitä" hetkiä on kuitenkin nykyään enää hyvin harvoin, joten kehitystä on siis korvieni välissä tapahtunut ;)
      Erilaisuudestamme huolimatta meitä yhdistää moni asia, ja mikä hienointa, täältä löytyy tukea, kannustusta, myötäelämistä niin iloissa kuin suruissa, mielettömän hienoa naisenergiaa ja hengenheimolaisuutta ja vaikka kuinka monta muutakin hyvää asiaa. Huonoja ei olekaan! :)
      Voi kiitos myös sinulle Tuulia, että olet bloggaajaystäväni ♥
      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  4. Siis jälleen kerran osuit niin asian ytimeen! Meidät on kasvatettu siihen että vaatimattomuus kaunista. Itsetunto on ollut täälläkin niin monesti kortilla (ja on sitä monesti vieläkin). Olen mm. laihduttanut elämässäni satoja kiloja. Silloin kun olen ollut hoikka on itsetunto ollut kohdillaan. Vaan kun kilot ovat hiipineet takaisin, on mennut itsetuntokin saman tein alamäkeä. Neljä vuotta sitten minulle asennettii sydämmen tahdistin (sydämmeni on laiska kuten on sen emäntäki) ja silloin sydänkirurki sanoi, että enään ei sitten jojoilla. Silloin päätin, että minä liityn hitto soikoon great lady osastolle. Olen hieman iso, mutta haluan elää. Haluan nähdä kun tyttäreni (nyt kohta 11 vuotta) tanssii vanhojen tanssit ja haluan nähdä hänen menenvän naimisiin. Bonus olisi, jos pääsisin nauttimaan lapsen lapsista. Toki mieliala menee välillä vieläkin sellaista vuoristorataa, että Linnanmäki jää niin kakkoseksi. Mutta silti on helpottanu. Halua elää ja nauttia elämästä =). Joten muistetaan jokainen ihana nainen, että olemme jokainen omalla tavallamme ainutlaatuisia ja upeita naisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua ihana Katinka ♥
      Tekstisi kuulosti jälleen kerran niin tutulta. Juuri toissapäivänä töissä kerroin laihduttaneeni vähintään sata kiloa elämäni aikana ja kuka tietää paljonko vielä ehdin laihduttamaan lisää. Itsetuntoni on mennyt kilojen myötä ylä- ja alamäkeä ja mielialat siinä sivussa myös.
      Niin sanottu hyvän olon painoni, johon olen itse tyytyväinen ja joka sallii pienet sekä silloin tällöin myös vähän isommatkin herkuttelut ;) tarkoittaa painotaulukoiden mukaan, että olen hieman ylipainoinen, mutta en välitä siitä enää. Olen mieluummin onnellinen, hyväntuulinen elämästä täysillä nauttiva rehevä nainen, kuin kireä, tiukkapipoinen hoikkeliini =D
      Minulla on todella hidas lepopulssi ja rasitustestit ym. kokeet on useampaankin otteeseen tehty, mutta toistaiseksi sydämeni on jaksanut vielä kiristää tahtiaan tarpeen mukaan, vaan koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.....
      Olemme ihania ja ainutlaatuisia jokainen juuri tällaisina kuin olemme! Lämmin halaus ja hyvän loman toivotus sinulle ihana sielunsiskoni ♥

      Poista
  5. Olipa osuva postaus: kuulun ehdottomasti näihin naisiin, jotka ovat tyytymättömiä itseensä ja etsivät onnellisuutta vaikka se on ihan tässä vieressä. Onneksi meillä on perhe ja ystäviä jotka kannustavat ja näyttävät meille sen mitä emme itse pysty näkemään. Ihanaa viikonloppua sinulle ystäväiseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se vaan yllättävän monen kohdalla on, mutta onneksi aina on mahdollista muuttaa omaa asennettaan :) ja parhaiten se onnistuu perheen ja ystävien tuella ♥
      Ihanaa viikonloppua myös sinulle rakas blogiystäväni! :)

      Poista
  6. Sinulla on taito pukea sanoiksi ajatukset, jotka liikkuvat meistä monen mielessä. Kiitos Ansku! Ja mukavaa alkavaa viikkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Sussi! Sanasi ilahduttivat jälleen suuresti.
      Ja oikein mukavaa viikkoa sinullekin :)

      Poista
  7. Iän myötä monen asian näkee onneksi vähän lieventävän tuota kritiikkiä itseään kohtaan, ainakin omalla kohdallani voin näin sanoa. Toki on niitä päiviä, kun ei halua nokkaansa ulos ovesta pistää, peiton alle mieli vetää :( Mutta nuo päivät ovat harvassa!

    Meidän lapset on aika viisaita...kukahan ne on niin viisaiksi kasvattanut? ;-P
    Meillä käytiin samaa keskustelua blogin perustamisesta kahden nuorimmaisen kanssa, minä sanoin etten kehtaa, osaa, ei ketään kiinnosta jne... ja nuoret sanoi etten voi mitään menettää, mutta voin parhaassa tapauksessa kenties saada jotakin! Ja kuinka oikeassa he olivatkaan!

    Kiitos ihanasta blogiystävyydestä ja ihanista postauksistasi, sinä ihana, aito ja upea nainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, iän myötä sitä on armollisempi itseäänkin kohtaan. Kuinkahan moni blogin perustanut nainen onkaan käynyt keskustelua niin itsensä kuin ehkä lastensa / ystäviensä kanssa, ehkäpä yllättävänkin moni ;)
      Hehee! Ehkäpä meilläkin on ainakin hieman osuutta lapsiemme fiksuuteen =D
      Kiitos itsellesi, sinä ihana, energinen ja upea nainen blogistasi sekä ystävyydestäsi ♥ Luot valoa ja iloa niin kommenteillasi kuin postauksillasi. Toivon valon- ja ilonhippusia sinunkin viikkoosi ♥

      Poista
  8. Juuri luin kirjan suomalaisesta itsetunnosta! Meitä ei ehkä ole kasvatettu kehuilla, ettemme vain tulisi liian ylpeiksi. Varmasti olet tehnyt omassa kasvatustyössäsi paljonkin oikein, kun olet saanut noin viisaat tyttäret! He ovat oikeassa!
    Samaa aihetta olen itsekin käynyt läpi omassa elämässäni ja siksi viisas veljeni lainasi minulle tuon (Keltikangas-Järvinen, Liisa) Tunne itsesi, suomalainen- teoksen. Sitä lukiessa minulle tuli olo, että olen aivan normaali suomalainen nainen. Olen elänyt vain läpi vaihetta, joka on rajusti ravistellut itsetuntoani.
    Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme! Ja kiitos kirjoituksistasi! Mie ainakin olen nauttinut niistä ja kuvistasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirja on varmasti lukemisen arvoinen. Laitoinkin nimen muistiin ja käyn kurkkaamassa jos löytyy kirjastostamme :)
      Kiitos ihanista sanoistasi, joihin haluan itsekin vahvasti uskoa ♥ Onhan tytöillänikin vielä itsetunnossa roimasti parantamisen varaa, mutta niinhän loppujen lopuksi varmasti meillä kaikilla on. Monet vastoinkäymiset ovat olleet niin sinulla, minulla kuin varmaan monilla muillakin sellaisia, että itsetunto on ollut kovilla. Täytyy vaan yrittää päästä niistä yli mahdollisimman ehjänä ja entistä vahvempana. Onneksi meillä on toisemme sekä läheisemme, joten pää pystyssä kohti uusia seikkailuja :)
      Kiitos sinulle ihaNAINEN kanssakulkija siellä, että olet ♥

      Poista