perjantai 13. helmikuuta 2015

Enkeleitä onko heitä?

Maa on kukkaa köyhempi, taivas on enkeliä rikkaampi.

Nuo kauniit sanat lausuttiin hyvin hiljaa ja ääni väristen sairaalan synnytyssalissa, kun hyvästelimme valkeaan peitteeseen kapaloidun, vastasyntyneen enkelityttömme. En muista kuka nuo sanat lausui, sillä olin niin suuren surun murtama, etten enää edes hahmottanut ympäristöäni. Muistan vain sen kuinka avasin kapalon, katsoin tuota pientä, kaunista ja täydellistä vauvaani, painoin hänet rintaani vasten ja ajattelin, että hän pysyy lämpimänä jos vain pidän häntä sylissäni, enkä koskaan päästä irti.

Vihasin sitä, että lapseni laskettiin jäiseen, kylmään maahan. Vihasin sitä, että läheiset ystävämme järjestivät ristiäisiä, me hautajaisia. Vihasin itseäni, sillä ajattelin tapahtuneen olevan rangaistus siitä, etten ole ollut tarpeeksi hyvä ihminen. Tunsin vihaa ja katkeruutta, sekä musertavaa, lohdutonta surua.

Ajan myötä viha väistyi ja suurin suru talttui muuttuen vuosien kuluessa lempeäksi kaipaukseksi.

Viime tiistaina, tasan 20 vuotta myöhemmin, otin lipaston laatikosta esille pienen kansion, jonka silloin joskus tein Annikan muistoksi. Sytytin kynttilän, katsoin kuvia hänestä ja luin kaikki ne ihanat runot, jotka kansiossa oleviin kortteihin on kirjoitettu. Luin myös läheisten, ystävien, silloisten työkavereiden, sekä erään ihanan kätilöopiskelijan kirjoittamat, kauniit ja liikuttavat kirjoitukset.

Aina kun muistelen pientä enkelityttöäni, muistan myös tämän herkän, nuoren naisen, joka osoitti myötätuntoaan olemalla läsnä, kuuntelemalla, lohduttamalla, pitämällä kädestäni kiinni ja itkemällä kanssani. Muistan tuolloin ajatelleeni, että hän oli kuin maanpäällinen enkeli, jolla oli myös erittäin kaunis nimi. Kiitos sinulle Tuulia Aalto ♥ 
Hänen kirjoittamansa kirjeen lopussa olevan runon valitsin kukkalaitteen surunauhaan, jonka luin Annikan haudalla hyvin hiljaa ja ääni väristen.

Hän sinne eeltä lähti,
luo siellä odottaa.
On hellä johtotähti,
lähemmäs Jumalaa.

-Otto Manninen-










Lapseni
rakas pieneni,
punaposkinen marjani,
syliini nukahtanut linnunpoikani
luomisen tuoksu hiuksissasi
Luojasi lämpö läheisyydessäsi.

Suutelen otsaasi
levollista ja luottavaa
ja kuiskaan kaukaisuuteen:
Lapseni, lennä kauemmaksi kuin ymmärrän,
lennä korkeammalle kuin uskallan,
lennä rohkeammin kuin aavistan.

Matkalle, johon lähdet
minä en voi sinua seurata,
vain rukouksissani 
voin saatella sinua.

Lähde lentoon 
pieneni.
Jumala siunatkoon sinua
lapseni.

-Arja Porio-


Kaksi ihanaa naista on myös liittynyt lukijoiden lämminhenkiseen joukkoon. Tervetuloa Belladonna ja Sara 

36 kommenttia:

  1. Kauniisti kuvaat niin sanoin kuin kuvin tuota riipaisevaa kokemustasi. Kyllä enkeleitä on, niin uskon. Voimia sinulle jokaiseen päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä enkeleitä on, niin minäkin uskon. Kiitos Hitunen ♥.

      Poista
  2. Niin koskettavaa <3! Tällaiseen ei löydy sanoja. Olet joutunut kokemaan sen kaikkein kauheimman asian, mitä vain äiti voi joutua kokemaan. Olet ajatuksissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka ♥
      Olen kaikesta huolimatta kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahtavat tukijoukot, enkä jäänyt yksin suruni kanssa. Tämän kätilöopiskelija Tuulian läsnäolon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Muu paikalla ollut henkilökunta on täysin painunut unohduksiin. En muista kenenkään muun nimeä, enkä kasvoja, mutta Tuulia jäi mieleeni ja sydämeeni pysyvästi. Ehkä pieni teko, mutta minulle se oli sillä hetkellä todella suuri, jolla oli mieleenpainuva ja positiivinen vaikutus ♥

      Poista
  3. Aivan ihana teksti! Kyyneleet tulivat silmiin. Olet vahva nainen♡ Ja kyllä vakaasti uskon että tuolla jossain enkeleitä on iso rivistö suojelemassa♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kauniista sanoistasi ♥
      Vahva on ollut myös tukijoukkoni, mukaanlukien tämä erityisen ihana ihminen, joka osasi olla toiselle, täysin ventovieraalle ihmiselle ihminen. Olla läsnä ja tukena elämän suurimman surun ja järkytyksen hetkellä. Tällaisia ihmisiä (tai enkeleitä) on harvassa, joten sitäkin arvokkaampia he ovat ♥

      Poista
  4. Kaunis, koskettava kirjoituksesi sai minut jälleen kerran pohtimaan kaiken tarkoitusta. Sinä olet joutunut kokemaan kokemuksista raskaimman: oman lapsen menettämisen. Tuon Tuulian antama tuki on ollut sinulle arvokas ja voit muistella sitä vielä vuosien päästäkin kiitollisuudella. Onneksi hänen laisiaan on olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan seuraavana aamuna epäilleeni, että oliko tätä henkilöä edes olemassakaan, sillä saamani rauhoittava lääke väsytti ja luulin ensin nähneeni unta, kunnes näin kirjeen sairaalan yöpöydällä.
      Kirje oli kaunis ele, joka on tallessa kansiossa, sekä myös sydämessäni. En muista ymmärsinkö edes kiittää Tuuliaa silloin.... olkoon tämä kirjoitus kiitokseni hänelle ♥

      Poista
  5. Niin koskettava kertomus,jotta...Ihan kyyneliin menin lukiessani tuota tarinaasi,enkelin hellä hipaisu auttaa sinua ♥,kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :)

    Hyvää Ystävänpäivää sinulle ystäväin ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle suloinen Tansku ♥
      Oikein hyvää ystäväpäivää sinullekin ystäväin ♥

      Poista
  6. Äidin sydän täälläkin läikähti, kyynelissä. Hyvää ystävänpäivää! Ihmiselle parasta ovat toiset ihmiset, ystävyys ja tuki. Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa ♥ Muistan pelänneeni eniten sitä, että ystävät eivät vastasyntyneiden vauvojensa kanssa uskalla tai halua tulla meille, tai edes olla tekemisissä kanssamme. Onneksi pelkoni oli täysin turha. Olin onnekas, kun minulla oli tukijoukko ja tietenkin 2-vuotias aurinkoinen ja iloinen esikoiseni, joka piti minut arjessa ja elämässä vahvasti kiinni ♥
      Kiitos Riitta! Oikein ihanaa ystävänpäivää myös sinulle ♥

      Poista
  7. Illalla luin ensimmäisen kerran tämän kauniin ja koskettavan kirjoituksesi, mutta en pystynyt vastaamaan, itkin niin kovasti <3 Teillä on rakas pieni suojelusenkeli <3
    Tuulia Aalto ansaitsee todellakin kiitoksesi, toisen ihmisen kohtaaminen tämän suuressa surussa on valitettavasti useimmille vaikeaa, vaikka jo pelkkä läsnäolo riittää, ei siihen aina sanoja tarvita!

    Ihanaa Ystävänpäivää Ansku <3




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Anteeksi Tuitiina, tarkoitukseni ei ollut itkettää ♥ Toivoin toki kirjoituksen koskettavan, mutta ennen kaikkea herättävän ajatuksia toisen ihmisen kohtaamisesta ja välittämisestä tämän surussa. Kuten totesit, ei siihen välttämättä tarvita sanoja lainkaan. Kunhan ei jätetä yksin, se on tärkeintä.
      Ihanaa ystävänpäivää myös sinulle Tuitiina ♥

      Poista
    2. Ei itkeminen minua haittaa! Ei sinulla ole mitään anteeksi pyydettävää <3 Minä vaan itken kaikesta <3
      Toinen itkee helpommin kuin toinen, tunteet saa tulla ja ne saa näyttää <3
      Minä olen ajanut suruviestistä kertovan puhelun saatuani monta sataa kilometriä melkein siltä istumalta ystäväni luo.

      Poista
    3. Ihana kuulla! :)
      Minäkin itken kyllä tosi herkästi ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tunteet saa ja pitääkin näyttää ♥ Olen tässä elämän varrella huomannut, että aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka uskaltavat näyttää omat tunteensa ja sallivat sen myös muille.
      Ihanaa että sinä olet juuri sinä, oma aito itsesi ja mitä ilmeisimmin myös aivan mahtava ystävä ♥
      Kiitos ihanista kommenteistasi ja mukavaa ystävänpäivän iltaa sinulle :)

      Poista
  8. Niin koskettava postaus

    Hyvää ystävänpäivää sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi ja sinulle myös oikein hyvää ystävänpäivän iltaa ♥

      Poista
  9. Enkeleitä, onko heitä? Uskon, että on niin rajan takana kuin luonamme - kuten sinulle Ansku pienokaisesi menetyksen hetkillä Tuuliakin oli. Kyynelten läpi mietin, miten tästä raskaimmasta menetyksestä oletkaan selviytynyt elämässä eteenpäin. Voi sinua urheaa, sydämellistä naista!

    Lämpöisimmät, lempeimmät halaukset tähän ystävänpäivän iltaan. Ihanaa, kun olet♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon enkeleihin ♥
      On miljoonia minua urheampia, vaikka eihän menetyksiä saisi koskaan vertailla keskenään. Jokaisella on elämässä vaikeita aikoja, jolloin on valittava, jääkö ns. tuleen makaamaan, vai keskittääkö ajatuksensa hyviin asioihin ja ammentaa niistä voimaa.
      Minulla oli hyviä tukijoita ympärilläni ja elämässä vahvimmin minut piti kiinni aurinkoinen ja iloinen, tuolloin 2-vuotias esikoiseni ♥
      En ole aina ollut urhea, olen ollut myös heikko ja haavoittuva sekä liiankin herkkä. Uskon että vaikeudet ovat vahvistaneet minua ja olen oppinut arvostamaan elämää ja sen monimuotoisuutta ihan eri tavalla kuin silloin 20 vuotta sitten. Toki osa on varmasti iän mukanaan tuomaa kehitystä tai viisautta, miten sen haluaa mieltää, mutta uskon että kokemillani vastoinkäymisillä on myös suuri osansa ihmisenä kasvamisessani.

      Suuret kiitokset sekä lämmin ja lempeä halaus sinulle ihana Hannah. Kiitos että olet ♥

      Poista
  10. Voi miten kipeä kertomus. Eikä sinulle pelkkä kertomus, vaan asia, jota kannat aina mukanasi. Voi, mitä jotkut meistä joutuvatkaan kokemaan - se on ihan liikaa.

    Mutta, pieni enkelityttösi on aivan varmasti aina mukanasi ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi myötätunnostasi ja kauniista sanoistasi ♥
      Tämä kokemus opetti minulle paljon paitsi itsestäni, myös toisista ihmisistä. Kuten Tommy Tabermann kauniisti on todennut runossaan Haave:
      Tulla lujaksi
      pysyä pehmeänä.
      Siinä on haavetta
      kylliksi yhdelle elämälle!

      Olen onnistunut tässä aika hyvin, ja pieni enkelityttöni hymyilee, kun näkee äidin pärjäävän ♥

      Poista
  11. Koskettavaa luettavaa todellakin, kyynel täälläkin vierähti poskelleni. Enkeleitä on aivan varmasti ja sinä olet teräsnainen, kun olet tästä selvinnyt hengissä. Hyvää ystävänpäivää lämpöisin miettein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tietäisitpä vaan, kaukana teräsnaisesta. Vahvemmaksi olen matkan varrella tullut, mutta onneksi olen pystynyt säilyttämään myös herkkyyteni sekä uskoni siihen, että asioilla on yleensä tapana järjestyä, tavalla tai toisella.
      Kiitos NJ kauniista sanoistasi ja oikein hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle ♥

      Poista
  12. Nyt kyllä itkettää... Oli kaunis postaus. <3 Tätä surua ei voi tuntea ellei ole sitä itse kokenut. Ei vaikka olen pelännyt menettäväni lapseni ja jokainen vanhempi tuntee ilman lapsen sydänvikaakin tuon pelon sisimmissään. Silti tuota tuskaa ei voi tietää, ennen kuin sen itse kokee. Se on se suurin tuska kaikista. <3

    Halauksia ja lämpöisiä ajatuksia. <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiia, älä itke ♥
      On helpompi menettää vastasyntynyt vauva, kuin lapsi, jonka on oppinut tuntemaan ja johon on ehtinyt rakastumaan vielä paljon syvemmin. Muistan kuinka surin pitkään sitä, etten saanut katsoa Annikaa silmiin, ja sitä, ettei hän ehtinyt nähdä äitiään. Ymmärsin myöhemmin, että jos näin olisi tapahtunut, olisi myös menettämisen tuska ollut vielä suurempi.
      Halauksia ja lämpöisiä ajatuksia sinne sinulle myös ja kiitos kun olet ♥

      Poista
  13. Ajattelen näin että tämä olisi pahinta mitä voisi kokea. Elämä on niin arvaamaton! Tuntuu hirvittävän surulliselta!
    Tunnut niin tasapainoiselta ihmiseltä, että tässä tulee mieleen, että onko se todella niin että vastoinkäymiset vahvistavat. Vaikka tällaista ei toivoisi yhdellekkään äidille, eikä yhdellekkään perheelle.
    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman lapsen hautaaminen on pahinta mitä voi kokea. En ikinä unohda, miten murtuneelta ex-mieheni näytti kantaessaan pientä arkkua sylissään. Minusta tuntui silloin, että vanhenimme yhdessä yössä vähintään 10 vuoden verran.
      Minun on kyllä pakko myöntää, että pitkään ärsyynnyin ihmisistä jotka valittivat minun mittapuuni mukaan pienistä asioista. Ajan myötä itsekin olen sortunut samaan ja joku sanoikin minulle, että se on merkki surun helpottamisesta. Väitän silti, että enpä vielä tänäkään päivänä helposti sorru valittamaan pikkuasioista enkä varsinkaan sellaisista, joille en mitään voi.
      Kyllähän tuollainen kokemus väkisinkin muuttaa ihmistä, mutta tervettä nöyryyttä ja kiitollisuutta elämää kohtaan se ainakin minulle opetti.
      Sinä, kuten kaikki muutkin tätä kirjoitustani kommentoineet, olette osoittaneet suurta empatiakykyä ja välittämistä. Hyvät ihmiset olivat avainasemassa omassa jaksamisessani silloinkin kun suru oli suurinta.
      Kiitos sinulle Vikki ihanasta kommentista ♥ Hyvää alkavaa viikkoa sinulle! :)

      Poista
  14. Kyynelin luin tätä todella pysäyttävää kirjoitustasi.

    Lämmin halaus ja ajatus sinulle, perheellesi sekä pienelle enkelille ajan ja avaruuden tuolle puolen. <3 Uskon vahvasti, että tästä olomuodosta toiseen siirtyneet ovat aina tukemassa meitä tänne jääneitä ja vielä kohtaamme. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos sinulle Vedenneito kauniista ja kovin lohdullisesta kommentistasi ♥
      Uskon aivan samoin kuin sinäkin. Minulla on oma suojelusenkeli ja vielä joskus kohtaamme uudelleen.

      Poista
  15. Itku tuli silmään, voi pientä... Elämä on välillä niin epäreilua. Ja kiitokset että jaoit pysäyttävän kirjoituksesi. Miten pieniä omat pikkumurheet ovatkaan. Halauksia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuo pysäyttävä kokemus, jonka jälkeen elämänarvoni muuttuivat pysyvästi. Perheen ja ihmissuhteiden merkitys kasvoi entisestään.
      Kiitos Annika kauniista sanoistasi ja lämmin halaus sinulle ♥

      Poista
  16. Voi, miten liikuttava tarina. Itku tulee silmään. Elämä on arvaamatonta. Pieni enkelityttösi on nyt se taivaan kirkkain tähti.
    Lämmöllä ajattelen sinua! Halauksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos ja halauksia sinulle ihana Tuulia. Kiitos että olet ♥

      Poista